Kyseinen ilmiö aiheuttaa eräänlaisia vaikutuksia, mikä ei ole vallan uutta, jos asiaa tarkastellaan siltä kannalta, mikä on ja mikä taas ei ole. Se mikä ei ole, se on toisinaan kyseessä, mutta silloin tulisi toimia sen mukaisesti, mieluummin heti kuin myöhemmin. Muussa tapauksessa asia jää ennalleen, kuten se joka tapauksessa jääkin, koska sitä ei ole. Logiikka on siten täysin selvä. Kysessä on ei-mitään, ja sekin on melkein yhtä tyhjän kanssa joten siitä on paha nyhjäistä. Filosofian kannalta tämä johtaa metafysiikan kieltämiseen, etenkin jos kyseisen ilmiön väitetään olevan, kun se ei missään tapauksessa ole tosiolevainen vaan on verrattavissa mustaan joutseneen, joka täytyy värittää, koska sitä ei muutoin löydy edes Afrikasta.
Tyhjyyden olemus uskonnossa
Platon Petrides
3170
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
metafysiika on uskovaisten hörhöilyä, joten se siitä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Metafysiikka
On tyhmää roikkua jossain platonin aikaisissa tieteissä, jos modernimpia on tarjolla kuten moderni fysiikka:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Fysiikka
mitä fysiikka tutkii, mistä se luo teorioita havaintojen ja mittausten perusteella? jostain mitä ei vielä tunneta? Aivan niin.
Todellisuutta, mistä emme vielä muuta tiedä kuin oppimamme, niin eikö todellisuudessa ole vielä paljon tutkittavaa, jotain mitä emme siis vielä tiedä.
Jos vaihdat todellisuuden tilalla sanan jumala, niin kyse on aivan samasta asiasta, vaikka jollekin se synnyttää kuvan satuhahmosta.
Jumalakäsitteeseen pumpattu isää, herraa, rankaisijaa, armahtajaa, kostajaa tuhansia vuosia, ja useiimmat ihmiset ovat kuunnelleet näitä ikiaikaisia juttuja syntymästään asti. On aika luonnollista, että sen seurauksena jumala käsite visualisoituu persoonalliseksi (mies)henkilöksi, ja näin ollen sitä on vaikea pitää muuna, kuin satuhahmona. Tarvitaanko sanaa jumala kuvaamaan jotain ulottuvuuksia, joita ihmisen mielestä ja suhteesta ympäröivään todellisuuteen löytyy?