Onko elämällä mitään tarkoitusta muuta kuin elää. Liittyykö siihen mitään suurempaa päämäärää, vai onko kyse vaan siitä että kerätään tietoa ja kokemuksia koko elämän ajan ja sitten kuollessa kaikki vaan katoaa, eikä olemassaolollamme ole ollut mitään merkitystä. Jos elämän tarkoitus on ainoastaan kuolla, niin silloinhan toisen murhaaminenkaan ei voi olla väärin, sillä silloin vaan täytetään toisen ihmisen elämän tarkoitus. Uskontohan vaatii elämään jotakin suurempaa päämäärää varte, mutta jos sitä ei ole, niin silloin elämän päämäärän ja tarkoituksen täytyy olla vaan kuolema. Elämme kuollaksemme.
Elämän tarkoitus?
Mk-I
19724
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Krisseleiden näkökukulmasta katsellen se menee näin:
Jumala kun ei osannut luoda mitään pysyvää vaan kaikki kuolee, hajoaa, kuluu, ruostuu jne, on kuoleman kaiken määränpää ja tarkoitus. Jeesus on alfa ja omega, alku ja loppu. Kuolema, olemattomuus on alfa ja omega, alku ja loppu. Jos siis on Jumala, on Jumala kuolema ja tyhjyys. Amen.
mitätön ajatelma ja päätelmä! Vailla mitän järkeä, vaikk ateistit viisaiksi esittäytyvät.
-tässä parempi selitys A:n ja O:n merkityksestä, jos viitsit lukea?
A ja O
(alfa ja oomega), kreikan kirjaimiston ensimmäinen ja viimeinen kirjain, alkuaan juutalaisten käyttämä jumaluuden juhlallinen nimitys, luonteenomainen erityisesti Ilmestyskirjalle, jossa sitä käytetään sekä Jumalasta («Ilm. 1:8»; «Ilm. 21:6»; vrt. «2. Moos. 3:14»; «Jes. 41:4»; «Jes. 44:6») että kirkastetusta Jeesuksesta («Ilm. 22:13»). Jumalan nimityksen käyttäminen myös Jeesuksesta on suurimerkityksellinen varhaisen kristologian ymmärtämiselle.
Tämän nimityksen alkuperä ja merkitys on esitetty Paavalin kirjeissä: "Kaikki Jumalan lupaukset ovat Kristuksessa 'on'. Sentähden tulee hänen kauttaan myös niiden 'amen'" («2. Kor. 1:20»). Tämä eskatologinen oomegan merkitys, että Kristus on "amen" eli lupausten täyttymys, koska hän on "kaiken perillinen", «Hepr. 1:2», ja hänen omansa ovat hänen perintökumppaneitaan, «Room. 8:17»; vrt. «Room. 4:13»; «1. Kor. 3:22»; «Ilm. 21:7», on meille tuttu. Sitä vastoin alfan vertauskuvan merkitys on oudompi, vaikka se on ollut käytännössä sekä alkuseurakunnassa että silloisessa juutalaisessa jumaluusopissa. Käyttääksemme Paavalin kieltä alfa merkitsee sitä, että Jumala on Kristuksen omia "siunannut taivaallisissa niinkuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät", «Ef. 1:3-6»; vrt. «Jes. 44:1-2», «Jes. 44:7»; «Viis. 18:13»; «Hepr. 2:5-10»; «Ilm. 21:7».
Kosmologisesti Kristus on jo ennen maailman luomista toiminut viisaus, Herran töitten esikoinen, ennen aikojen alkua, «Sananl. 8:22», Jumalan luomakunnan alku, «Ilm. 3:14». Mutta paitsi sitä, että "hän on ennen kaikkea, ja kaikki hänessä", vrt. «Viis. 7:22», "kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään", «Joh. 1:3», on myös eskatologisesti kaikki luotu häntä varten, «Kol. 1:15-17»; «Hepr. 1:2». Ilmestyskirjassa esitetäänkin vain tämä näkökohta. Vapahtaja esiintyy luomisen alkuperäisenä tarkoituksena ja Jumalan aikomusten ja lupausten lopullisena täyttymyksenä, joka on "niin ja amen", "a ja o", "ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu". On ilmeistä, että tämän nimityksen käyttö kirkkoisillä ja yleensä alkukirkossa on tullut yleiseksi juuri Ilmestyskirjan vaikutuksesta. Ks. .
Kopioitu Aapeli Saarisalon Raamatunsanakommentaarista.
Sinäkö sitten olet viisas kun osaat noin paljon kopioida tekstiä? Simpanssikin osaisi saman.
>>Onko elämällä mitään tarkoitusta muuta kuin elää.>>
On. Jokaisen ihmisen tulisi käydä ainakin kerran Kuussa. Miksi se muuten olisi niin lähellä Maata kiertämässä? Paras loppu olisi tulla haudatuksi Kuuhun, koska silloin Maan ytimessä sijaitseva helvetti jäisi vaille omiaan.
Biologinen tarkoitus näyttää olevan elämän jatkuvuus ja kehitys johonkin, muuta järkeen'käypää tarkoitusta en tavoita.
Henkilökohtainen tarkoitus voi muotoutua aivan miksi vain-->mm. urheilijalla täydellisen suorituksen saavuttamiseen, olympia'voittoon etc.
Yleisesti kai voidaan ajatella elämäntarkoituksena sitä---> että halutaan selviytyä-->elämästä kuolemaan mahdollisimman vähin vaurioin ja mukavan matkan elämästä tehden ystävien ympäröimänä kaukana vihollisista.
Isommassa ja metafyysiessä positiivisessa mielessä-->tämän olevaisuuden muoto-->siis 'tapa olla olemassa näin'--> voi merkitä kokonaisuudessa eli vieläkin laajemmassa merkityksessä lähestyvää kehityksen huippua-->kuten evoluutiossa nykyisin väitetään.
Toisaalta suurempi metafyysinen ajatus negaatiossa voidaan ajatella tarkoittavan 'olevaisuuden rakennetta näin/kokonaisuudessa' merkitsevän esimerkkinä sitä --->miten 'ei pidä olla olemassa'.
Tämän negaatio-tarkoituksen mukaan--> maailmankaikkeuden rakenne osoittaa sitä tarkaileville tahoille [mitä ne tietoiset tahot kulloinkin ovatkaan] oleellisesti sen---> mikä menee 'siinä/tässä muodossa olla'--> vituralleen ja mikä toimii vai toimiiko oikeastaan kestävästi mikään, ja oliko/on koko tämä-olevan-systeemi tuhoon tuomittu jo heti alku-ajatuksena---> ajatuksena joka emanssipoitui[femini=olevaisuus] olevaisuudeksi.
Eli rautalangasta väännetynä ihmisen arki-todellisuudesta irroitettuna---> tälläisen olevaisuuden [olla ylennsäkään olemassa/'olla näin'] tarkoitus on oppia Alku-Idean oleellisuus ja tajuta jotain sen muodosta/tai pikemminkin muodottomuudesta.
Elämän tarkoitus on etsiä vastauksia elämän tarkoitukseen.
Syntymä ja kuolema ovat vain ne rajat, jotka erottavat yhden kokemuskoosteen toisesta. Henki/Elämä (sielu) on ikuinen; ainoastaan elämä kehossa on rajallista ja aikaan sidottua.
Elämän tarkoitus voisi olla:
Tuoda tiedostamatona/ilmentymätöntä tietoisuudeksi/ilmentyneeksi. Luominen. Tajuta olevansa luoja, yhtä Ensimmäisen Luojan kanssa. Muistaa kuka, mikä ja miksi on täällä.
Noh! Jos menee liian paksuksi, niin hyppää yli! Joskus, jossakin elämän vaiheessa tai elämässä nämä asiat alkavat selvitä kuitenkin! Tärkeää on tehdä kysymyksiä, olla avoin eri vaihtoehdoille ja pitää vain sen, minkä tuntee itselleen sopivaksi
on tulla tyytyväiseksi. Löytää tyytyväisyys ja sitten kuolla. Jotenkin tuntuu siltä että on helpompi kuolla tyytyväisenä elämäänsä, kuin se että olisi saavutuksiinsa tyytymätön. Siis elämään!
Oletko koskaan kysynyt itseltäsi joitakin seuraavista kysymyksistä:
* Mikä on elämäni tarkoitus?
* Mistä minä olen tullut?
* Miksi olen täällä?
* Minne menen täältä?
Jos olet, niin et ole ainoa. Miltei kaikki ihmiset ovat pohtineet näitä kysymyksiä. Me haluamme ymmärtää elämämme suuremman tarkoituksen ja merkityksen. Päivittäisestä elämästä voi tulla väsyttävää ja tyhjää, ellei sillä ole tarkoitusta.
Onneksi näihin kysymyksiin on olemassa vastauksia – vastauksia, jotka voivat antaa tarkoituksen elämällesi ja auttaa sinua löytämään kestävää onnea. Tällaisia vastauksia ovat:
* Sinä olet Jumalan lapsi.
* Ennen syntymääsi asuit henkilapsena Jumalan, taivaallisen Isäsi, luona.
* Tulit maan päälle, jotta oppisit tulemaan enemmän Jumalan kaltaiseksi.
* Kun maanpäällinen elämäsi päättyy, voit palata asumaan taivaallisen Isäsi luokse.
Tarkempia vastauksia saat tästä:
http://www.mormon.org/learn/0,8672,792-19,00.html
Klikkaa väritettyjä rivejä
Elämälleenhän voi keksiä vaikka mitä tarkoituksia jos se tuntuu tyhjältä. Vain mielikuvitus on rajana.
Jos elämä on väsyttävää ja tyhjää niin aina voi vaikka harrastamaan liikuntaa, lukemista tai vaikka mennä vapaaehtoistyöhön. Masennuksestakin voi puhua paikallisessa mielenterveystöimistossa ihan rohkeasti.
Kaikille ihmisille ei mikään uskontokaan ole oikea vaihtoehto kun elämä tuntuu tyhjältä. Herkkä ihminen saattaa napsahtaa vähän liialtikin uskontoon. Sitten uskonnosta tulee elämän tärkein asia minkä taka-alalle jäävät kaikki muut. Kaikilla muilla tarkoitan mm. aviopuoliso, lapset, kanssaihmiset,..
Vastaukset oman elämänsä miellyttävyyteen on keksittävä loppuen lopuksi ihan itse.
Lahkonne on yksi oudoimmista, mihin olen koskaan törmännyt.
Jäin vaille vastauksia edellisen vuoropuhelumme aikana ja yksi kysymys jäi vaivaamaan (en muista kysyinkö sitä juuri näin):
Mitkä asiat saivat sinut vakuuttumaan juuri mormoni-lahkon "oikeellisuudesta" ja sen ylläpitämästä "ainoasta totuudesta"?
Logoterapian perustaja Viktor E. Frankl korosti samaa, että kunkin on löydettävä tarkoitus elämälleen. Hän ei lähtenyt uskonnolliselta pohjalta.
Elämänsä voi tuntea tarkoitukselliseksi erityisesti epäitsekkään palvelun kautta.
Frankl oli Itävallan juutalaisia, joka selvisi keskitysleireiltä. Siellä hän huomasi, että jotkut kestivät niissä oloissa juuri siksi, että he toimivat epäitsekkäästi noissakin oloissa.
Elämä on elämää. Ei sikkä ole mitään erityistä suurempaa tarkoitusta. Se on niinku sixti-fifti lainatakseni Matti nykästä. samalla miehellä kun on eräs toinenkin syvällinen lause: elämä on laifii...
Miksi pohtia elämän tarkoitusta? Se on vähän kun pohtisi onko jumalaa. Yhtä hulluua...
Elämän tarkoituksesta minulla ei ole harmainta hajuakaan, mutta se on varmaa että jokainen lapsikin syntyy kuolemaan. Eräällä tavalla elämme kuin viimeistä päivää, sillä koskaa ei tiedä koska kuolee.
Joitakin ihmisiä tämä ajatus ahdistaa, mutta ei minua. Itse suunnittelen elämää melko pitkälle etukäteen, mutta olen realisti ja tiedän että koska tahansa voin mulkata vaikka rappusissa ja niskani menevät nurin. Mulkkaus on äärimmäisen epätodennäköistä, mutta ei mahdotonta.
Henkilökohtaisesti en jaksa vaivata päätäni ihmeemmin ajatuksilla tuonpuoleisesta ja minulla ei ole mikää kiire tietää mitä sitten tapahtuu kun kuolen. Eiköhän se selviä tai jätä selviämättä sitten (jos ei ole mitään niin en ole sitä näkemässä).
Elämä on ihan kivaa kun ei ole minkään asian suhteen turhan kireä.
Ei elämällä ole mitään erityistä muuta tarkoitusta, kuin elämä itse. Tämän kun oivalsin, se vapautti ainakin minut käsittämään, että elämä on tässä, ainutkertaisena. Tarjous siis voimassa vain rajoitetun ajan.
Sitäpaitsi, kuka on sanonut ettei elämällä olisi merkitystä? Yksilölle omalla elämällä on hyvinkin suuri merkitys (ainakin minulle). Elämä on hauskaa ja aion nauttia siitä täysin siemauksin niin kauan, kuin sitä riittää. Kuolema tulee väistämättä, mutta se ei ole elämisen tarkoitus, vaan luonnollinen osa elämää.
Elämä jatkuu jälkeläisissäni ja itsekin jään "elämään" läheisteni mielissä.
mitä sanot.
olisi vain mukavata, jos jättäisimme paikat siihen kuntoon, että muutkin täällä vielä pärjäisivät ja viihtyisivät..
kuin vuokrakesämökin.
voi siinä toki elämän aikana vaikka oheistoimintona harrastaa hyvää ja nautittavaa seksiä.
pahaa olekaan, paitsi jos jää siitä riippuvaiseksi jolloin ei ole vapaa mieleltään ;)
ole vain elämän jatkuminen ja sen jatkumisen varmistaminen.
Toki voidaan ottaa itselle mikä tahansa tarkoitus ja pitää siitä kiinni. Mutta jos elämä ei jatku, on se tarkoituksetonta :) se on kuin muna vai kana. jos toinen katoaa katoaa lopulta molemmat.