Elämän salaisuus on kompa-arvoitus, jonka ratkaisemiseen eivät jostain psykologisesta syystä pysty kuin harvat nerot – ja toisesta päästä kenties kaikkein yksinkertaisimmat. Kuitenkin myös tavallisille massoille sen ratkaisu tuntuu selvittyään ihmeellisen yksinkertaiselta. Siis aivan kuin kompa-arvoitus. Tämän arvoituksen ratkaiseminen kuitenkin muuttaa heidän elämänsä. Elämän totuus on yksinkertainen, mutta sen sovittaminen mutkikkaasti juurtuneisiin, mielikuvituksellisiin ja monimutkaisiin yhteiskunta- ja ajatusrakennelmiin tekee sen vaikeaksi tajuta.
”Jos todellisuuden oikea ymmärtäminen on elämäni vakain pyrkimys, silloin en pohdi kuviteltuja pulmia, vaan yritän tajuta totuuden tässä ja nyt.” – Yrjö Kallinen.
”Jos joskus kuljet yksin korkealla vuoristossa mäntyjen ja kallioiden keskellä ja jätät kaiken laaksoon, kauas alapuolellesi, kun puut eivät enää kuiski ja jokainen ajatus on kuollut, silloin se – toisenlaisuus – saattaa tulla luoksesi. Jo pidätä sen itselläsi, se ei palaa milloinkaan, sillä pidättämäsi on sen muisto, se on kuollutta ja mennyttä. Se, minkä pidätä, ei ole todellinen. Sydämesi ja mielesi ovat liian pienet, ne voivat pidättää vain ajatuksen tuotteita ja sellainen on hedelmätöntä. Kulje kauemmaksi laaksosta, kauas pois, jätä kaikki sinne alas. Voit kyllä palata ja ottaa takaisin sen, minkä jätit, jos haluat, mutta se on menettänyt painokkuutensa. Ei ole milloinkaan enää entisesi.” – Jiddu Krishnamurti
”Jos todellisuuden oikea ymmärtäminen on elämäni vakain pyrkimys, silloin en pohdi kuviteltuja pulmia, vaan yritän tajuta totuuden tässä ja nyt.” – Yrjö Kallinen.
”Jos joskus kuljet yksin korkealla vuoristossa mäntyjen ja kallioiden keskellä ja jätät kaiken laaksoon, kauas alapuolellesi, kun puut eivät enää kuiski ja jokainen ajatus on kuollut, silloin se – toisenlaisuus – saattaa tulla luoksesi. Jo pidätä sen itselläsi, se ei palaa milloinkaan, sillä pidättämäsi on sen muisto, se on kuollutta ja mennyttä. Se, minkä pidätä, ei ole todellinen. Sydämesi ja mielesi ovat liian pienet, ne voivat pidättää vain ajatuksen tuotteita ja sellainen on hedelmätöntä. Kulje kauemmaksi laaksosta, kauas pois, jätä kaikki sinne alas. Voit kyllä palata ja ottaa takaisin sen, minkä jätit, jos haluat, mutta se on menettänyt painokkuutensa. Ei ole milloinkaan enää entisesi.” – Jiddu Krishnamurti
Vastaukset 29
Vanhimmat
Elämällä ei ole tarkoitusta. Mitä väliä sillä on että me ollaan täällä? Jos mitään ei ois kukaan ei tietäis että mitään ei ois. Me ei ois ees synnytty ja kaikki ois ihan hyvin.
tiedät.
Huomaatko? Ajattelu vie vain umpikujaan? Umpikuja vie ratkaisuun, sillä umpikuja lopettaa ajattelun. Ajattelu ei näet voi ratkaista nykyhetken pulmaa, koska se näkee vain menneen ja tulevan. Pulma ratkeaa niinä hetkinä kun ajattelu taukoaa.
Ajattelun umpikuja yhdistää vastakohdat ja niin -- totuus on edessäsi.
Tuo "ajattelu" on pääasiassa mielikuvaa itsestämme(menneisyyttä)ja ympäristöstä,jossa elämme(menneisyyttä)."Ajattelu" ei siis lopu silloin, kun lopetamme sanallisen ajattelun.Tätä ehkä tarkoititkin?
Esim.mielikuva yhteiskunnasta voi muodostua epämiellyttävien ja epäoikeudenmukaisten,tai sellaiseksi miellettyjen kokemusten jälkeen vääristyneeksi ja runsaasti erilaista psykologista painolastia sisältäväksi.Reaktiona on yleensä jonkinasteinen viha ympäristöä kohtaan.Samoin on itsemme laita.Epämiellyttävät kokemukset,koetut loukkaukset ja vääryydet,huono menestys koulussa,-ihmisuhteissa,-työelämässä jne.vääristää mielikuvaa itsestämme ja seurauksena on mm.huono itsetunto.
Kiitos kommenteista!
> "Tuo 'ajattelu' on pääasiassa mielikuvaa
> itsestämme(menneisyyttä)ja ympäristöstä,jossa
> elämme(menneisyyttä).'Ajattelu' ei siis lopu
> silloin, kun lopetamme sanallisen ajattelun.Tätä
> ehkä tarkoititkin?"
Tässä vaiheessa tahtoisin erottaa toisistaan ajattelun ja puhtaan havainnoinnin. Jälkimmäisen nimittäisin mielelläni "järjeksi". Näiden erottelu on mielestäni olennainen ensinnäkin siksi, että tämä "järki" on tuhat kertaa nopeampi ratkaisuväline kuin "ajattelu".
> ". . . Epämiellyttävät kokemukset,koetut loukkaukset ja
> vääryydet,huono menestys koulussa,-ihmisuhteissa,-
> työelämässä jne.vääristää mielikuvaa itsestämme ja
> seurauksena on mm.huono itsetunto."
Väitän, että jokainen mielikuva yleensäkin tekee täyden itsetuntemuksen ja "puhtaan näkemisen" ja tiedostamisen mahdottomaksi. Mielikuvat luovat moraalin. Myötäelämiseen ei tarvita moraalia. Nykymaailmassa pyritään myötäelämistä lietsomaan istuttamalla ihmisiin yhtä lisää ja enemmän mielikuvia, asenteita, moraalia. Siinäkin on sitä samaa meininkiä, mitä ilmenee vähän kaikkialla, minne vain bisnes ulottuu: sairaaloissa ei hoideta sairauksien syitä, vaan tyydytään peittämään oireet näkymättömiin, sillä materialistisen ajatusmaailman käsityshän on, että sitä mitä ei näy, ei ole.
On kuitenkin jotain ajattelun, mielikuvien, emootion ym. tuolla puolen, joka on nähdäkseni ihmisen perusolemus. Siitä kumpuaa esim. se toiminta, jota voidaan kutsua myötäelämiseksi. Kun äiti ruokkii lastaan ja mies auttaa toista miestä, kun päätetään rakentaa silta tai temmataan kaveri pois kaatuvan puun alta, niin tuossa kaikessa ei ole moraalia eikä moraalittomuutta. Sen sijaan tiedostettu moraalisuus on moraalittomuutta. Ihminen, joka tuntee itsensä hyveelliseksi, on pilalla.
Kun ajattelu loppuu, ihmisen perusolemus pääsee näkyviin. Kun ajattelu alkaa, syntyy moraali. Suureksi ilokseni muistan, että täysin sama asia on oivallettu jo satoja vuosia eaa. ainakin taolaisuudessa: "Kun Tao unohdetaan, hyvä tahto ja siveys syntyvät ... Tärkeintä on nähdä koruttomuus, oivaltaa todellinen luonto, valaa pois itsekkyys ja kiivas halu." (Tao Te Ching: 18-19) Siinä on perustavaa ohjetta niin sairaanhoitoon kuin itsetuntemukseenkin.
Moraalia tarvitaan, kun ihmiset elävät mielikuvien, mielipiteiden, asenteiden ja muiden mielenseisausten alaisuudessa. Mielipiteet, mielenseisaukset ovat /oman itsensä korostamista tosiasioiden kustannuksella/. Moraali katoaa niin hetkinä, kun meihin iskostetut mielipiteet, asenteet ynnä muut reaktiot pääsevät valloilleen.
/Moraali/ ei ole se mitä tarvitaan; vaan se mikä on tarpeen, on /tiedostaminen/. Oman itsensä, omien toimintamalliensa, reaktiomalliensa ja ehdollistumiensa tiedostaminen, valoon tuominen. Siis oman mekaanisuutensa, robottimaisuutensa puhdas näkeminen. Tässä asiassa apostoli Paavalin oivallukset elävät ja pätevät edelleen: "Se mikä tuodaan valoon, muuttuu valoksi."
"Elämällä ei ole tarkoitusta."
Miksei olisi ?
Kovin järkevältä ei lauseesi kuulostaa, vaikkakin elämään kuuluu monenlaisia kysymyksiä, joihin meillä ei ole vastauksia. Luoja ne ainoastaan tietää.
Kun Jumala on ihmiskunnan luonut, Hänellä on ollut selvä tietty tarkoitus. Saattaa olla, että meillä on siitä tietoa vain pieni murto-osa. Hän on kuitenkin ilmoittanut meille riittävästi, jotta pystymme elämään täyspainoisen elämän, jopa kaiken pahuuden keskellä. Valitettavasti monet ovat ylpeydessään ja itsekkyydessään hylännyt tämän ilmoituksen ja keksinyt kaikenlaisia korvikkeita ja omia teorioita.
Joskus kirjoitin :
”Jumala loi ihmisen, että ihminen Jumalaa rakastaen eläisi Jumalan yhteydessä. Yhteys Jumalaan on ihmisen elämän tarkoitus. Tuo yhteys puuttuu nykyään useimmilta ihmisiltä. Siksi niin monet kokevat elämänsä olevan vailla tarkoitusta. Yhteys Jumalaan ei riipu ihmisen omasta suorituskyvystä. Siihen on mahdollisuus jokaisella, vammaisella, sairaalla, vanhalla ja väsyneelläkin.”
Liitän tähän vielä evankeliumin ydinkohdat
1. Jumala on luonut ihmisen yhteyteensä ja hän rakastaa jokaista ihmistä.
2. Ihmiskunta lankesi syntiin ja yhteys Jumalaan katkesi ikävin seurauksin.
3. Jumala lähetti poikansa Jeesuksen Kristuksen sovittamaan syntimme.
4. Ottamalla Jeesuksen vastaan sydämeemme löydämme uudelleen yhteyden Jumalaan ja voimme olosuhteista riippumatta löytää elämän tarkoituksen.
Voiko kukaan kieltäytyä tällaisesta lahjasta, jonka Jumala armostaan haluaa lahjoittaa meille jokaiselle ?
Tästä voit lukea lisää :
http://www.nic.fi/~jlindell
Siinä valaistaan asiaa monelta kantilta ja annetaan vastauksia monenlaisiin kysymyksiin.
on ja on aina ollut "suvun" eli elämän jatkaminen, sitä on luonnon valinta aina suosinut,siksi se on niin moni muotoista ja runsaslukuista.
Ellei näi olisi ollut, elämä olisi loppunut todennäköisesti ajat sitten.
Sen myös todistaa monet kasvi ja eläinkunnan eliöt jotka kuolevat heti suvunjatkamisen jälkeen.
Ilmeisesti ihmisenkin biolooginen kello nopeutuu kun se menettää suvunjatkamis kyvyn:
Niin yksinkertainen on elämän tarkoitus.
olisi syytä mainita, että sinä USKOT "Jumalan" luonneen,tai mikä on hänen tarkoitus jne jne.
Vai onko sinulla jotkut todisteetkin väitteillesi?
Tuli vain mieleen, että sinä melko varmasti tähtäät tuohon ajattelemattomaan aatteeseen?
Mutta niiden ero on veteenpiirretty viiva.
Näet, ajatus tulee mieleesi jostain.
Kuten "Niitsi" kumosi Descartesin ajatusta siitä että "ajattelen, siis olen".
Todellisuudessa molemmat ovat yhtä väärässä ja oikeassa.
Kabbalistisuuden kolmet kasvot, tutummin ruumis-sielu-henki toimivat keskenään.
Sielu on siis välittäjäaines.
"ajattelet siis olet",mutta mutta, sinulla ei ole aavistustakaan mitä se merkitsee.
"Sielu on välittäjä aines"
Sielu on siis geeni, tulihan tuo sielukin sitten määriteltyä.
... suunnitteluväline. Tulevan ja menneen tutkimisväline. Sellaisena se on oikeuksissaan: välineenä, joka voi tehdä toiminnan tehokkaaksi ja objektiiviseksi. Mutta jälleen tullaan siihen probleemaan: väline on ikäänkuin ottanut työntekijän haltuunsa. Tämä nurinkurisuus on luonut mielisairauden: pelon, huolen, syyllisyyden, pakkovelvoitteet, jotka luovat ahdistuneen, turhautuneen ja mekaanisen muutospelkoisen ihmisen ja yhteiskunnan. Ajatus ei näet voi konkreettisesti tutkia muuta kuin mennyttä ja tulevaa. Jotta se saisi tyydyttävän tuloksen nykyhetkeen nähden, se täytyy lopulta viedä umpikujaan -- ajatus täytyy viedä umpikujaan, sillä umpikujassa mennyt ja tuleva, oikea ja väärä, hyvä ja paha yhdistyvät, ajatus hiljenee, ja TOSIASIAT voivat puhtaudessaan ilmetä.
En tähtää mihinkään aatteeseen. Aatteita ei tarvita, vaan TOSIASIALLISTA "taivaan valoa ja rauhaa päälle maan". Merkitsevää on vain se, että ihminen voi tehdä hyvää, olla avulias ja ystävällinen ilman minkäänlaisia teorioita, motivointeja, mutta pahassa hän tarvitsee aatteita, perinteitä, teorioita, motivointeja, todisteluja siitä, että juuri tämän pahan avulla saavutetaan tuo hyvä!
Ja on aivan sama mitä sielu on tai ei ole. Jos ihmisen tehtävä maailmassa on muutaman vuosisadan aikana lopullisesti turhauttaa itsensä, turruttaa mielensä ja tässä mielisairaudessaan tuhota itsensä ja maailma, niin silloin olemme oikealla polulla, eikä muutosta tarvita. Sen sijaan, jos näin ei ole, vaaditaan tässä maailmassa totaalista tajunnan, ymmärryksen, rauhan, IHMISYYDEN VALLANKUMOUSTA.
"Vuonna 1945, jolloin ensimmäiset ydinpommit räjähtivät ensin koealueella, sitten Hirosimassa ja sitten Nagasakissa hirvittävine seuraamuksineen, kaikki asiat tällä planeetalla muuttuivat toisiksi, mikään muu ei ole ennallaan kuin ihmisten ajatus- ja arvostustottumukset. Ellei myös näissä ajatustottumuksissa tapahdu yhtä perinpohjainen muutos, niin me kuljemme vääjäämättömän varmasti kohti totaalista tuhoa, globaalista tuhoa."
- Albert Einstein
on verbi jota ei voida käyttää sinun kirjoituksiesi lopputuloksen adjektiivina.
Pitäisikö sinun aloittaa se jostain helpommasta, ettei tarvitse kiukutella kun ei oikein ymmärrä?
se ongelma,että uskot ymmärtäväsi jotain,mutta ei kuitenkaan ole hajuakaan asiasta,siksi joudut kirjoittamaan kaikkea paskaa jonka uskot uppoavan samanlaisiin tolloihin kuin itsekkin olet.
Mieli sisältää paljon tarpeetonta roskaa(=kuvitelmia).Huonon itsetunnon omaavat kiihkouskovaiset samaistuvat Jeesukseen, Jumalaan ja taivaskuvitelmiinsa ja pyrkivät siten vahvistamaan itsetuntoaan.Kiihkoisänmaallisuus ja urheilukiihkoilu perustuvat aivan samaan asiaan, vain samaistumis- ja ihailunkohteet vaihtelevat.
Samoilla linjoilla ollaan.
"Virheellinen uskonnollisuus" on kyllä tosiaan sellaista, joka hakee pelastusta ja vapautusta todellisuuden ulkopuolelta, ja itsen ulkopuolelta. Se on oman itsensä pakenemista eikä itsessään johda mihinkään. Useimmiten se on myös itse uskonnon tai ideologian alkuperiaatteita vastaan. Näin on nähdäkseni myös kristinuskon kohdalla.
Kuitenkin näkisin juuri kristinopin (en välttämättä kristinuskonnon) eräänä perusperiaatteena sen, että ulkoista opettajaa ei ole, vaan kaikki ovat oppilaita. Jumalan voima ilmenee meissä maan päällä sisäisenä pohjavireenä. Toisaalta Jumalan olemus on olla "polttava tuli kaikelle saastaiselle", kuten Pietari määrittelee.
Kristinoppihan painottaa, että todelliseen elämään herääminen vaatii vanhan "minän" kuolemaa. Tämä kuolema voi tapahtua vähitellen, välillä voimistuen, ja lopulta yhtenä sisäisenä sysäyksenä, jota ihminen saattaa hyvinkin ennakoida rustaamalla testamentin omasta jäämistöstään! Että "kuoleman tuoksua" saattaapi olla ilmassa! Tähän viittaa selkeästi Paavalin kuvaus, että Kristuksen tuoksu on toisille kuolema tuoksu ja toisille tuoksu, joka tuo elämän. Kyseessä on kuitenkin universaali kokemus, joka on riippumaton kristinuskon opeista (ts. henkilön suhteesta ko. oppeihin). Yleensäkin ihmisen ja "Jumalan" suhde on riippumaton kaikista ideologioista. Se on silkkaa tajunnan laajentumista, joka on tieteenkin hyväksymä seikka, sillä onhan totta, että ihminen käyttää nykyisellään vain mitättömän osan oman mielensä ja tajuntansa kapasiteetista.
Eivät ole mitään turhaa hapatusta nuo Paavalin sanat, (vaikka ne ovat aikain saatossa saaneetkin sellaisen leiman):
"ÄLKÄÄ LAUSUKO MITÄÄN TUOMIOTA, ennenkuin aika on, ennenkuin Herra tulee, joka myös on saattava valoon pimeyden kätköt ja tuova ilmi sydänten aivoitukset; ja silloin kukin saa kiitoksensa Jumalalta." (1Kor. 4:5)
"Kaikki paljastuu, kun se vedetään valoon, ja kaikki mikä on tuotu valoon, muuttuu valoksi. Sen vuoksi sanotaankin: - Herää, sinä joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus on sinua valaiseva!
KATSOKAA SIIS TARKOIN, MITEN ELÄTTE: älkää eläkö tyhmien tavoin, vaan niin kuin viisaat.
KÄYTTÄKÄÄ OIKEIN JOKA HETKI, sillä AIKA on paha.
Älkää olko järjettömiä, vaan YMMÄRTÄKÄÄ, mikä on Herran tahto." (Ef. 5: 13-17)
...sanottakoon, että samaistuminen johonkin itseä suurempaan on täysin eri asia ,kuin jonkin asian sisäistäminen(vaikka Jeesuksen sanojen merkityksen).Sisäistäminen ja ymmärrys näkyy myös ulkoisessa toiminnassa.Samaistuva(itsetunnolleen vahvistusta hakeva)ja siten väistämättä ulkoaohjautuva mieli taas toimii PELKÄSTÄÄN itsekkäin motiivein.Tuollaisen henkilön "varmuutta" onkin helppo horjuttaa, koska sitä ei ole.
meinaatkos tehä comebackin tuonne palatsin palstalle?
Mää tykitän nyt radikaali.netissä ;)
Eiku nyt minä paukutan herätyskelloa radikaali.netissä :=)
http://www.radikaali.net/?sivu=keskustelu&osasto=keskusteluforum&alue=1
minä taas olen pikkuhiljaisesti rantautumassa palatsiin, sillä tämä paikka todellakin tuntuisi olevan tiedonvaltatien varrella oleva sodoma. ;P
Elämän tarkoitushakuinen kehitys=luonnonkiertokulku,mikä viitu siinä on kun se ei kelpaa totuutena.Surkastunut tajunnankapasiteetti?!
Ei sitten muuta ku luu (tai ruoto) kurkkuun ja liha-veri-luu-mössö-ihmisruumiit kompostiin kierrättymään!
Miksei se saisi tehdä sitä mikä on sen tarkoituskin,suvun jatkaminen?
Toisekseen,kun ihminen haudataan,niin siellähän sitten kompostoituu jos ei ole tuhkattu.
Miksi pitäisi laittaa luu/ruoto kurkkuun,antaa nautiskella niin kauan kun kerkiää.
...että siksi, koska tietääkseni kaikkien näiden puhuvien kaksijalkaisten olentojen tajunta on laajentunut jo ihan reippaasti ihmisen tasolle saakka.
Eläimiks ei jääty, mutta tultu ei IHMISISKÄÄN,pahimman luokan kehitysvaihe meneillään kokoajan ja siihen on mahdollisuus vaikuttaa.Arviolta 90% tajunnasta ei ole tietoisuude hallinnassa,suurempi tajunnan osaaminen on vaativa laji.Lisäksi kollektiivisuus sekoittaa suuret luulot itsestä,kolbjan,tutustu tajuntaasi!
On totta, että se /ihmisyys/ vielä piilee enemmistössä. Tervetuloa mukaan vaikuttajien joukkoon.
tuo on vastaus kysymykseeni?
Veikkaampa, että sinulla on tajunnassa pahasti joku vialla,tosin se on tullut esille jo noissa muissakin jutuissasi.
Elämä on kärsimistä,todettu jo 2500 vuotta sitten.Nyt pitäisi vapautua maalisista kärsimyksistä,oppi on ollut valmiina.Länsi-ihminen elää "kusetuksen" tilassa.Surkastunut tajunta tuottaa loputonta voimattomuutta ja sisäistä pahoinvointia."tapoimme tuskan ja kätkimme sen maahan siunaamattomaan,joka yö se palasi synkästä piilostaan"JUICE.
otan osaa,sellaista se on, kun on kärsä, pelkkää kärsimistä.