nuoret toimittajat - vierainaan "outolintuja", ei-julkkiksia ja aiheetkin tuoreita ja tärkeitä. Voiko TV vieä vielä tänäänkin herättää kysymyksiä, pakottaa ihmisen ajattelemaan.
Seuraavan ohjelman aihe: "Olen miltä näytän" on toivottavsti raflaavuudessaan pelkkä myyntikikka. (Alku tässä ensimmäisessäkin ohjelmassa "alistui" itsensä myymiselle)
No onneksi en koe enää tätä pettymystä. Viikonvaihteessa lähden mökille - ja siellä pysyn. Ei TV:tä, ei Internettiä: eläin- ja kasvikunnan toimintojen seuraamista, ihmiskunnan luomien aistien ja ajatusten välittämänä:"Paratiisillista elämää".
Kun syksy tulee ja ikääntyminen vaatii taas veronsa, luen mielelläni taas nuoremman sukupolven mm.- "juristin, chen, krh:n "ja vähän keski-ikäsiten esim. "Ajattaren, Arjan, Hertan ja moonmannin" tekstejä. Toivottavasti en silloin enää innostu naputtelemaan tänne mitään.
Seuraavan ohjelman aihe: "Olen miltä näytän" on toivottavsti raflaavuudessaan pelkkä myyntikikka. (Alku tässä ensimmäisessäkin ohjelmassa "alistui" itsensä myymiselle)
No onneksi en koe enää tätä pettymystä. Viikonvaihteessa lähden mökille - ja siellä pysyn. Ei TV:tä, ei Internettiä: eläin- ja kasvikunnan toimintojen seuraamista, ihmiskunnan luomien aistien ja ajatusten välittämänä:"Paratiisillista elämää".
Kun syksy tulee ja ikääntyminen vaatii taas veronsa, luen mielelläni taas nuoremman sukupolven mm.- "juristin, chen, krh:n "ja vähän keski-ikäsiten esim. "Ajattaren, Arjan, Hertan ja moonmannin" tekstejä. Toivottavasti en silloin enää innostu naputtelemaan tänne mitään.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Nauti kesästä. Pakko sanoa tuohon toivottavasti en enää naputtele tänne. Itse olen pyrkinyt samaan, sillä en näe näitä tekstejä kauhean merkityksellisiksi, enkä usko, että kirjoitukseni koskaan muutaisi kenenkään ajatus maailmaa jos joku ei niin halua, mutta jostain syystä yhä vain silloin tällöin tulee pakko kirjoittaa. En tiedä mistä se johtuu. Ehkä siitä, että itseluottamus ei ole tarpeeksi vahva jotta luottaisi tyysti omaan ajatusmaailman ja näin hakee vahvistusta ajatuksilleen. Tietenkin tämä on myös hyvä tapa nostaa myös heidän itseluottamusta jotka luulevat yksin olevan kekskellä rasisteja, ja ahneita sikoja. Nämä henkilöt ovat pienestä määrästä huolimatta yllättävän äänekkäitä joten ihminen joutu tiedotusvälineiden ja ihmisten seuraamisen takia sellaiseen luuloon, ettei hyviä ihmisiä olekaan, mutta tämä näyttää sen ettei ole syytä pelkoon. Maailmassa on kumman paljon rakkautta, mutta vain paskalla on taipumus pompata pintaan. No ei taaskaan mitään juonta kirjoituksessa, mutta mitä siitä. Hyvää kesää vaan.
mutta jatka sinä vain kirjoittamista: ei siksi että joku muu viisastuisi, mutta itse voi aina yrittää oppia esimerkiksi omista virheistään - joskus joskin näillä palstoilla ani harvoin myös toisten ajatuksista ja tiedoista.
Valitat aika usein sitä, ettet saanut juttusi juonta tai sanomaasi selkeästi esille. Luulen että siihen vaikuttaa se mainitsemasi "kirjoittamisen" pakko. Kun se joskus myöhemmin "hellittää otetteensa", sinulle jää aikaa harkita sitäkin, miten asiasi olisi hyvä esittää (alat etsiä ja löydät oman kirjoitustyylisi)
Mutta vaikka se ajan mittaan löytyy, niin ei se tilannetta siinä mielessä muuta, että p pulpahtaa täällä useimmiten pinnalle. Useimmiten mutta ei aina - sitä kaipaamaasi itseluottamusta antanee se, että löytyyhän täältä joskus joku, joka etsii vastauksia samoihin kysymyksiin ja ajattelee asioista samansuuntaisesti kuin sinä.
Sanoin että virheistään voi oppia. Kovin helposti sekään ei käy päinsä. Lankesin nimittäin itse vaarin "opettavaiseen tyyliin" - vaikka minun olisi pitänyt noudattaa Michel de Montaignen ohjetta:" En yritä opetaa, miten tässä elämässä on meneteltävä. Kyllin monet muut pitävät siitä huolen. Kerron vain, miten itse teen"
Näin mm. siksi, että "Kaikkien neuvojen pätevyys riippuu ajankohdasta, tilanteet ja olosuhteet virtaavat eteenpäin ja muuttuvat lakaamatta"
Toivon, että viimeinen lainaukseni tukee itsetuntoasi:" Aristoteles piti ylevyyteen kuuluvana, että vihaa ja rakastaa avoimesti, tuomitsee ja puhuu rehellisesti eikä muiden kiitosta tai moitetta totuuteen verrattuna pidä minkään arvoisena. Apollonios sanoi, että orjille sopii valhe, vapaille totuuden puhuminen. Se on hyveen ensimmäinen ja tärkein osa. Sitä on rakastettava sen itsensä tähden."
(Michel de Montaigne, Esseitä, WSOY Juva, 1985)