Ostin tänään 13.10.2007 Vaasan keskusta Citymarketista Brunberg laktoositon Tumma-Mörk 150 G levyn ruuanvalmistusta varten.
Pakkauksen ulkonäkö sai minut luulemaan, että kysymyksessä on tumma suklaa. Mutta kun aloin tarkastella pakkausta kotona, totesin, että pakkauksen takapuolella oli maininta makeinen.
Lisäksi sokeripitoisuus oli huimat 47 g/100 g ja kaakaojauheen osuudesta ei ollut tietoakaan.
Vielä tähän päivään asti olen pitänyt Brunbergia laatutuotteiden valmistajana, mutta nyt täytyy todeta, että olette menneet pilaamaan tämän mielikuvan minun osalta brutaalisti.
Minusta pakkauksella on selvästi yritetty harhauttaa kuluttajaa luulemaan tuotetta tummaksi suklaaksi. Luulen, että moni poimiessaan pakkauksen ostoskärryyn luulee lukeneensa tumma suklaa.
En tiedä, mutta aika tökeröä markkinointipsykologiaa kuitenkin.
Harmittaa, kun meni vipuun, ja olisi pitänyt laittaa kastiketta, jossa juuri tarvittiin tummaa suklaata. Jos vieressä olisi ollut Brunbergin se tuote, joka sisältää oikeaa kaakaota tai joku muu vastaava, niin olisin varmasti blokannut kärryyni aitoa suklaata.
Tämä ei ole ainoa tuote johon on törmännyt oheiseen ongelmaan, se näyttää leviävän tänä päivänä. Ikäänkuin kuluttajalla on lyhyt muisti ja asialla ei olisi vaikutusta tuotteen menekkiin jatkossa. Jonkinlainen lyhytnäköisyys näkyy enenevässä määrin kaupan mailmassa.
Kertokaa lisää vastaavista kokemuksista, niin tietää varoa. Kaupassa kun ei ehti lukea joka pakkausta läpi vaan luottaa omaan intuitioon vahvasti ostohetkellä.
Pakkauksen ulkonäkö sai minut luulemaan, että kysymyksessä on tumma suklaa. Mutta kun aloin tarkastella pakkausta kotona, totesin, että pakkauksen takapuolella oli maininta makeinen.
Lisäksi sokeripitoisuus oli huimat 47 g/100 g ja kaakaojauheen osuudesta ei ollut tietoakaan.
Vielä tähän päivään asti olen pitänyt Brunbergia laatutuotteiden valmistajana, mutta nyt täytyy todeta, että olette menneet pilaamaan tämän mielikuvan minun osalta brutaalisti.
Minusta pakkauksella on selvästi yritetty harhauttaa kuluttajaa luulemaan tuotetta tummaksi suklaaksi. Luulen, että moni poimiessaan pakkauksen ostoskärryyn luulee lukeneensa tumma suklaa.
En tiedä, mutta aika tökeröä markkinointipsykologiaa kuitenkin.
Harmittaa, kun meni vipuun, ja olisi pitänyt laittaa kastiketta, jossa juuri tarvittiin tummaa suklaata. Jos vieressä olisi ollut Brunbergin se tuote, joka sisältää oikeaa kaakaota tai joku muu vastaava, niin olisin varmasti blokannut kärryyni aitoa suklaata.
Tämä ei ole ainoa tuote johon on törmännyt oheiseen ongelmaan, se näyttää leviävän tänä päivänä. Ikäänkuin kuluttajalla on lyhyt muisti ja asialla ei olisi vaikutusta tuotteen menekkiin jatkossa. Jonkinlainen lyhytnäköisyys näkyy enenevässä määrin kaupan mailmassa.
Kertokaa lisää vastaavista kokemuksista, niin tietää varoa. Kaupassa kun ei ehti lukea joka pakkausta läpi vaan luottaa omaan intuitioon vahvasti ostohetkellä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kyse on EU:n normeista. Tuote käsittääkseni on ollut aina sama. Kaakaota siinä on 22 %. Suklaassa pitää olla 43 % (Maitosuklaassa 30 %).
Minusta tuollainen purismi on outoa. Maku on se, joka ratkaisee, ei tuollaiset prosentit. Fazerin taloussuklaassa on yli 43 %, mutta toisaalta siinä on maitoa. Minusta maidon lisääminen on suurempi synti kuin mikään kaakaoprosentti.
Homma siis on samaa tasoa kuin voimariini => oivariini.
Tässä kohtaa on asia kiinni tuotteen koostumuksessa. Tällä kertaa mikään rasva, maito tai muu seos 47% sokeroinnilla ei kelvannut.
Sitä paitsi pitäisi kyllä hälytyskellojen soida, jos sokeria tuotteessa puolet.
Joka tapauksessa Suomessa ei taida kunnollista suklaata juuri saada. Nämä makeiset on suunnattu lähinnä ahmijoille, jotka on saatu koukkuun sokerihumalan aiheuttavalla mössösuklaalla.
No se tästä suklaasta, olisi kiva saada esimerkkejä muista tuotteista.
Ja hei meidän suomalaisten olisi aika osata vaatia todellista laatua, eikä tyytryä, kuten tässä heikkoihin esityksiin.
Toki suklaassa on sokeria. Ei se mikään terveyselintarvike ole. Kyllä Suomesta saa hyvä suklaata. Fazerin siniselle on vaikea etsiä voittajaa. Tätä mieltä on myös moni ulkomaalainen. Mielestäni etenkin suklaapatukoissa monet ulkomaiset suosikit, kuten Mars tai Snickers ovat mitäänsanomattomia. Minusta tuollainen perisuomalainen oman maan vähättely saisi jo loppua.
Tarkoitus ei vähätellä suomalaisia tuotteita, mutta ei suinkaan lähteä niitä ylistämään sokeasti.
Me suomalaiset olemme vähän sellaisia "pieniä amerikkalaisia". Me olemme herkkiä näissä asioissa. Eli suomalainen tuote tai palvelu olisi aina laadukas, ja ellei ole niin ei saisi puhua siitä; oma pesä likaantuu, nääs.
Tuossa monta vuotta sitten eräs ajankohtaisohjelma, en nyt muista mikä, katseli maatamme hiukan muualta käsin. Tulos oli aivan muuta mitä luulimme.
Me intämme kovasti, kuinka kaikki meillä on hyvää. Kyllähän sitä hyvääkin löytyy ja paljon, mutta joissakin asioissa olemme tosi huonoja, valitettavasti. Mutta aina voi parantaa, jos on herkkää korvaa.
Otetaan vaikka esimerkki palvelujen tuottamisesta, saako meillä todella niin hyvää palvelua, että siihen voi olla tyytyväinen?
Eli toki pitää kiittää kun saa hyvän kotimaisen tuotteen tai palvelua, mutta aina pitää olla kriittinen. Jos ei hyvää, niin ei niin pahaakaan, vai miten tämä menee?
Joka tapauksessa tuotteiden laatu paranee erityisesti Suomessa vain ja ainoastaan nostamalla laatuongelmia esiin. Suomalainen ei tunnu helposti nostavan persettä laatuongelmien edessä, yleensä etsitään ongelmaa asiakkaista.
Suklaan eri prosenteista voidaan vääntää sanaa vaikka kuinka, mutta jos haluan kunnon suklaata, niin ei siinä auta mitkään Fazerin siniset kja Marabout, jotka ovat makeisia, ei suklaata. Kyllähän ne varmaan usealle maistuvat, mutta ei se ole sitä samaa kamaa, kun kunnon 70%:nen.
"Suklaan eri prosenteista voidaan vääntää sanaa vaikka kuinka, mutta jos haluan kunnon suklaata, niin ei siinä auta mitkään Fazerin siniset kja Marabout, jotka ovat makeisia, ei suklaata. Kyllähän ne varmaan usealle maistuvat, mutta ei se ole sitä samaa kamaa, kun kunnon 70%:nen."
Tähän tulisi sanoa, että haista... Kyse on makuasioista. Suklaa ei ole sama kuin kaakao. Minua ärsyttää suunnattomasti, kun jotkut esittävät omia mielipiteitään tai mieltymyksiään jonain absoluuttisina totuuksina.
Niin, makuasioista ei voi kiistellä. Mutta, jos sitä haluaa makuelämyksen todellisesta suklaasta, eikä halua sokerin häiritsevän makuelämystäni.
Mutta alunperin tässä oli kysymys pakkauksen antamasta informaatiosta ja siitä mihin käyttötarkoitukseen olin käyttämässä suklaata!
Nyt lähes 50% sokeripitoisuus ei käynyt, hienosti sanottuna konsinstessi ei käynyt ruuanlaittotarkoitukseen tässä tapauksessa.
Vielä tästä mausta, haluan suklaan todella maistuvan suklaalta, en vain makealta.
Tiedän, että sinun ja varmaan monen muun mielestä tämä mainittu 70% maistuu suussanne jopa pahalta. Mutta meitä on, jotka emme käytä sokeria juuri missään (itse pidättäydyn siitä, koska makuhermoni sekoavat, saavat liikaa makua).
Eli hyvässä suklaassa on nyanseja ja mailmalta löytyy paljon erilaisia laatuja, joita voidaan pitää "tosi" suklaana.
Muuten kovapäisellä Suomella on ollut aikaisemmin suuria vaikeuksia suklaan määritelmän kanssa. EU:han sen voitti, ja mielestäni ihan oikeutetusti. Tässä kohtaa.
Tässä suklaalaatujen kohdalla pätee vähän sama kuin viinien, niitä on erilaisia, ja eri hintaisia.
Kyllä minunkin mielestä Fazerin Sininen on yksi maailman parhaista suklaista!
Mutta et ymmärrä mitä toinen selittää:
Jos PITOKOKKI nimimerkki valittaa, että luullessaan ostavansa TUMMAA suklaata, paketissa olikin 47% sokeria sisältävää tahnaa - niin pitää käsittää että hän olisi tarvinnut sitä aitoa, oikeaa tummaa suklaata johonkin tiettyyn tarpeeseen!
Sitäpaitsi, tumma suklaa ON hyvää!
Esim Lindth 85% tuli juuri vkloppuna syötyä.
Maraboullakin on 75% merkitty tuote.
Myös Fazerilla oli ennen Taloussuklaa, en ole aikoihin nähnyt...
tulee tässä taas mieleen vanha totuus, että
jos ihmisellä ei ole todellisia huolia, niin
ne sitten pitää jostain vääntää!
minusta jonkin suklaan kaakaopitoisuus
ei nyt kuulu niihin elämää suurempiin asioihin