Pönttö pimenee kohti lopunaikaa

Kaikille on selvää, että Jumalaa voi palvella kaiken aikaa. Näin se pitäisikin olla, että Jumala olisi siellä ihmisen sydämessä kaiken aikaa.

1. Joh. 4:1
Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan

Kenellä adventtikirkon pastoreista on henkien koettelemisen armolahja todistettavasti?

Kaikki pyhä ja pyhitys ja hyvä tulee ylhäältä "valkeuksien Isältä".
Ei oma vaiva siihen mitään lisää.
Olet oikeassa - kaikki päivät kelpaavat Herralle ja täytyisi kelvata meillekin.

Mutta tuossa pelottelussa ja lainkiihkoilussa onkin aivan toinen jekku takana. Kun hurskastelee kaikenmoisilla noudattamisilla - ei kukaan osaa arvata, että salassa tehdään ... ihan mitä vaan.

Tottakai me saamme ja meidän tuleekin palvella Jumalaa joka päivä, mutta Jumala on aivan lakinsa puitteissa nähnyt hyväksi kutsua koko seurakuntansa koolle kerran viikossa, viikon raamatullisena seitsemäntenä päivänä eli käskyn selvän sanan mukaan sapatin mukaan, vrt. 2. Moos. 20:8-11 ja otan tähän ko. käskystä vielä vuoden 1776 hyvän suomalaisen käännöksen, joka kuuluu näin:

"Muista sabbatin päivää, ettäs sen pyhittäisit. Kuusi päivää pitää sinun työtä tekemän ja kaikki askarees toimittaman.
Mutta seitsemäntenä päivänä on Herra sinun Jumalas sabbati: silloin ei sinun pidä yhtään työtä tekemän, eikä sinun, eikä sinun poikas, eikä sinun tyttäres, eikä sinun palvelias, eikä sinun piikas, eikä sinun juhtas, eikä sinun muukalaises, joka sinun portissas on.
Sillä kuutena päivänä on Herra, taivaan ja maan ja meren tehnyt, ja kaikki mitä niissä ovat, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä. Sentähden siunasi Herra sabbatin päivän, ja pyhitti sen."

Sabbatinpäivänä Kristus haluaa erityisellä tavalla tavata koko paikallisen seurakuntansa Pyhän Hengen kautta ja sen me olemme saaneet sapatti toisensa jälkeen todellakin kokea. Kristus on täyttänyt meidät taivaallisella ylevällä ilolla ja riemulla sekä voittovoimalla korkeudesta jokaisessa jumalanpalveluksessa, on se sitten ollut inhimillisten osuuksien suhteen miten puutteellinen tahansa.

Älkää nyt unohtako sitä, miten omakin uskonyhteisönne todennäköisesti vielä kokoontuu kerran viikossa, vaikka se perinneoppien valossa tavallisesti toteutuukin sunnuntaisin.