Kirkon ja valtio erottaminen kuuluu kristilliseen arvojärjästelmään

puoleettomuus, oikeudenmuka... kirjoitti:

Kristillisen etiikan mukaan kristillinen lainsäädäntö ja lainkäyttö tulisi olla puolueetonta (Joh.7:24) ja suvaitsevaa (Matt.7:1). Tämän takia oikeat kristityt eivät tuomitse ihmisiä heidän mielipiteidensä, uskonnollisen vakaumuksensa, ulkonäön, tai sukupuolen mukaan vaan kukin tuomitaan TEKOJENSA MUKAAN. Kristityt uskovat siihen että lain tulee olla sama kaikille, ja että rangaistuksen tulee olla järkevässä suhteessa rikokseen ("silmä silmästä"). Edellämainituista seikoista johtuen kristillinen etiikka edellyttää kirkon ja valtion erottamista. Me kristityt emme voi asettaa muiden uskontojen, muiden kirkkojen tai muiden maailmankatsomuksellisten suuntien edustajia eriarvoiseen asemaan lainsäädännössä, minkä tähden uskonnollista puolueellisuutta ei saa esiintyä lainsäädännössä. Kristillinen arvojärjästelmää vaatii että kirkko ja valtio on erotettava. Kirkon ja valtion erottaminen silti merkitse politiikan ja uskonnon erottamista koska jokaisella poliitikolla saa olla oma henkilökohtainen vakaumus ja maailmankatsomus.


MITÄ KIRKON JA VALTION EROTTAMINEN MERKITSEE KÄYTÄNNÖSSÄ?

1. Kirkon verotusoikeus (eli ns. kirkollisvero) poistuu ja se korvataan vapaaehtoisella jäsenmaksulla. Myös kirkon yhteisövero-osuus poistuu.

2. Ev.lut. ja ort. suuntausten eritysasema poistetaan perusopetuslaista. Kouluissa voidaan opettaa kristinuskon ja muidenkin uskontojen historiaa ja niiden opinkappaleita oppiaineena, mutta tämän on tapahduttava puolueettomasti, ilman että ev.lut. ja ort. kirkko saavat sanella opetusohjelman sisällön mukailemaan omaa teologiaansa ja näkemystä. Aito kirkon ja valtion erottaminen merkitsee että maailmankatsomuksellinen ja vakaumuksellinen kasvatus katsotaan huoltajien omavalintaiseksi oikeudeksi. Vapaassa yhteiskunnassa vanhemmat/huoltajat päättävät mitä haluavat lapselleen opetettavan.


3. Kun kirkko erotetaan valtiosta kirkkolaki ei enää kuulu säädöskokoelmaan vaan kirkkoa hallinnoidaan kuten muitakin pienempiä uskonnollisia yhteisöjä. Kirkon julkisoikeudellinen asema muuttuu tällöin muutenkin, esim. oikeus ei enää voi erottaa pappia.

4. Luterilaisen kirkon erityisasema sielunhoitotyössä puolustusvoimissa ja vankiloissa poistetaan. Kaikkien kristillisten suuntausten, uskontojen ja maailmankatsomuksellisten ryhmien
edustajilla tulee periaatteessa olla yhtäläiset mahdollisuudet sielunhoitotyöhön vankiloissa
ja sotilasosastoissa. Lain tulee olla puolueeton.

5. Hautausmaiden ylläpitovelvollisuus poistuu ja siirtyy luontevimmin kunnalle. Kaikki ihmiset on uskosta ja vakaumuksesta riippumatta voitava haudata kunniallisesti.


Ja joukko muitakin muutoksia. Esimerkiksi siviilipalveluslaki ei enää rinnasta valtionkirkkoa kuntiin ja valtioon, vaan seurakunnat hakeutuvat siviilipalveluspaikoiksi halutessaan, kuten muutkin yhteisöt. Kirkkohallitus ei saa enää käyttää valtiolippua kuten valtion virastot.


Evankelis-luterilaisen kirkon valtionkirkkostatus on sikäli selvempi, että tämä kirkko mainitaan perustuslaissa. Ortodoksinen kirkko kuitenkin käytännössä on yhtä lailla valtionkirkko.

Kumpaakin säätelee oma lakinsa, kirkkolaki ja laki ortodoksisesta kirkkokunnasta. Nämä kirkot ja niiden seurakunnat rinnastuvat kuntiin ja valtioon. Papit (ja eräät muut työntekijät) ovat virkamiehiä; valtionkirkkoja koskee mm. laki julkisista hankinnoista; kirkollisvaalissa huijaamisesta saa samat rapsut kuin eduskunta- ja kunnallisvaaleissa; sotatilaa varten kirkolla on varattu joukko työntekijöitä jotka eivät mene rintamalle ihan kuten valtion ja kunnan hallinnollakin; esimerkiksi siviilipalveluslaki luettelee palveluspaikat muodossa a) valtio, b) kunnat, c) seurakunnat ja d) muut joille erikseen myönnetään; esimerkkilistaa voisi jatkaakin.

Valtiopäiväjumalanpalvelus on ekumeeninen, eli pikemminkin viittaisi valtionuskontoon kuin valtionkirkkoon. Eduskunnan työjärjestys ei enää määrää että sen on oltava tuomiokirkossa.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä