Hekkä kauneus kuvastuu selkeämmin vastakohdassaan.
Rosoisen pitsinen lehti näkyy parhaiten harmaata kovaa kalliota vasten.
Hämähäkin seitti piirtyy silmin havaittavaksi, kun sitä peittävät kasteen kyyneleet.
Seitti on henkäyksen ohut, mutta luomakunnan ihmellisyydessä se on äärettömän kestävä.
Voiko netissä ihminen olla saman aikaisesti herkän kestävä?
Entäpä jos ei pidä kiroilusta, ei alapään huumorista, eikä humalalla huvittelusta?
Voiko siltikin olla hyväksytty, vaikkei osallistuisikkaan irvailuun, jankutuksiin, kähinöintiin?
Mahtuuko keskustelupalstoille mukaan herkän avoimena?
Onko kaunis kieli vain turhaa löpinää?
Tässäpä muutama kysymys minultakin.
Rosoisen pitsinen lehti näkyy parhaiten harmaata kovaa kalliota vasten.
Hämähäkin seitti piirtyy silmin havaittavaksi, kun sitä peittävät kasteen kyyneleet.
Seitti on henkäyksen ohut, mutta luomakunnan ihmellisyydessä se on äärettömän kestävä.
Voiko netissä ihminen olla saman aikaisesti herkän kestävä?
Entäpä jos ei pidä kiroilusta, ei alapään huumorista, eikä humalalla huvittelusta?
Voiko siltikin olla hyväksytty, vaikkei osallistuisikkaan irvailuun, jankutuksiin, kähinöintiin?
Mahtuuko keskustelupalstoille mukaan herkän avoimena?
Onko kaunis kieli vain turhaa löpinää?
Tässäpä muutama kysymys minultakin.
Vastaukset 53
Vanhimmat
Herkkää ja kaunista tippistä tuolla toisaalla tänään.
Ihanat, korulauseiden täyttämät elämän odotukset kuulostavat minusta aika vierailta, vaikka ovat kaunista luettavaa. Prinsessana tai prinssinä eläminen onnen odotuksineen ei ainakaan sovi mun reaalipirtaan. Herkkänä ja avoimena olen useasti ollut, äijä- ja mimmienergian keskellä.
tunnustaa olevasi herkkänä ja avoimena äijä- ja mimmiliigan keskellä. Se jos mikä vaatii kanttia.
En tokikaan tällä aloituksella hakenutkaan prinssi-tai prinsessa romantikkaa.
Korulauseet ovat useinkin teennäisiä, mutta kaunis kieli aistikkaasti ja koskettavasti on ihankin toinen juttu.
Saavatko niiden kirjoittajat itse tuotoksistaan mielihyvää taikka lohtua omaan elämäänsä. Taiteilijan maalaama ruusutaulu on vain taulu, ellei sitä ole nimenomaisesti jollekkin omistettu. Kuinka on kirjoitetun tekstin kanssa. Entä täällä palstalla.
...jaa ...ruusutauluillakin on omat suosijansa, ja vaikken minä vättämättä ryhtyisi posliinin maalaajaksi, niin silti sitäkin taitoa voin ihailla.
Suuret taiteiteilijat saavat niistä ruusuistakin loihdituksi vivahteikasta katseltavaa:-)
Voiko elämä olla ihanaa ilman ruusutarhaa. Jos ei, niin silloin sitä kuuluu tavoitella. Kuinkas pihlajanmarjat, liekö tavoiteltavia, ovat kuiteskin aikas kauniita, joskin karvaisia. Tarviiko elämän edes olla mitenkään ihanaa. Nautinnollista kyllä.
Se on milloin mitäkin. Luonto pitää huolen tuodakseen meille kyllin ihmeteltävää. Vaikkapa senkin, miksi ihanat ruusut ovat varrestaan piikikkäitä ja miksi hämähäkin verkko kauneudessaan, taitavuudessaan ja herkkyydessään on julma pyydys.
Minen tiedä, kuinka ihanuus irroitetaan nautinnosta ja taas kuka mistäkin nauttii. Jokuhan nauttii siitäkin, kun saa muille pahan mielen. Joku taas nauttii enemmän tehdessään muille hyvää.
Minulla on yksi ystävä, joka nauttii suuresti tehdessään järjästystä ja siivotessaan sotkuja.
Myös tuollaisen ystävän.
Erilaisuutemme on kuiteskin rikkautemme. Siinä missä joku nauttii siivoomisesta toinen saa kiksejä löytäessään eksoplaneetan.
Nautinnosta on turha kiistellä:-)
Tykkäätkös muuten mansikoista suklaadipillä?
Vaniljadippikin on käypänen, oletko kokeillu.
Mutta näin äkkiseltään saattaisi maistua.
Tosin mansikat maistuu parhaimmilta suoraan maasta poimittuna.
Metsämansikat varsinkin. Tosi eroottista on dipata mansikoita kuohujuomaan.
tämä alkaa tuoksahtaa flirtille:-*
'pukeutuu pyhämekkoon ja huiskauttaa hiuksia*
Mun hypätä sitten prässäreihin. Kuis toi solmiopuoli. Paidanko kanssa.
solmio on ilo silmälle. Mutta jos se taas ahistaa, niin voi valita vaikka tyylikkään neuleenkin.
Eikä sen suinkaan tarvitse olla poolo.
Lähtäänkö me shoppaileen?
*innoissaan*
Arvaa mitä. Mä olen tosi kurja shoppailukaveri, ainakin mikä liittyy naisten tekstiileihin. Mutta mikäli housuasua sovitat niin voin sanoa kyllä istuuko se beboista. Tuo ei tarkoita, etteikö mulla olisi jossain määrin tyylikkyydelle silmää, mutta kokemuksesta tiedän minkälainen prosessi siitä tulee kun naisen kanssa lähtee naistenkauppaan. Vai tarkoititko, et mentäis molemmille uudet kuosit hankkimaan tyyliin- sä puet mut, mä puen sut.
Minä puen sut ja sinä riisut mut.
Ostin muuten eilen pikäthousut.
Mutta silti ihan näin testaus mielessä voitaisiin käväistä naistenkaupassa:-D
Se on nääs mies, joka siitä hermostumatta selviää.
Testauksen ilon sinulle suon. Kuka tosi mies nyt ei haluaisi tulla silloin tällöin testatuksi. Tulisitko sitten kanssani toisenlaiseen kauppaan. Käänneltäisiin käsi kädessä megapixeleitä ja punnittaisiin kilotavuja sekä mittailtaisiin kaistaleveyksiä. Sitten lupaisin riisua sinut.
En sitten riisu, vaikka haluisit.
Vaikken mitään ymmärtäisikään, niin voisin olla ymmärtävinäni.)))
Kävi syvällä. Ymmärrät tosi paljon. Tippikseksi käsityskykysi on loistava, joten älä turhaan ole vaatimaton.
...tämän palstan sekakuoroon herkempikin
Minusta on surullista huomata että asiallisia avauksia joissa monesti tuo herkkyys kukoistaa tärvellään asiattomilla viesteillä..
Jos itse teen avauksen vaikka monttubaarista sen jokainen tietää sisältävän kaikkea mahdollista kiroilusta ja alapää huumorista humalahakuiseen juopotteluun.. Tosin juuri maineikkaimmat kirjailjamme ovat kunnostautuneet juuri tuollaista elämäntapaa kuvailemalla.
Minun mielestä herkkyys on sitä että näkee asiat laajemmin ja jotain sellaista mitä ei ehkä joku toinen vähemmän herkempi koskaan huomaa..herkkyyteen pitäisi sisältyä myös hyväksyntää etteivät kaikki osaa noita herkkyyden helmiä kalastella....
Vastapainona tuolle kirosanojen ja alatyylin viljelyyn toivoo saavansa lukea täällä tekstejä, jossa kieli on muuntunut melkein musikaaliseksi elämykseksi.
Itse en ihannoi millään tavoin kännäämistä. Eikäpä minua juurikaan edes huvita täälläkään ryyppyjutut.
Monestikko humalainen ihminen on kovinkaan miellyttävä. Ehkä humalainen uskoo olevansa itse huvittava ja vitsikäs huvittaen enemmän niitä, jotka siitä itsekkin pitävät.
Hyvin sanottu:" herkkyys on sitä, että näkee asiat laajemmin......
Niimpä...herkät ehkä tosiaankin myös suvaitsevat enemmän.
..nakertelisin pois pohjaa tuolta väitteeltäsi:"Monestikko humalainen ihminen on kovinkaan miellyttävä."
Tuo riippuu taas tietysti siitä miten ja missä alkoholia nautiskelee, luulen että sinä ajattelisit toisin jos kattaisin sinulle hienon illallisen ja pöytään laittaisin oikein kynttilän luomaan romanttista valoa ja ehkäpä avaisimme viinipullon ja hieman humaltuisimme...niin viinistä kuin toisistammekin..enkä silloin olisikaan "miellyttävä"? ;D
Olisi pitänyt ilmaista: kännissä oleva:-)
On aivankin eri juttu nauttia viiniä hyvän aterian kanssa, kuin humaltua sopottavaksi, tai sössöttäväksi kännissä olevaksi ihmiskuvatukseksi.
Sampanja juhlan kunniaksi on sopiva. Mutta kaljalasinsa kanssa nuokkuva, oli sitten mies, tai nainen, ei paljoa katsetta ilahduta.
.samaa mieltä ettei alkoholi ole ainoastaan pahasta;)
Sitten toinen juttu, tuo "alatyyli", minä vedän vedenpintaan selvän rajan, mielestäni esim.gynegolgiset jutut täyttää alatyylin tunnusmerkit, mutta entäpä minunkin viljelemät eroottissävyiset viestit..onko ne kaikki tyystin alatyyliä mielestäsi?
Taisin kerran polttaa sinun jouhipatjasi ja meniköhän se hetekkakin kirppikselle:-D
Myönnettäköön; tietynlaista kehittymistä parempaan suuntaan on havaittavissa**'''
Koulutuskelpoinen-----sanoisin.
vastaan, mutta luulen ...että jos tänne tulet avoimena, herkät tunteet pinnassa...on mahdollisuutesi saada syviä haavoja 80%...
Voi olla, että palstoilla suhteet, tunteet, runot, ymmärretään toisen herkkiä tunteita...mut keskustelupalstoilla...noup...täällä jää vahvatkin jalkoihn..
Totta on ett kauneus on herkkää ja herkkä kaunista...mut sille joutuu ottamaan ajan jostain muualta?
yksin luonnossa, kuuta katsellen, tähdenlentoja arvaillen, elämää ihmetellen, lumihiutaita puhallellen, atomimyrskyt sisällään tuntien...jossain muualla?
yksi täällä aiemmin kirjoittava: max-life.
Hän pystyi kirjoittamaan, jopa vaikeistakin aiheista samassa tekstissä, sekä terävästi, älykkäästi, hienotunteisesti, koskettavasti ja samalla välittäen
ymmärryksen ja vilpittömän myötätuntoisen herkän näkökulman mitenkään edes alleviivamatta, tai korostaen omaa egoaan. Tälläisia kirjoittajia ei ole paljoa ja tätä tällä aloituksellani lähdin hakemaan.
taito sellainen, oma itsesuojeluvaisto vain käskee kääntää panssarin esiin ja tykit valmiiksi ;)))
Oletkohan koskaan kuullut: Sota ei lopu sotimalla, vaan tekemällä rauha:-)
minullekin, ikävä kyllä olen tästä maailmasta oppinut, että aina joutuu puolustautumaan..
Mut...ehkä en eläkään ihan normaalissa naisen ympäristössä...eikä minua puolusta kukaan muu ;)))vois tietysti joskus kysyä...laitanko itse itseni liian tiukoille..kai sitten niin ;))
Mut kyllä se rauhakin sitten tulee...joskus..kiikkustuolissa istuessa...
Minusta netin/keskustelupalstan rikkaus on juuri siinä, että kaikkea on.
Tasapaino säilyisi paremmin, jos ihmisruumiista esimerkiksi puhuttaisi välillä kauniin sanoin. Kauneus kai on katsojan silmässä ;)
Kaunis kieli vaatii usein enemmän kuin puolivilli läpänheitto, sekä kirjoittajalta että lukijalta. Herkkyys jää usein pimentoon kiireisessä elämänrytmissä, valitettavasti. Hiljainen ja herkkä ihminen - kirjoittaja - on hyväksytty, mutta helposti unohdettu :(
--
Syvällä sisälläni
alati vaihtuvien
tulevien ja menevien
jälkeensä jättävien tai unohtuvien
tunteiden välissä
miltei huomaamattomana
asui Pieni Ikävä
jälki jostain suuresta
Pysähtyessäni
etsimään itsestäni Jotain
Pieni Ikävä näki tilaisuutensa
ja alkoi kasvaa
työntäen tieltään
Tyhjyyden vanhempia
Teeskentelyä ja Uskottelua
Se eteni määrätietoisesti
kohti tietoisuuttani
joka hämillään otti vastaan
kadottamansa osan ihmisyyttä
Kuullessani Pienen Ikävän koputuksen
mieleni ovella
otin sen vastaan ilahtuneena
kuin kadonneen lapsen
olihan se niin kaunis
osa elämääni
Pieni Ikävä otti minut valtaansa
kasvoi ja paisui kunnes
olin pakahtua ikävästä
täytyin
eikä se enää ollut pelkkä jälki
siitä suuresta
Suuri Ikävä
ei enää mahtunut sisääni
se halusi vapautua
(mayanna, joskus vuonna 2000)
,että toit tuon tekstisi näkyville. '
Nyt ei minuakaan enää "hävetä" edes tuo suuri ikäväni:-)
Oliks toi mun niin huono, et mun pitää ny hävetä :D No vitsivitsi.. ei sillä väliä. Se tuli oitis mieleeni, kun näin sinun kirjoittaneen ikävästä. Etsin paria muuta vanhaa räpellystä ja se putkahti esiin.
Kirjoita toki vastakin, kirjoitat kauniisti ja kuten sanottu, tasapainon vuoksi tämä palsta kaipaa vähän sellaistakin ;)
Saanko kysyä, kun olen joskus miettinyt, mitä kirjoitat työksesi? Vai olenko ymmärtänyt oikein, että kirjoitat?
pidän erittäin paljon sinun tavasti kirjoittaa.
Monesti tekstisi ovat herättäneet ajatuksia, koskettaneet tunteisiin ja jättäneet hyvän olon.
En kirjoita työkseni, kirjoitan siksi, että se on osana minua ja jos sillä saan edes pisaran verran jotain hyvääkin tehdyksi, niin se on silloin sen arvoista. Kirjoitan väliin jotain julkaistavaksikkin. Joskus olen tuolla kaffeen aikoina tehnyt sinne mukaillun tekstin, jostain isommasta jutusta. Yksi oli teksti: Puhu minulle, kuin ihmiselle.
julkaistavaksi kuitenkin :) Sehän on hienoa.
Minä en ole koskaan julkaissut mitään, mutta haaveilen kirjan kirjoittamisesta... heh... ehkä sitten joskus eläkkeellä :)
Yritän joskus löytää tuon tekstisi.
Löytyy helposti Googlen kautta.
NainenKirjoittaa Puhu minulle kuin ihmiselle.
Siellä se oli kaffeella. Nikit näköjään eivät olleet edes vielä rekattuja.
Hienoa! Tuon kirjoituksesi aihehan oli vähän niinkuin ajankohtainen tänäänkin. Olen usein miettinyt sitä, miten vajaavainen puhuttu kielemme oikeastaan on. On turhauttavaa joskus, kun tuntuu, ettei saa sanotuksi, mitä haluaa.
Kaiken voi tehdä tyylikkäästi ja tyylittömästi. Kirjoittajan valinnasta tai kyvyistä on sitten kiinni, kuinka kirjoittaa ja tahtoo itseään ilmaista.
Jopa palstajuoputtelu tai kiroilu voi olla antoisaa luettavaa jos se on kirjoitettu ajatuksella ja hyvällä maulla.
Sen sijaan nämä täällä miltei kaikissa avauksissa esiin tulevat irvailut ja alatyyliset lyttyyn lyömiset muokkaavat koko kirjoitusympäristöstä kaltaisensa, koska asettavat tavallaan limiitin joka antaa mahdollisuuden ja ja yleisen hyväksynnän alatyyliin muillekin.
Tämä palsta olisi erittäin korkeatasoinen ja monipuolisia sekä monenlaisia kirjoittajia kokoava paikka, kunhan vain muutama kirjoittaja oivaltaisi yo. asian.
Tuossa olisi ajatusta ja aihiota ajatuksenvaihtoon. Nyt meni mun kohdalta arvottomana ohi.
ja siksipä olisin minäkin toivonut sen omalla nikilläsi sanottuna.
askartelet arvottomuuksien parissa
On kahvimuki, ei nyt kovin arvokas, mutten heitä sitä poiskaan ja vähän varjelen sitä suuremmilta kolhuilta. Kertakäyttöpikarit joutaa ruttaantua ennenkuin singahtaa roskikseen. Niitähän pötkössä riittää. Semmonen juttu.
Minä juon AINA kahvini posliinista. Tämmöinen juttu.
luontoa reg: nikillä ilman ja sovussa pitäisi olla jutut kirjoitetut, mut..mut :)
Kaikilla ei riitä se kunnioitus kirjoittajaa ja kirjoitettua kohtaan, se on se luonto, kovuus, herkkyys, huumori, ilkeys..jne..
meitä on moneksi :)
Herkkyys on hyvä piirre ihmisessä, herkän hetken jälkeen voi hyvin :)
, ellei osaa kunnioittaa edes itseään, niin mistäpä sitä silloin muillekkaan riittäisi.
Itsekunioitus..itsetunto.
Mielestäni on ihmisiä joilla on hellkarin hyvä itsekunnioitus,mutta siitä huolimatta he eivät kunniota kannssa ihmisiä,eikä myöskään heidän tekoja.....
Ja sitten on myöskin ihmisiä, joilla ei ole hajuakaan mitä sana itsekunnioitus tarkoittaa, mutta silti he kunninnioittavat toisia kanssa ihmisiä ja heidän tekojaan..ilmeisesti tiedottomasti...
Jos ajattelee palstalla olevaa kirjoittajaa, tämä asia tulee esille monesti: Kirjoittaja vastaa tiettyjen kirjoittajien aloituksiin asiallisesti/miellyttävästi ja keskustelujatkuu. Sitten joidenkien toisten aloituksiin vastaa sama kirjoittaja, toteamalla "kylmästi" eikä anna aihetta jatkokeskusteluun...
Mielestäni kunnioitus on jollakin tavalla henkilökohtaista johon liitetään sana: Toisesta pitäminen ja toisista taas ei :)
on mielestäni suuri voima ja elämän rakennusaineena ihan ehdoton.
Ilman herkkyyttä ei olisi rakkautta,näin ajattelen.
Herkkyys ei ole samaa kuin herkkänahkaisuus ja pelkäänpä,että joku saattaa pitää herkkyyttä herkkähermoisuutena tai jopa sisäänpäin kääntyneisyytenä.
Eli sanoisin,että herkkyys on vahvuutta.
Tässä herkkyydellä en todellakaan tarkoittanut herkkänahkaisuutta, sitä mikä pikemminkin kuvastaa egon pönkitystä.
Egolla on itsessään ominaisuus pyrkiä pitämään mahtinsa. Sen sijaan taas herkästi kokeva, aistiva, tunteva ja ajatteleva ihminen ilmentää herkkyyttään sydämestään myötätuntoisen ymmärryksen kautta.
Rakkaudessa, niin kuin ilmaisitkin, kuvastuu aina herkkyys.
Herkän ihmisen ei mielestäni tarvitse olla ujo, eikä vetäytyvä. Herkyydessä on parhaimillaan suuri voima.
Kommentoin tämän ainoan kerran että hyväksyn
- herkkyyden
- kauneuden
- kiroilun
- alapäänhuumorin
- humalan
- henkilöt jotka eivät osallistu irvailuun, jankutuksiin eikä kähinöintiin
- henkilöt jotka osallistuvat irvailuun, jankutuksiin ja kähinöihin
- henkilöt jotka ovat herkän avoimia
- henkilöt jotka eivät ole herkän avoimia
- henkilöt jotka manipuloivat
- henkilöt jotka eivät manipuloi
- henkilöt jotka kiusaavat
- henkilöt jotka tuntevat itsensä kiusatuiksi
- sekä kaikki nekin joita ei tässä mainittu.
Lisään vielä, etten välttämättä ole heidän kaikkien kanssaan asiasta samaa mieltä mutta se onkin sitten aivan toinen juttu.
Eikäpä minuakaan haittaa, jos joku vetää kännin. Ei silloin, kun en sen seurassa itse ole.
Toisaalta, jos taas joku kiusaisi minua, tai läheisiäni, niin varmasti siihen puuttuisin.
En salli itseäni manipuloitavan----siinä varmasti on rajani.
Typerää alapäähuumoria en kyllä kuuntelemaan jää.
Enkä kiroilijankan kanssa halua mieluusti keskustella.
Kyllähän herkkänäkin mukaan mahtuu, tosin sillä tavoin tekee itsestään myös avoimemman haavoittumiselle, koska netissä löytyy niin ymmärrystä kuin hyväksikäyttöäkin tällaiselle. Hyväksikäytöllä tarkoitan nyt niitä, joille oman herkkyys ja empatiakyky ei olekaan selviö.
Itse työskentelen ammatissa, jossa olen alvariinsa tuntosarvet pystyssä muiden henkiselle tilalle. Se on kait minussa oleva ominaisuus, jonka vuoksi alalle aikoinaan hakeuduinkin. Siksi kai suurin viihteeni on täällä ilakointi mielestäni hyvän maun rajoissa, mutta ne rajat, nehän ovat niin erilaiset maunkin suhteen eri ihmisillä. En kovin herkästi käy omia sisimpiä tuntojani palstalle tuomaan, mutta on sitäkin nähty.
Täytyy aina muistaa, että tällainen foorumi kattaa niin suurenlaisen otoksen mitä erilaisempia ihmisiä, että joukoon mahtuu myös niitä, joiden reaalielämän rajatkin ovat hyvin häilyvät. Persoonallisuuhäiriöisten osuus senkun lisääntyy, ja netti tarjoaa ilmeisen oivalliset puutteet omalle siedätyshoidolle mihin vuorokauden aikaan hyvänsä. Ja persoonallisuushäiriöisille oivaa riistaa on silloin toisen herkkyydellä ratsastaminen.
Kaunis kieli ei ole koskaan turhaa löpinää. Mietin tuossa, että joskus teksti on niin kaunista, että se lamauttaa. Niin kävi viimeksi tällä palstalla, kun luin sinun uskomattomat sanasi ikävästä. Mietin silloin, tarvitseeko/pystyykö aina olemaan edes vastasanoja, joilla kirjoittajaa kiittäisi. Kiitän silti nyt.
Koskapa itsekkin olen suurimman osan "leipätyöstäni"
tehnyt ihmisten kanssa, jotka eivät kuitenkaan ole mielenterveysongelmallisia, eivät ainakaan sanan tieteellisessä merkityksessä. Nämä ihmiset ovat enemmänkin herkkiä, ehkä tuntevat olevansa suhteessa ympäristöönsä erilaisia. Eivätkä aina edes näinkään, vaan pyrkimyksenä saattaa olla syvemmän ymmärryksen saaminen itsestään, elämästä, henkisestä kasvusta jne.Tälläistä työtä kutsuisin mieluummin kutsumustyöksi. Siksi koenkin, että myös näille ihmisille on oma tärkeä paikkansa yhteiskunnassan ja suhteessa muihin ihmisiin.
Totta, niin kuin sanoitkin; täällä ns.kasvottomassa virtuaalimaailmassa on oiva rakonen kaikenlaiseen hyväksikäyttöön, jopa henkiseen julmuuteen ja vääristyneen persoonan esiintuloon.
Kuitenkin koen, ettei näihin negatiivisiin egojuhliin tulisi lähteä mukaan.
Kaikella, mikä saa energiaa on kyky kasvaa. Jos annamme sitä hyvälle, se suurenee ja vastaavasti päinvastoin.
Kaikki eivät ole luontaisesti kyynärpäätaktikoijia, eivätkä tunne edes tarvetta
riitelyyn, tai toisien alistamiseen.
Silti herkkä ihminenkin voi oppia oman tapansa pitää puolensa ja jopa antaa muillekkin ajateltavaa, ilman että tekisi sitä egonsa itsekeskeisyydestä käsin.
Kiitos sanoistasi. Humahti läpi, kuin lämmin aalto.