... ovat Naton takuita ehdottomammat. Piakkoin hyväksyttävässä perussopimuksessa sanotaan suunnilleen näin: Unionin jäsen on velvollin antaman kaiken mahdollisen sotilaallisen tukensa sotilaalisen hyökkäyksen kohteeksi joutuneelle jäsenelle. Sen sijaan Naton jäsenet saavat itse päättää, mihin operaatioon osallistuvat. Eli toisen jäsenmaan sotilaallien puolustaminen Natossa on vapaaehtoista.
YLE on tehnyt kyselyn eduskunnan keskuudessa, jota käytetään Nato-propagannan tarkoituksiin. Ensinnäkin alle puolet edustajista vastasi. Innokkaimpia olivat kokoomukselaiset vastaamaan ja vielä niin kuin Niinistö, joka äskettäin asetti nuo takuut epäilyksenalaiseksi, jotta pääsisi sen sijalle puolustamaan Natoon liittymistä.
Kansanedustajat eivät tunne tuon takuun edellä sanomaani ehdottomuutta. Lisäksi kyselyssä kysyttiin, asevelvollisuuteen perustuvan alueellisen puolustuksemme tarpeellisuutta. Sitähän valtaosa kansanedustajista niin kuin kansastakin pitää tärkeänä. Tämän kyselyn yhteydessä vastaajat kokivat varmaan noiden turvatakuiden tarkoituksena korvata tuo kansallinen puolustus, joka myös lisäsi kielteistä suhtautumista turvatakuiden tehoon.
YLE haastatteli myös tunnettuja Nato-intoisia asiantuntijoita Antosta ja Tiilikaista, jotka tietenkin todistivat, ettei unionin takuisiin pidä luottaa vaan Natoon pitää liittyä.
Kyllä on etenkin Kokoomuksen piirissä niin kova Nato-into, että pääministerin ja presidentin pitäisi selkeästi panna jarruja päälle. Keskustan tulisi myös varoittaa hallituskumppaniaan Kokoomusta jatkamasta tuolla sotaisella linjalla.
Kun 90-luvun alussa pääsimme eroon viimeisestä sotilaliitostamme, YYA-sopimuksesta, meillä ei ole mitään syytä liittyä minkäänlaisiin sotaliittoihin. Niistä ja kuulumisesta innokkaasti sotaa käyvään suurvaltaan meillä on ollut 900 vuotisen historiamme aikana vain sotaa, kuolemaa ja kärsimystä.
YLE on tehnyt kyselyn eduskunnan keskuudessa, jota käytetään Nato-propagannan tarkoituksiin. Ensinnäkin alle puolet edustajista vastasi. Innokkaimpia olivat kokoomukselaiset vastaamaan ja vielä niin kuin Niinistö, joka äskettäin asetti nuo takuut epäilyksenalaiseksi, jotta pääsisi sen sijalle puolustamaan Natoon liittymistä.
Kansanedustajat eivät tunne tuon takuun edellä sanomaani ehdottomuutta. Lisäksi kyselyssä kysyttiin, asevelvollisuuteen perustuvan alueellisen puolustuksemme tarpeellisuutta. Sitähän valtaosa kansanedustajista niin kuin kansastakin pitää tärkeänä. Tämän kyselyn yhteydessä vastaajat kokivat varmaan noiden turvatakuiden tarkoituksena korvata tuo kansallinen puolustus, joka myös lisäsi kielteistä suhtautumista turvatakuiden tehoon.
YLE haastatteli myös tunnettuja Nato-intoisia asiantuntijoita Antosta ja Tiilikaista, jotka tietenkin todistivat, ettei unionin takuisiin pidä luottaa vaan Natoon pitää liittyä.
Kyllä on etenkin Kokoomuksen piirissä niin kova Nato-into, että pääministerin ja presidentin pitäisi selkeästi panna jarruja päälle. Keskustan tulisi myös varoittaa hallituskumppaniaan Kokoomusta jatkamasta tuolla sotaisella linjalla.
Kun 90-luvun alussa pääsimme eroon viimeisestä sotilaliitostamme, YYA-sopimuksesta, meillä ei ole mitään syytä liittyä minkäänlaisiin sotaliittoihin. Niistä ja kuulumisesta innokkaasti sotaa käyvään suurvaltaan meillä on ollut 900 vuotisen historiamme aikana vain sotaa, kuolemaa ja kärsimystä.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Sanot noin:
>> YLE on tehnyt kyselyn eduskunnan keskuudessa, jota käytetään Nato-propagannan tarkoituksiin
"Unionin jäsen on velvollin antaman kaiken mahdollisen sotilaallisen tukensa sotilaalisen hyökkäyksen kohteeksi joutuneelle jäsenelle."
Toisin sanoen jokainen suomalainen on velvollinen puolustamaan brittiläistä imperiumia kautta maailman, vaikka monikaan britti ei ole käytännössä asevelvollinen palkka-armeijan vuoksi edes omassa maassaan.
On tietenkin arvattavaa, että mitä enemmän sotilaallista voimaa EU:n jäsenvaltiot supistavat, sitä vapaampia ovat sen omat kansalaiset kansainvälisestä ja maailmanlaajuisesta vastuusta.
Ei tarvita kuin yksi sotahullu demaripääministeri niin porvarinuoret lähetetään sosialidemokraattisten rauhanhankkeiden vuoksi tapettaviksi johonkin Aasiaan: omat kakavat ovat sivareita tai totaalikieltäytyjiä.
"Euroopan unioni on sosialidemokraattinen hanke" (Paavo Lipponen)
... EU:n jäsen vaan Englanti.
tai Pohjois-Irlanti olekaan EU:ssa?????
Onko Suomessakin vain Uusimaa ja Häme EU:ssa, mutta esim. Lappi puuttuu? Ei ihme, että väykky-pate jäi menemättä Brysseliin.
Käytäpä nimeä Englanti, Yhdistyneet Kuningaskunnat, Britannia tai mitä haluat, niin todennäköisesti tarkoitat samaa asiaa.
No tarkasti ottaen Englanti on yksi kuningaskunta tuossa Yhdistyneiden kuningaskuntien rykelmässä..
http://en.wikipedia.org/wiki/Geography_of_the_United_Kingdom
http://fi.wikipedia.org/wiki/Englanti
Tuliko päivän besservisser kiintiö täyteen..?
... brittiläinen imperiumi, vaan ne ovat Iso Britannia, joka muodostuu Englannista, Skotlannista, Pohjois-Irlannista ja Walesista. Tätä maata usein nimitetään tuttavallisesti Englanniksi.
EU:n jäsen ei ole vain Englanti, vaan koko Iso-Britannia! Totta kai opiskelleena insinöörimiehenä ja kenties Iso-Britanniassa käyneenäkin tiedät, että Englanti on vain osavaltio siitä valtakunnasta, johon kuuluvat lisäksi Skotlanti, Wales ja Pohjois-Irlanti eli Ulster. Niillä kaikilla on omat parlamenttinsa ja jopa omat lippunsakin, ja ne esiintyvät itsenäisinä mm. jalkapallon EM-kisoissa.
otteesi lipsuu, Herra Hätävale.
EU:n jäsen tarkoittamastasi valtakunnasta puhuttaessa ei ole vain Iso-Britannia, vaan myös Pohjois-Irlanti!
Luulisi sinunkin puolustusvoimien monet kurssit käyneenä miehenä tietävän, että Iso-Britannia on vain osa siitä valtakunnasta, jonka nimi on Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta. Tuosta valtakunnasta kyllä sallitaan käytettävän lyhyempää nimeä Yhdistynyt kuningaskunta, mutta koskaan sitä ei voida kutsua pelkästään Isoksi-Britanniaksi.
ett sillei.
...tuo saivartelusi, eikä edes pidä yksiselitteisesti paikkaansa, sillä monissa yhteyksissä Pohjois-Irlanti eli Ulster luetaan Iso-Britanniaan kuuluvaksi. Kuten myös britit itse sen käsittävät, tämän tiedän monista keskusteluistani niin brittiläisten kuin irlantilaistenkin YK-sotilaiden kanssa.
Ja niin on Pohjois-Irlanti luettu Iso-Britannian osaksi myös tässä kartassa:
http://www.cs.uta.fi/ipoppla/www/ipoppla01/kope/isobritannia.html
Oleellista oli oikaista Oivaa, että se EU:n jäsen ei ole Englanti vaan Iso-Britannia.
... kuningaskuntaa, Yhdistynyttä kuningaskuntaa, eli Iso-Britanniaa, eli Britannia nimitetään puhekielessä usinmiten Englanniksi. Joten korjauksesi ei ollut oleellinen, vaan tyypillistä selkärankaisten viisastelua käyttäen selkäydintään.
perustella OMAA lapsustaan ja luulee tässäkin tapauksessa inttämisen olevan yhtä kuin totuus.
Oiva on hyvä ja lukee tuota wikipediaa hiukan monipuolisemmin, eikä nappaa sieltä vain yhtä lausetta, kun se sattuu sopimaan asiaan.
P.S. valehteliko anneli? Kyllä, jos hänen huulensa liikkuivat!
näitä selkärankaisten juttuja, kun hänellä paksu nahka korvaa selkärangan.
Teidän pellejen kanssa menee hermot.
Englannin hallituksen sivuilla
kerrotaan seuraavaa...
-------------------
http://www.direct.gov.uk/en/Gtgl1/GuideToGovernment/AboutBritain/DG_10012517
The full title of this country is
'the United Kingdom of Great Britain and Northern Ireland'.
-------------------
Joko itse Yhdistynyt Kuningaskunta Pohjoise Irlantineen ei tiedä omaa nimeään tai sitten paukapäät puhuvat paskaa....
Joten, lopettakaa jo pellet läpipäähänne puhuminen.
Oiva Härkönen on oikeassa.
Korhonen on väärässä ja lisäksi aivan väärässä paikassa, kun ilmoitti lopettavansa kirjoittelun täällä...
Ja te muut paukapäät olette aivan hakoteillä..
Niinistön kohdalla on kyse ainoastaan yhdstä asiasta:Hallituksen tulisi määritellä, mitä HALLITUS TARKOITTAA EU:n turvatakuilla, koska jokainen joka asiasta puhuu, puhuu aivan kuin eri asioista.
Sinäkin meuhkaat Natosta, jolla on asiassa vain se osuus, että EU:n ne valtiot, jotka ovat myös Natossa, ovat osa EU:n turvatakuita.
Sauli Niinistön pitäisi ensiksi lukea EU:n perussopimukset ja yrittää ymmärtää niitä.
Toisekseen hallituksen pitäisi kysyä, millä joukoilla muut EU-maat aikovat tukea EU:n ulkorajojen puolustusta, koska eihän EU:lla tai eurooppalaisella NATO:lla ole mitään joukkoja, koska kaikki vain pyrkivät maanpuolustuksen sijasta perustamaan pieniä siirtoarmeijoita aasialaisia siirtomaasotia varten.
NATO:n 5. artikla on vapaaehtoinen eikä se enää kylmänsodan jälkeen ole sisältänyt tuekseen valmiussuunnittelua. Kanada luopui panssarivoimistaan eikä Norjalle ole tulossa tukea Pohjois-Atlantin yli niin kuin ennen.
Toisin sanoen samaa höpötystä niin NATO:ssa kuin EU:ssakin.
Sauli Niinistöltä kannattaisi kysyä, mitä hän tarkoittaa eurooppalaisella NATO:lla, kun kuitenkin puolustussuunnittelun ja komentamisen johtavat Yhdysvallat.
Missä se "eurooppalainen" on? Onko se Luxemburgin puolustusvoimien komentaja vai Islannin puolustusministeri?
http://en.wikipedia.org/wiki/Military_of_Luxembourg
Asia ei ole tämän mnimutkaisempi:
Eduskunnalta puuttuu hallituksen määritelmä siitä, mitä hallitus tarkoittaa sanoessaan "EU:n turvatakuut".
Sinun kirjoituksesi kuvaa juuri sitä sekasotkua, joka syntyy siitä, kun jokainen puhuu asioista omallla tavallaan ja tulkitsee käsitteitä omien tarkoitusperiensä kannalta hyvin tavoitteellisella tavalla muita leimaten.
Kun meillä on hallituksen selkeä määritelmä siitä, mitä EU:n turvatakuut hallituksen mielestä tarkoittavat ja tämä hallituksen ilmoitus käsitellään ja keskustellaan eduskunnassa, niin jatkossa vältytään siltä sekaannukselta, jota sinä pahimmillasi edustat.
Nato on sitten taas kokonaan toinen asia, jota ei pidä sotkea EU:iin, koska EU ei ole (eikä Suomikaan ole) Naton jäsen, vaikka reilut parikymmentä EU:n jäsentä ovatkin.
EU:n Perustuslain Uudistussopimus on hiukan epäselvä ja tulkinnavarainen.
Yleisissä määräyksissä Uudistussopimus toteaa:
"Erityisesti kansallinen turvallisuus säilyy yksinomaan kunkin jäsenvaltion vastuulla."
Uudistussopimuksessa kirjoitetaan, että EU:n jäsenmaan joutuessa aseellisen hyökkäyksen kohteeksi muun kuin terroristien (eli siis toisen valtion..) taholta, EU:n puolustusapu ei ole yksiselitteisesti ja ehdottomasti kirjattu, vaikka hyökkäyksen kohteeksi joutunut jäsenmaa tätä pyytää.
Vaan ehtoihin on liitetty kaksi poikkeusta.
YK:n perustuskirjan 51 artikla sekä Naton sopimusten vaikutus EU:n Nato-maihin.
YK:n 51 artikla oikeuttaa YK:n jäsenmaata (tai jäsenmaita..) puolustautumaan välitöntä aseellista hyökkäystä vastaan ja ilmoittamaan YK:n turvallisuusneuvostolle asiasta, jonka jälkeen YK:n turvallisuusneuvosto voi ottaa asiaan kantaa ja ryhtyä toiminpiteisiin kansainvälisen rauhan ylläpitämiseksi...
Tämä YK:n 51 artikla siis käytännössä tarkoittaisi sitä, että turvallisuusneuvostossa veto-oikeus kaataisi lauselmat ja YK:n joukkoja tuskin tulisi turvaamaan Suomen rajoja.
Ja eipähän Kansainliitto onnistunut tässä kohtaa yhtään paremmin edelliselläkään kerralla - ollakseni Paasikivimainen realisti.
Joten, YK:n turvallisuusneuvosto ei siis antaisi lauselmaan, eikä tukea, ja luultavasti ei ehkä kieltäisikään Suomea puolustautumasta - eli tällä 51 artiklalla voi käytännössä pyyhkiä persettä tiukassa maailmanpoliittisessa tilanteessa Suomen lähialueilla, jos maailma yltympäri palaisi kolmatta kertaa. Se mikä on ilmeistä, on yhtä turhaa sanahelinää..
Naton kirjaaminen Uudistussopimukseen tarkoittanee ainakin sitä käytännössä, että jos Suomi joutuisi Nato-maan hyökkäyksen kohteeksi, muut Nato-maat hyvin todennäköisesti pysyisivät kiistan ulkopuolella.
Näinhän kävi Nato-maiden Kreikan ja Turkin välisessä Kyproksen kiistassa 1974.
Toisaalta tämä tarkoittanee myös sitä, että jos Nato syystä tai toisesta muuttaa sääntöjään aikojen kuluessa, Suomi saattaisi joutua tilanteeseen, jossa EU:n Nato-maat eivät ehkä antaisi apua Suomelle, mikäli Naton muutetut säännöt tämän kieltäisivät.
Tämä saattaisi tarkoittaa sitä, että EU:n Nato-maat eivät välttämättä antaisi apua Suomelle, mikäli Suomea vastaan kohdistuisi uhka Naton ulkopuolisesta maasta.
Skenaariossa, jossa Yhdysvallat ja sen talous talous ajautuisi kaaokseen suuren ulkomaanvelan, Irakin pitkittyvän sodan sekä mahdollisesti uuden rintaman aukeamisen myötä, saattaisi lähitulevaisuudessa vaikuttaa kiristävästi Naton sääntöihin, jolloin Nato-maiden sekaantumista Naton ulkopuolisten maiden kriiseihin saatettaisiin rajoittaa.
Hyvin epätodennäköistä, mutta Kiinan ja Venäjän taloudellisen nousun myötä kuitenkin varteenotettavia vaihtoehtoja maapallon kokoisessa talousalueessa, jossa Yhdysvaltain ulkomaankaupan vaihtotase on kuralla..
Ja mitä meille sitten jää. Oma neljännesmiljoonan sotilaan tavanomaisesti varustettu asevelvollisuusarmeija, sekä jotakuinkin kohtuullinen reservi lähinnä tukemaan huoltoa. Tällä joukolla pärjäisimme juuri ja juuri tuon artikla 51 tarkoittaman välittömän aseellisen hyökkäyksen torjunnan ajan, sen jälkeen Suomen kohtalo olisi enemmän maailman myötätunnon, YK:n turvallisuusneuvoston ja EU:n varassa kuin omien kansallisten resurssien...
Sanomattakin lienee myös selvää, että vakavassa kriisitilanteessa Suomen alue kärsisi erittäin raskaita vaurioita, vaikka olisimme liitossa kenen tahansa kanssa.
Itsenäisen Suomen tulevaisuuskehitys ei siis voi perustua edes puolustussodankäyntiin, vaikkakin se olisi kriisitilanteessa välttämätöntä Suomen kansan pelastamiseksi, vaikka itse maa tuhoutuisi ja jouduttaisiin taas aloittamaan ikäänkuin alusta...
Suomen tulevaisuus ei ole perustunut taloudellisten etujen puolustamiseen sotilaallisella voimalla, eikä Suomen politiikan jatke siis näinollen ole sotilaallinen voima vaan aivan muunlainen vaikuttaminen...
Mutta, kuten EU:n Uudistussopimus toteaa, jokaisen maan velvollisuus on hoitaa kansallinen turvallisuus. Sehän on ilmiselvää ja ilmeisesti silloin aika tottakin.
Vaihtoehtoina on siis luottaa tiukan paikan tullen omaan yleiseen asevelvollisuuteen, sekä EU:n muutamaan harvaan ei-Nato jäsenen apuun, jonkilaiseen puolustusyhteistyöhön muiden EU-maiden kanssa ja mahdollisesti EU:n Nato-maiden hyvään tahtoon...
Tai sitten liittyä 1949 Natoksi muuttuneeseen toisen maailmansodan tuloksena 1948 syntyneeseen WEU:hun, johon Yhdysvallat liittyi vasta perustamisen jälkeen vastapainoksi Neuvostoliitolle, jota Yhdysvallat avusti toisessa maailmansodassa natsi-Saksan hillitsemiseksi...
Monimutkaista pelin politiikkaa...
Toisaalta, Suomi voisi ehkä jatkaa nykyistä politiikkaansa ja seurata Itävallan, Sveitsin, Irlannin ja Ruotsin esimerkkiä ja yrittää kulkea omaa kivistä tietään hammasta purren...
Ainut mikä tässä maailmanhistorian tilanteessa on selvää, on se, että Venäjä on selkeästi murroskohdassa valitsemassa suuntaa kansallisvaltiolliselle kehitykselleen.
Hyvää tässä on se, että Venäjällä on runsaasti hyväksi havaittuja ja koeteltuja valtiojärjestys ja kehityskaari vaihtoehtoja valittavana, kun muut Euroopan maat ovat ehtineet maaorjuuden poistamisen jälkeen kehittyä nopeammin kuin Neuvostoliittoa edeltänyt Venäjä, jonka seitsenkymmenvuotinen uni todellisuuden tuolla puolen sai aikaan paljon painajaisia niin Neuvostoliitossa kuin Neuvostoliiton ulkopuolella..
Siis, niin Venäjälle kuin Venäjän naapureille synkkien pilvien hopeareunat ovat jo näkyvissä, vaikka se ei aina siltä tunnukaan..
Auringonpaistetta pitäisi siis riittää jatkossa ..edes hetkittäin..
Se, minkälainen Euroopan kehitys tulee olemaan seuraavat viisikymmentä, sata tai peräti kaksisataa vuotta on oikeastaan pääteltävissä muutamasta asiasta.
Yleismaailmallinen ilmastonmuutos tulee muuttamaan selviytymisen edellytyksiä monissa maissa. Tämä taas aiheuttaa pakolaisuutta erityisesti Euroopan ulkopuolella.
Toinen vaikuttava tekijä on Afrikan luonnonrikkauksien uudelleenjako ja lähi-idän, sekä osin aasiankin alueiden taloudellisdemokraattinen kehitys.
Kolmas vaikuttava tekijä tulee olemaan teollistumisen ja energiakäytön välillä tasapainottelu.
Kautta aikojen kansainvaellukset ja sodat ovat aiheuttaneet epävakautta ympärilleen.
Darfurissa on meneillään etninen puhdistus ja kansainvaellus, Zimbabvessa on meneillään kansallinen katastrofi ja kansainvaellus.
Keskisen Afrikan maissa luonnonrikkaudet ajavat kansoja ahdinkoon. Afrikan maissa myös HIV tulee aiheuttamaan useiden yhteiskuntien romahtamisia aivan lähivuosikymmeninä.
Irakissa on meneillään sota ja kansainvaellus.
Afganistanissa unikot saattaavat kasvaa demokratiaa nopeammin.
Pohjois-Koreassa kurjuuden maksimointi on kääntymässä järjen voitoksi.
Mitä näistä voi päätellä ?
Afrikka tulee olemaan suurissa ongelmissa ilman päättäväisiä johtajia, selkeitä tulevaisuudenhahmotuksia ja ongelmien ratkomista.
Lähi-idän öljyn ja demokratian kehitys voi olla takkuista tanhua.
Aasian maissa tulvista ei ainakaan tule olemaan pulaa, ja kuivuus ja kuumuus tulevat rajummin esiin vuodenkierrossa.
EU:n horisontissa näkyy kyllä sään myrskyjä, mutta ei sotia, kurjuutta eikä epävakautta, ei ainakaan lähimmän viidenkymmenen vuoden aikajänteellä.
Suomen kannalta nykyinen historian jatkumo ei siirrä Suomen turvallisuusasemaa ainakaan huonompaan suuntaan.
Suomen yhteistyö Ruotsin, Itävallan, Sveitsin ja Irlannin kanssa sekä puolustusyhteistyön syventäminen EU:n puitteissa on selkeästi varteenotettavampi vaihtoehto, kuin liittyminen Natoon.
EU:n ja Naton kihlaus Uudistussopimuksessa on mielenkiintoinen kohta, joka vaatii kyllä kokonaisuuden pohtimista.
Mieluummin Nato olisi saanut jäädä mainitsematta koko sopimustekstissä, koska EU:n perussopimusten lisäyksineen pitäisi elää vielä vuosisatoja senkin jälkeen kun Nato purkautuu..
Mutta se mihin suuntaan uskotaan lähi-alueen kehittyvän on melkeinpä vastaus liittymiseen.
Henkilökohtaisesti uskon joulupukkiin, hammaskeijuihin ja tonttuihin.
Siksi ei varmaan liene yllätys, että uskon Venäjän kehittyvän kaikesta häslingistä huolimatta keskimäärin siihen samaan suuntaan kuin mihin muutkin maat euroopassa kehittyivät 1900-luvun aikana.
Perustan väitteeni siihen tosiasiaan, että tsaarin Venäjän joutuminen Leninin vallankumouksen kautta mielenkiintoiselle kehityspolulle ei muuttanut Venäläisen kansan perimää merkittävästi, vaikka venäläisten parhaimmisto ammuttiin Stalinin vainoissa, vaan tämä vaikea aika muutti ainoastaan venäläisten asenteen ja suhtautumisen elämään.
Koska keskimäärin kahdessa sukupolvessa tälläiset asiat laimentuvat, niin olen aivan varma, että venäläisistä tulee vielä hyvinkin eurooppalaisia, jotka jatkossakin luovat Tsaikovskin Pähkinänsärkijän, Joutsenlammen tai jopa Prinsessa Ruususen kaltaisia yleistä hyvää ihmisen mielelle ja sielulle -ja ihan vain rakkaudesta ihmisyyteen ja humanismiin..
Tai kokoavat romaaneiksi eletyn elämän varrella kertyneitä kokemuksia, tarinoita ja ajatuksia suurten venäläisten kirjailijoiden tavoin.
Mutta silti EU:n puitteissa on tehtävä kaikki se, mikä on kansan ja maan tulevaisuuden kannalta järkevää ja tarpeellista syyllistymättä liioitteluun tai aliarviointiin missään suhteessa.
============================
Sanatarkasti EU:n Uudistussopimuksen muutoksista.
http://www.consilium.europa.eu/uedocs/cmsUpload/cg00001-re01.fi07.pdf
---------------------------------
Yleiset määräykset
4 artikla
Unioni kunnioittaa jäsenvaltioidensa tasa-arvoa perussopimuksia sovellettaessa sekä niiden kansallista identiteettiä, joka on olennainen osa niiden poliittista ja valtiosäännön rakenteita, myös alueellisen ja paikallisen itsehallinnon osalta. Se kunnioittaa keskeisiä valtion tehtäviä, erityisesti niitä, joiden tavoitteena on valtion alueellisen koskemattomuuden turvaaminen, yleisen järjestyksen ylläpitäminen sekä kansallisen turvallisuuden takaaminen. Erityisesti kansallinen turvallisuus säilyy yksinomaan kunkin jäsenvaltion vastuulla.
......
YHTEINEN TURVALLISUUS- ja PUOLUSTUSPOLITIIKKA
"2 jakso, YHTEISEN TURVALLISUUS- JA PUOLUSTUSPOLITIIKAN MÄÄRÄYKSET"
7. Jos jäsenvaltio joutuu alueeseensa kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, muilla jäsenvaltioilla on velvollisuus antaa sille apua kaikin käytettävissä olevin keinoin Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 51 artiklan mukaisesti. Tämä ei vaikuta tiettyjen jäsenvaltioiden turvallisuus- ja puolustuspolitiikan erityisluonteeseen.
Tämän alan sitoumusten ja yhteistyön on oltava Pohjois-Atlantin liiton puitteissa tehtyjen sitoumusten mukaisia, ja Pohjois-Atlantin liitto on jäseninään oleville valtioille edelleen niiden yhteisen puolustuksen perusta ja sitä toteuttava elin.
---------------------------------
http://www.un.org/aboutun/charter/index.html
Chapter VII:
YK 51 artikla
Article 51
Nothing in the present Charter shall impair the inherent right of individual or collective self-defence if an armed attack occurs against a Member of the United Nations, until the Security Council has taken measures necessary to maintain international peace and security. Measures taken by Members in the exercise of this right of self-defence shall be immediately reported to the Security Council and shall not in any way affect the authority and responsibility of the Security Council under the present Charter to take at any time such action as it deems necessary in order to maintain or restore international peace and security.
Sama suomeksi
http://www.ykliitto.fi/yktieto/pk_VII.htm
51 artikla
Jos jokin Yhdistyneiden kansakuntien jäsen joutuu aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, ei mikään tämän peruskirjan säännös saa rajoittaa sen luonnollista oikeutta erilliseen tai yhteiseen puolustautumiseen, kunnes turvallisuusneuvosto on ryhtynyt tarpeellisiin toimenpiteisiin kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämiseksi. Ne toimenpiteet, joihin jäsenet ovat ryhtyneet käyttäessään tätä puolustautumisoikeutta, on heti ilmoitettava turvallisuusneuvostolle, eivätkä ne saa millään tavoin vaikuttaa turvallisuusneuvoston tämän peruskirjan mukaiseen oikeuteen ja velvollisuuteen ryhtyä kulloinkin niihin toimenpiteisiin, joita se pitää tarpeellisina kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämiseksi ja palauttamiseksi.
Ja mitä meille sitten jää. Oma neljännesmiljoonan sotilaan tavanomaisesti varustettu asevelvollisuusarmeija, sekä jotakuinkin kohtuullinen reservi lähinnä tukemaan huoltoa.
* Meille ei jää kuin 250 000 sotilasta Hämeeseen, Uudellemaalle ja Varsinais-Suomeen, koska reservejä supistetaan 350 000:sta 250 000:een.
Tällä joukolla pärjäisimme juuri ja juuri tuon artikla 51 tarkoittaman välittömän aseellisen hyökkäyksen torjunnan ajan,
* Siis kaksi viikkoako?
sen jälkeen Suomen kohtalo olisi enemmän maailman myötätunnon, YK:n turvallisuusneuvoston ja EU:n varassa kuin omien kansallisten resurssien...
* Ei olisi, vaan EU-maiden sotilaallisten toimien varassa.
Sanomattakin lienee myös selvää, että vakavassa kriisitilanteessa Suomen alue kärsisi erittäin raskaita vaurioita, vaikka olisimme liitossa kenen tahansa kanssa.
* Tietenkin. Viivytystaistelua käytäisiin Kymenlaaksossa ja Itä-Uudellamaalla ennen vetäytymistä ydinalueille.
Itsenäisen Suomen tulevaisuuskehitys ei siis voi perustua edes puolustussodankäyntiin, vaikkakin se olisi kriisitilanteessa välttämätöntä Suomen kansan pelastamiseksi, vaikka itse maa tuhoutuisi ja jouduttaisiin taas aloittamaan ikäänkuin alusta...
* Suomen tulevaisuus ei voi perustua puolustusvoimien lakkauttamiseen ja kahden prikaatin ammattiarmeijaan, joista toinen on koko ajan amerikkalaisten hommissa pataljoonan vahvuisena Aasiassa.
* Ei Yhdysvallat tuhoa koko maailmaa siksi, että Suomi on jätetty aluepuolustamatta ja maa otetaan haltuun 1-2 päivässä. Pitää pystyä panemaan vastaan edes kaksi viikkoa.
Suomen tulevaisuus ei ole perustunut taloudellisten etujen puolustamiseen sotilaallisella voimalla, eikä Suomen politiikan jatke siis näinollen ole sotilaallinen voima vaan aivan muunlainen vaikuttaminen...
Jos siis Suomi joutuisi hyökkäyksen kohteeksi, mikään YK:N sopimuksen artikla ei estä Suomea ryhtymästä alueensa puolustamiseen erikseen tai yhteisesti. Kun EU-normisto taas velvoittaisi jäsenmaita auttamaan hyökkäykden kohteeksi joutunutta, tämä olisi sitä yhteistä puolustusta, jonka YK-artikla 51 siis sallii. Tätä erillistä tai yhteistä puolusta voidaan harjoittaa siihen asti kunnes UK on ryhtynyt toimiin, jotka artiklassa on lueteltu. Jos siis YK:ssa ei päästä yksimielisyyteen noista toimista, erillistä tai yhteistä puolustusta voidaan jatkaa.
EU:n turvatakuiden kannalta tilanne saattaa muodostus ongelmalliseksi niissä tapauksissa, missä Natomaa hyökkäisi Suomeen. Sopimus on kuitenkin kirjattu siten, että auttamisvelvoite on pääsääntö ja sanottu sitten, että auttamisen tulee olla sopusoinnissa Natositoutmusten ja yhteistyön kanssa.
Jos EU:n turvatakuut eivät voi em. tapauksessa realisoitua, joudumme yksin puolustautumaan Natomaan hyökkäystä vastaan. Toisaalta vain liittoutumalla jonkun Natoon kuulumattoman maan kanssa, voisimme laajentaa puolustustustamme. Tämä tuskin lienee tavoiteltavaa, koska ainoa mahdollisuus olisi silloin liittoutua Venäjän kanssa. Venäjän sunntaan EU:n turvatakuut puolestaan pätevät, jos hyökkääjänä on Venäjä.
Venäjän todennäköisestä kehityksestä olen täysin samaa mieltä.
Kun esiinnyt täällä turvallisuuspolitiikan asiantuntijana, niin kerroppa minulle tyhmälle miten velvoittava tuo EU:n turvatakuu on. Siis joutuuko suomalainen asevelvollinen pahimmassa tapauksessa vaikkapa Turkkia puolustamaan (kunhan se on liittynyt EU:hun) jos kaikki nuo artiklat toteutuvat?
Silloinhan se olisi vielä vaarallisempaa kuin Naton kautta tapahtuva liittoutuminen, Naton säännöthän sallii jokaisen päättää osallistumisestaan. Tuoko EU:n perustuslaki meille sinkkiarkut?
...jos hallitus nyt tekisi niin kuin edusunnan puhemies pyytää ja antaisi eduskunnalle ilmoituksen siitä, mitä hallitus käsittää EU:n turvatakuiden sisältävän, niin ei sinunkaan enää tarvisisi tyhjentää mielikuvituspankkisi saldoa nolla alapuolelle.
Suomi joutuu lähettämään sotilaitaan ainoastaan sinne, mihin eduskunta, hallitus ja tasavallan presidentti yhdessä haluavat sotilaita lähettää.
Jos yksikin noista kolmesta toimijasta sanoo ei, niin sotilaat pysyvät Suomessa.
Tämä tarkoittaa, että mikään jäsenyys EU:ssa, Natossa tai muussakaan järjestössä ei koskaan pakota meitä mihinkään sotilaalliseen toimintaan, mihin emme itse perustuslain mukaisessa järjestyksessä suostu.
Kuinkas Suomi sitten saa muut tulemaan turvaksemme jos meidän ei itse tarvitse mennä muita auttamaan?
Jotenkin minullla on tunne että joku tässä kusettaa. Joko sinä tuossa vastauksessa tai se joka väittää EU:lta saatavan turvatakuut siltä varalta että joku meitä uhkaa.
On pelkästään hyvä asia, että auttamispäätöksen tarvitaan presidentin, hallituksen ja eduskunnan yksimielinen päätös.
Luuletko, etteivät nuo kaikki yhdessä osaa päättää, että hädänalaisia autetaan, mutta myös tarvittaessa estää sen, että hulluttelusotiin ei lähdetä.
Eihän Suomen presidentti, hallitus tai kukaan muukaan voi päättää sitä tuleeko joku hädän hetkellä meidän avuksi. Apua he voivat pyytää, ja jos EU:n perussopimus kerran velvoittaa niin muiden on silloin tultava avuksemme.
Siis onko Suomella erivapaus olla menemättä muiden avuksi mutta muut on kuitenkin velvoitettu meitä auttamaan?
Muut voivat jättää meidät auttamatta samoin kuin mekin voimme jättää muut auttamatta.
Kukin maa päättää itsenäisesti minne se lähettää sotilaitaan.
Jäsenyys tietenkin velvoittaa kaikkia valtioita samalla tavalla, eli ei yksikään valtio kehtaa sanoa ei, jos toinen jäsenvaltio on oikeasti hädässä.
Sen sijaan, jos sotilaallisen tuen "velvoitetta" koetetaan käyttää hyväksi johonkin muunlaiseen touhuun, niin siihen ei kukaan ole velvoitettu.
Mitään auttamisen automaatteja ei siis ole olemassa, että meidän pitäisi pyytämättä lähteä minnekään tai, että tänne joku tulisi automaattisesti apuun vain siksi, että me niin pyydämme tai, että tuo toinen sanoisi, että "hei, kimppuunne on hyökätty, lähetämme iskujoukot puolustamasn pääkaupunkianne".
Siis EU:n turvatakuut ovat vain poliittinen tahdonilmaus, ja sen varaan ei ole rakennettu järjestelmää joka nuo turvatakuut konkretisoisi, ei valmista päätöksentekojärjestelmää saati sotilaallisia suunnitelmia. Siis muilla on oikeus harkintansa mukaan olla tulematta Suomen avuksi hädän hetkellä. Kukaan ei kehtaa sanoa ei, paitsi Suomi.
Oiva tässä avauksessaan ja ainakin MPP ovat useaan otteeseen sanoneet meille riittävän että olemme EU:n jäsen, saamme sen myötä tarvittaessa riittävästi tukea, emmekä siis tarvise Natoa. Jotenkin näistä vastauksista on syntynyt kuva ettei EU:n turvatakuilla ole sittenkään kunnon pohjaa, vaan EU puolustus on Naton vastuulla.
Niinistöhän on puuttunut juuri tuohon EU:n turvatakuiden epäselvyyteen ja siihen, että takuita tulkitaan aivan liian monella ja epätarkalla tavalla.
Pelkkä poliittinen tahdonilmauskaan ei ole vielä riittävän yksiselitteinen, kun EU:n korjailtu perussopimus on allekirjoittamatta ja ratifioimatta.
Kokonaan toinen asia on, että EU:n puolustusjärjestelmä on suunnittelematta puhumattakaan sotilaalisista suunnitelmista muuta kuin EU:n nopean toiminnan joukkojen osalta. Siinähän aina muutama EU-maa kerrallaan muodostaa päivystysjoukot, joilla on valmius lähteä nopeasti sinne, missä apua tarvitaan.
EU ja Nato kannattaa pitää toisistaan erillään, koska se, että yli 20 EU-maata on myös Naton jäseniä, ei vaikuta siihen, miten Suomi suhtautuu EU-jäsenyyteensä ja sen tuomiin turvatakuisiin. EU:n turvatakuut ovat aina kaikkien EU-maiden vastuulla, koska Suomikin on mukana EU:n nopean toiminnan joukoissa yhdessä Nato-maiden ja Natoon kuulumattomien EU-maiden kanssa.
Sillä on toistaiseksi turha spekuloida tulisivatko muut EU-maat apuun, jos johonkin EU-maahan hyökättäisi, koska jokainen tilanne on ainutkertainen, jos niin kävisi. Hyökkäyksen laatuhan ratkaisisi sen, millaista apua tarvittaisi ja kenellä EU-maalla on avun antamiseen parhaat resurssit.
Jos spekuloidaan mielikuvituksen varassa ja oletetaan, että Libya hyökkäisi Italiaan, niin Suomelta tuskin odotettaisi ensisijassa miesvahvuudeltaan suuria sotilasjoukkoja, vaan niitä ilmeisesti lähettäisivät ne EU-maat, joilla on lyhin etäisyys sinne, missä taistellaan.
Jos taas Venäjä kävelisi yli Suomen rajan, niin voisi olettaa, että se saa vastaansa meidän lisäksemme suomalaisia auttavan Saksan, Baltian maat sekä Ruotsin ja Norjan.
Mutta turha näillä asioilla on spekuloida, koska koko EU:n turvatakuu -käsite on Suomessa selvittämättä.
Toivottavasti hallitus suhtautuu vakavasti puhemies Niinistön esitykseen, että asia selvitettäisi ja siitä annettaisi hallituksen tiedonanto eduskunnan käsittelyyn.
Se selvittäisi sekavaa keskustelua tälläkin foorumilla.
Jos on EU turvatakuut epäselviä poliittisesti, niin sotilaallisesti sellaisia ei todellisuudessa edes ole.
Kaikkien Euroopan maiden, Suomi, Ruotsi ja Sveitsi poikkeuksina, sotilaalliset ratkaisut perustuvat Natoon, elieurooppa on täysin Naton järjestelmien varassa. Näin siis myös Itävallassa vaikka maa muodollisesti on liittoutumaton.
Ajatellaan éttä Suomeen hyökättäisiin ei Nato maan toimesta. Jotta käytännössä pystyisimme edes käyttämään muiden apua meidän tulisi alistaa sotilaallinen järjestelmämme Natolle. EU:lla kun ei ole eikä tule sotilallisia johto- ja päätöksentekojärjestelmiä. Eikä Nato alistu Suomen järjestelmiin. Ruotsin apu saatettaisiin alistaa omalle johdollemme, ainakin teoriassa. Jatkosodassa rintavastuu voitiin vielä jakaa, saksalaiset huolehtivat pohjoisesta ja suomalaiset eteläisestä päästä rintamaa kumpikin omalla johdollaan. Nykyisessä sodankäynnissä tuollainen jako ei onnistu.
Kriisin jo ollessa päällä olisi melkisen epävarmaa saada Natomaita avuksemme lukipa EU perussopimuksessa turvaklausuuleissa mitä tahansa ilman myöntymistä heidän johtajuuteensa, siis käytännössä jäämällä Nato alisteisiksi. Eli olemme jokatapauksessa Naton varassa, miksi siis pidättädymme sen meitäkin koskevasta päätöksenteosta ja järjestelmien testauksesta jättäytymällä sen ulkopuolelle?
Sinun aiempien kirjoitusten pohjalta olisi odottanut että ehdotat liittoutumista Pohjois-Korean kanssa. Siellähän on edelleen voimassa se kylmän sodan henki jossa laillasi vihataan USA:ta yli kaiken.
Kun sopimukset on hyväksytty ja ratifioitu, ne ovat luonnollisesti velvoittavia. Kaikki EU-normit ovat kaikkia sen jäseniä velvoittavia, ellei jollekin ole annettu jotain erivapauksia kuten briteille on jossain suhteessa annettu.
Tottakai suomalaiset joutuvat periaatteessa puolustamaan kaikki jäsenmaita, joiden puolustamiseen on sitoutuduttu. Kun Turkki ei ole jäsenmaa, Suomella on myöhemmin mahdollista jättää varaumia Yurkin osalta tässä suhteessa, jos niin halutaan. Turkki olisikin ehdottomasti vaarallisin jäsen EU:ssa, koska se sijaitsee Lähi-idän porteilla. Itse jättäisin Turkin mieluummin yhteisön ulkopuolelle, koska se täyttää EU:n jäsenkriteerit muutenkin huonosti.
Naton antamat turvatakuut eivät anna mielestäni jäsenilleen sen kummempia vapauksia, kuin EU:n mahdolliset turvatakuut. Jos Naton turvatakuut jäävät jäsenten vapaahetoisuuden varaan, ei sellaisesta takuusta paljon iloa ole.
Suomelle on eduksi se, että useimmat EU-maat ovat Naton jäseniä. Ne tulevat silloin takuuvarmasti turvautumaan ensisijaisesti Naton apuun ja vasta toissijaisesti EU:hun. Näin Suomen osalta todennäköisiä avuntarvitsijoita olisivat Ruotsi, Sveitsi, Itävalta ja Irlanti, mikä ei ole tässä mielessä ollenkaan hullumpi sakki. Luulen, että Suomesta lähdetään mieluusti auttamaan näitä maita, jos ne joutuvat sotilaallisen hyökkäyksen kohteeksi.
En esiinny muuten täällä minään turvallisuuspolitiikan asiantuntijana. Käytän vain järkeäni, otan selvää asioista ja tukeudun kyllä useinkin maamme turvallisuuspolitiikan asiantuntijoihin, joihin luen mm. Gustav Hägglundin, Pekka Visurin ja Tapani Vaahtorannan. Käsittääkseni heitä pidetään yleisestikin tässä kohdin maamme eturivin asiantuntijoina. Myös entistä ulkoministeriä Erkki Tuomiojaa pidän asiantuntijana pitkäaikaisen ulkoministerikokemuksen ja poliitikkokokemuksen perusteella sekä historian asiantuntemuksen vuoksi.
Ei liene ihan sattumaa, että kaikkein tunnetuimmat ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiantuntijat suhtautuvat hyvin epäillen Nato-jäsenyyteemme. Poikkeuksen tästä muodostaa toki ainakin Martti Ahtisaari, joka haluaisi liittää meidät Natoon kerrassaan omituisella perusteella. Mainitsemistani asiantuntijoista erityisesti entinen puolustusvoimiemme komentaja Gustav Hägglund on ajanut EU:hun perustuvaa turvatakuujärjestelmää.
En todellakaan vihaa USAta, vaikka yrität tällä hämärtää ja vääristää todellista näkemystäni, jonka ole useasti tuonut esille. Minusta on enemmänkin syytä pelätä USAta, koska se suurvaltana on osoittanut suurta häikäilemättömyyttä pieni maita kohtaan. USA ei ole myöskään piitannut kv. oikeuden säännöistä ja haluton kv. yhteistyöhön ja sopimiseen, jos pelkää omien etujensa vaarantuvan.
Minä en siis vihaa USAta vaan pikemmin puolustan sellaista Eurooppaa, joka nojaa lakiin ja moraaliin. Kehitys Euroopassa on mennyt oikeaan suuntaan, kun muistamme minkäläinen hirvitys maanosamme oli vielä 60-70 vuotta sitten. Samaan aikaan kun Eurooppa on mennyt oikeaan suuntaan, USA on mennyt ihan vikasuuntaan eli sinne, missä Eurooppa aiemmin oli. Tähän on turha sotkea kylmää sotaa ja P-Koreaa.
On ilmeistä, että valta tulee kohta vaihtumaan USAssa, mikä on erittäin hyvä asia, sillä ei Bushin hallinnosta enää paljon huonompaan suuntaan voi edetä, ellei malliksi oteta täyttä fasismia. Se antaa taas toivoa myös Euroopalle ja koko maailmalle paremmasta.
Euroopan suurena tavoitteena kannattaa pitää pitkällä tähtäimellä Venäjän ja EU:n taloudellinen integraatio, mikä tekisi nopeasti Eur-Aasiasta maailman taloudellisen veturin. USAn näkökulmasta tällainen kehitys nähdään ei-toivottavana, koska se syrjäyttää USAn taloudellisesta vallasta ja sen jälkeen myös USAn poliittinen merkitys vähenee. Valitettavasti USA pyrkinee hajota ja hallitse -politiikallaan häiritsemään tätä kehitystä. Yksi tällainen selvä häiritsemisyritys on Venäjän tietoinen ärsyttäminen ja sitä kautta kaipuu kylmän sodan kauteen, missä USAlla olisikin taas merkityksellinen osuus.
Sinun kohdallasi ei ole minunkaan mielestäni ollut kyse vihasta, vaan pelkästä tarkoitushakuisesta yksinkertaistamisesta, kun poimit Bushin USA:sta aina kaikkein kielteisimmät puolet perustelemaan luutunutta näkemystäsi Natosta.
Muuten nolen edellisestä kirjoituksestasi hyvin paljon samaa mieltä.
Vallanvaihto Usassa antaa toiveita. On odotettavissa, että sotaseikkailut vähenevät selkeästi, koska niitä vastustaa jo suuri enemmistö USA:n kansasta. Pha, etten muista kuka asiantuntija ennusti, että USA:n politiikan heiluriliike saa sen vetäytymään sotilaallisella voimallaan uhoamisesta ja keskittymään pelkästään omaan sisäpolitiikkaansa vastapainoksi sille, että tähänastiset seikkailut isä- ja poika-Bushin toimesta eivät ole mitään hyvää saaneet aikaan.
Tämä antaa toiveita Euroopalle ja EU:lle, myös "eurooppalaisemmalle Natolle", koska tuskin demokratisoituva USA haluaa pialat suhteitaan eurooppalaisiin nato-liittolaisiinsa ja EU:iin.
EU:n ja Venäjän yhteistyöstä olen erittäin paljon sama mieltä kuin sinäkin. Suomenkin tavoitteena tulisi olla ensin EU:n ja Venäjän kiinteä yhteistyö, jonka jälkeen Venäjästä voisi tulla EU:n jäsen, vaikka sen maperästä iso osa onkin Euroopan ulkopuolella, kaukana Uralin takana.
En pidä mahdottomana sitäkään, että Venäjä joskus olisi eurooppalaisemman Naton jäsen, Suomen tapaan.
Näin sanoisi Jäbäkin. ;-)
Kuvauksesi USA:sta sopii 100% ainakin SDP:n entiseen johtajaan Paavo Lipposeen.
Itävallan kättelyboikotti
Irakin invaasion valmistelu
Jäätteenmäen julkinen lynkkaaminen kostoksi
Sunqvistin pelastus hinnalla millä hyvänsä..
ja monta muuta...
----------------
USA ?????
Mutta hyvä MPP, eihän USA ole suurvalta.
Ehkä jonakin päivänä USA:sta tulee suurvalta.
Venäjä on suurvalta, Kiina on suurvalta, jopa EU:kin voi lukea suurvallaksi.
USA on supervalta. Ainakin toistaiseksi..
-----------
Kehitys Euroopassa on mennyt oikeaan suuntaan, kun muistamme minkäläinen hirvitys maanosamme oli vielä 60-70 vuotta sitten.
---------
Luepas MPP maailmanhistoriaa ja kauhistu, kuinka monta kertaa valtakunnat on tuhoutuneet ja valloitettu..
---------------
Samaan aikaan kun Eurooppa on mennyt oikeaan suuntaan, USA on mennyt ihan vikasuuntaan eli sinne, missä Eurooppa aiemmin oli.
---------------
Aivan. 1776. 4th July.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Yhdysvallat
Yhdysvalloilla on yli 200 vuoden historia itsenäisenä valtiona. Sitä pidetään maailman vanhimpana perustuslaillisena tasavaltana.
VÄÄRÄÄN SUUNTAAN ????
Ehkä nyt olisi MPP sopiva aika nauttia ottamatta jääneet pillerit runsaan veden kera...
Besservisser....
On ilmeistä, että valta tulee kohta vaihtumaan USAssa....
Niin, demokratiassa presidentti vaihtuu...
näin tapahtuu Suomessakin 2012.
Ja näin tapahtuu myös Venäjällä 2008, kun Putin siirtyy presidentin tehtävistä pääministeriksi ja uudestaan 2012, kun Putin taas palaa presidentiksi...ja taas 2020, kun uudenkin lain mukaan tulee kaksi kautta täyteen..
Niinpä niin, nuo sinun asiantuntijasi edustavat kriittistä Nato näkemystä. Et siis pidä Natoon neutraalisti tai positiivisesti suhtautuvia asiantuntijoina, Ahtisaaren perustelujakin omituisina.
Tuomioja on vielä oma lukunsa, asiantunteva hän on, mutta pahemman kerran asenteellinen.
Onko muuten kukaan eturiviin poliitikoistamme esittänyt Turkin kanssa käytävien neuvottelujen lopettamista ja Turkin jättämistä Unionin ulkopuolelle. Onko kukaan esittänyt ehdottamiasi varauksia Turkille annettavista varaumista EU:n turvatakuiden osalta? Eipä ole sellaisesta havaintoa. Olemme siis vahvasti sitoutumassa mm. Turkin puolustamiseen mikäli EU:n turvatakuut kirjataan Lissabonissa täsmennettävään perussopimukseen.
Vai et vihaa USA:ta. Hahhahhaa.
Sinulla on sokea viha, paino sanalla sokea, USA:aa kohtaan.
Totta on että USA on toiminut maailmalla aktiivisesti omia läntisen maailman intressejä turvaamassa, usein sotilaallisesti. Silti sen toimet ovat pientä sosialismin nimissä tehtyjen rikosten rinnalla. Pol Potin hallinto yksin tappoi enemmän kuin amerikkalaiset Vietnamissa.
Eurooppa oli hirvitys 60-70 vuotta sitten. Se oli hirvitys itäisiltä osiltaan vielä 20 vuottakin sitten. Itä-euroopan kansat "demokratisoitiin" niihin pakkosiirretyllä kansandemokratialla yhtä huonoin tuloksin kuin USA demokratisoi nyt Irakia. Kansandemokratioissa "demokraattisesti" valittua hallintoa ei käyty vastustamaan koska sillä oli Moskovan panssarit suojanaan, Unkarissa tai Prahassa tuo muistetaan karvaasti. Ilman USA:n taloudellista apua toisen maailmansodan jälkeen, ja ilman sen antamaa liittolaissuojaa läntisille demokratioille Euroopassa olisi tuo itäisen demokratian malli levitetty pidemmälle Eurooppaan, Suomeen ensimmäisessä aallossa. No meillä vasemmistolaisuuden levitys onnistui suomettamaan kansan ja sen heikoimmat osat, SDP:n ja etenkin Kepun K-linjan. Kekkosen viisaus pelasti sen mitä pelastettavissa oli ja säilyimme muodollisesti länsimaisena demokratiana.
Ympäristön - sen maailmanpoliittisen tilanteen, jossa sopimusta voidaan joutua soveltamaan...
Se on ERITTÄIN tärkeä asia huomioitavaksi !!
Artikla 51 on voimassa, mutta Uudistussopimus sanoo, että toiselle Eu-maalle annettava apu on oltava ...
"Tämän alan sitoumusten ja yhteistyön on oltava Pohjois-Atlantin liiton puitteissa tehtyjen sitoumusten mukaisia"
Joten, se apu voi olla todella rajattua EU:n Nato-mailta jos Suomi joutuu invaasion kohteeksi...
------------------------------------
"2 jakso, YHTEISEN TURVALLISUUS- JA PUOLUSTUSPOLITIIKAN MÄÄRÄYKSET"
7. Jos jäsenvaltio joutuu alueeseensa kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, muilla jäsenvaltioilla on velvollisuus antaa sille apua kaikin käytettävissä olevin keinoin Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 51 artiklan mukaisesti. Tämä ei vaikuta tiettyjen jäsenvaltioiden turvallisuus- ja puolustuspolitiikan erityisluonteeseen.
Tämän alan sitoumusten ja yhteistyön on oltava Pohjois-Atlantin liiton puitteissa tehtyjen sitoumusten mukaisia, ja Pohjois-Atlantin liitto on jäseninään oleville valtioille edelleen niiden yhteisen puolustuksen perusta ja sitä toteuttava elin.
-----------------------------------------
Joten .....
Kun mikä tahansa asia pilkotaan tarpeeksi pieniksi osiksi, voidaan mistä tahansa erillisestä osasta puhua varmoin sanankääntein ja päätyä mitä ihmeellisimpiin tuloksiin, eivätkä yöunet mene.
Mutta kun otat kaikki pienet osaset ja rakennat niistä toimivan systeemin ja tutkit tämän systeemin dynamiikkaa, huomaat systeemin stabiiliuden ja toisaalta huomaat systeemin tietyissä tilanteissa olevan erittäin herkkä häiriöille ja vikaantumiselle.
Siis aivan kuten Tsernobyl tyyppiset reaktorit ovat vaikeasti hallittavia (epästabiileja) tietyillä tehoalueilla.
Siksi, puhe artikla 51 ja mistä tahansa takuusta on haihattelua, jos ei mietitä, miten näiden UudistusSopimuksen sisältöä sovelletaan vaikeassa tilanteessa, joka ilmeisesti voi johtaa sotaan tai jos yllättäen jokin EU-maa joutuu hyökkäyksen kohteeksi.
Sitä tilannetta, että jokin EU-maa hyökkää toiseen maahan euroopassa, on myös mahdollista ja sekin voi laukausta ongelmia.
Mutta EU on perustettu juuri siksi, että sen tehtävä on estää euroopan mantereella suursota.
Balkanin tilanteessa USA joutui estämään kansanmurhan, mutta puhtaat kortit eivät olleet muillakaan EU-mailla, jotka toimivat kulissien takana eri Balkanin maiden kanssa...
Joten, realismia kehiin..
Mietipäs mielipidepunikki, millaisessa maailman tilanteessa voisi tapahtua sellainen, että Suomi joutuisi hyökkäyksen kohteeksi ?
Suomen ja jonkun länsimaan välinen sapelienkalistelu ? Ehei...
Venäjän ja Suomen välinen sapelienkalistelu ? Todennäköistä...mutta tuskin Suomen aloittamaa..
Venäjän ja EU:n välinen sapelienkalistelu ?
Melko todennäköistä...
Vai Venäjän ja Naton välinen sapelienkalistelu ?
Mahdollista...
Silti siinä pitäisi tapahtua todellinen laajamittainen maasota, jossa joko Venäjä tunkeutuisi Eurooppaan tai Venäjälle tunkeuduttaisiin Euroopasta laajalla rintamalla.
Tälläinen laajamittainen sota on ainut skenaario, jossa Suomi olisi vakavissa ongelmissa.
Sellaisessa tilanteessa, että Venäjän alueet ovat joutuneet laajamittaisen hyökkäyksen kohteeksi, Venäjä vetäisi armotta Suomen mukaan sotaan, mikäli olisi olemassa vaara, että Suomea käytetään läpikulkumaana..
Eikä aivan mitkä tahansa alueet vaan nimenomaan Moskovan ja Pietarin alueet. Venäjän asutus keskittyy pääosin Uralista Euroopanpuoleiseen alueeseen Venäjää, joka on suunnilleen noin 2000 kilometria kanttiinsa oleva alue Uralista länteen.
http://en.wikipedia.org/wiki/Image:Russland_topo.png
Tuosa kartassa se on aika tarkkaan 30 ja 60 pituuspiirin välissä oleva viipale Venäjää.
Tuohon osaan kohdistuvat hyökkäykset vetäisivät Suomen armotta mukaan suursotaan Euroopan mantereella.
Silloin Suomi joutuisi tavalla tai toisella ottamaan kantaa asioihin.
Hyvin huono tilanne olisi se, että EU hyökkää Venäjälle tai että Nato hyökkää Venäjälle.
Vielä pahempi olisi se, että Venäjä hyökkää EU:hun, koska silloin Venäjällä olisi aivan varmasti mennyt demokraattinen kehitys pahasti pieleen....
Läheskään niin huono tilanne Suomen kannalta ei olisi, mikäli Venäjän kaukoidässä tapahtuisi invaasio, kunhan asialla ei olisi Nato eikä EU.