Yksin asuminen köyhdyttää eläkeläistä
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1445120
Yksinasuminen köyhdyttää tuoreen tutkimuksen mukaan eläkeläisiä. Ryhmästä kaikkein heikoimmassa asemassa ovat yksin asuvat alle 55-vuotiaat eläkeläiset sekä 75 vuotta täyttäneet naiset.
Laman jälkeen palkansaajien tulot ovat nousseet jonkin verran eläkeläisten tuloja nopeammin. Moniin muihin väestöryhmiin verrattuna eläkeläisillä on kuitenkin harvemmin vakavia toimeentulo-ongelmia.
Heikoimmassa jamassa on pitkäaikaistyöttömien ja opiskelijoiden talous.
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1445120
Yksinasuminen köyhdyttää tuoreen tutkimuksen mukaan eläkeläisiä. Ryhmästä kaikkein heikoimmassa asemassa ovat yksin asuvat alle 55-vuotiaat eläkeläiset sekä 75 vuotta täyttäneet naiset.
Laman jälkeen palkansaajien tulot ovat nousseet jonkin verran eläkeläisten tuloja nopeammin. Moniin muihin väestöryhmiin verrattuna eläkeläisillä on kuitenkin harvemmin vakavia toimeentulo-ongelmia.
Heikoimmassa jamassa on pitkäaikaistyöttömien ja opiskelijoiden talous.
Vastaukset 11
Vanhimmat
koska se vaikuttaa jo minunkin kukkarooni yksin kun asun vaikka olen töissä. Jos olisi kaveri jonka kanssa jakaa kulut, pärjäisi kyllä paremmin juuri vuokranmaksun osalta. Eläkeläiset ovat monet heikoilla ja juuri nuo työttömät ja opiskelijat ovat ahdingossa kun molemmat ryhmät pyrkii työhön , opiskelijat sitten kun saavat sen ammatin. Kovaa on !!
Jos köyhyydellä tarkoitetaan varattomuutta,niin se ei ole kovaa sinänsä. Kovaa on se, millaisissa olosuhteissa varattomuutta esiintyy. Se voi olla todella rankkaa ei-yhteisöllisissä olosuhteissa, kuten esim. nyky Suomessa. Jos sen sijaan yhteisö on terve ja yhteisöllisyys arvossaan, ihminen voi olla onnellinen ja hyvinvoiva varattomanakin.
voidakseen siinä yhteisössä olla ja nauttia ihmisten läheidyydestä ja ihmisrakkaudesta ja välittämisestä ja.... voi sentään mikä unelma se onkaan ja silti niin kaukainen ikävä kyllä
ovat eri asioita. Toteutumattomat unelmat ja haaveet vain turhauttavat ja toteutuneet sellaiset on pian unohdettu. Sen jälkeen on edessä uusi kierre. Niiden varaan rakennettu elämä ja onnellisuus on heikolla pohjalla.
on kallis harrastus, muita ei tarvita. Harrastuksia nimittäin, on kuitenkin oma rauha eikä tilivelvollinen kellekkään sanoo 46 vuotiaan leskeksi jäänyt kuuskymppinen ns. uusiosinkku. Mitäpä minä paskalla teen kun ei peltookaan ole.
oma rauha.
on aisia jota ei usein edes käsitetä kun puhutaan yksin eläjistä. Itse ainakin törmään jatkuvasti jonkilaiseen säälinsekaiseen voivotteluun, että enkö todellakaan SAA ketään, (ole SAANUT ketään).
Saada taitaisi enemmänkin kuin riittävästi, mutta se että jaksaisi todellakin haistella uppo-oudon henkilön hikisukkia omalla lattiallaan ei kiinnosta.
passata toista,yksin saa olla kuinka haluaa.
Kannattaako koko kaupungin asua
yksiöissä ?
asuntoon,hyvä että yksiöönkään.
vaihtoehto yksiössä asumiselle - soluasuntoko? Opiskelijalle tai itsenästyvälle nuorelle soluasunto on oiva vaihtoehto samoin kuin tilapäis- tai kakkosasuntona työn sijaitessa pitkän matkan päässä varsinaisesta kodista.
Perheet ovat pienentyneet, ja yksineläjiä on paljon. Tämän vuoksi nimenomaan pieniä asuntoja kysytään. Isojen kunnallisten vuokra-asuntojenkin asumiskustannukset ovat niin korkeat, että esimerkiksi perheasuntoon lasten itsenäistyttyä asumaan jäänyt (eläkeläis)vanhempi tai jopa pari voi joutua todelliseen ahdinkoon toimeentuloetuuksiin nähden ylisuuren ja -kalliin asunnon takia. Omistusasuntojen kustannuksia taas nostavat taloyhtiön remonttikulut. Toisaalta suuren asunnon myynnistä saaduilla rahoilla todennäköisesti voi ostaa vaikkapa yksiön tai pienen kaksion, jollei entinen asunto ole vallan purkukuntoisessa talossa ... vai miten on? Vanhan, suuren asunnon kaupaksi saaminen on sitten juttu sinänsä.