Palkat ovat Suomessa läntisen Euroopan alimpia sekä bruttona että käteenjäävän summan osalta. Mikä puolue on eniten vastuussa tästä asiantilasta?
Mikä puolue vastuussa
huonoista palkoista?
10339
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Huonosta palkkatasosta on vastuussa sosialidemokraattien hellimä keskitetty tupo-järjestelmä.
Tässä järjestelmässä on estetty palkkakuoppaan jääneiden ammattiryhmien muita korkeammat palkankorotukset, koska sosialidemokraattien hallitsemat teollisuusalojen eliittiduunareiden ammattiliitot eivät ole koskaan hyväksyneet, että minkään ammattiryhmän palkat nousisisvat enemmän kuin heidän palkkansa.
Sosialidemokraattinen itsekkyys ja ahneus on vastuussa julkisten palvelualojen erittäin huonosta palkkatasosta.
Palkat jokaisessa maassa asettuvat sen maan kantokyvyn puitteisiin. Suomen asema tuossa vanhojen EU-maiden joukossa ei ollut huipulla, eikä se ole vieläkään. Mutta unionijäsenyyden aikana on Suomen talous kehittynyt paremmin kuin keskimäärin, joka on luonut myös mahdollisuuden nostaa palkkoja.
Entisten STK:n ja TT:n, nykyisen EK:n suomenruotsalaiset vuorineuvokset pelottelivat teollisuuden kilpailukyvyn menetysten avulla SAK:laiset haalariduunariliitot "maltillisiin palkankorotuksiin", etteivät työpaikat menisi Kiinaan. Tähän saatiin mukaan SDP hallituksen takuumiehenä tekemään keskitettyä tulopolitiikkaa kolmikannan yhteistyönä.
Tupo-pöydässä sovittiin sitten prosenttikorotukset kaikille samanlaisina ilman mitään kuoppakorotuksia kenellekään, koska eihän akavalainen nainen tai tehyläinen hoitsu voi saada isompaa %-korotusta kuin paperimies tai sorvari. munathan siinä menisi, jos akoille enemmän annettaisi.
Kun teollisuuden palkkakustannusten osuus liiketoiminnan kuluista on paljon pienempi kuin palvelualoilla, seurasi tuosta politiikasta kuitenkin, että palvelualojen ja julkisten sektoreiden palkankorotusten kustannusvaikutus oli suurempi, koska noilla aloilla palkkojen osuus kokonaiskustannuksistakin on suurempi, ja palkkojen sivukulut tuntuvat isompina, niin palvelualat alkoivat joutua kriisiin. Suomessa oli nimittäin koko edellisen punamulta- ja keskitettyjen tupokausien aikana 2,5% korkeampi palvelualojen hintainflaatio kuin muissa EU-maissa. Jouduimme itsepalvelusuomeen.
Kaikessa tässä on julkisen alan palkat jätetty aina lapsipuolen asemaan, koska julkinen ala voi painostaa työntekijöitään paljon paremmin kuin yksityinen sektori.
Yksityisellä puolella palkansaaja voi vaihtaa firmaa ja pyytää parempaa palkkaa. Usein saakin, jos työvoimasta on pulaa.
Julkisella sektorilla ei firmaa voi vaihtaa. Ja jos vaihtaa kuntaa tai virastoa, niin edessä on sama lakisääteinen taulukkopalkka.
Suomen itsenäisyyden historiassa ei juuri ole nähty muita kuin sellaisia hallituksia, joissa SDP on ollut vahvana toimijana mukana. Ahon hallitus osui pahaan lamasaumaan. Nyt on toinen tilaisuus nousukauden aikana.
Nyt on aika muuttaa työelämän rakenteet kerralla, kun siihen on mahdollisuus eikä SDP voi tehdä muuta kuin ruikuttaa oppositiossa tai yrittää junailla lakkoaaltoa, mikä olisi SDP:n kannatuksen lopullinen tuho.
Jopas oli kokoomuslaisen uhoava kirjoitus. Sinulle vaan voi tulla kylmää nestettä niskaan kun Vanhanen(kin) haikaili taannoin tupon perään (ja mikäs on haikaillessa kun suuri osa, ellei suurin, kepulaisista on ihan tavallisia palkansaajia, duunareita ja toimihenkilöitä).
Keskitetyissä tupoissa mentiin keskimääräisin palkkaratkaisuin.
Tästä seurasi, että niillä toimialoilla, joilla meni lujaa, omistajat käärivät rahat osinkoina ja palkansaajat jäivät uolemaan näppejään keskitetyn palkkaratkaisun varaan.
Tästä seurasi myös, että niillä toimialoilla, joilla meni hinosti aloitettiin yt-neuvottelut väen vähentämiseksi, kun kokonaispalkkakustannukset nousivat keskitetyn tupon vuoksi enemmän kuin perse kesti.
Eikö olekin kokoomuslaista uhoamista?
...Siispä alhaisiin palkkoihin on mahdollista saada vain porvarihallitusten aikana. Koska SDP oli vallassa hyvin pitkään, nyt sinä aikana patoutunut paine on purkautumassa harvinaisen rajusti.
Toivottavasti kansalaiset ymmärtävät olla laittamatta palkkojansa vähitellen kurjistavaa SDP/SAK-palloa uudestaan jalkaansa.
Demareiden vahingoniloinen ilkkuminen on tosi röyhkeää kun ottaa huomioon että tilanne on täysin SDP:n politiikan aikaansaannosta. Keskusta tai Kokoomus ovat aina SDP:n vankeja puolueen kanssa samaan hallitukseen mentyään. Toivottavasti kumpikin puolue ei sitä virhettä enää koskaan.
tässä:
...Siispä alhaisiin palkkoihin on mahdollista saada KORJAUSTA vain porvarihallitusten aikana.
.
.. ja tämän linjan jutussa merkitsee vain se kuka tästä vastaa. Oikea vastussa olija on vain ja ainostaan valtiovalta, kuten sanot ja kuten mm. Jaballe vastauksessa totean.
Jos SDP-SAK:n jälkien mätä fossiilli saadaan näin esiin ja sitten säädettyä laki uusiksi, on Tehy-sopalla saavutettu tärkeä oheistavoite keskustaoikeistolaisessa yhteistyössä.
Kierosta katsottuna saattaa koko ryppyilyn takaa löytyä kabinettisopimus muustakin kuin nyt nostettu rähinä antaa ymmärtää. Mene ja tiedä...
Seppo Hietanen
Kun käytetään sanaa vastuu, niin on hyvä selvittää myös mistä ollaan vastuussa.
Työmarkkinaosapuolet vastaanat työehtosopimuksen syntymisestä. Siihen ei valtion pidä puuttua, ei palkkaneuvotteluihin varsinkaan.
Valtiolla taas on vastuu kunnista, että kunnat pystyvät tuottamaan lakisääteiset palvelunsa.
Kunhan siis palkkaratkaisu ensin syntyy, niin sen jälkeen päästään laskemaan paljonko mikin kunta tarvitsee, ettei se joudu kohtuuttomaan liemeen, koska kuntien taloudet ovat kovin erilaisia.
Neuvotteluprosessin tässä vaiheessa hallituksella ei ole mitään muuta vastuuta kuin pitää tiukasti suunsa kiinni, ettei mikään häiritse työehtosopimusneuvottelua ja valtakunnansovittelijan työtä.
Sitten, kun kompromissi on neuvottelupöydässä ja sopimus syntymässä, on hallituksen vastuulla antaa viimeinen, rohkaiseva sysäys, että kuntatyönantaja uskaltaa mennä riittävästi vastaan korottamaan tehyläisten palkkoja, koska sen palkkakuopan oikaisu ei ole pelkästään oikein, vaan erittäin oikeudenmukaista.
Nyt alkavat Suomessakin palkat asettua kunkin toikialan kantokyvyn, eli työn tuottavuuden mukaan. Tämän liittokierroksen jälkeen palkkoja ei enää sovita keskitetyissä tupoissa, kolmikannassa, vaan edelleenkin liittotasolla, jossa kukin toimiala sopii palkoistaan juuri sen toimialan tuottavuuden kasvun puitteissa.
Tällä menetelmällä kunkin alan palkansaajatsaavat niin hyvät palkankorotukset kuin sillä alalla on mahdollista saada. Tuottavuuden kasvun ylittäviin palkankorotuksiin ei voi mennä, koska se vie joko hintakilpailukyvyn tai johtaa irtisanomisiin ja automaation lisäämiseen.
Julkisella alallakin puretaan keskitetty sopiminen ja jokainen ammattiliitto neuvottelee omat palkkansa itsenäisesti. Sen saa Tehy aikaan, kun se ensimmäisenä irtautui kunta-alan palkansaajajärjestöjen yhteistyöstä.
Eihän se käy, että naislääkärit ja naisopettajat tyrmäävät naissairaanhoitajien haluamat palkankorotukset vaatimalla itselleen prosenteissa yhtä suuret "kuoppakorotukset", vaikkeivät missään kuopassa ole koskaan olleetkaan.
Vanha, demareiden luoma järjestelmä johti siihen, että hallituksen antama 600 miljoonaa ei sitten euroina riittänyt enää hoitajille, kun isompipalkkaiset kuorivat kerman päältä. Nyt Tehy ulosmittaa oman osuutensa kovin keinoin, mikä on aikansa elähtäneelle neuvottelusysteemille aivan oikein.