Minulle kävi niin että rakastuin uskovaiseen mieheen ja kävin kirkossa hänenen takia koska näin hänet siellä. Itse kyllä kuuluun kirkkoon mutta en ollut aikaisemmin käynyt kirkossa enkä oikein tuntenut oloani kotoisaksi siellä. Aloin miettiä kaikki uskontoon liittyvät asiat mutten tullut paljon viisaammaksi. Ainut asia mikä varmistui oli se että en voisi tulla koskaan "oikeasti uskoon". No pitkän ajan jaksoin käydä kirkossa hänen takia, vaikutti vahvasti myös siltä että hänelläkin olisi ollut tunteita mua kohtaan. Sain kuitenkin tietää että hänellä onkin toinen. Hän kertoi sen itse mutta ei ollut halukas selvittämään mitään sen enempää. En koe olevani "uhri" tai mitään vastaava mutta kirkon käymiset saavat kyllä jäädä ja olisin odottannut uskovaiselta ihmiselta hieman toisenlaista menettelyä vaikka vaikeasta asiasta olikin kyse.
Ei uhri
mutta...
1419
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Rakastanhan sitä vieläkin enkä osaa olla sille vihainen. Olisin ehkä voinnut tulla uskoon sen kanssa mutta yksin se ei onnistu. Enkä voi myöskään sanoa että se olisi toiminnut väärin, mitään lupauksia ei ollut koskaan annettu. Se vaan tuntui siltä. Se olisi ehkä voinnut toimia hieman toisin mutta taisi vaan tehdä niin kuin useimmat sen tilanteessa olisivat tehnyt.