Miksi nämä kaksi olisivat poissuljettuja toisiltaan? Uskon Jumalaan ja siihen minkä tiede on todistanut oikeaksi. Se ei mielestäni tee minusta ristiriitaista uskovaista. Luomisoppi sellaisenaan minä monet uskovat sen näkevät on mielestäni järjetön. Kyllä järkeään saa käyttää jo nykyaikana uskovakin.
Usko ja tiede...
IslaLumia
341145
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Siihenkö joka ilmoittaa Raamatussa luoneensa maailman tyhjästä (Beereeshiit, vapaasti heprean kielistä luomisverbiä mukaellen)?
Johonkin toiseen, joka ei haasta nykyaikaista järjenkäyttöä yhtä paljon?
Sinänsä tiede ja usko eivät minunkaan mielestäni ole toisia poissulkevia. Molempia käytetään kun ihmiset rakentavat todellisuuskäsityksiään.
"(Beereeshiit, vapaasti heprean kielistä luomisverbiä mukaellen)? "
Be-reshit tarkoittaa "alussa". Sillä sanalla alkaa sekä heprealainen että suomalainen 1. Mooseksen kirja. Se ei ole verbi sen enempää hepreassa kuin suomessakaan.
Eli älä ainakaan lähde hepreanopettajaksi tällä palstalla.
Uskonto opettaa ihmisiä uskomaan asioihin ilman todisteista. Tiede taasen perustuu todisteisiin ja tutkittuun tietoon.
Uskonto ja tiede eivät kulje käsikädessä. Senhän tajuaa ihan perusjärjellä
Tiede on todistanut paljon asioita oikeiksi, mutta on olemassa runsaasti tieteen kaapuun puettuja teorioita, joiden tarkoituksena on ainoastaan materialistis-tieteellisen maailmankuvan pönkittäminen ja ylläpitäminen. Totuusarvoa sellaisilla teorioilla ei yleensä juurikaan ole.
Materialistinen maailmankuva (= ihmisen tietoisuus on pelkästään aineellisen prosessin tulos, sielua ja fyysisen kuoleman jälkeistä elämää ei ole, Henkiolentoja ei ole olemassa jne) on virheellinen.
Mikäli uskonto ja tosiasioihin ja objektiiviseen todellisuuteen perustuva tiede halutaan aidosti yhdistää, niin monet uskonnollisetkin käsitykset täytyy uudistaa ja näkökulmaa laajentaa liiallisesta maakeskeisyydestä universaalisempaan suuntaan.
"Materialistinen maailmankuva (= ihmisen tietoisuus on pelkästään aineellisen prosessin tulos, sielua ja fyysisen kuoleman jälkeistä elämää ei ole, Henkiolentoja ei ole olemassa jne) on virheellinen."
Mutta onneksi sinä tiedät asiat paremmin ;-)
Jos teet tiedettä et voi olla silloin uskova. Työpäivän jälkeen jos pystyt muuttamaan ajattelutapaasi niin silloin voit taas olla uskova.
Tiedettä tehdessäsi et voi ratkaista ongelmaa laittamalla tuntemattoman kohdalle sanan akrabadabra, se ei ratkaise mitään.
Sinänsä tavantallaajalle ei ole mitään väliä kuinka kyseiset asiat sekoittaa.
että henkilö joka tekee vaikka fysiikan tutkimusta työkseen ei voi olla kristitty! Pitääkö tämä paikkaansa.
Ei!
hyvä.
vastauksnei meni väärään paikkaan. Tarkotin tuon sepä hyvän sinulle.
toisensa poissulkevia, koska tieteessä ei saa olettaa mitään, mistä ei ole todisteita. Luonnontieteissä erityisesti luonnon ulkopuolisten mutta luonnossa vaikuttavien voimien mahdollisuuttakaan ei saa ottaa huomioon, koska ei ole mitään erityisiä syitä ottaa niitä huomioon. Ne ovat uskonvaraisia. Siinä on se kuilu. Ymmärrän toki, että uskonnon ja tieteen tulokset voi hyvin sovittaa yhteen arkielämän tasolla ja se on ihan OK, kunhan sitä ei tyrkytä muille - vaikka itselleni kaikki yliluonnollinen on absurdia ja siksi en edes vaivaa sillä päätäni.
kosak se on jyrkäsä ristiridasa faktojen kanssa,se kuuluu lähinnä metafysiikan piirin...
Paradoksaalista : luonto ja organismit edellyttävät älykästä suunnittelua ja se on uskonto, mutta terveen järjenkin kanssa ristiritainen ja hoopo evoluutioteoria on tiedettä,kuulemma.
torkkuen, torkkuen,
mikä sull' on jänönen
kun et enää hyppele,
hyppää pois, hyppää pois,
HYPPÄÄ POIS
taas vain kummasti manipuloin Sinut näyttämään oikean luonteesi -katsoitko sen CATCH-22 ???
ensinnäkin väittää jotain valheeksi esittämättä mitään todisteita ja lisäksi höpistä faktoista, mutta jättää ne kaikki faktat kokonaan esittämättä.
Mutta se sama ongelma kreationisteilla on aina ollut - kun koko oma oppi ei sisällä ainoataan tunnettua tieteellistä faktaa, vaan koostuu pelkästään evoluution haukkumisesta.
"luonto ja organismit edellyttävät älykästä suunnittelua "
Niin ja millähän perusteella edellyttävät?
Tämänkin "unohdit" meille kertoa - ehkäpä siksi ettei mitään sellaista edellytystä ole olemassa, muualla kuin häiriintyneiden hihhuleiden loogiseen ajatteluun kyvyttömissä aivoparoissa.
"Luomisoppi sellaisenaan minä monet uskovat sen näkevät on mielestäni järjetön."
Niinpä, tosta se lähtee purkautumaan pikkuhiljaa, mitä enemmän aukaisee silmänsä todisteiden osalta, sitä vaikeampi on uskontoihin enää uskoa...
pidäkään uskoa, vaan Elävään Jumalaan Jeesuksen kautta! Uskonnot sitoo ihmiset kahleisiin, Jeesus vapauttaa.
Ei luomisessa ole mitään uskomatonta, se on järjetöntä, että luullaan maailman synnyn olevan sattumaa, tai joku poksaus, se on tosi tyhmää. Kuolleesta ei voi syntyä elämää.
"pidäkään uskoa, vaan Elävään Jumalaan Jeesuksen kautta! Uskonnot sitoo ihmiset kahleisiin, Jeesus vapauttaa. "
Kovin on vaikeaa uskoa jonkin jumalan olemassaoloon pelkän vanhan varsin kyseenalaista tietoa sisältävän kirjan perusteella, jonka kaltaisia ja uskottavampiakin on maailmassa ollut ennen ja jälkeen monia.
Ymmärrätkö?
"Ei luomisessa ole mitään uskomatonta, se on järjetöntä, että luullaan maailman synnyn olevan sattumaa, tai joku poksaus, se on tosi tyhmää. Kuolleesta ei voi syntyä elämää. "
Minusta jumalan olemassaolo olisi vielä uskomattomampaa(sinänsä).
Mistä hän sitten on syntynyt? Tai miten on mahdollista että hän "on aina ollut"? jne.
Kysymykset kiertävät samaa ympyrää, mutta kauempaa ja pienemmällä todistevoimalla...
Miksi piiloutuu meiltä täysin?
Miksi ilmoitti itsestään vain raamatussa joka on höpönlöpöä täynnänsä?
Jne.jne.jne.
Tosi tyhmää joo, jos ei halua katsoa asioita silmästä silmään vaan elää kuin jossain unelmissa.
on opetettu pitämään kristinuskoa uskona. Muslimit pitävät toisuskoisia uskottomina. Nuo ovat ilmaisuja, joita uskoville syötetään. Isä, Poika ja Pyhärenki vai miten se meneekään. Kun tuo jälkimmäinen laskeutui Marian päälle niin alkoi sikiämään Jeesusjumala.
Kristinusko on uskonto eli se uskomusjärjestelmä, jonka keskiöön mulkattiin juutalainen tyyppi, jolla oli kaiketi harhaluuloja omasta merkityksestään. Jeesuksen vaikutuksesta syntyi juutalaisten keskuudessa uusi juutalainen lahko, kunnes sen luonne muuttui Paavalin kaltaisten mystikkojen käsissä.
varmaan, että uskova ihminen voi olla tutkija, eikö? Eli siis esimerkiksi tunnustava kristitty voi olla vaikka matemaatikko ja tehdä tutkimusta elääkseen.
Uskovainen voi tehdä tiedettä toisista lähtökohdista kuin ei uskovainen. Uskova saattaa ajatella, että maailmankaikkeus on Jumalan työtä ja uskova pyrkii ymmärtämään Jumalan kädenjälkeä tieteen metodein.
Ei uskova puolestaan tutkii maailmankaikkeutta ilman yliluonnollista taustavaikuttajaa.
Newton oli uskova ja uskoi valon olevan täydellisin Jumalan töistä ja todistaakseen sen hän törmäsi tutkimuksissaan kaikenlaiseen hämmästyttävään valon luonteesta.
Galilei puolestaan oli harras katolilainen ja Jumalaa pelkäävä, mutta uskoi Jumalan antaneen ihmiselle älyn, jotta sitä käytettäisiin.., ja jatkoi luonnon havainnointia hyvin tuloksin.
Georges Lemaitre puolestaan ei uskonut Einsteinin vippaskonstiin, kun hän lisäsi suppeaan suhteellisuusteoriaansa kosmologisen vakionsa. Tämä katolilainen pappi Lemaitre sitkeästi seurasi Einsteinin alkuperäistä teoriaa ja tuli siihen tulokseen, että maailmankaikkeus laajenee, joten aikaa kääntämällä kaiken materian on oltava ollut yhdessä pisteessä - Hän nimitti sitä alku-atomiksi.
tavalla kun uskovat ymmärtävät nykyään. Julkisesti oli myös pakko olla ainakin näennäisesti Jumalaan uskova, jos ei halunnut joutua vaikeuksiin kirkon mahdin kanssa. Ylipäätään uskovien väitteet erinäisten kuuluisien tieteilijöiden uskovaisuudesta ovat potaskaa ja syntyneet jostain lohkaisusta jos on sanottu jotain vähän siihen suuntaan. En muista tarkkoja lukuja, mutta suunnilleen 98 prosenttia merkittävistä nykytiedemiehistä ei usko Jumalaan.
ja on paljolti vieläkin monissa maissa, että on pakko kuulua johonkin uskonnolliseen yhteisöön, jos henkensä haluaa pitää.
Lueskelin taannoin erästä tilastoa uskonnottomuuden kasvusta Suomessa. Huvitti, että tilasto alkoi vuosesta 1920, jolloin kirkkokuntiin kuuluvia oli 100%. No, eipä se ihme ollut, kun oli pakko kuulua johonkin uskontokuntaan, vaikka ei olisi mihinkään jumalaan uskonut.
Oliko joskus tosiaan pakko kuulua johonkin uskontokuntaan, siis nimetä itsensä julkisesti johonkin ennalta määriteltyyn ja hyväksyttyyn uskontokuntaan? Jos näin oli, niin se varmaan selittää monenlaisia vanhempien ihmisten sekä myös menneiltä sukupolvilta nuoremmille ikäluokille siirtyneitä asenteita. Tuli tässä mieleen se joidenkin pakkomielle karsinoida ja leimata ihmisiä maailmankatsomuksen perusteella.
"En muista tarkkoja lukuja, mutta suunnilleen 98 prosenttia merkittävistä nykytiedemiehistä ei usko Jumalaan."
Enpä tiedä merkittävistä, mutta ainakin psykiatreista suurin osa on ei-uskovia. Tämä ei nyt ollutkaan pointtina vaan se, että kyllä uskova voi olla tieteilijä - toiminta ei ole ristiriidassa kuten koitin kolmella esimerkillä osoittaa. Tiedemaailmassa toimivan uskovan maailmankäsitys kylläkin on ristiriitainen, mutta tämä ei tee hänestä välttämättä huonoa tieteilijää.
Huippuluokan tiedettä tehtiin arabimaissa islamin kukoistaessa 600-1000 luvulla.
Tiedon lisääntyessä historian saatossa on päivän selvää, että "maallisuus" on nyt selkeästi perustellumpi näkemys (tiedeyhteisössä), kuin uskonnot.
että pakko oli kuulua johonkin uskontokuntaan. Siis pakko oli kuulua johonkin uskontokuntaan, ei välttämättä ev.lut.kirkkoon. Siksi Suomessa ei ollut vuosisadan alkupuolella virallisesti uskonnottomia.
Lisää aiheesta:
http://www.uskonnonvapaus.fi/artikkelit/historia-suomi.html
Eli omintakeisia, yksilöllisiä ja vapaata ajattelua ja elämänkatsomuksia ei virallisesti ollut olemassa ainakaan uskonnon saralla. Se selittänee varmaankin osittain, miksi jotkut ihmiset haluavat välttämättä sijoittaa jokaisen ihmisen johonkin jo entuudestaan tunnettuun ryhmään tai ismiin. Vanhat asenteet ja tavat välittyvät ihan huomaamatta monenkin sukupolven päähän.
olemassa ihmisiä, jotka puuttuvat epäkohtiin ja haluavat muuttaa maailmaa paremmaksi.
Kyllä 1800-luvun lopulla oli paljon kuohuntaa Suomessakin. Työväenliike, naisasialiike, humanistiset aatteet Euroopasta ja sivistyksen merkityksen tajuaminen koko kansalle muutti Suomea aika vinhaa vauhtia, patriarkoista ja papistosta huolimatta.
Suomalaisuusliike herätti kansallistuntoa. Yksi suunnannäyttäjistä oli eittämättä Minna Canth, joka ruoti yhteiskunnallisia epäkohtia näytelmissään.
Suosittelen ehdottomasti lukemaan Kaari Utrion teoksen Piikasesta maisteriksi. Kustantaja Oy Amanita Ltd. En tosin tiedä onko sitä enää saatavilla, itse tilasin koko neliosaisen kirjasarjan kaksi vuotta sitten kirjamessuilta. Kaupoissa sitä ei tietääkseni ole myynnissä.
Totta, ja se on jopa suotavaa. En minä ole noita tiedevastaisia uskovaisia livenä koskaan edes tavannut, paitsi mitä nyt kiertelevissä jehovantodistajissa. Taitavat nuo tiedevastaiset uskovaiset olla tosielämässä kuitenkin vähemmistönä, mutta he esiintyvät täällä keskustelupalstoilla, niin kuin muunlaisia uskovaisia ei olisi olemassakaan.
Voihan asioita selittää erilaisilla työkaluilla, eikä niiden tarvitse olla ristiriidassa keskenään. Aikoinaan uskonnonopettajani sanoi, että uskonto selittää samoja asioita, kuin tiedekin, mutta eri tavalla, eikä sen tarvitse olla mitenkään ristiriidassa tieteen saavutusten kanssa. Hän sanoi myös, että raamattu on syytä suhteuttaa omaan syntyaikaansa, eikä silloin ollut mahdollista kertoa asioita siten, kuin nykytiede ne selittää.
Vaikken itse raamattuun ja jumalaan uskokaan, niin ymmärrän kyllä, että asioita voidaan tarkastella monesta eri näkökulmasta. Itseasiassa minua sylettää jatkuva yhden totuuden julistus ja pakonomainen tarve mitätöidä kaikki muut mahdolliset näkökulmat asioihin.
siihen saakka oli pakko kuulua kirkkoon. En muista oliko vaihtoehtona muu uskonnollinen yhteisö?
miettinyt millaisessa maailmassa vanhemmat ja isovanhemmat ovat eläneet. Joskus suorastaan hirvittää ajatus, että olisinkin syntynyt 50-100 vuotta aikaisemmin. Vanhempia ihmisiin suivaantuessaan pitäisi aina yrittää muistaa, minkälaisessa maailmassa he ovat elämänsä eläneet ja se, että he kasvoivat "muuttumattomaan" maailmaan, jossa ei edellytetty muutoksiin sopeutumista.
Kaaleppi antoi tuolla ylempänä olevassa ketjussa linkin siitä menneiden aikojen uskonnonvapaudesta.
vaihtoehtoa. eikä suomalaisen silloinkaan sopinut kuulua ihan mihin vaan uskonnolliseen yhteisöön.
http://www.uskonnonvapaus.fi/artikkelit/historia-suomi.html
jolla on edelleen Luterilaisen kirkon kanssa erityinen suhde valtiovaltaa.
katso edellisen kirjoitukseni linkkiä. sinnä se on "uskonnonvapauden" historia Suomessa. Joka siis ei ole vieläkään toteutunut.