Kaksosten kanssa pärjääminen

Meillä oli ennestään 2 tyttöä 5 ja 2 vee kun maailmaan putkahti kaksopojat ja rankasti ennenaikaisina. 3kk sairaalassa ja nyt 6kk kotona ja täytyy sanoa nyt alkaa sujumaan. Alkuun pojat söivät hitaasti ja yöt meni valvoessa ja kun nukahdimme heräsivät tytöt. Nyt rytmi on hyvä aamulla puurot ja vellit 11 aikaan ruoka 15 aikaan välipala ym ja kaikki peräkanaa sillä jos kavereita ei röyhtäytä niin kaaos on valmis :) .En sanoisi kaiken kokemani jälkeen että päivääkään en vaihtaisi pois sillä rankkaa on ollut mutta lopulta kaikki ok..jos jotain haluat kysyä niin yritän vastata. ps nykyään pojat nukkuu noin 21-06.30 joten jes yö unet ovat bäck!"

Meillä kaksoset olivat ensimmäisemme. Rankkaa on ollut. Nyt lapset 4v ja vilinää riittää =) Meillä erityisen rankaksi jaksamisen teki se ettei ollut lähellä ainuttakaan läheistä/ystävää joka olisi voinut autella. Oli rankkaa olla yksin lasten kanssa kotona kun mies töissä. Hermoja raatelevaa. Yö ja päivä menivät sekaisin. Kun toista syötti, toinen huusi. Aina jompikumpi/molemmat sylissä, siitä seurasi niska-hartia kipuja ja päänsärky, joka kesti puoli vuotta... Lopulta ei uni enää tullut vaikka väsytti. Oppihan siinä tosin tekemään kaikenlaista; heilutin jalalla toista babysitterissä, syötin yhtä sylissä, keitin yhdellä kädellä kahvia ja puhuin samalla puhelimessa =) Hulluuden partaalla voisi sanoa =) Mutta siitä selvittiin. Ja selviää muutkin!

kun ei liiemmin valita! Ei vaineskaan... Kaksospoikien kanssa on viimeiset 7 kuukautta mennyt kuin siivillä. Upeaa katsoa kuinka pienokaiset kasvaa ja kehittyy. Alkuun hämmennyksestä selvittyään asiasta vihdoin alkoi nauttia.

Ei kaksoset ole sen ihmeellisempi juttu kuin yksi vauvakaan. Vähän pitempään syömäpuuhat venyvät ja uloslähtö kestää hiukan kauemmin kun pitää kaksi kääröä vaunuihin saattaa.

Ihme sääliä ja sympatiaa on vaimolle tippunut kun ventovieraat huomaavat kaksoset vaunuissa. Ihan kun se olis maailman loppu. Ei vaimoni ole ollut onneksi väsynyt tai masentunut synnytyksen jälkeen eikä unenpuutteestakaan ole tarvinnut kärsiä kuin vasta Big Brotherin ansiosta.

Lapset ovat välttyneet vatsanpuruilta ym. alkutaudeilta. Se tietenkin on suuri onni vanhemmille. Ovat oppineet syömään kiinteitä jo ihan kivasti eikä tuo rytmi ihan heittele kuin päiväsaikaan silloin tällöin. Yöt ne nukkuu ´rauhallisesti.

Nyt lähdetään kokeilemaan ulkomaan reissua ja testataan vähän niiden sopeutuminen lämpimään. Jos kaikki menee hyvin, voidaan ajatella vastaisuudessa lisää reissuja. Pitää vain ajatella, että pienestä pitäen tottuu kaikkeen mahdolliseen.

Miten sitten kaksosten kanssa pärjää!? Se on ilmeisen yksilökohtaista. Jos molemmat välttyvät suuremmilta ummetuksilta ja ilmavaivoilta, ruoka maistuu molemmille ja rytmin voi pitää samanlaisena molemmille, ei näe, etteikö niiden kanssa pärjäisi? Itse en voisi ajatella vain yhtä lasta. Ihan alkuun syöminen on hidasta ja tuntuu, että koko aika menee ruokkiessa, mutta silloin onkin tärkeää jakaa kotiaskareita. Isän rooli astuu tässä vaiheessa varmasti esiin kun pitää tiskata ja keittää pulloja, valmistaa ruokaa ja huolehtia pyykistä. Ei kai yksi ihminen tätä kaikkea voisi tehdä?

Mutta tärkeintä lienee se, ettei aseta mitään ennakko-odotuksia tai muita haaveita arjen suhteen. Kaikki on otettava oppimisen ja pienten ihanaisten hyvinvoinnin kannalta. Äidin on tärkeä muistaa levätä aina kun mahdollista!!

Kyllä sitä pärjää, onhan kyseessä suhteellisen lyhyt aika! Lapset ovat vain kerran pieniä.

Täälläpä on yhden kaksi vuotiaan ja kaksi kuukautisten kaksosten äiti. Esikoinen on päivähoidosssa silloin kun mies on koulussa. Ei tämä ihan kaaosta ole, kun ehtii netissäkin surffailemaan.
Juu, vaikeampaa on silloin kun esikoinen on kotona, koska hän vaatii tosi paljon aikaa. Mustasukkainen ei onneksi juurikaan ole, mutta "pientä" uhmaa on ilmassa.
Kaksosista toisella on pahemmat masuvaivat, joten huutoakin täältä talosta löytyy, välillä kolmen suusta samaan aikaan, ja joskus äiti ja isikin yltyy huutamaan.. Pikkusen ollaan saatu vauvoille selväksi päivän ja yön eroa, joten vaavit nukkuu noin kello kymmenestä/yhdestätoista tuonne kahteen kolmeen. Aamuyöstä nukutaan levottomasti ja sitten kun vaavit lopulta nukahtavat sikeämmin, esikoinen heräilee siinä kuuden seitsemän aikaan. Joten äidin yöunet ovat sitä neljän viiden tunnin luokkaa.
Samoille rytmeille en muuten ole vauvoja saanut, sillä toinen nukkuu paljon enemmän kuin toinen ja toinen syö useammin kuin toinen. Eli se samaan rytmiin pääseminen tulee varmaan sitten kun ikää on hieman enemmän.
En sanoisi että tämä nyt ihan kamalaa olisi.Tietysti on omalla tavallaan rankkaa ja aina väsyttää jne. Mutta sellaistahan lasten kanssa on!Välillä suorastaan pistää vihaksi ihmisten sääli ja voivottelu. Otetaan päivä kerrallaan ja lasten ehdoilla. Kotitöistä teen vain välttämättömimmät,enemmänkin ehtisin tehdä jos tätä kirottua tietokonetta olisi.. Jos vauvat huutaa ja esikoinen kiukuttelee, yritän vain tehdä parhaani ja ajatella, että kohta niiden on pakko jonkun ainakin lopettaa huuto, kukaan ei jaksa loputtomiin kirkua..
Miehellä on ollut huomattavasti vaikeampaa sopeutua tilanteeseen. Hän ei kestä itkua ja huutoa. Kieltämättä kiristää parisuhdetta. Mies on koulussa ja muutenkin paljon pois kotoa ja kaipaisin häneltä ehkä enemmän tukea. Mutta sitten kun hän on kotona, melkeinpä toivoisin, että lähtisi joneekin, sillä en jaksa enää kuunnella hänen valitusta ja kiukuttelua. Haluaisinkin kuulla muiden kaksosten vanhempien työn jaosta. Meillä minä hoidan kodin, mies käy yleensä kaupassa ja on siis päivät koulussa ja hän vie ja hakee esikoisen hoidosta. Olen hoitanut vauvojen yösyötöt yksin, huolehdin esikoisen pukemiset aamuisin jne. Iltaisin mieheni on vauvojen kanssa kun nukutan eikoista. Vaippoja hän ei vaihda. Iltaisin syöttelee vauvoja kyllä (ovat pullo ruokinnalla). Mutta koen, että aika paljon on yksistään minun harteilla ja myönnän kyllä, että välillä meinaa hermo mennä ja meneekin. Mutta olen saanut lapsia, lapset ovat terveitä, minä ja mieheni olemme terveitä, me emme ole rikkaita mutta pärjäämme jotenkin taloudellisesti ja huonomminkin voisi olla. Siis yritetään ajatella positiivisesti! Kaikki mikä ei tapa vahvistaa. Nautitaan tästä raskaasta arjestakin!

Meillä pojat syntyi 31 3 raskausviikolla synnytyksen vain käynnistyttyä. Ensimmäiset 5 viikkoa viettivät keskolassa kasvamassa ja syönti opettelussa. Kotiin pääsivät viikkojen ollessa 36 2. Ensimmäiset yöt valvottiin kokonaan kun söivät (itse heräsivät!) 2-3 tunnin välein ja yksi syöttö kesti sen tunnin kumpaisellakin. Samaa rytmiä koitettiin hakea ensimmäisen viikon aikana päivittäin, mutta se kesti aina tasan yhden syötön ajan. Homma on toiminut aivan ok, kun isä hoitanut toisen pojan yöaikaan ja äiti toisen. Päivällä olen kummankin imettänyt ja pullosta tarjoiltu lisiä. Jännä nyt kun isyysloma loppuu torstaina ja pitää anopin kanssa pärjäillä.

Osastolla oppivat nukkumaan valoisassa ja äänekkäässä ympäristössä yöt, joka oli kotona alkuun kova ongelma, kun laitettiin valot kiinni niin alkoi huuto =) Pikkuhiljaa ollaan huonetta pimennelty ja nyt on enää yksi valo keittiössä joka hieman hohkaa valoa makkariin =) Soittorasiat on olleet aivan loistojuttu, mutta naru saisi olla paljon pidempi!

kaksosista hyvään kotiin :D nuo on niin vilkkaita että vastaa varmaan jo neljää lasta!!

Mulla on ensimmäiset ja ainoat lapset tuplapojat vm-05. Yli 4 v tehohoitojen jälkeen tärppäsi ja tässä sitä ollaan. ensimmäinen vuosi oli monilta osin painajaismaista, kun yksin suurimmaksi osaksi jouduin rämpimään arkipäivästä toiseen.. Tietyllä tavalla harmittelin silloin saivatko molemmat riittävästi osakseen hellyyttä. Syötöt soivät vuorokerroin sylissä ja toinen vieressä peitoilla tuettuna. Ei voinut pitää lapsia niin paljoa sylissä, kun halusi-olisi ollut vaikeaa selvitä päivästä jos olisivat tottuneet että syliin pääsee aina kun haluaa.. Päivisin nukkuivat 10 min torkkuja ja öisin oltiin valveilla paljon.
imettämään en pystynyt koska maitoa ei tullut. Yötä varten jääkaappimme täyttyi 12 tuttipullosta, koska pojat soivät usein.monesti on tuntunut että kaksosten (varsinkin vilkkaiden ja uteliaiden sellaisten) kanssa toimiessa vanhemmilla on rajana vain mielikuvitus.. Onhan se kahden vauvan ja turvakopan kanssa hankalaa mennä ruokakauppaankin (jos ei ole esim matkarattaita), kun kaikki on mitoitettu yhdelle vaaville..
Kaikkeen menee 2xenemmän aikaa: syöttämiseen, pukemiseen, vaipanvaihtoon ym, vaikka yrittäisi kuinka rytmittää asiat peräkkäin hoidettaviksi.
Sitterissä syödessä helpotin omaa työtäni istumalla itse lattialla istuinten välissä, ja antamalla ruokaa vuoronperään samalta lautaselta. Jo tuli neuvolasta sanomista; karieshan siitä tulee.. Itse olin sitä mieltä että imeskelivät silloin samoja lelujakin parhaimmillaan jonkun toisen lapsen vielä- eivätkö pöpöt siirry siinä yhtä paljon! Kovaa on ollut, mutta myös paljon sellaista, jota 1 lapsen kanssa ei varmaan koskaan tule samalla tavalla kokemaan. Nyt pojat reilut 2,5 v ja alkaa olla todella nautinto seurata kun leikkivät yhdessä.. alkaa kova työ maksaa itseään takaisin-tuplasti!

Meillä kaksoset täyttää pian 2v ja vauva-aika alkaa pian olla takanapäin. Isommat 3,5v 6v 7v ja 9v. Nykyään useimmiten nautin arjen pyörittämisestä ja joskus jää aikaa hieman jopa itsellekin. Ensimmäinen vuosi vauvojen ja mustasukkaisen puolitoistavuotiaan kanssa oli välillä katastrofimeininkiä. Toisella vauvoistamme oli vielä sellainen kiusallinen vaiva, jonka vuoksi hän huusi ja kitisi ja jonka vuoksi juostiin monta kertaa lääkärissä. Yhtä paljon huomiota saadakseen , terve vauvakin huusi usein... Onneksi vanhin tyttäremme oli isona apuna vauvanhoidossa ja kunnasta saimme myös kodinhoitoapua. Kyllä siinä silti monet kerrat meinasi kädet loppua kesken. Yritin mahdollisuuksien mukaan imettää molempia yhtä aikaa ja kenties luin samalla isommille ääneen. Söin ja join ja samalla tein jotain muuta vauva kainalossa. Hartiat ja selkähän siinä oli tosi lujilla ja kun kuumeet ja mahataudit kiersivät porukassa, niin nukuttu ei moneen yöhön. Yhdessä vaiheessa jouduin itse olemaan 2 viikkoa sairaalassa yksinkertaisesti lepäämässä!