Moskovan patriarkaatin kirkko Itäkeskukseen

Eikös sekin ole kanonisesti väärin, että mennään rakentelemaan oman patriarkaatin kirkkoja toisen patriarkaatin alueelle??? Aleksi se vaan ei välitä mistään, lienee Putin selustan vartijana...

suomalainen ja pysyn kirjoitti:

Eikös sekin ole kanonisesti väärin, että mennään rakentelemaan oman patriarkaatin kirkkoja toisen patriarkaatin alueelle??? Aleksi se vaan ei välitä mistään, lienee Putin selustan vartijana...

yössä yksinäin on seuranani taivaan tähti kirkas!

suomalainen ja pysyn kirjoitti:

Eikös sekin ole kanonisesti väärin, että mennään rakentelemaan oman patriarkaatin kirkkoja toisen patriarkaatin alueelle??? Aleksi se vaan ei välitä mistään, lienee Putin selustan vartijana...

Kanoneista puhuttaessa kannattaa pitää mielessä, että kyseessä ei suinkaan ole mikään Moskovan viime vuosina aloittama tunkeutuminen Suomen alueelle, vaan täällä iät ja ajat olemassa olleiden Moskovan alaisten seurakuntien jäsenmäärän paisumisesta johtuva tarve saada uusia tiloja ja lähempänä seurakuntalaisten asuinalueita. Ja samoin kannattaa muistaa, että Suomen ortodoksisen kirkon eroamiseen Moskovasta 1920-luvulla liittyy hieman hämäriä juttuja, eikä siksi kannattaisi kauheasti elämöidä niillä kanoneilla. Mitäs jos vaikka yhtäkkiä huomattaisiinkin, että Moskovan alaiset seurakunnat itse asiassa ovatkin se kaikista kanonisin ortodoksisen kirkon edustaja Suomessa...

Henkilökohtainen mielipiteeni on, että kahden paikalliskirkon esiintyminen samalla alueella on valitettavaa, mutta on hyväksyttävä olemassaoleva tosiasia, että Suomessa ainakin toistaiseksi toimii kaksi ortodoksista paikalliskirkkoa 1920-luvun tapahtumien seurauksena. Kuuluipa kirkko sitten mihin paikalliskirkkoon tahansa olen joka tapauksessa iloinen uusien ortodoksisten kirkkojen rakentamisesta.

theoforos kirjoitti:

Kanoneista puhuttaessa kannattaa pitää mielessä, että kyseessä ei suinkaan ole mikään Moskovan viime vuosina aloittama tunkeutuminen Suomen alueelle, vaan täällä iät ja ajat olemassa olleiden Moskovan alaisten seurakuntien jäsenmäärän paisumisesta johtuva tarve saada uusia tiloja ja lähempänä seurakuntalaisten asuinalueita. Ja samoin kannattaa muistaa, että Suomen ortodoksisen kirkon eroamiseen Moskovasta 1920-luvulla liittyy hieman hämäriä juttuja, eikä siksi kannattaisi kauheasti elämöidä niillä kanoneilla. Mitäs jos vaikka yhtäkkiä huomattaisiinkin, että Moskovan alaiset seurakunnat itse asiassa ovatkin se kaikista kanonisin ortodoksisen kirkon edustaja Suomessa...

Henkilökohtainen mielipiteeni on, että kahden paikalliskirkon esiintyminen samalla alueella on valitettavaa, mutta on hyväksyttävä olemassaoleva tosiasia, että Suomessa ainakin toistaiseksi toimii kaksi ortodoksista paikalliskirkkoa 1920-luvun tapahtumien seurauksena. Kuuluipa kirkko sitten mihin paikalliskirkkoon tahansa olen joka tapauksessa iloinen uusien ortodoksisten kirkkojen rakentamisesta.

Luepa ensin Juha Riikosen väitöskirja Kirkko politiikan syleilyssä. Tule sitten kertomaan tänne missä meni pieleen

Nämä kaksi seurakuntaa, jotka syntyivät 1920-luvulla kuuluivat Ekumeenisen patriarkan alaisuuteen vuoteen 1945 saakka, jolloin Moskova kaappasi ne.

Kyseisten seurakuntien väkiluku ei ole "paisunut", muutamia kymmeniä liittyneitä. Nämä seurakunnat koetaan KGB:n ja sen seuraajan edustamiksi yhteisöiksi. Näillä maahanmuuttjilla on kokemusta ko. systeemistä.

Huomattava osa venäläisistä ortodokseista on liittynyt Suomen ortodoksiseen kirkkoon.

theoforos kirjoitti:

Kanoneista puhuttaessa kannattaa pitää mielessä, että kyseessä ei suinkaan ole mikään Moskovan viime vuosina aloittama tunkeutuminen Suomen alueelle, vaan täällä iät ja ajat olemassa olleiden Moskovan alaisten seurakuntien jäsenmäärän paisumisesta johtuva tarve saada uusia tiloja ja lähempänä seurakuntalaisten asuinalueita. Ja samoin kannattaa muistaa, että Suomen ortodoksisen kirkon eroamiseen Moskovasta 1920-luvulla liittyy hieman hämäriä juttuja, eikä siksi kannattaisi kauheasti elämöidä niillä kanoneilla. Mitäs jos vaikka yhtäkkiä huomattaisiinkin, että Moskovan alaiset seurakunnat itse asiassa ovatkin se kaikista kanonisin ortodoksisen kirkon edustaja Suomessa...

Henkilökohtainen mielipiteeni on, että kahden paikalliskirkon esiintyminen samalla alueella on valitettavaa, mutta on hyväksyttävä olemassaoleva tosiasia, että Suomessa ainakin toistaiseksi toimii kaksi ortodoksista paikalliskirkkoa 1920-luvun tapahtumien seurauksena. Kuuluipa kirkko sitten mihin paikalliskirkkoon tahansa olen joka tapauksessa iloinen uusien ortodoksisten kirkkojen rakentamisesta.

oli jo ehtinyt myöntää Suomen ortodoksiselle arkkipiispakunnalle autonomian enne kuin hänet vangittiin neuvostohallituksen toimesta. Tämän jälkeen suomalaiset kääntyivät Konstantinopolin patriarkan puoleen, koska kanonien mukaan Ekumeeniselle patriarkalle kuuluu niiden kirkkojen kaitseminen, jotka ovat vailla ylintä hengellistä johtoa.

Tarkoitus oli hakea Suomen arkkipiispakunnalle autokefaliaa, mutta silloisen Konstantinopolin patriarkan mielestä Suomen kirkko oli liian pieni vain noin 70 000 jäsentä, eikä kirkko ollut omassa maassaan enemmistökirkko. Näin autonomiallamme on sekä Venäjän kirkon että Konstantinopolin kirkon hyväksyntä.

Vuonna 1925 joukko vanhan ajanlaskun kannattajia erosi "suuresta kirkosta" eli Suomen arkkipiispakunnasta ja muodosti uskonnollisen yhdyskunnan nimeltä Yksityinen kreikkalaiskatolinen kirkollinen yhdyskunta Viipurissa (Pokrova) ja sen sisarseurakunta Helsingissä (Nikolski).

Tämä yhdyskunta liittyi sotien jälkeen Moskovan patriarkaattiin. Kaikki Suomessa olevat Moskovan patriarkan alaiset kirkot kuuluvat tähän uskonnolliseen yhdyskuntaan. Ei ole mitenkään laitonta, että he laajentavat toimintaansa nyt, kun Suomeen on muuttanut paljon venäläisiä. Suomessa on uskonnonvapauslaki.

Omituista on, että Moskovan patriarkaatin seurakuntia vastustavat eniten ei-ortodoksit, kun taas useimmat aktiiviortodoksit kannattavat yhteistyötä suomalaisten ja venäläisten seurakuntien välille ja tervehtivät ilolla kaikkia uusia ortodoksisia kirkkoja, joita maahamme rakennetaan.

Parasta olisi, jos meille Suomen ortodoksiseen kirkkoon muodostettaisiin venäjänkielinen hiippakunta, johon tulisivat nämä nykyisin Moskovan patriarkaattiin kuuluvat venäläiset seurakunnat. Heille pyydettäisiin piispa Venäjältä. Tästä tulisi samalla piispainkokouksemme jäsen. Suomen arkkipiispa ja Konstantinopolin patriarkka olisivat silloin myös Suomessa asuvien venäläisten ortodoksien ylimpiä paimenia.

Samalla Suomen ortodoksinen kirkko voisi siirtyä sekakalenteriin ja kaikki ryhtyisivät noudattamaan samaa kalenteria. Molemmat ryhmät joutuisivat siis tekemään kompromissin ajanlaskukysymyksessä.

Dibs kirjoitti:

oli jo ehtinyt myöntää Suomen ortodoksiselle arkkipiispakunnalle autonomian enne kuin hänet vangittiin neuvostohallituksen toimesta. Tämän jälkeen suomalaiset kääntyivät Konstantinopolin patriarkan puoleen, koska kanonien mukaan Ekumeeniselle patriarkalle kuuluu niiden kirkkojen kaitseminen, jotka ovat vailla ylintä hengellistä johtoa.

Tarkoitus oli hakea Suomen arkkipiispakunnalle autokefaliaa, mutta silloisen Konstantinopolin patriarkan mielestä Suomen kirkko oli liian pieni vain noin 70 000 jäsentä, eikä kirkko ollut omassa maassaan enemmistökirkko. Näin autonomiallamme on sekä Venäjän kirkon että Konstantinopolin kirkon hyväksyntä.

Vuonna 1925 joukko vanhan ajanlaskun kannattajia erosi "suuresta kirkosta" eli Suomen arkkipiispakunnasta ja muodosti uskonnollisen yhdyskunnan nimeltä Yksityinen kreikkalaiskatolinen kirkollinen yhdyskunta Viipurissa (Pokrova) ja sen sisarseurakunta Helsingissä (Nikolski).

Tämä yhdyskunta liittyi sotien jälkeen Moskovan patriarkaattiin. Kaikki Suomessa olevat Moskovan patriarkan alaiset kirkot kuuluvat tähän uskonnolliseen yhdyskuntaan. Ei ole mitenkään laitonta, että he laajentavat toimintaansa nyt, kun Suomeen on muuttanut paljon venäläisiä. Suomessa on uskonnonvapauslaki.

Omituista on, että Moskovan patriarkaatin seurakuntia vastustavat eniten ei-ortodoksit, kun taas useimmat aktiiviortodoksit kannattavat yhteistyötä suomalaisten ja venäläisten seurakuntien välille ja tervehtivät ilolla kaikkia uusia ortodoksisia kirkkoja, joita maahamme rakennetaan.

Parasta olisi, jos meille Suomen ortodoksiseen kirkkoon muodostettaisiin venäjänkielinen hiippakunta, johon tulisivat nämä nykyisin Moskovan patriarkaattiin kuuluvat venäläiset seurakunnat. Heille pyydettäisiin piispa Venäjältä. Tästä tulisi samalla piispainkokouksemme jäsen. Suomen arkkipiispa ja Konstantinopolin patriarkka olisivat silloin myös Suomessa asuvien venäläisten ortodoksien ylimpiä paimenia.

Samalla Suomen ortodoksinen kirkko voisi siirtyä sekakalenteriin ja kaikki ryhtyisivät noudattamaan samaa kalenteria. Molemmat ryhmät joutuisivat siis tekemään kompromissin ajanlaskukysymyksessä.

Meillä on jo täällä kaksi piispaa, jotka puhuvat sujuvasti venäjää.

Dibs kirjoitti:

oli jo ehtinyt myöntää Suomen ortodoksiselle arkkipiispakunnalle autonomian enne kuin hänet vangittiin neuvostohallituksen toimesta. Tämän jälkeen suomalaiset kääntyivät Konstantinopolin patriarkan puoleen, koska kanonien mukaan Ekumeeniselle patriarkalle kuuluu niiden kirkkojen kaitseminen, jotka ovat vailla ylintä hengellistä johtoa.

Tarkoitus oli hakea Suomen arkkipiispakunnalle autokefaliaa, mutta silloisen Konstantinopolin patriarkan mielestä Suomen kirkko oli liian pieni vain noin 70 000 jäsentä, eikä kirkko ollut omassa maassaan enemmistökirkko. Näin autonomiallamme on sekä Venäjän kirkon että Konstantinopolin kirkon hyväksyntä.

Vuonna 1925 joukko vanhan ajanlaskun kannattajia erosi "suuresta kirkosta" eli Suomen arkkipiispakunnasta ja muodosti uskonnollisen yhdyskunnan nimeltä Yksityinen kreikkalaiskatolinen kirkollinen yhdyskunta Viipurissa (Pokrova) ja sen sisarseurakunta Helsingissä (Nikolski).

Tämä yhdyskunta liittyi sotien jälkeen Moskovan patriarkaattiin. Kaikki Suomessa olevat Moskovan patriarkan alaiset kirkot kuuluvat tähän uskonnolliseen yhdyskuntaan. Ei ole mitenkään laitonta, että he laajentavat toimintaansa nyt, kun Suomeen on muuttanut paljon venäläisiä. Suomessa on uskonnonvapauslaki.

Omituista on, että Moskovan patriarkaatin seurakuntia vastustavat eniten ei-ortodoksit, kun taas useimmat aktiiviortodoksit kannattavat yhteistyötä suomalaisten ja venäläisten seurakuntien välille ja tervehtivät ilolla kaikkia uusia ortodoksisia kirkkoja, joita maahamme rakennetaan.

Parasta olisi, jos meille Suomen ortodoksiseen kirkkoon muodostettaisiin venäjänkielinen hiippakunta, johon tulisivat nämä nykyisin Moskovan patriarkaattiin kuuluvat venäläiset seurakunnat. Heille pyydettäisiin piispa Venäjältä. Tästä tulisi samalla piispainkokouksemme jäsen. Suomen arkkipiispa ja Konstantinopolin patriarkka olisivat silloin myös Suomessa asuvien venäläisten ortodoksien ylimpiä paimenia.

Samalla Suomen ortodoksinen kirkko voisi siirtyä sekakalenteriin ja kaikki ryhtyisivät noudattamaan samaa kalenteria. Molemmat ryhmät joutuisivat siis tekemään kompromissin ajanlaskukysymyksessä.

kirkko/seurakunta Suomessa alistuisi Suomen arkkipiispan alaisiksi, hulluja puhelet!

Dibs kirjoitti:

oli jo ehtinyt myöntää Suomen ortodoksiselle arkkipiispakunnalle autonomian enne kuin hänet vangittiin neuvostohallituksen toimesta. Tämän jälkeen suomalaiset kääntyivät Konstantinopolin patriarkan puoleen, koska kanonien mukaan Ekumeeniselle patriarkalle kuuluu niiden kirkkojen kaitseminen, jotka ovat vailla ylintä hengellistä johtoa.

Tarkoitus oli hakea Suomen arkkipiispakunnalle autokefaliaa, mutta silloisen Konstantinopolin patriarkan mielestä Suomen kirkko oli liian pieni vain noin 70 000 jäsentä, eikä kirkko ollut omassa maassaan enemmistökirkko. Näin autonomiallamme on sekä Venäjän kirkon että Konstantinopolin kirkon hyväksyntä.

Vuonna 1925 joukko vanhan ajanlaskun kannattajia erosi "suuresta kirkosta" eli Suomen arkkipiispakunnasta ja muodosti uskonnollisen yhdyskunnan nimeltä Yksityinen kreikkalaiskatolinen kirkollinen yhdyskunta Viipurissa (Pokrova) ja sen sisarseurakunta Helsingissä (Nikolski).

Tämä yhdyskunta liittyi sotien jälkeen Moskovan patriarkaattiin. Kaikki Suomessa olevat Moskovan patriarkan alaiset kirkot kuuluvat tähän uskonnolliseen yhdyskuntaan. Ei ole mitenkään laitonta, että he laajentavat toimintaansa nyt, kun Suomeen on muuttanut paljon venäläisiä. Suomessa on uskonnonvapauslaki.

Omituista on, että Moskovan patriarkaatin seurakuntia vastustavat eniten ei-ortodoksit, kun taas useimmat aktiiviortodoksit kannattavat yhteistyötä suomalaisten ja venäläisten seurakuntien välille ja tervehtivät ilolla kaikkia uusia ortodoksisia kirkkoja, joita maahamme rakennetaan.

Parasta olisi, jos meille Suomen ortodoksiseen kirkkoon muodostettaisiin venäjänkielinen hiippakunta, johon tulisivat nämä nykyisin Moskovan patriarkaattiin kuuluvat venäläiset seurakunnat. Heille pyydettäisiin piispa Venäjältä. Tästä tulisi samalla piispainkokouksemme jäsen. Suomen arkkipiispa ja Konstantinopolin patriarkka olisivat silloin myös Suomessa asuvien venäläisten ortodoksien ylimpiä paimenia.

Samalla Suomen ortodoksinen kirkko voisi siirtyä sekakalenteriin ja kaikki ryhtyisivät noudattamaan samaa kalenteria. Molemmat ryhmät joutuisivat siis tekemään kompromissin ajanlaskukysymyksessä.

Luovutetaan Porkkala uuden venäläisen hiippakunnan kesänviettopaikaksi, vai kuinka.

Siteeraan Jari Tervoa: Ei Venäjästä löydy kuin yksi huono puoli, sen sijainti.

Moskovan patriarkaatin kirjoitti:

kirkko/seurakunta Suomessa alistuisi Suomen arkkipiispan alaisiksi, hulluja puhelet!

ja heikäläiset papitkin kannattavat tätä sekä monet seurakuntalaiset. Kaksi ortodoksista jurisdiktiota samassa maassa on voimien tuhlausta. Yhdessä olemme voimakkaampia ja annamme paremman todistuksen ortodoksisuudesta.

Kansallisuusaate ei minua kiinnosta, olen kiinnostunut ortodoksisuuden eteenpäin viemisestä. "Jokainen maa on heidän isänmaansa ja jokainen isänmaa on heille vieras... Mitä on sielu ruumiissa, sitä ovat kristityt maailmassa."

xxxcccp kirjoitti:

Luepa ensin Juha Riikosen väitöskirja Kirkko politiikan syleilyssä. Tule sitten kertomaan tänne missä meni pieleen

Nämä kaksi seurakuntaa, jotka syntyivät 1920-luvulla kuuluivat Ekumeenisen patriarkan alaisuuteen vuoteen 1945 saakka, jolloin Moskova kaappasi ne.

Kyseisten seurakuntien väkiluku ei ole "paisunut", muutamia kymmeniä liittyneitä. Nämä seurakunnat koetaan KGB:n ja sen seuraajan edustamiksi yhteisöiksi. Näillä maahanmuuttjilla on kokemusta ko. systeemistä.

Huomattava osa venäläisistä ortodokseista on liittynyt Suomen ortodoksiseen kirkkoon.

Kyse oli päällekkäisistä jurisdiktioista, ei siitä että kyseiset seurakunnat aina olisivat kuuluneet juuri Moskovan patriarkaattiin. Niiden olemassolo johtuu juuri mainistuista 1920-luvun tapahtumista. Ensin ne kuuluivat Pariisin venäläiseen hiippakuntaan Konstantinopolin alaisuudessa, mutta suhteita oli myös ns. Venäjän ulkomaankirkkoon (ROCOR). Vallankumouksen jälkeisten sekavien olojen vallitessa Neuvostoliitossa Neuvostoliiton ulkopuolelle jääneet venäläiset keikkuivat lojaaliudessaan pääasiassa noiden kahden jurisdiktion välillä. Kun olot sitten jossain määrin vakiintuivat Neuvostoliitossa nuo kaksi seurakuntaa siirtyivät Pariisin/Konstantinopolin alaisuudesta takaisin Moskovan yhteyteen, ja kuten siitä Riikosen kirjasta olet lukenut samoihin aikoihin myös Suomen ortodoksisessa kirkossa esiintyi pyrkimystä palata, mutta yleinen mielipide kääntyi lopulta sitä vastaan eikä niin koskaan tapahtunut.

Ortodoksisessa lehdistössä olleiden lehtijuttujen perusteella Riikosen väitöskirja saattaa olla ihan asiallinen huolimatta siitä, että kiihkokansalliset kyseisellä kirjalla täällä elämöivätkin.

Käyhän joskus niissä Moskovan alaisissa kirkoissa sunnuntain liturgiassa, niin huomaat, että kyllä ne lisätilaa tarvitsevat. Venäläiset eivät tunnetusti ole innokkaita rekisteröitymään seurakuntien virallisiin jäsenluettloihin, vaikka kirkossa kävisivätkin.

Dibs kirjoitti:

oli jo ehtinyt myöntää Suomen ortodoksiselle arkkipiispakunnalle autonomian enne kuin hänet vangittiin neuvostohallituksen toimesta. Tämän jälkeen suomalaiset kääntyivät Konstantinopolin patriarkan puoleen, koska kanonien mukaan Ekumeeniselle patriarkalle kuuluu niiden kirkkojen kaitseminen, jotka ovat vailla ylintä hengellistä johtoa.

Tarkoitus oli hakea Suomen arkkipiispakunnalle autokefaliaa, mutta silloisen Konstantinopolin patriarkan mielestä Suomen kirkko oli liian pieni vain noin 70 000 jäsentä, eikä kirkko ollut omassa maassaan enemmistökirkko. Näin autonomiallamme on sekä Venäjän kirkon että Konstantinopolin kirkon hyväksyntä.

Vuonna 1925 joukko vanhan ajanlaskun kannattajia erosi "suuresta kirkosta" eli Suomen arkkipiispakunnasta ja muodosti uskonnollisen yhdyskunnan nimeltä Yksityinen kreikkalaiskatolinen kirkollinen yhdyskunta Viipurissa (Pokrova) ja sen sisarseurakunta Helsingissä (Nikolski).

Tämä yhdyskunta liittyi sotien jälkeen Moskovan patriarkaattiin. Kaikki Suomessa olevat Moskovan patriarkan alaiset kirkot kuuluvat tähän uskonnolliseen yhdyskuntaan. Ei ole mitenkään laitonta, että he laajentavat toimintaansa nyt, kun Suomeen on muuttanut paljon venäläisiä. Suomessa on uskonnonvapauslaki.

Omituista on, että Moskovan patriarkaatin seurakuntia vastustavat eniten ei-ortodoksit, kun taas useimmat aktiiviortodoksit kannattavat yhteistyötä suomalaisten ja venäläisten seurakuntien välille ja tervehtivät ilolla kaikkia uusia ortodoksisia kirkkoja, joita maahamme rakennetaan.

Parasta olisi, jos meille Suomen ortodoksiseen kirkkoon muodostettaisiin venäjänkielinen hiippakunta, johon tulisivat nämä nykyisin Moskovan patriarkaattiin kuuluvat venäläiset seurakunnat. Heille pyydettäisiin piispa Venäjältä. Tästä tulisi samalla piispainkokouksemme jäsen. Suomen arkkipiispa ja Konstantinopolin patriarkka olisivat silloin myös Suomessa asuvien venäläisten ortodoksien ylimpiä paimenia.

Samalla Suomen ortodoksinen kirkko voisi siirtyä sekakalenteriin ja kaikki ryhtyisivät noudattamaan samaa kalenteria. Molemmat ryhmät joutuisivat siis tekemään kompromissin ajanlaskukysymyksessä.

Tuo voisi olla ihan toimiva systeemi, että Suomen ortodoksisessa kirkossa olisi venäläinen hiippakunta. Ja jos venäläinen piispa kiihkokansallisia niin kauheasti pelottaa, niin ehkäpä sen piispa voisi olla venäjän hallitseva suomalainen, esim. piispa Arseni...

theoforos kirjoitti:

Kyse oli päällekkäisistä jurisdiktioista, ei siitä että kyseiset seurakunnat aina olisivat kuuluneet juuri Moskovan patriarkaattiin. Niiden olemassolo johtuu juuri mainistuista 1920-luvun tapahtumista. Ensin ne kuuluivat Pariisin venäläiseen hiippakuntaan Konstantinopolin alaisuudessa, mutta suhteita oli myös ns. Venäjän ulkomaankirkkoon (ROCOR). Vallankumouksen jälkeisten sekavien olojen vallitessa Neuvostoliitossa Neuvostoliiton ulkopuolelle jääneet venäläiset keikkuivat lojaaliudessaan pääasiassa noiden kahden jurisdiktion välillä. Kun olot sitten jossain määrin vakiintuivat Neuvostoliitossa nuo kaksi seurakuntaa siirtyivät Pariisin/Konstantinopolin alaisuudesta takaisin Moskovan yhteyteen, ja kuten siitä Riikosen kirjasta olet lukenut samoihin aikoihin myös Suomen ortodoksisessa kirkossa esiintyi pyrkimystä palata, mutta yleinen mielipide kääntyi lopulta sitä vastaan eikä niin koskaan tapahtunut.

Ortodoksisessa lehdistössä olleiden lehtijuttujen perusteella Riikosen väitöskirja saattaa olla ihan asiallinen huolimatta siitä, että kiihkokansalliset kyseisellä kirjalla täällä elämöivätkin.

Käyhän joskus niissä Moskovan alaisissa kirkoissa sunnuntain liturgiassa, niin huomaat, että kyllä ne lisätilaa tarvitsevat. Venäläiset eivät tunnetusti ole innokkaita rekisteröitymään seurakuntien virallisiin jäsenluettloihin, vaikka kirkossa kävisivätkin.

ollaan, no samalla asteikolla sinä olet desantti

lepakoita tapulissa? kirjoitti:

Luovutetaan Porkkala uuden venäläisen hiippakunnan kesänviettopaikaksi, vai kuinka.

Siteeraan Jari Tervoa: Ei Venäjästä löydy kuin yksi huono puoli, sen sijainti.

mitään ortodoksista. En usko, että täällä kirjoittelevat kiihkokansalliset ovat ortodokseja.

xxxcccp kirjoitti:

Luepa ensin Juha Riikosen väitöskirja Kirkko politiikan syleilyssä. Tule sitten kertomaan tänne missä meni pieleen

Nämä kaksi seurakuntaa, jotka syntyivät 1920-luvulla kuuluivat Ekumeenisen patriarkan alaisuuteen vuoteen 1945 saakka, jolloin Moskova kaappasi ne.

Kyseisten seurakuntien väkiluku ei ole "paisunut", muutamia kymmeniä liittyneitä. Nämä seurakunnat koetaan KGB:n ja sen seuraajan edustamiksi yhteisöiksi. Näillä maahanmuuttjilla on kokemusta ko. systeemistä.

Huomattava osa venäläisistä ortodokseista on liittynyt Suomen ortodoksiseen kirkkoon.

''''''''''''''''''''''''''
Nämä seurakunnat koetaan KGB:n ja sen seuraajan edustamiksi yhteisöiksi.
''''''''''''''''''''''''''

Kokeeko kukaan muu kuin täällä erilaisilla nimimerkeillä kirjoitteleva eläkkeelle jäänyt rovasti? Eipä taida olla tekemistä senkään vertaa kuin joskus.

theoforos kirjoitti:

Kyse oli päällekkäisistä jurisdiktioista, ei siitä että kyseiset seurakunnat aina olisivat kuuluneet juuri Moskovan patriarkaattiin. Niiden olemassolo johtuu juuri mainistuista 1920-luvun tapahtumista. Ensin ne kuuluivat Pariisin venäläiseen hiippakuntaan Konstantinopolin alaisuudessa, mutta suhteita oli myös ns. Venäjän ulkomaankirkkoon (ROCOR). Vallankumouksen jälkeisten sekavien olojen vallitessa Neuvostoliitossa Neuvostoliiton ulkopuolelle jääneet venäläiset keikkuivat lojaaliudessaan pääasiassa noiden kahden jurisdiktion välillä. Kun olot sitten jossain määrin vakiintuivat Neuvostoliitossa nuo kaksi seurakuntaa siirtyivät Pariisin/Konstantinopolin alaisuudesta takaisin Moskovan yhteyteen, ja kuten siitä Riikosen kirjasta olet lukenut samoihin aikoihin myös Suomen ortodoksisessa kirkossa esiintyi pyrkimystä palata, mutta yleinen mielipide kääntyi lopulta sitä vastaan eikä niin koskaan tapahtunut.

Ortodoksisessa lehdistössä olleiden lehtijuttujen perusteella Riikosen väitöskirja saattaa olla ihan asiallinen huolimatta siitä, että kiihkokansalliset kyseisellä kirjalla täällä elämöivätkin.

Käyhän joskus niissä Moskovan alaisissa kirkoissa sunnuntain liturgiassa, niin huomaat, että kyllä ne lisätilaa tarvitsevat. Venäläiset eivät tunnetusti ole innokkaita rekisteröitymään seurakuntien virallisiin jäsenluettloihin, vaikka kirkossa kävisivätkin.

''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''
huolimatta siitä, että kiihkokansalliset kyseisellä kirjalla täällä elämöivätkin.
'''''''''''''''''''''''''''''''''''''''

...., että YKSI kiihkokansalliNEN....

xxxcccp kirjoitti:

Meillä on jo täällä kaksi piispaa, jotka puhuvat sujuvasti venäjää.

Ainakaan piispa Arseni ei puhu sujuvasti venäjää, joskin solkkaa sitä jotenkuten.

Dibs kirjoitti:

ja heikäläiset papitkin kannattavat tätä sekä monet seurakuntalaiset. Kaksi ortodoksista jurisdiktiota samassa maassa on voimien tuhlausta. Yhdessä olemme voimakkaampia ja annamme paremman todistuksen ortodoksisuudesta.

Kansallisuusaate ei minua kiinnosta, olen kiinnostunut ortodoksisuuden eteenpäin viemisestä. "Jokainen maa on heidän isänmaansa ja jokainen isänmaa on heille vieras... Mitä on sielu ruumiissa, sitä ovat kristityt maailmassa."

"Yhdessä olemme voimakkaampia ja annamme paremman todistuksen ortodoksisuudesta."

Parhaan todistuksen ortodoksisuudesta antaa Moskova aivan omin voimin. Suomalaiset puoliluterikot keskellä talvea pidettävine "pääsiäisineen" yksinomaan samentavat todellisen ortodoksisuuden säihkeen.

Vakavasti puhuen MP:n Suomessa toimivat seurakunnat eivät voi liittyä Suomen arkkipiispakuntaan ensinnäkin siitä syystä, että Suomen laki ei salli kahden tai useamman tähän kirkkokuntaan kuuluvan seurakunnan olemassaoloa samalla paikkakunnalla.

sivusilmin kirjoitti:

"Yhdessä olemme voimakkaampia ja annamme paremman todistuksen ortodoksisuudesta."

Parhaan todistuksen ortodoksisuudesta antaa Moskova aivan omin voimin. Suomalaiset puoliluterikot keskellä talvea pidettävine "pääsiäisineen" yksinomaan samentavat todellisen ortodoksisuuden säihkeen.

Vakavasti puhuen MP:n Suomessa toimivat seurakunnat eivät voi liittyä Suomen arkkipiispakuntaan ensinnäkin siitä syystä, että Suomen laki ei salli kahden tai useamman tähän kirkkokuntaan kuuluvan seurakunnan olemassaoloa samalla paikkakunnalla.

Onhan luterilaisillakin ruotsinkielinen Porvoon hiippakunta. Sehän on vain järjestelykysymys. Kehitys vie meillä väistämättömästi kohti luterilaisen ja ortodoksisen kirkon erottamista kokonaan valtiosta. Silloin ei valtiovallalla ole mitään sanomista asioihimme.

theoforos kirjoitti:

Tuo voisi olla ihan toimiva systeemi, että Suomen ortodoksisessa kirkossa olisi venäläinen hiippakunta. Ja jos venäläinen piispa kiihkokansallisia niin kauheasti pelottaa, niin ehkäpä sen piispa voisi olla venäjän hallitseva suomalainen, esim. piispa Arseni...

"Tuo voisi olla ihan toimiva systeemi, että Suomen ortodoksisessa kirkossa olisi venäläinen hiippakunta."

Ei käy päinsä. Suomen laki kieltää.

"Ja jos venäläinen piispa kiihkokansallisia niin kauheasti pelottaa, niin ehkäpä sen piispa voisi olla venäjän hallitseva suomalainen, esim. piispa Arseni... "

Ei hän hallitse venäjän kieltä ainakaan järin sujuvasti.

theoforos kirjoitti:

Kyse oli päällekkäisistä jurisdiktioista, ei siitä että kyseiset seurakunnat aina olisivat kuuluneet juuri Moskovan patriarkaattiin. Niiden olemassolo johtuu juuri mainistuista 1920-luvun tapahtumista. Ensin ne kuuluivat Pariisin venäläiseen hiippakuntaan Konstantinopolin alaisuudessa, mutta suhteita oli myös ns. Venäjän ulkomaankirkkoon (ROCOR). Vallankumouksen jälkeisten sekavien olojen vallitessa Neuvostoliitossa Neuvostoliiton ulkopuolelle jääneet venäläiset keikkuivat lojaaliudessaan pääasiassa noiden kahden jurisdiktion välillä. Kun olot sitten jossain määrin vakiintuivat Neuvostoliitossa nuo kaksi seurakuntaa siirtyivät Pariisin/Konstantinopolin alaisuudesta takaisin Moskovan yhteyteen, ja kuten siitä Riikosen kirjasta olet lukenut samoihin aikoihin myös Suomen ortodoksisessa kirkossa esiintyi pyrkimystä palata, mutta yleinen mielipide kääntyi lopulta sitä vastaan eikä niin koskaan tapahtunut.

Ortodoksisessa lehdistössä olleiden lehtijuttujen perusteella Riikosen väitöskirja saattaa olla ihan asiallinen huolimatta siitä, että kiihkokansalliset kyseisellä kirjalla täällä elämöivätkin.

Käyhän joskus niissä Moskovan alaisissa kirkoissa sunnuntain liturgiassa, niin huomaat, että kyllä ne lisätilaa tarvitsevat. Venäläiset eivät tunnetusti ole innokkaita rekisteröitymään seurakuntien virallisiin jäsenluettloihin, vaikka kirkossa kävisivätkin.

Et ole lukenut kyseistä väitöskirjaa. Se selviää tekstistäsi

mutta laiton kirjoitti:

"Tuo voisi olla ihan toimiva systeemi, että Suomen ortodoksisessa kirkossa olisi venäläinen hiippakunta."

Ei käy päinsä. Suomen laki kieltää.

"Ja jos venäläinen piispa kiihkokansallisia niin kauheasti pelottaa, niin ehkäpä sen piispa voisi olla venäjän hallitseva suomalainen, esim. piispa Arseni... "

Ei hän hallitse venäjän kieltä ainakaan järin sujuvasti.

Sitä paitsi kirkko ja valtio erotetaan Suomessa toisistaan. Silloin ei valtiovallalla ole mitään sanomista asiaan.

Dibs kirjoitti:

Onhan luterilaisillakin ruotsinkielinen Porvoon hiippakunta. Sehän on vain järjestelykysymys. Kehitys vie meillä väistämättömästi kohti luterilaisen ja ortodoksisen kirkon erottamista kokonaan valtiosta. Silloin ei valtiovallalla ole mitään sanomista asioihimme.

Laki ortodoksisesta kirkosta, 7 §:
'Hiippakunnat jakaantuvat seurakuntiin. Seurakuntajaon tulee noudattaa kuntajakoa siten, että kukin kunta on kokonaisuudessaan saman seurakunnan alueella.'

"Onhan luterilaisillakin ruotsinkielinen Porvoon hiippakunta."

Mitä se tähän vaikuttaa?

"Kehitys vie meillä väistämättömästi kohti luterilaisen ja ortodoksisen kirkon erottamista kokonaan valtiosta. Silloin ei valtiovallalla ole mitään sanomista asioihimme."

Jolloin voimmekin kaikki yhtä hyvin (mutta paljon mieluummin) kuulua Moskovan patriarkaattiin.

sivusilmin kirjoitti:

Laki ortodoksisesta kirkosta, 7 §:
'Hiippakunnat jakaantuvat seurakuntiin. Seurakuntajaon tulee noudattaa kuntajakoa siten, että kukin kunta on kokonaisuudessaan saman seurakunnan alueella.'

"Onhan luterilaisillakin ruotsinkielinen Porvoon hiippakunta."

Mitä se tähän vaikuttaa?

"Kehitys vie meillä väistämättömästi kohti luterilaisen ja ortodoksisen kirkon erottamista kokonaan valtiosta. Silloin ei valtiovallalla ole mitään sanomista asioihimme."

Jolloin voimmekin kaikki yhtä hyvin (mutta paljon mieluummin) kuulua Moskovan patriarkaattiin.

Jos luterilaisessa kirkossa on voitu lakia muuttaa, niin toki se on mahdollista meilläkin. Ainahan lakeja voidaan muuttaa. Sitä paitsi tuo voimassa oleva laki jäänee muutenkin hyvin lyhytaikaiseksi, koska valtion ja kansankirkkojen ero on väistämättä tulossa.

giovanius kirjoitti:

Et ole lukenut kyseistä väitöskirjaa. Se selviää tekstistäsi

En ole lukenut, ehkä joskus luen. En usko että sieltä tulee esiin mitään uutta, ainakaan Aamun Koiton (vai olisiko ollut Ortodoksiviestin) artikkelissa ei tuotu esiin mitään sellaista, mikä ei olisi jo ennestään ollut tiedossa.

Dibs kirjoitti:

Jos luterilaisessa kirkossa on voitu lakia muuttaa, niin toki se on mahdollista meilläkin. Ainahan lakeja voidaan muuttaa. Sitä paitsi tuo voimassa oleva laki jäänee muutenkin hyvin lyhytaikaiseksi, koska valtion ja kansankirkkojen ero on väistämättä tulossa.

suoraan Moskovaan ihan itse! Kun kerran täällä on nyt melkoinen joukko niitä, jotka haikailevat Moskovan patriarkaatin perään, muuttakoot sinne, missä Moskova on! Täällä ei tarvita rajojen murtajia, ei maan- eikä patriarkaattien! Suomessa on suomalainen ortodoksinen kirkko ja Venäjällä venäläinen kirkko, se siitä. Jos muuttaa Suomeen - kuka mistäkin syystä - ja aikoo elää suomalaisena, liittyköön myös suomalaiseen kirkkoon! Jos tänne taas on tultu ketunhäntä kainalossa, pysyköön erossa kirkostamme. Suomalaiset/Suomen kansalaiset piispat suomalaisessa kirkossa, samoin kirkon jäsenet.

theoforos kirjoitti:

En ole lukenut, ehkä joskus luen. En usko että sieltä tulee esiin mitään uutta, ainakaan Aamun Koiton (vai olisiko ollut Ortodoksiviestin) artikkelissa ei tuotu esiin mitään sellaista, mikä ei olisi jo ennestään ollut tiedossa.

Kyseisessä väitöskirjassa on juuri sellaista uutta, jota sinunlaisesi tarvitsisi tietää

lukija x kirjoitti:

Kyseisessä väitöskirjassa on juuri sellaista uutta, jota sinunlaisesi tarvitsisi tietää

tarvitse mitään lukea, heillä on kaikkitietävä koppava asenne muita kohtaan, kiperät kysymykset he väistävät ja laskeutuvat paikalle, jolloin he eivät ole vaarassa, korppikotkien taktiikkaa

lukija x kirjoitti:

Kyseisessä väitöskirjassa on juuri sellaista uutta, jota sinunlaisesi tarvitsisi tietää

Osui ja upposi!

seison nyt kirjoitti:

yössä yksinäin on seuranani taivaan tähti kirkas!

=D Just näin minäkin tämän suuntasista keskusteluista ajattelen!

suomalainen ja pysyn kirjoitti:

suoraan Moskovaan ihan itse! Kun kerran täällä on nyt melkoinen joukko niitä, jotka haikailevat Moskovan patriarkaatin perään, muuttakoot sinne, missä Moskova on! Täällä ei tarvita rajojen murtajia, ei maan- eikä patriarkaattien! Suomessa on suomalainen ortodoksinen kirkko ja Venäjällä venäläinen kirkko, se siitä. Jos muuttaa Suomeen - kuka mistäkin syystä - ja aikoo elää suomalaisena, liittyköön myös suomalaiseen kirkkoon! Jos tänne taas on tultu ketunhäntä kainalossa, pysyköön erossa kirkostamme. Suomalaiset/Suomen kansalaiset piispat suomalaisessa kirkossa, samoin kirkon jäsenet.

Vaikka olisin jo muuttanutkin.

theoforos kirjoitti:

En ole lukenut, ehkä joskus luen. En usko että sieltä tulee esiin mitään uutta, ainakaan Aamun Koiton (vai olisiko ollut Ortodoksiviestin) artikkelissa ei tuotu esiin mitään sellaista, mikä ei olisi jo ennestään ollut tiedossa.

"ei tuotu esiin mitään sellaista, mikä ei olisi jo ennestään ollut tiedossa."

Eipä niin.

sivusilmin kirjoitti:

Vaikka olisin jo muuttanutkin.

Se varmaan ilahduttaisi muutamia muitakin kuin vain minua!

katolisen kirkon eli Rooman paavin kanonista aluetta. Kaikki Karjalan ulkopuoliset ortodoksiseurakunnat on muutettava Länsi-Ukrainan malliin uniaattiseurakunniksi!

Una Sancta kirjoitti:

katolisen kirkon eli Rooman paavin kanonista aluetta. Kaikki Karjalan ulkopuoliset ortodoksiseurakunnat on muutettava Länsi-Ukrainan malliin uniaattiseurakunniksi!

ollut ortodoksista aluetta. Katolisia alueita oli alun perin vain Ahvenanmaa, Varsinais-Suomi, Turunmaa, Satakunta ja Häme.

on aikoinaan kirjoitti:

ollut ortodoksista aluetta. Katolisia alueita oli alun perin vain Ahvenanmaa, Varsinais-Suomi, Turunmaa, Satakunta ja Häme.

Uusimaa ja Kymenlaakso unohtuivat. Suomessa ei ole yhtään keskiaikaista ortodoksista kirkkoa. Vanhimmat ovat venäläisille sotilaille varuskuntakaupunkeihin rakennettuja kirkkoja. Vain Karjala on perinteisesti ortodoksista aluetta, lukuunottamatta Viipuria (Pähkinäsaaren rauha).

+Catholic+ kirjoitti:

Uusimaa ja Kymenlaakso unohtuivat. Suomessa ei ole yhtään keskiaikaista ortodoksista kirkkoa. Vanhimmat ovat venäläisille sotilaille varuskuntakaupunkeihin rakennettuja kirkkoja. Vain Karjala on perinteisesti ortodoksista aluetta, lukuunottamatta Viipuria (Pähkinäsaaren rauha).

ortodoksista aluetta. Ortodoksisia kirkkoja ei ole säilynyt, koska ne oli rakennettu puusta.