Tässä omat kokemukseni jumalan/enkelten avusta.
Kun parivuotta sitten kiinnostuin siitä mitä muuta on olemassa kuin mitä silmällä nyt äkkinäinen voi nähdä. Niin aloin huomaamaan että tosiaan apua sää pyytämällä. Olin ehkä aikalailla neutraalikin ihminen kaikkeen. Ja usein tunteet ei minusta valtaa saanut millään. Kumminkin yksi aamu heräsin unesta joka ei todellakaan mielyttänyt minua. Tunsin miten sydän koki kauheaa pelkoa ja se pamppaili niin että en koskaan ollut moista kokenut. On ehkä vaikea kuvailla kokemusta muille sanoin. Tuntui oikeasti että kuolen. Silloin varmaankin ensimmäistä kertaa oikeasti pyysin apua. Ja huomasin eron oikeaan pyyntöön. Halusin sitä enemmän kuin mitään sillä hetkellä. Ja kuin ihme tunne katosin kuin tuhka tuuleen ja oloni oli rauhallinen. Tästä hetkestä lähtien tajusin myös ottaa huomioon vielä enemmän kanssa ihmisiäni. Tajusin myös paniikki häiriöstä kärsivien ihmisten tuskan ja pelon.
Oli tupakilla parvekkeella ja aloin kuulemaan laulua. Upea kuoro lauloin niin kauniilla äänellä että en ole ikinä ennen kuullut sellaista. Tämä tapahtui niihin aikoihin kun mietin miten ihmiset niin sanotusti kuulevat musiikin päässän. Eri tavalla varmasti kukin mutta tämä oli jotain ihmeellistä. En varmasti ikinä unohda sitä. Hieno kokemus kaikin puolin. Ääni selkeästi tuli vain minulle koska itse pystyin jopa muuttamaan sanoja. Varmasti monelle tuo laulu olisi tarkoittanut paljon eriasioita. Joku ehkä olisi huolestunuit mielenterveydesä kun taas joku olisi kiittänyt siitä enkeleitä. Minulle itselle, itse se että tiedän että en ole yksin on riittävä analyysi tuosta.
Kirjoitan vielä lyhyesti kaksi kokemusta. Ei tosin ainuita ihmeellisiä asioita mitä olen kokenut.
Kaksi kertaa on ollut ahdistusta rinnassa. Olen mennyt ylös katsonut tähtiin ja pyytänyt oloa pois. JA kummallakin kerralla tähden lento on suorassa linjassa minun yläpuolella taakaa eteen lentänyt ja todella isona. Ja kas kummaa paha tunne on hävinnyt sen siliän tien. Tosiaan sattumaahan tämä varmaan on. Tähden lennot tykkää lennellä muutenkin minun ympärillä, vitsi vitsi :D
Tässä muutamia juttuja. Enkä ole millään tavalla sairas. Joku saattaisi sanoa jopa terveyden perikuvaksi jos lopettaisin tuon tupakan polton. Se on pari tuntia kun kuumekkin häviää ja se ei ole paha jos se kerran 5 vuodessa tulee. Ei sairaus ole iskenyt kehooni eikä mieleeni tai sieluuni. Kiitos siitä jumalalle (vaikka kirkkoon en kuulukkaan niin usko jumalaan on henkilö kohtainen asia ja voit tehdä sitä ilman ketään muuta)
Kun parivuotta sitten kiinnostuin siitä mitä muuta on olemassa kuin mitä silmällä nyt äkkinäinen voi nähdä. Niin aloin huomaamaan että tosiaan apua sää pyytämällä. Olin ehkä aikalailla neutraalikin ihminen kaikkeen. Ja usein tunteet ei minusta valtaa saanut millään. Kumminkin yksi aamu heräsin unesta joka ei todellakaan mielyttänyt minua. Tunsin miten sydän koki kauheaa pelkoa ja se pamppaili niin että en koskaan ollut moista kokenut. On ehkä vaikea kuvailla kokemusta muille sanoin. Tuntui oikeasti että kuolen. Silloin varmaankin ensimmäistä kertaa oikeasti pyysin apua. Ja huomasin eron oikeaan pyyntöön. Halusin sitä enemmän kuin mitään sillä hetkellä. Ja kuin ihme tunne katosin kuin tuhka tuuleen ja oloni oli rauhallinen. Tästä hetkestä lähtien tajusin myös ottaa huomioon vielä enemmän kanssa ihmisiäni. Tajusin myös paniikki häiriöstä kärsivien ihmisten tuskan ja pelon.
Oli tupakilla parvekkeella ja aloin kuulemaan laulua. Upea kuoro lauloin niin kauniilla äänellä että en ole ikinä ennen kuullut sellaista. Tämä tapahtui niihin aikoihin kun mietin miten ihmiset niin sanotusti kuulevat musiikin päässän. Eri tavalla varmasti kukin mutta tämä oli jotain ihmeellistä. En varmasti ikinä unohda sitä. Hieno kokemus kaikin puolin. Ääni selkeästi tuli vain minulle koska itse pystyin jopa muuttamaan sanoja. Varmasti monelle tuo laulu olisi tarkoittanut paljon eriasioita. Joku ehkä olisi huolestunuit mielenterveydesä kun taas joku olisi kiittänyt siitä enkeleitä. Minulle itselle, itse se että tiedän että en ole yksin on riittävä analyysi tuosta.
Kirjoitan vielä lyhyesti kaksi kokemusta. Ei tosin ainuita ihmeellisiä asioita mitä olen kokenut.
Kaksi kertaa on ollut ahdistusta rinnassa. Olen mennyt ylös katsonut tähtiin ja pyytänyt oloa pois. JA kummallakin kerralla tähden lento on suorassa linjassa minun yläpuolella taakaa eteen lentänyt ja todella isona. Ja kas kummaa paha tunne on hävinnyt sen siliän tien. Tosiaan sattumaahan tämä varmaan on. Tähden lennot tykkää lennellä muutenkin minun ympärillä, vitsi vitsi :D
Tässä muutamia juttuja. Enkä ole millään tavalla sairas. Joku saattaisi sanoa jopa terveyden perikuvaksi jos lopettaisin tuon tupakan polton. Se on pari tuntia kun kuumekkin häviää ja se ei ole paha jos se kerran 5 vuodessa tulee. Ei sairaus ole iskenyt kehooni eikä mieleeni tai sieluuni. Kiitos siitä jumalalle (vaikka kirkkoon en kuulukkaan niin usko jumalaan on henkilö kohtainen asia ja voit tehdä sitä ilman ketään muuta)
Vastaukset 6
Vanhimmat
>>usko jumalaan on henkilö kohtainen asia ja voit tehdä sitä ilman ketään muuta)
Seurakunnan yhteiselämä
42 Seurakunta kuunteli ja noudatti uskollisesti apostolien opetusta. Uskovat elivät keskinäisessä yhteydessä, mursivat yhdessä leipää ja rukoilivat. 43 Pelko levisi ihmisten keskuuteen, ja apostolien kätten kautta tapahtui monia ihmeitä ja tunnustekoja. 44 Uskovat pysyttelivät yhdessä, ja kaikki oli heille yhteistä. 45 He myivät talonsa ja tavaransa, ja rahoista jaettiin kaikille sen mukaan kuin kukin tarvitsi. 46 Joka päivä he uskollisesti kokoontuivat temppeliin, ja kodeissaan he yhdessä mursivat leipää ja aterioivat riemullisin ja vilpittömin mielin. 47 He ylistivät Jumalaa ja olivat koko kansan suosiossa, ja päivä päivältä Herra liitti heidän joukkoonsa niitä jotka pelastuivat.
Tosiaan hyvä että otit asian esille. Ja ehkä tuota lausetta on noin yksi selitteisesti vaikea selittää. Itse elän sellaisessa ympäristössä jossa nuo asiat toteutuvat aikalailla ilman seurakuntaa, siis jo ison perheeni ja sukuni keskellä. Jokainen on veljeni. Minulla on myös ihmisiä joittenka kanssa mietin uskon asioita ja niitä voin jakaa avoimuuteni takia aikalailla ventovieraille ihmisillekin. Tämä on ollut tieni tällä hetkelle.
Tosiaan ehkä vähän huonosti asettelin sanani mutta pieni totuus tässä lauseessa mielestäni pilee. Ikään kuin rohkaisun sanana jotta nekin jotka pelkäävät ehkä ilmaista itseään/uskoa voisivat kokea sen henkilökohtaisen suhteen jumalaan niin että kukaan siihen ei voisi kajota. Enhän halunnut sanoa että uskoon ei tarvittaisi myös muita.
ymmärräsinkö oikein kysymyksesi?
Tai takanasi rankka alkoholiputki tai jokin muu addiktio. Tämä voisi selittää aistinharhasi. Ovatko ne jatkuneet kyseisen tapahtuman jälkeen.
koskaan psyyke ongelmia. En ole lätrännyt viinan kanssa, ei ole koskaan maistunut hyvältä. Vaikkakin hyvässä seurassa on hyvä vähän ottaakin :)
Nuori ja iloinen luonne olen. Silmät ja korvat auki pitävä, jolla löytyy suodatin omasta takaa.
Empä ole kokenut lähiaikoina mitään "aistiharhoja"
Aistiharhaksi näitä itse en lue. Ehkä sen tarkemmin kantaani tähän en selitä. Se olisi pitkä ja vaikea tehtävä saada se niin selkeäksi että joku muu kuin läheinen ihminen sen ymmärtäisi. Ihmisille tapahtuu päivittäin ihmeellisiä asioita jos ne oppii huomaamaan.
Tosi rohkaisevaa että löytyy muitakin taivaskuorolaisia kuulleita.Tosi on ettei löydy sanoja sen kauneuden kuvaamiseen.
Se voi olla että toiset meistä kokee nuita juttuja,voihan se olla ihan mahollista?