Mitä siitä onko evoluutio totta vai ei?
Mitä siitä onko Raamatun uusin käännös väännös vai kunnon käännös?
Mitä teidän päässänne oikein liikkuu?
Mikä teille oikein on tärkeää?
Oletteko te ihan täynnä itseänne?
Tiedän, että minä olen erittäin ylpeyden synnissä rytevä ihminen. Tiedän, että te ette sallitse tätä kysymystä:
oletteko ajatelleet miten te julistatte omaa itseänne, omaa vanhurskauttanne, omaa ylpeyttänne, ja miten kaukana Jumala on teistä?
Tiedän olevani pahempi syntinen kuin yksikään teistä. Myönnän, ettei minulla olisi mitään oikeutta arvostella teitä, kuten teidän mielestänne kenelläkään ei olisi oikeutta arvostella teitä.
Mitä te oikein meinaatte?
Onko teidän elämänne siinä, mitä te tiedätte tai luulette oikeaksi tietävänne asioista?
Niinkö pientä teidän elämänne on? Niinkö pieni on teidän Jumalanne ja niin suuria te itse olette?
Mikä ihme teille, tämän palstan uskovaiset, on tärkeää?
Kirjoitustenne perusteella teidän oma napanne on teille tärkeää.
Anteeksi, kun loukkasin.
Kirjoitin jo, että olen taatusti suurempi ylpeyden synnissä rypijä kuion yksikään teistä.
Mitä siitä onko Raamatun uusin käännös väännös vai kunnon käännös?
Mitä teidän päässänne oikein liikkuu?
Mikä teille oikein on tärkeää?
Oletteko te ihan täynnä itseänne?
Tiedän, että minä olen erittäin ylpeyden synnissä rytevä ihminen. Tiedän, että te ette sallitse tätä kysymystä:
oletteko ajatelleet miten te julistatte omaa itseänne, omaa vanhurskauttanne, omaa ylpeyttänne, ja miten kaukana Jumala on teistä?
Tiedän olevani pahempi syntinen kuin yksikään teistä. Myönnän, ettei minulla olisi mitään oikeutta arvostella teitä, kuten teidän mielestänne kenelläkään ei olisi oikeutta arvostella teitä.
Mitä te oikein meinaatte?
Onko teidän elämänne siinä, mitä te tiedätte tai luulette oikeaksi tietävänne asioista?
Niinkö pientä teidän elämänne on? Niinkö pieni on teidän Jumalanne ja niin suuria te itse olette?
Mikä ihme teille, tämän palstan uskovaiset, on tärkeää?
Kirjoitustenne perusteella teidän oma napanne on teille tärkeää.
Anteeksi, kun loukkasin.
Kirjoitin jo, että olen taatusti suurempi ylpeyden synnissä rypijä kuion yksikään teistä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sitä tulee pyörittyä oman navan ympärillä. Minä ainakin hyvökkään useimpia kirjoittajia vastaan ja osoitan olevani parempi Raamatun tuntija kuin muut.
Kiitos. Mietin tätä asiaa.
Sitä tulee itse kunkin nostettu itsensä yläpuolelle muiden;
"haluanhan tehdä hyvää ja harrastanhan uskontoakin,
mutta pärjätä mä koitan näillä avuillani."
Sanoi Jeesus; lapsi rakas älä pelkää,
minun armossain on kyllin,
lapsi lepää ja katso vain Jumalaa.
Nuo sanat kun aina muistais, eikä lähtisi arvostelemaan ja tuomitsemaan muita.
Totta nyt katseen luon alas maahan ja häpeän.
En ole muita parempi.Ei ole minulla erikoispaikkaa
taivaassa. Samalla viivalla ollaan kaikkien kanssa. Ja samaan maaliin päästään.
Toivottavasti.
Armahda meitä, ulkokullattuja tyhjän puhujia.
Sinä näet kuitenkin sydämeen, onko siellä tilaa rakkaudelle.
Amen
Minulle tuli mieleen sellainen ajatus, että ovatkohan näille palstoille kirjoittelevat kiihkouskovaiset sellaisia, joilla ei ole oikeita kunnon ihmissuhteita?
Jos heillä olisi kunnon ihmissuhteita, eivät he ehtisi kirjoitella täällä näin paljon. Ja jos heillä olisi kunnon ihmissuhteita, ei heillä olisi tarvetta tuomita toisia ihmisiä. Olenkohan ihan väärässä? Eli, he ovatkin erittäin yksinäisiä ja onnettomia ihmisiä?
Täällä palstalla kirjoitteleville tämä kommunikointi tapa saattaa olla ainoa. Mutta kuvittelisin, että varsinkin ns."kiihouskovaiset" ovat hyvinkin seurahenkistä porukkaa.
Olen käsittänyt, että "kiihouskovainen" on saanut niin suuren "täräyksen" että siitä ei helposti luovu. Pelkää, että tuo Jumala hylkää heidät, jos eivät kirjaimellisesti noudata sitä mitä raamatusta lukee.
Monet lukevat raamattua hyvin valikoivasti ja näkevät vain sen mitä lukevat.
Jos ihminen kehittyy elämässään normaalisti ei hän jää tuohon "ensihuumaan" eli kiihkoon, vaan hän ajan mukaan alkaa käsittämään ja näkemään ympärillään muutakin kuin tuon pelkän "ainoan oikean totuuden". Hän oivaltaa, että se mikä on toiselle totuus ei välttämättä ole minulle.
Hyväksyy sen. Eikä "tappele" verissä päin, että muut ottaisivat tämän minun totuuteni vastaan.
Hän näkee Jumalan paljon suurempana kuin alussa näki.Hän ymmärtää, ettei Jumalalla ole jotain määrättyä ihmiskuvaa jota pitäsi noudattaa.
Hän tajuaa, ettei voisi edes tulla täydelliseksi.
Sitten kun oppii antamaan tilaa omalle vajavaisuudelleen ja ymmärtää ettei tarvitse koko ajan pyristellä täydellisyyteen voi vain olla ja levätä armossa, siinä vaiheessa ihminen alkaa näkemään muutkin mielipiteet ja ihmisten elämän katsomukset arvokkaina. Hän oppii arvostamaan itse elämää ja elämän antajaa.
Kuvittelisin, että tuossa on se ero mikä on "kiihouskovaisen" ja "uskovaisen" ero.
Tämä on vain minun mielipiteeni eikä se suinkaan ole ainoa ja oieka.