suorittamista päivästä toiseen

JOTKA ELÄVÄT PELKÄSTÄ TYÖSTÄ > Työ narkomaanit.

Elämällä täytyy olla muutakin sisältöä ?
Täytyy hoitaa itsensä henkistä ja fyysistä puolta myös hyvin > rentoutuminen (ei alkoh.)
riittävä lepo, sosiaalinen kanssakäyminen a ja o.
Toisten LÄHIMMÄISTEN huomioiminen/ hyväksyminen, että ne nyt vain kuuluvat tähän verkostoon.

Yksin ei saa PAINIA elämänsä kanssa. Silloin se menee yksipuoliseksi/ merkitsemättömäksi, jos elää vain itselleen pelkästään, ottamatta huomioon muita, Siis ei hyväksy eikä haluakkaan ymmärtää muita. Ei kuuntele muita.

Omantunnon rauha täytyy löytyä. Sitä pitää vaikka opiskella. Luentoja/ informaatiota löytyy.

Mars eteen päin > > > >

En oikeastaan suorita paljoakaan, en jaksa, en pysty, enkä halua, mutta silti koen itseni suoritusten summana = 0

Koko ajan mietin, miten paljon enemmän, paremmin, useammin, nopeammin, tehokkaammin pitäisi asioita suorittaa...

Pitäisi sitä, pitäisi tätä ja sitäkin ja sitä ja tätäkin ja tuotakin... suorittamattomien suoritusten suo, johon uppoaa, eikä saa sitä ensimmäistäkään tehtyä. Ja jos saa, ei niin hyvin kuin halusi.

Eilisen onnistuminen mitataan suoritusten määrällä. Ja kaikki haaveetkin liittyvät suorittamiseen... Sitten kyllä suoritan. Kunpa olisinkin työnarkomaani tai siivoushullu tai kontrollifriikki... silloin ainakin olisin suorittanut jotain... (Anteeksi asianosaisille tästä ajatuksestani)

Jotenkin tää hereillä olo aika täytyy viettää, olen tullut tulokseen että työ vie tylsästäkin päivästä 8 tuntia ja iltauni on taattu

oon niin kyllästynyt tähän suorituskekskeiseen ympäristöön.Ihmiset vaan vetää sokkona eteenpäin ja minä myös. Mitähän pitää tapahtua, että herää oikeesti.