Suomessa puhutaan yllättävän vähän politiikan moraalista ja päättäjien eettisestä vastuusta. Vaikeneminen on merkillisen hyväksyttyä myös silloin, kun kyseessä on ns. "likaisten käsien ongelma". Bernard Williams aikoinaan lanseerasi tämän käsitteen, joka on lyhykäisyydessään sitä, "onko poliitikolla oikeus tehdä moraalisesti arveluttavia toimia, mikäli politiikan teko niin edellyttää". Likaiset kädet hyväksytään laajasti, mikäli kansakunnan edun katsotaan sitä vaativan. Käytännössä tämä näkökulma tarkoittaa myös sitä, että hyväksytään se, ettei poliitikolla ole kovin korkeaa moraalitajua, sen puuttuminen on siis etu. Minkään muun kansanryhmän kohdalla ei näin ajatella. Onkin varsin mielenkiintoinen ajatus, ihmiset hyväksyvät yhteisten asioidensa hoitajilta sellaista, jota he eivät sallisi itselleen tai muille. Mitä tämä kertoon kansasta laajemmin ja tavastamme suhtautua ns. päättäjiin "kansakunnan kermaan"?
Tällä palstalla kritisoidaan hoitajien lakkoa, Tehyä syyllistetään jo ennakolta edessä olevista kuolemantapauksista. Hämmästyttävää tässä keskustelussa on se, ettei vastuuta nähdä olevan siellä, jonka oikeasti valtiojärjestyksen mukaisesti vastuuta kuuluisi kantaa.
Terveydenhuollon toteutuksesta ja järjestelmästä vastaa valtiovalta, tämä on yksiselliteistä. Vastuu ei muutu siitä, että toteuttaminen on siirretty kunnille.
Valtakunnansovittelijan viimeinen rahallinen evästys neuvotteluihin oli, mitään rahaa ei anneta. Tällainen uhoaminen on vaarallista ja samalla tuli kuntapäättäjien arvot esille, kansalaisten hengen hinta on nolla euroa.
Vanhasen ja Kataisen ylimielisyys ja poikkeuksellinen typeryys, ihmishengistä välittämättömyys, on varsin näkyvää sekin. Haetaan kovuutta ja linjakasta politiikkaa, riippumatta moraalista ja eettisistä arvoista. Ihmishengelle heidänkin hintansa on nolla euroa.
Suomessa ihmisillä on oikeus irtisanoutua työstään, heillä on myös oikeus hakea parempia työetuja, tämä oikeus on kiistämätön. Orjuutta ei suomessa ole ollut koskaan. Sairaanhoitajien tilanteen ymmärtämiseksi, tämä näkökulma on huomioitava. Tehyn toimissa ei ole mitään moraalitonta, ammattijärjestö ei ole yhteiskuntarauhan takaaja. Hoitajien/Tehyn vastuun loppuu siinä vaiheessa, kun irtisanomiset astuvat voimaan.
Ihmishengistä on vastuussa valtiovalta ja kunnat. Tätä vastuuta ei haluta kantaa nyt, kun vastuun kantamisen aika on tullut. Puolueet varsin näyttävästi mainostavat sitä, että heidän on vastattava yhteiskunnasta ja he ovat siihen valmiita. Näyttöpaikan tullessa ainakin Keskustapuolue ja Kokoomus piiloutuvat nyyhkimään hoitajien selän taakse. Mitä tämä kertoo näistä puolueista yleensä, mitä kansastamme?
Ikävintä on julkinen spekulointi siitä, kuinka mahdollinen työriita vaikuttaa puolueen kannatukseen. Kalman löyhkä lemahtaa keskustelussa silloin, kun pohditaan sitä, kuinka siirtää mahdollisista kuolemantapauksista vastuu muille, kun omalle puolueelle. Hengelle löytyy silloin hinta, se hinta on vain niin rujo ja moraaliton, ettei sitä tohdi juurikaan ajatella.
Tällä palstalla kritisoidaan hoitajien lakkoa, Tehyä syyllistetään jo ennakolta edessä olevista kuolemantapauksista. Hämmästyttävää tässä keskustelussa on se, ettei vastuuta nähdä olevan siellä, jonka oikeasti valtiojärjestyksen mukaisesti vastuuta kuuluisi kantaa.
Terveydenhuollon toteutuksesta ja järjestelmästä vastaa valtiovalta, tämä on yksiselliteistä. Vastuu ei muutu siitä, että toteuttaminen on siirretty kunnille.
Valtakunnansovittelijan viimeinen rahallinen evästys neuvotteluihin oli, mitään rahaa ei anneta. Tällainen uhoaminen on vaarallista ja samalla tuli kuntapäättäjien arvot esille, kansalaisten hengen hinta on nolla euroa.
Vanhasen ja Kataisen ylimielisyys ja poikkeuksellinen typeryys, ihmishengistä välittämättömyys, on varsin näkyvää sekin. Haetaan kovuutta ja linjakasta politiikkaa, riippumatta moraalista ja eettisistä arvoista. Ihmishengelle heidänkin hintansa on nolla euroa.
Suomessa ihmisillä on oikeus irtisanoutua työstään, heillä on myös oikeus hakea parempia työetuja, tämä oikeus on kiistämätön. Orjuutta ei suomessa ole ollut koskaan. Sairaanhoitajien tilanteen ymmärtämiseksi, tämä näkökulma on huomioitava. Tehyn toimissa ei ole mitään moraalitonta, ammattijärjestö ei ole yhteiskuntarauhan takaaja. Hoitajien/Tehyn vastuun loppuu siinä vaiheessa, kun irtisanomiset astuvat voimaan.
Ihmishengistä on vastuussa valtiovalta ja kunnat. Tätä vastuuta ei haluta kantaa nyt, kun vastuun kantamisen aika on tullut. Puolueet varsin näyttävästi mainostavat sitä, että heidän on vastattava yhteiskunnasta ja he ovat siihen valmiita. Näyttöpaikan tullessa ainakin Keskustapuolue ja Kokoomus piiloutuvat nyyhkimään hoitajien selän taakse. Mitä tämä kertoo näistä puolueista yleensä, mitä kansastamme?
Ikävintä on julkinen spekulointi siitä, kuinka mahdollinen työriita vaikuttaa puolueen kannatukseen. Kalman löyhkä lemahtaa keskustelussa silloin, kun pohditaan sitä, kuinka siirtää mahdollisista kuolemantapauksista vastuu muille, kun omalle puolueelle. Hengelle löytyy silloin hinta, se hinta on vain niin rujo ja moraaliton, ettei sitä tohdi juurikaan ajatella.
Vastaukset 4
Vanhimmat
...ahneuteen perustuva järjestelmä perustuu ajatteluun minä, minä ja minä ja sitten mun kaverit.
Toisin sanoen puoluekannatuksen aleneminen heikentää omia vaikutusmahdollisuuksia ja tämän estämiseksi ei puolueille ja sen vetäjille mikään uhri ole liian suuri.
Poliittisen vastuun siirto olisi jopa hupaisaa, mikäli ei leikkitätisi niinkin kovilla asioilla, kun terveydenhuollon tulevaisuudella.
Hallituspuolueiden itsepintainen kieltäytyminen, sekaantumisesta työmarkkinajärjestöjen asioihin. On puhdasta vastuun siirtoa. Vastuu terveydenhuollon toimivuudesta on valtiovallalla, tämä on selkeä laki. Kuinka työmarkkinasopimukset syntyvät on puhtaasti sopimuskysymys, kyse on siis pöytätavoista. Koskaan eivät pöytätavat voi olla tärkeämpiä, kuin asioiden hoitaminen. Mikäli näin nähdään, silloin tärkeysjärjestys on vaarallisesti mennyt sekaisin. Yksittäisellä ihmisellä tämän tyyppistä vastuuttomuutta ei hyväksytä, sitä ei hyväksyttäisi edes lasten toimintana. Lapsille opetetaan yhteiskuntavastuuta ja heidän odotetaan sitä noudattavan, riippumatta tapamuodollisuuksista, näin on mm. kiusaamistilanteissa. Hallitustamme ei käsitys yhteiskuntavastuusta, näköjään koske.
Kansalaisilla on velvollisuus seurata päättäjien moraalia, se(kin) on kansalaisvelvollisuus. Vastuuttomien ministereiden toimintaan tulee puuttua, vaieten sivusta seuraaminen on väärin sekin.
Esiin nostamisi moraalinen näkökulma on tärkeä ja sitä voisi pohdiskella yleisellä tasolla monessakin kohdin. Yhteisten asioiden hoidossa joudutaan jatkuvasti tekemään päätöksiä, joilla on suuri vaikutus ihmisiä ja ihmisyyttä koskeviin peruskysymyksiin.
Voidaan esim. ajatella liikenteeseen liittyviä päätöksiä, missä selvästi ajatellaan, että muutama sata liikennekuolemaa ja tuhansia loukkaantuneita on hinta, joka ollaan valmis maksamaan liikkumisen vapaudesta ilman "holhoavia" rajoituksia. Liikenteen osaltakin moraalista vastuuta pyritään siirtämään ihmisille, vaikka yhteiskunnalla olisi mahdollisuus sääntelyn, valvonnan ja liikennesuunnitelun kautta vaikuttaa asiaan. Samanlaista ajattelua esiintyy myös esim. alkoholiin ja tupakkaan liittyvässä koskevassa päätöksenteossa.
Äärimmäisenä tapauksena moraalin ja päätösten ristiriidasta voi olla sotimiseen liittyvä poliittinen päätöksenteko. Asian toi mainiosti esille Michael Moore Fahrenheit -dokumentissään, missä hän kyseli kadulla senaattoreilta näiden halukkuutta lähettää oma poika sotimaan Irakiin. Tällä tavoin asetettiin poliitikon ja perheenisän moraali rinnakkain vaikuttavalla tavalla.
Tässä on kysymyksessä tai ainakin selitystä voi hakea siitä, että instituution moraali muokkaantuu erilaiseksi kuin yksilöiden moraali. Sama yksilö voi toimia yksityiselämässä hyvinkin moraalisesti, mutta instituutiossa täysin moraalittomasti. Instituutiossa menestyminen edellyttää toisenlaista moraalia kuin yksityiselämässä toimiminen. Suurten ja kunniallisina pidettyjen suuryritysten syyllistyminen talousrikoksiin selittyy paljolti tällä.
Tässä hoitolan työtaistelussa olen täällä kiinnittänyt samaan asiaan huomiota kuin sinäkin. Vastuuta yritetään kohdentaa varsin omituisella tavalla hoitajiin ja heidän ammattijärjestöönsä. Poliitikot pyrkivät pyyhkimään kätensä koko asiasta, vaikka sopan kiehuminen yli on selkeästi heidän äänten kalastuksensa seurausta. Lisäksi on tietysti niin, että vastuu yhteiskunnan toimivuudesta kuuluu maan hallitukselle eikä sen palveluksessa oleville työntekijöille saati sitten palveluksesta irtisanoutuneille entisille työntekijöille. Tämä on sama kuin sotatilanteessa huono menestys pistettäisiin sotilaiden viaksi, kun valtiovalta on aseistanut heidät hevospelein motorisoituja joukkoja vastaan kuten esim. Saksan vallatessa Puolan aikoinaan.
Yhdysvalloista löytyy varsin paljon esimerkkejä moraalittomasta toiminnasta. Jostakin syystä kansa, joka on korottanut itsensä ihmiskunnan "poliisiksi", sallii vastustajien kiduttamisen ja vankeuden ilman tuomioita, esimerkkejä on toki muitakin. Yhdysvalloilla on vielä otsaa luetteloida toisia roistovaltioiksi. Moraalisen oikeutuksen katsotaan syntyvän sillä, että oman maan rajojen sisäpuolella ei laittomuuksiin/epäinhimillisyyksiin ryhdytä.
Instituutioiden moraalia kuvaa varsin hyvin se, että osa papeista oli sitä mieltä, että kirkolla on oikeus toimia lainvastaisesti, mikäli se on moraalisesti oikein. Yllättävän vähän tähän kannanottoon kiinnitettiin huomiota. Ei herännyt kysymyksiä siitä, kuka määrittelee moraalisen oikeutuksen, tai siitä, mihin vedetään rajat. Tämä eettinen keskustelu olisi pitänyt käydä. Suomalaiset luottavat siis myös pappiensa oikeudentuntoon, jopa turhankin paljon. Kirkon sisältähän on varsin ikäviä uutisia kiirinyt, etenkin suhtautumisesta naispappeihin ja miksei myös seksuaalisesti poikkeaviin työntekijöihin. Esimiestyöskentely on ollut myös poikkeuksellisen kehnoa, työpaikkakiusaamiset ovat omaa luokkaansa.
Aivan, instituutioiden moraali on erilainen kuin yksilöiden, yleisesti ajatellaan, että instituutioissa olisi eettisen tason oltava korkeampi kuin yksilöillä, poikkeuksen muodostavat siis vain harvat yhteisöt edellä mainitun lisäksi myös politiikka. Olisi kuitenkin hyvä tarkastella sitä, miksi sallimme päättäjillemme sellaista, mikä olisi muilta kielletty. Mikäli yksittäinen työntekijä jättäisi päätoimensa hoitamatta, toimen jonka tekemiseen hänet on valittu, niin olipa syyt lähes mitkä tahansa, työntekijä irtisanottaisiin. Viittaus omiin pöytätapoihin ei riittäisi.
Eri mieltä olen siitä, että Tehyn työtaistelu olisi ääntenkalastelun seurausta. Tehy on ollut varsin aktiivinen sairaanhoitajien työmoraalinen ylläpitämisessä ja myös kouluttamisen järjestämisessä. Tämä ammattijärjestö on tehnyt varsin hyvää työtä, paljon yli sen mitä ammattijärjestölle sinänsä kuuluisi. Sairaaloissa on kiehunut jo pitkään ja nyt sitten kuppi kuohui yli. Tämä tilanne olisi ollut edessä joka tapauksessa, ihmiset eivät jaksa odottaa loputtomiin, jopa mallioppilaat (sellainen Tehy on ollut) hermostuvat jossakin vaiheessa. Työvoimapula ja jatkuvasti kohoavat vaatimukset olivat nyt liikaa. Tehyn toimia ymmärtääkseen täytyy muistaa, että vielä muutama vuosi sitten alalla oli aika suuri työttömyys ja sen mukainen työvoimapolitiikka. Lyhyitä työsuhteita ja varsin niukkaa linjaa palkkapolitiikassa. Muutoksen toi sinänsä välttämätön hoitotakuulaki. Hoitotakuulaki oli välttämätön laatia, koska maassamme oli varsin eriarvoinen tilanne eri kunnissa. Osassa kuntia ei kiireettömiin hoitoihin/leikkauksiin päässyt lainkaan mm. Helsingissä oli tämä tilanne.
On varsin tuhoisaa, mikäli alamme ajatella siten, että politiikka on peliä, jossa on voittavia ja häviäviä puolueita. Tällöin hämärtyy se poliitikkojen perustehtävä, joka on yhteisten asioiden hoito. Amerikassa politiikka on jo nyt sirkusta, siellä tekoja ei määritä akseli -oikea/väärä, vaan se minkä kannatuksen teko saa. Tämä tyyli on omiaan hämärtämään myös yksilöiden oikeustajua.