Kolumni:Kovat otteet - viimeinkin
17.10.
--------------------------------------------------------------------------------
Seppo Räty
Mieli on tehnyt jo pitkään sanoa jotain kansalaisia puhuttavasta Tehyn työtaistelusta. Internetissä on keskustelu ollut vilkasta sekä vastaan että puolesta. Toiset haukuskelevat sairaanhoitajajärjestön vaatimuksia mielettömiksi ja "kutsumustyötä" tekeviä ahneiksi. Toiset kehottavat sairaanhoitajia katsomaan homma loppuun ja ilmoittavat tukevansa tehyläisten työtaistelua.
En ole varsinainen työehtosopimusten asiantuntija. Siihen tarvitaan juoniin ja juonitteluun kykenevä luonne sekä runsaasti perehtymistä erilaisten viisastelevien sanamuotojen ja alaviitteiden maailmaan. (Vanha tylsä vitsihän sanoo, että työehtosopimus on se paperi jonka punasilmäiset neuvottelevat ja sinisilmäiset hyväksyvät...) Sairaanhoitajan työtä olen katsellut esimiehen puolelta jonkin vuosikymmenen enkä voi tehdä muuta kuin osoittaa kiitollisuuttani ja sanoa kunnioittavani heidän panostaan sairaan- ja terveydenhoidossa.
Samoin suhtaudun Superin jäsenistöön - joskus kylläkin ihmettelen miksi nämä kaksi hoitoalan järjestöä eivät pysy paremmin yksimielisinä tai yhdy saman lipun alle. Tehyn jääminen työtaisteluun yksin tarjoaa työnantajapuolelle turhan edun: voidaan aina laulaa siitä kuinka perushoitajajärjestö oli "järkevä".
Niin tai näin - suomalainen sairaanhoitaja tai perushoitaja on erinomaisesti koulutettu, yleensä hyvin motivoitu ja työympäristöönsä perehdyttyään positiivisesti yksilöllinen. Hän kestää vain oikeudenmukaisen arvostelun ja toisaalta esimiehen kiitokset saavat hänet yrittämään parastaan.
n n n
Nettikeskustelussa heitellään näköjään usein, ettei sairaanhoitajan koulutus ole korkeakoulutasoa (mitä sillä nyt sitten tarkoitettaneenkin). Näin väittävät unohtavat kuitenkin sen, että ala jakautuu moniin erikoiskoulutusta vaativiin haaroihin - ja mitä pitemmälle sairaanhoito teknistyy sitä enemmän se vaatii erikoisosaamista. Laboratoriohoitajaa ei voida heitellä vuodeosastolle eikä leikkausosastolle erikoistunut ole laboratoriotyöntekijä. Toisaalta on hyvin tavallista, että opit hankitaan työpaikkakoulutuksella.
Terveyskeskuksessa kaikkien pitäisi osata hieman kaikkea - ja niin he useimmiten osaavatkin. Itse kiittelin monta kertaa sitä, että avustava sairaanhoitaja tai perushoitaja "aavisti" mitä toimenpiteessä tarvittiin eikä aikaa haaskautunut turhaan haeskeluun tai ihmettelyyn. Työtä on mukava tehdä silloin kun se sujuu kitkattomasti ja kaikkein parhaiten sen ymmärtää se joka kitkoista kärsii ja kiusaantuu eniten. Lääkäri näkee hyvin pian punaista jos avustavia käsiä ei kuulu silloin kun niitä tarvitaan. Tämä huomautukseksi niille monille kunnanisille jotka saarnaavat, että "terveydenhoidosta pitää ottaa löysät pois". Heidän olisi hyvä tulla pariksi viikoksi töihin vuodeosastolle.
n n n
Sairaanhoitajien palkkauksen jälkeenjääneisyys on niin monien vuosikymmenien tarina, etten yhtään ihmettele Tehyn jokseenkin rajua korjausvaatimusta. Monet kerrat työelämässä ollessani kuulin katkeran sihahduksen: "Ei ne meille mitään anna. Lirkuttelevat hetken kutsumuksesta ja niin mennään taas kontalleen."
Meillä suomalaisilla on silti varaa kouluttaa sairaanhoitajia ulkomaille jossa heidän palkkatasonsa on aivan toinen kuin kotimaassa. En tiedä paljonko se on jossain Saudi-Arabiassa, mutta jo läntiset naapurimaamme pystyvät houkuttelemaan suomalaista työvoimaa palkkauksella. Suomalaisella sairaanhoitajalla on ulkomailla hyvä maine eikä siinä ole mitään kummallista - hän on erinomainen työntekijä ja sopeutuu paikallisiin oloihin.
Mikähän on siinä, ettei suomalainen yhteiskunta pysty tätä myöntämään, vaikka kansalaiset sen myöntävät ollen jopa valmiit maksamaan hieman lisää veroja tilanteen korjaamiseksi.
Tietysti on nopeasti nostettu kateuden aalto: meillekin yhtä paljon, mekin tarvitsemme lisää palkkaa. Saisipa tuon kaiken muutetuksi energiaksi niin ei ydinvoimaloita ainakaan lisää tarvittaisi.
On jo saarnattu siitäkin kuinka koko yhteiskuntamekanismi romahtaa, jos sairaanhoitajien palkkavaatimuksiin suostutaan. Kas kummaa: siskot ovat palkkakuopassa ja me myönnämme sen, mutta korjausta me emme myönnä tai jos myönnämme niin sen on oltava valmiiksi vesitetty.
n n n
Tehy on ottanut esiin työtaistelunsa raskaimman aseen, joukkoirtisanoutumisen. Lähtövalmiina on tätä kirjoittaessani lähes 13 000 sairaanhoitajaa. Se on selvä näyttö siitä, ettei kutsumuksesta lirkuttelu taida riittää. Sisar hento valkoinen on saanut tarpeekseen aliarvostuksesta eikä ainakaan meikäläisestä ole moittijaksi. Hartaasti kuitenkin toivon, että sopu löytyy ennen irtisanoutumisten alkamista.
Järkeä olisi mielellään saanut löytyä myös poliittisilta päättäjiltä, valtion rahaa kun näkyy riittävän turhempaankin.
Ja siunatuksi lopuksi: lakatkaa te muutamat vaatimasta, että Filippiineiltä hankitaan muutama tuhat sairaanhoitajaa, ettei suomalaisille tarvitse maksaa. Sellainen vaatimus on tyhmä ja kelpaa vain potilaan takapuolen pyyhkeeksi.
Kirjoittaja on pellolainen lääkäri.
Vastaa tähän viestiin
Kerro kaverille tästä viestistä Ilmoita asiattomasta viestistä
17.10.
--------------------------------------------------------------------------------
Seppo Räty
Mieli on tehnyt jo pitkään sanoa jotain kansalaisia puhuttavasta Tehyn työtaistelusta. Internetissä on keskustelu ollut vilkasta sekä vastaan että puolesta. Toiset haukuskelevat sairaanhoitajajärjestön vaatimuksia mielettömiksi ja "kutsumustyötä" tekeviä ahneiksi. Toiset kehottavat sairaanhoitajia katsomaan homma loppuun ja ilmoittavat tukevansa tehyläisten työtaistelua.
En ole varsinainen työehtosopimusten asiantuntija. Siihen tarvitaan juoniin ja juonitteluun kykenevä luonne sekä runsaasti perehtymistä erilaisten viisastelevien sanamuotojen ja alaviitteiden maailmaan. (Vanha tylsä vitsihän sanoo, että työehtosopimus on se paperi jonka punasilmäiset neuvottelevat ja sinisilmäiset hyväksyvät...) Sairaanhoitajan työtä olen katsellut esimiehen puolelta jonkin vuosikymmenen enkä voi tehdä muuta kuin osoittaa kiitollisuuttani ja sanoa kunnioittavani heidän panostaan sairaan- ja terveydenhoidossa.
Samoin suhtaudun Superin jäsenistöön - joskus kylläkin ihmettelen miksi nämä kaksi hoitoalan järjestöä eivät pysy paremmin yksimielisinä tai yhdy saman lipun alle. Tehyn jääminen työtaisteluun yksin tarjoaa työnantajapuolelle turhan edun: voidaan aina laulaa siitä kuinka perushoitajajärjestö oli "järkevä".
Niin tai näin - suomalainen sairaanhoitaja tai perushoitaja on erinomaisesti koulutettu, yleensä hyvin motivoitu ja työympäristöönsä perehdyttyään positiivisesti yksilöllinen. Hän kestää vain oikeudenmukaisen arvostelun ja toisaalta esimiehen kiitokset saavat hänet yrittämään parastaan.
n n n
Nettikeskustelussa heitellään näköjään usein, ettei sairaanhoitajan koulutus ole korkeakoulutasoa (mitä sillä nyt sitten tarkoitettaneenkin). Näin väittävät unohtavat kuitenkin sen, että ala jakautuu moniin erikoiskoulutusta vaativiin haaroihin - ja mitä pitemmälle sairaanhoito teknistyy sitä enemmän se vaatii erikoisosaamista. Laboratoriohoitajaa ei voida heitellä vuodeosastolle eikä leikkausosastolle erikoistunut ole laboratoriotyöntekijä. Toisaalta on hyvin tavallista, että opit hankitaan työpaikkakoulutuksella.
Terveyskeskuksessa kaikkien pitäisi osata hieman kaikkea - ja niin he useimmiten osaavatkin. Itse kiittelin monta kertaa sitä, että avustava sairaanhoitaja tai perushoitaja "aavisti" mitä toimenpiteessä tarvittiin eikä aikaa haaskautunut turhaan haeskeluun tai ihmettelyyn. Työtä on mukava tehdä silloin kun se sujuu kitkattomasti ja kaikkein parhaiten sen ymmärtää se joka kitkoista kärsii ja kiusaantuu eniten. Lääkäri näkee hyvin pian punaista jos avustavia käsiä ei kuulu silloin kun niitä tarvitaan. Tämä huomautukseksi niille monille kunnanisille jotka saarnaavat, että "terveydenhoidosta pitää ottaa löysät pois". Heidän olisi hyvä tulla pariksi viikoksi töihin vuodeosastolle.
n n n
Sairaanhoitajien palkkauksen jälkeenjääneisyys on niin monien vuosikymmenien tarina, etten yhtään ihmettele Tehyn jokseenkin rajua korjausvaatimusta. Monet kerrat työelämässä ollessani kuulin katkeran sihahduksen: "Ei ne meille mitään anna. Lirkuttelevat hetken kutsumuksesta ja niin mennään taas kontalleen."
Meillä suomalaisilla on silti varaa kouluttaa sairaanhoitajia ulkomaille jossa heidän palkkatasonsa on aivan toinen kuin kotimaassa. En tiedä paljonko se on jossain Saudi-Arabiassa, mutta jo läntiset naapurimaamme pystyvät houkuttelemaan suomalaista työvoimaa palkkauksella. Suomalaisella sairaanhoitajalla on ulkomailla hyvä maine eikä siinä ole mitään kummallista - hän on erinomainen työntekijä ja sopeutuu paikallisiin oloihin.
Mikähän on siinä, ettei suomalainen yhteiskunta pysty tätä myöntämään, vaikka kansalaiset sen myöntävät ollen jopa valmiit maksamaan hieman lisää veroja tilanteen korjaamiseksi.
Tietysti on nopeasti nostettu kateuden aalto: meillekin yhtä paljon, mekin tarvitsemme lisää palkkaa. Saisipa tuon kaiken muutetuksi energiaksi niin ei ydinvoimaloita ainakaan lisää tarvittaisi.
On jo saarnattu siitäkin kuinka koko yhteiskuntamekanismi romahtaa, jos sairaanhoitajien palkkavaatimuksiin suostutaan. Kas kummaa: siskot ovat palkkakuopassa ja me myönnämme sen, mutta korjausta me emme myönnä tai jos myönnämme niin sen on oltava valmiiksi vesitetty.
n n n
Tehy on ottanut esiin työtaistelunsa raskaimman aseen, joukkoirtisanoutumisen. Lähtövalmiina on tätä kirjoittaessani lähes 13 000 sairaanhoitajaa. Se on selvä näyttö siitä, ettei kutsumuksesta lirkuttelu taida riittää. Sisar hento valkoinen on saanut tarpeekseen aliarvostuksesta eikä ainakaan meikäläisestä ole moittijaksi. Hartaasti kuitenkin toivon, että sopu löytyy ennen irtisanoutumisten alkamista.
Järkeä olisi mielellään saanut löytyä myös poliittisilta päättäjiltä, valtion rahaa kun näkyy riittävän turhempaankin.
Ja siunatuksi lopuksi: lakatkaa te muutamat vaatimasta, että Filippiineiltä hankitaan muutama tuhat sairaanhoitajaa, ettei suomalaisille tarvitse maksaa. Sellainen vaatimus on tyhmä ja kelpaa vain potilaan takapuolen pyyhkeeksi.
Kirjoittaja on pellolainen lääkäri.
Vastaa tähän viestiin
Kerro kaverille tästä viestistä Ilmoita asiattomasta viestistä
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ahneus, kateus... raha.
Tämä yhteiskunta pyörii rahan ympärillä. Mutta raha ei tuo onnea, ei edes sairaanhoitajille. Se vain helpottaa elämää. Kun hintataso taas nousee, he tai jotkut toiset pyytävät taas lisää rahaa. Tämä rahan ja sen luoman materialismin pyörillä pyörivä yhteiskunta on saatava muuttumaan.
Jos kenelläkään ei olisi rahaa, ei kukaan sitä osaisi pyytääkään. Vasta em. tapauksessa ihmiset osaisivat kenties avata silmänsä ja huomata, että ystävät, perhe, sukulaiset, naapurit, sairaanhoitajat, lääkärit, rekkakuskit, poliisit - ympärillä olevat ihmiset ovat kaikkein tärkein asia, kukin omalla tavallaan.
Sairaanhoitajat vastaan poliittiset päättäjät.
Kumpikaan ei ole toiminut oikein: poliitikot rikkoivat tekemänsä lupauksen ja sairaanhoitajat kiukuttelevat kuin pienet lapset. Jos viimeksimainitut eivät saa karkkia, he eivät lopeta kiukuttelua, vaan jättävät työnsä tekemättä. MOLEMMAT ovat vastuuttomia omalta osaltaan! Mikäli sairaanhoitajat todella ryhtyvät lakkoon, on se heiltä hyvin epäoikeudenmukainen toimintatapa yhteiskuntaa kohtaan. Oikeuksiaan täytyy osata puolustaa järkevin keinoin.
suomi on tosi paska maa
Huuuuu, onpas jyrkkä johtopäätös! Suomi on yksi maa muiden joukossa. EU:hun liittyminen tuntuu vieneen meiltä yksilöllisyyden, identiteetin, arvokkuuden, vapauden päättää asioista itse. Eihän tuo ole totta! Olemme nyt osa suurempaa kokonaisuutta. Vaihtoehtoina ovat jalkoihin jääminen tai sopeutuminen ja eteen päin porskuttaminen. Selkä suoraksi kaverit! Jos alistumme, nöyristelemme ja taivumme muitta mutkitta siihen mikä toisten mielestä on oikein, häviää meiltä se maailmalla tunnettu SISUKKUUS.
Voimme yhä olla asioista eri mieltä, mutta on osattava perustella erimielisyytensä! Esittämällä omat ajatukset räikeästi mutta asiallisesti ja tekemällä kaikkemme sen eteen, että meitä kuunnellaan, voimme päästä toivottuihin lopputuloksiin!
Yksi ihminen tuntee itsensä voimattomaksi EU:ssa. Siksi meidän on etsittävä muita, jotka ovat asioista samaa mieltä, ja yhdistettävä voimamme. Monta viisasta päätä yhdessä on paljon parempi kuin yksi.
Suomen nuoret ovat monien lehtiartikkeleiden mukaan rohkeita, sillä he välittävät tulevaisuudesta, myös tulevista sukupolvista. Epäeettiset työt alkavat olla historiaa. Samoin kasvihuoneilmiötä edistävät saasteet. Jokainen vaikuttaa asioihin omilla valinnoillaan jokapäiväisessä elämässään. Nykyinen materialistinen yhteiskunta kaatuu ja tilalle tulevat oikeat arvot, sellaiset joilla oikeasti on väliä. Nyt tarvitsisi vain kerätä kasaan porukka, joka on valmis ajamaan asiaansa!
Niin moni nuori jättää äänestämättä vaaleissa, sillä he tietävät etteivät kansanedustajat pidä lupauksiaan. He eivät ole luottamuksemme arvoisia. Siispä on aika etsiä kansanedustajia ja tien raivaajia sekä itse nuorten, että nuorten ajatuksia tuntevien vanhempien ihmisten joukosta. Nuoret elävät tätä päivää ja satsaavat hyvään tulevaisuuteen, sellaiseen jossa jokainen pystytään ottamaan huomioon. Ihan kaikki!
Tästä pelistä raha jäänee pois. Raha on vaihtoväline, joka helpottaa elämää, mutta sen arvostuksen on laskettava, jotta materialismia ylistävä ajattelumalli saadaan kukistettua. Raha ei ole ratkaisu kaikkeen, kuten niin moni tänä päivänä luulee. Kenties rahan yliarvostuksen laskemisen myötä myös ahneus, kateus ja kilpailuhenkisyys antavat sijaa positiivisemmille ajatuksille: hyvälle tulevaisuudelle.
Entisenä sairaanhoitajana en hyväksy sairaanhoitajien muita ammattiryhmiä suurempia palkkatoivomuksia useista eri syistä - ja yksi niistä on katkeruus.
1) Jos sairaanhoitajat saavat toivomansa palkankorotukset, niin tämä rokotetaan pois jostain muusta. Esim. sijaisten palkkaamista vaikeutetaan. Mielestäni terveydenhuoltojärjestelmä ei ole niin loppuun asti suunniteltu, etteikö sitä pystyisi kehittämään - kustannuksia lisäämättä. Esim. Malmin (muistaakseni) sairaalan päivystyksessä jonotusaikoja saatiin lyhennettyä ottamalla käyttöön nk. aulahoitajan ja -lääkärin. Toiminta ei lisännyt kustannuksia, mutta nopeutti työtä.
Nyt työtahti on monissa yksiköissä järjetön, työtä ei ennätä tehdä kunnolla.
2) Katkeruuden aihe: Mitä tapahtuu työssään sairastuneille hoitajille ja sairaanhoitajille? Sairaslomaa/kuntoutustukea/eläkettä on lähes mahdoton saada. Hoitotyötä pidetään niin suurena kutsumuksena, että sairaana voi huolehtia sekä potilaista että itsestään. Tapauksia on varmasti paljon, mutta viimeistenkin sosiaaliturvan hippusten menettämisen pelossa ihmiset vaikenevat. Loppuunkäytetty hoitaja on ympäristösaastetta. Jos olisin tämän tiennyt, niin olisin kouluttautunut insinööriksi.
3) Lääketiede kehittyy ja ihmisten elinikä kasvaa. Rajattomasti ei voida tarjota kaikille kaikkea. Tietty piiloporrastus sairaanhoidossa on jo olemassa. Tällä tarkoitan sitä, että jos henkilö edustaa matalaa sosioekonomista asemaa (työtön esim), niin hänen vaivansa on helppo leimata tutkimatta psykosomaattisiksi/psykiatrisiksi. Pilleriresepti kouraan ja ulos. Toimii ainakin maaseudulla ja pikkukunnissa, missä ihmiset tunnetaan ja heihin suhtaudutaan ennakkoasenteilla. (Olen työssäni nähnyt ja siviilissä kokenut).
Mielestäni hoidon kustannuksia on rajattava. Elvytykset ja tehohoidot voidaan lopettaa, lapsettomuushoidot ja pikkukeskosten hoidot samoin. Kehitysvammaisia tai vaikeasti dementoituneita ei tarvitse pitää hengissä hinnalla millä hyvänsä. Voitaisiin keskittyä elämän laadun tarjoamiseen elämän väkipakoisen ylläpidon sijaan. Lääketiede kehittyy ja kustannukset nousevat rajattomasti, ellei selkeitä rajoja yhteiskunnan kustannuksin hoidettaville sairauksille aseteta.
näillä sivustoilla jotakin järkevää, etenkin kohta 3 on tiukkaa asiaa. Totta on että kaikille soisin kaikki mahdolliset hoidot mutta rahat vaan eivät tule riittämään.