Ihmisen sisällä sielussa tai mielessä,
kummin sen haluaa ilmaista on sekä hyvä että paha.
Mikäli ihminen antaa tuon hyvän voittaa saa hän Jumalan Hengen.
Mikäli taas antaa pahan voittaa on hänen sisällään paholaisen henki.
Tuo henki, kumpi se sitten onkin ei ole kuitenkaan mitään käsinkosketeltavaa materiaa vain käsite ja moraali.
Tahto hyvään tai tahto pahaan.
Jos ihminen on päästänyt tuon hyvän valtaamaan sisimpäänsä ei hänen tarvitse enää taistella "pimeyden voimien"kanssa.
Hän on saanut rauhan sisäänsä ja Jumala on tehnyt kodin sydämeen.
Mikäli ihmisellä on hirveä tarve todistella jatkuvasti, vain usko Jeesukseen Kristukseen pelastaa, kertoo se ehkä siitä, että tuon ihmisen sisällä ei kaikki ole tasapainossa,vaan hänen täytyy jatkuvasti sanoin todistella, että kyllä minä uskon, mutta uskotko sinä.
Ikuinen taistelu hyvän ja pahan välillä on käynnissä sisällä.Jos antaa itselleen luvan epäilläkin hiukan Pyhää sanaa eli raamattua ei se tarkoita, että siellä olisi sielunvihollinen.Jos ei anna lupaa epäillä voisi sanoa, että silloin se sielunvihollinen on asialla.Kuitenkin asialla on ihan tavallinen inhimillinen ihminen, joka kyseenalaistaa tiettyjä asioita.
Vasta kun ihminen on aidosti ja oikeasti saanut tuon Jumalan Hengen eli Pyhän Hengen sisälleen, voi hän olla levollisin mielin.
Hän lepää ja on rauhassa. Ei hänen silloin tarvitse jatkuvasti tuoda esille sitä, että usko Jeesuskeen on ainoa oikea tie. Miksi pitäsi jos se kerran on jo sisäistettynä.
Monet sanovat, että julistavat sen takia Herran sanaa, että niin raamattu käskee.
Raamattu käskee paljon muutakin.
Se käskee rakastamaan lähimmäistä ja kunnioittamaan tämän elämäntapaa.
Kristillisin asenne mitä voi olla on rukoilla noiden "vääräoppisten" puolesta alkamatta väittelemään mikä on ainoa totuus.
Jos lähdemme kinastelemaan ainoasta oikeasta uskosta, tuomme esille sen ettemme luotakaan Jumalamme kaikkivoipaisuuteen vaan katsomme,että Jumala ei ole voimallinen pelastamaan ihmisiä vaan se jää "meidän oikeiden kristittyjen" tehtäväksi.
Jos vain siunaisimme "vihollistamme" alkamatta väittelemään hänen uskostaan tekisemme Jeesuksen opetuksen mukaan.Rakastamalla paha saadaan hyvälle puolelle ei "sotimalla" kumpi on oikeassa sinun vai minun Jumala.
Jumalan Hengen mukaista työtä on se mikä kertoo sävyisästi mikä on rakkauden sanoma. Joku sanoo, että on tosiasioiden sivuunvetämistä jos ei kerro kadotuksesta. Ei kuitenkaan ole tarkoitus, että ihminen löytää Jumalan kadotuksen pelon vuoksi, vaan Jumala löytää ihmisen rakkauden sanomalla.
Vasta sitten on ihminen valmis kohtaamaan myös tiedon kadotuksesta.
Kuinka paljon tärkeämpää on löytää rakkauden Jumala, joka jaksaa kantaa, hoivata, ei hylkää ja rakastaa, kuin se Jumala, joka ankaralla kädellä viskoo tottelemattomia ikuiseen tuleen.
Jospa ajattelisimme mitä Jeesus tekisi tässä tilanteessa. Kiroisiko hän kaikki vääräoppiset ja väärät elämäntavat (juopot, varkaat, murhamiehet ym.)ikuiseen kadotukseen vai ojentaisiko hän kätensä ja sanoisi, tartu siihen uskosi on sinut pelastanut. Jospa yrittäisimme tuoda esiin sen, että mikäli sinulla on hitusenkin usko jossain sydämen kätköissä, mikäli pienikin kaipuu jumalan puoleen, niin tule sieltä ihan kokonaan mukaan.
Ota tämä rakkaus kokonaissuudessaan vastaan. Ei sinun tarvitse tehdä mitään. Jumala rakastaa jo sinua. Olet jo pelastettu. Usko siihen.
Kannustamalla rakkauden hengessä voitamme paljon ennemmän sieluja Jumalan luo kuin tuomitsemalla.
Rauhaa ja rakkautta kaikille!!!!!!!!!!!!!!!
kummin sen haluaa ilmaista on sekä hyvä että paha.
Mikäli ihminen antaa tuon hyvän voittaa saa hän Jumalan Hengen.
Mikäli taas antaa pahan voittaa on hänen sisällään paholaisen henki.
Tuo henki, kumpi se sitten onkin ei ole kuitenkaan mitään käsinkosketeltavaa materiaa vain käsite ja moraali.
Tahto hyvään tai tahto pahaan.
Jos ihminen on päästänyt tuon hyvän valtaamaan sisimpäänsä ei hänen tarvitse enää taistella "pimeyden voimien"kanssa.
Hän on saanut rauhan sisäänsä ja Jumala on tehnyt kodin sydämeen.
Mikäli ihmisellä on hirveä tarve todistella jatkuvasti, vain usko Jeesukseen Kristukseen pelastaa, kertoo se ehkä siitä, että tuon ihmisen sisällä ei kaikki ole tasapainossa,vaan hänen täytyy jatkuvasti sanoin todistella, että kyllä minä uskon, mutta uskotko sinä.
Ikuinen taistelu hyvän ja pahan välillä on käynnissä sisällä.Jos antaa itselleen luvan epäilläkin hiukan Pyhää sanaa eli raamattua ei se tarkoita, että siellä olisi sielunvihollinen.Jos ei anna lupaa epäillä voisi sanoa, että silloin se sielunvihollinen on asialla.Kuitenkin asialla on ihan tavallinen inhimillinen ihminen, joka kyseenalaistaa tiettyjä asioita.
Vasta kun ihminen on aidosti ja oikeasti saanut tuon Jumalan Hengen eli Pyhän Hengen sisälleen, voi hän olla levollisin mielin.
Hän lepää ja on rauhassa. Ei hänen silloin tarvitse jatkuvasti tuoda esille sitä, että usko Jeesuskeen on ainoa oikea tie. Miksi pitäsi jos se kerran on jo sisäistettynä.
Monet sanovat, että julistavat sen takia Herran sanaa, että niin raamattu käskee.
Raamattu käskee paljon muutakin.
Se käskee rakastamaan lähimmäistä ja kunnioittamaan tämän elämäntapaa.
Kristillisin asenne mitä voi olla on rukoilla noiden "vääräoppisten" puolesta alkamatta väittelemään mikä on ainoa totuus.
Jos lähdemme kinastelemaan ainoasta oikeasta uskosta, tuomme esille sen ettemme luotakaan Jumalamme kaikkivoipaisuuteen vaan katsomme,että Jumala ei ole voimallinen pelastamaan ihmisiä vaan se jää "meidän oikeiden kristittyjen" tehtäväksi.
Jos vain siunaisimme "vihollistamme" alkamatta väittelemään hänen uskostaan tekisemme Jeesuksen opetuksen mukaan.Rakastamalla paha saadaan hyvälle puolelle ei "sotimalla" kumpi on oikeassa sinun vai minun Jumala.
Jumalan Hengen mukaista työtä on se mikä kertoo sävyisästi mikä on rakkauden sanoma. Joku sanoo, että on tosiasioiden sivuunvetämistä jos ei kerro kadotuksesta. Ei kuitenkaan ole tarkoitus, että ihminen löytää Jumalan kadotuksen pelon vuoksi, vaan Jumala löytää ihmisen rakkauden sanomalla.
Vasta sitten on ihminen valmis kohtaamaan myös tiedon kadotuksesta.
Kuinka paljon tärkeämpää on löytää rakkauden Jumala, joka jaksaa kantaa, hoivata, ei hylkää ja rakastaa, kuin se Jumala, joka ankaralla kädellä viskoo tottelemattomia ikuiseen tuleen.
Jospa ajattelisimme mitä Jeesus tekisi tässä tilanteessa. Kiroisiko hän kaikki vääräoppiset ja väärät elämäntavat (juopot, varkaat, murhamiehet ym.)ikuiseen kadotukseen vai ojentaisiko hän kätensä ja sanoisi, tartu siihen uskosi on sinut pelastanut. Jospa yrittäisimme tuoda esiin sen, että mikäli sinulla on hitusenkin usko jossain sydämen kätköissä, mikäli pienikin kaipuu jumalan puoleen, niin tule sieltä ihan kokonaan mukaan.
Ota tämä rakkaus kokonaissuudessaan vastaan. Ei sinun tarvitse tehdä mitään. Jumala rakastaa jo sinua. Olet jo pelastettu. Usko siihen.
Kannustamalla rakkauden hengessä voitamme paljon ennemmän sieluja Jumalan luo kuin tuomitsemalla.
Rauhaa ja rakkautta kaikille!!!!!!!!!!!!!!!
Vastaukset 8
Vanhimmat
... Jumala kerran jo rakastaa minua ja olen jo pelastettu, niin miksi minun pitäisi uskoa siihen?
Ja kyllä Jumalatar sinuakin rakastaa! Olet jo saanut anteeksi! Ota hänet vastaan ja hylkää vanha ahdistava uskosi! ;) Niin... vääräoppisuus on niin näkökulmasta riippuva käsitys...
Miksi yrität haastaa riitaa?
En minä ole sinua vääräoppiseksi sanonut.
Enkö pidä itseänikään vääräoppisena.
Ei minua usko enää ahdista.
Onko tuo sinun tapasi vastata tähän mielestäsi aivan oikein, toteutuuko siinä mielestäsi lähimmäisen rakkaus?
Olen käsittänyt että hyvät teot ja hyvät sanat antavat niin lausujalle kun lausuttavalle hyvän olon.
Minulle ei tullut noista sanoistasi hyvä olo.
Tuliko sinulle?
Mikäli tuli, palvelet oikeaa Jumalaa /Jumalatarta.
Rauhaa;)
Luitko kirjoituksen edes kunnolla kun väität tuollaista?
Kirjoitit "olen jo pelastettu", Miksi uskoa ?.
Olisiko sinun hyvä tutustua lähemmin siihen, mitä pelastus on ?
http://www.nic.fi/~jlindell/pelastusvarmuus.htm
Kiitos linkistäsi.
Ohessa ote linkissä olevasta kirjoituksesta.
Tuo varmasti auttaa monia ymmärtämään pelastuksen
perimmäisen tarkoituksen;
"Jumalan edeltä tietämisen, edeltä määräämisen, valinnan ja kutsumisen suhteen on erilaisia näkemyksiä. Vaikeutena on, ettemme täysin ymmärrä Jumalan olemusta ja Hänen tapaansa toimia tässä ajassa. Lisäksi meidän tulee huomioida, ettei Jumala ole ajasta riippuvainen, kuten me ihmiset olemme. Hän jo tietää jo etukäteen meidän sydämemme asenteet (Ps.139) sekä meidän valintamme erilaisissa tilanteissa. Hän näkee seurauksetkin. Salatulla tavalla Hän myös on mukana tässä maailmassa. Vaikka todella näyttää siltä, että maailma on pahan hallinnassa, niin kuitenkin Jumala on "vallassa" ja ohjaa ihmiskuntaa kohti suunnittelemaansa päämäärää.
Itse Jumala on ulottuvuudessa, jossa aikarajoitusta ei ole, kuten Raamatustakin käy ilmi. Koska Hän on tämän luomakunnan LUOJA, Hän on itse sen ulkopuolella. Silti Hän rakastaa luotujansa ja haluaa ilmestyä ja toimia meidän kaikkien parhaaksi.
Vapaalla tahdolla varustettujen olentojen luomisen myötä Jumala väistämättä delegoi osan vallastaan luoduillensa. Hän halusi suhteen, joka perottuisi vapaudessa toimivaan
rakkaussuhteeseen, koska ainoastaan siinä Jumalan rakkaus toteutuu.Ihmisellä on vapaus tehdä omia ratkaisuja erilaisissa valintatilanteissa. Näin oli syntiinlankeemuksessa ja niin on ollut kautta aikojen. Jumala sallii meidän tehdä vääriäkin ratkaisuja, vaikka ne eivät läheskään aina ole Jumalan tahdon mukaisia. Seurauksista joudumme itse ja kanssamme moni muukin kärsimään, koska "mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää". Jumala kutsuu meidät pelastukseen.
Meidän tulee määrätietoisesti etsiä paikkamme ja tehtävämme siten, että Jumalan tahto saisi tapahtua myös meidän kauttamme.
Jos vielä tiedostaisimme, että voi olla meiltä näkymätön ulottuvuus, monet asiat olisivat myös helpommin tajuttavissa. Kuitenkin joudumme esim. toteamaan, että käsite: näkyvä – näkymätön on aina kiinnostaneet ihmisiä kaikkina aikoina, myös nykyaikana (sadut, okkultismi, science fiction ym.). Tiede ei ole saanut otetta näistä asioista, eikä ole pystynyt niitä tutkimaan. Näin ollen tiede ei pysty tutkimaan Jumalan olemusta.
Huomioiden nämä tekijät meidän on Raamatun sanoman pohjalta löydettävä ratkaisu, joka ei ole ristiriidassa Jumalan kokonaisilmoituksen kanssa. Aihe on meille vajavaisille ihmisille hyvin vaikea"
Vääräoppisuus ei riipu näkökulmasta. Oikeaoppisuus ei ole suhteellista. Totuus ei ole riippuvainen ihmisen uskosta. Vaikka kaikki ihmiset uskoisivat samalla tavalla, he voivat olla vääräoppisia. Jumala on totuus, eikä se muutu miksikään pikkunäppärällä sanailulla ja saivartelulla.
Jumala odottaa ihmiseltä yhtä asiaa: uskoa. Jumala nimittäin haluaa ihmisen kehittyvän, tulevan paremmaksi ja pääsevän lähemmäs jumaluutta. Ihminen, joka ei usko, on pahasti raakile. Siksi Jumala haluaa antaa uskon niille, joita rakastaa – usko nimittäin merkitsee kehittymistä.
Ja toisekseen, usko on positiivinen, hyvä ja rakentava asia. Todellinen, elävä usko tuo rakkautta maailmaan. Myös siksi Jumala haluaa sinun uskovan.
Totta totuus ei ole kiinni ihmisen uskosta.
Jumala on totuus.
"Siksi Jumala haluaa antaa uskon niille, joita rakastaa – usko nimittäin merkitsee kehittymistä."
Hienoa kuulla, että joku on tuota mieltä;
todellinen usko tuo rakkautta maailmaan.
Ja tuo rakkauteen pohjaava usko on positiivinen, hyvä ja rakentava asia.
Hienoa!
Kiitos;)
Hyvä sanoma on oikeasti hyvää sanomaa.
Tähän ei ole mitään vastaan sanottavaa.
Siinä oli oikeanlaista ilosanomaa.
~~~~