Oon entinen ateisti, nykyään uskova. En oo hurahtanut uskoon, en omaa mielenkiintoista uskoontulokertomusta, en koe että alettuani uskoa koko elämäni olisi jotenkin dramaattisesti muuttunut. Se että tulin uskoon, tai ennemmin usko tuli minuun, oli prosessi ja pohdinnan tulosta. Otin uskon vastaan mutta en muuttunut toiseksi ihmiseksi, oon samanlainen luonne kuin ateistinakin olin. Arvonikaan eivät juuri muuttuneet,mutta ajattelutapani muuttui joissakin asioissa´luonnollisesti. Mua ei kiinnosta onko ihminen uskossa vai ateisti, tai kiinnostaa mutta ei jaotteluperiaatteella. Usko on henkilökohtainen asia, ainakin minulle. Puhun mielelläni siitä mihin uskon ja mihin en mutta vain jos toinen siitä on kiinnostunut. Kysyisin teiltä ateisteilta nyt sitä että onko ateismi teille henkilökohtainen asia josta ette puhu jos siitä ei kysytä, vai kerrotteko siitä muille vaikka näitä ei kiinnostaisikaan kuulla, asia jota pitää julistaa.?
Ex-ateistin usko
IslaLumia
361423
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
ihmiset jotka täällä kirjoittelee ole sellaisia jotka kertovat omasta ateismistaan. Olis muuten aika heikko pointti koko palstalla.
ja miksi valkkasit tuhansista vaihtoehdoista juuri tuon?
"Kysyisin teiltä ateisteilta nyt sitä että onko ateismi teille henkilökohtainen asia josta ette puhu jos siitä ei kysytä, vai kerrotteko siitä muille vaikka näitä ei kiinnostaisikaan kuulla, asia jota pitää julistaa.?"
Tän palstan ulkopuolella tilanne on kyllä sellainen etten uskonnoista puhu, koska tiedän että on olemassa taikauskoisia ihmisiä jotka tosissaan uskovat kamelikuskien, tms. nuotiotarinoihin.
Työympäristössä silloin tällöin törmää ihmisiin jotka vääntävät vitsiä ihmisistä jotka uskovat olemattomiin jumaliin. Nauraen paskaisesti päälle.
Parempi niin, onhan tilanne sikäli parempi että pilkataan hihhuleiden uskoa kuin vaikkapa jonkin ihmisen sukupuolista suuntautumista.
Uskon Jumalaan vailla uskontoa.
moni muukin, luonut itse oman Jumalan?
että olet valmis uhraamaan mielestäsi vähäarvoiset kamelikuskit suuresti arvostamiesi seksuaalivähemmistöjen tähden.
"olet valmis uhraamaan mielestäsi vähäarvoiset kamelikuskit suuresti arvostamiesi seksuaalivähemmistöjen tähden."
En toki pidä kamlikuskeja vähempiarvoisian, sivistymärröminä toki, sillä kukapa uskoisi älyttömiin satuhin.
Kamelikuskeja ei tarvitse uhrata - he ovat jo kuolleita. Seksuaalivähemmistöt elävät.
Joten heitä homo voltti!
Nyt Nasselta odotetaan kuperkeikkaa....
Sinä jos kuka olet ekana pilkkaamassa kamelikuskeja (eivät kaikki ole kuolleet tänäkään päivänä). Voisitpa olla hetken heidän housuissaan, niin tajuaisit, miten arvokasta työtä tekevät nyt ja ennen ajanlaskun alkua. Kävellä erämaan hiekassa, ohjata karavaania kauas kukkuloitten yli, pystyisitkö siihen?
Ja ne "viisaat miehet", joska joskus kulkivat katsomaan tähden ohjaamana Jeesus-lasta, kyllä he ovat jääneet historiaan viisaina, ei tyhminä miehinä.
voin sanoa että usko perustuu pelkoon materialisen elämän loppumisena. Usean vuoden etsinnän jälkeen päädyin ateistiksi, koska ateismi on mielestäni todellista henkisyyttä.
En fantasioi enää elämästä "jumalan" kanssa, "taivaasta ja helvetistä".
Ateistina luovun kaikista materialistisista toiveista jatkaa elämääni niin kuin ihminen aistiensa kautta kuvittelee.
Todellista henkisyyttä on se että uskaltaa luopua ikuisesta elämästä, odottamatta mitään palkintoa siitä ja luopumalla egoistisesta toiveesta vaikuttaa jossakin muodossa.
Kun kuolee niin sitten kuolee. Loppu. Piste. Elämäni ei jatku missään muodossa. Kehoni, persoonallisuuteni ja kaikki mahdolliset muodot, missä voit kuvitella elämän loppuvan, loppuvat.
Kerron avoimesti kannastani, jos tilanne vaatii sen selvittämistä. Ei ole mitään erityisiä tuntemuksia sen suhteen. Se on vain fakta. Huomaan että se herättää pelkoa sellaisissa ihmisissä, jotka takertuvat ajatukseen, että heidän elämänsä pitäisi jatkua. Vedotaan rakkauteen, joka sekin on aineellinen käsite ja tuntemus aistien puitteiss. Uskovainen ei tajua että kaikki hänen uskoon liittyvät fantasiansa, ovat aineellisia eli materialistisia elämän jatkuvuuden toiveita, jotka perustuvat pelkoon.
Tässä onkin hyvä reikä kysyä, miten sinä rakastat jumalaa? Mitä on rakkaus?
En saarnaa, voin kyllä kertoa kannastani. Yleensä huomaan että vastapuoli ei pysty käsittelemään asiaa, eikä halua ajatella omilla aivoillaan. Ei uskalla tehdä omia johtopäätöksiä, koska ei ole ilmeisesti kykenevä siihen, ja tyytyy empiiriseen hyväksyttyyn ajatusmalliin, jonka kokee turvalliseksi ja joka varmistaa hänen mielelleen sen, että kyseinen henkilö voi jatkaa materialistista olemassa oloaan.
Mutta haluaisin hieman udella että mihin porukkaan kuuluit, kuinka kauan ja oliko irroittautuminen jengistä vaikeata?
Kokemukseni käsittää perinteisen suomalaisen luterilaisuuden, hellari, tiibetin buddhalaisuus, new age, ja hare krishna. Lisäksi minulla on käytännön kokemusta katolilaisuudesta ja ortodoksisuudesta, myös juutalaisia on löytynyt ystäväpiirissä. Siinä pääpiirteittäin. L
Kaikissa olin mukana intensiivisesti ja täysillä 1-4 vuotta, kussakin tarkoitan päivittäistä aktiivista toimintaa.
Kaikista oli helppo päästä ulos. Jos on oletettavissa painostusta tai syyllistämistä, niistä selviää nopeasti kun mainitsee ottavansa yhteyttä uskontojen uhreihin.
Yleensä ottaen mistä vaan on helppo päästä eroon, jos oikeasti toivoo sitä. Lahkoista lähtijät yleensä valittavat että heitä ahdistellaan ja painostetaan tai sitten jos saa olla rauhassa, valitetaan että kukaan ei välitä.
Lähteminen tietysti vaikuttaa jonkun aikaa psykologisesti, kun joutuu jättämään ystävät jotka on tuntenut jo ehkä vuosia. Ystävyys lahkoissa perustuu kuitenkin siihen että ollaan samaa mieltä uskon asioista, kun ollaan eri mieltä ystävyys päättyy, koska se on perustunut siihen että uskotaan samaan asiaan.
Se on vähän niin kuin kaikessa muussakin. Kirpaisee ekalla kerralla eniten. Useampi kokemus auttaa huomaamaan mistä oikeasti on ollut kyse.
Olen omana projektinani käsitellyt omia pelkojani kai koko elämän ajan. Testaan rajoja ja ylitän kynnyksiä. Helvetin ja rangaistuksen pelko oli todella syvällä. Mutta se on vain psykoloogista ohjelmointia, ja pikkuhiljaa sen pystyy nujertamaan.
Sinänsä en ehkä olisi niin sinut itseni kanssa, jos minulla ei olisi ollut kaikkia näitä kokemuksia.
Asioita voi käyttää oppimiseen, kehittymiseen ja parantumiseen. Asioita voi toteuttaa omaan tahtiinsa. Kaikki on ok ja käytettävissä, kun muistaa että menee niihin mukaan omasta vapaasta tahdostaan ja lähtee pois myös omasta vapaasta tahdostaan. Erilaisiin näkemyksiin perehtyminen laajentaa omaa kuvaa kokonaisuudessaan siitä, että miten käsittää olemassa olonsa.
Typeryyttä on mennä sellaiseen ansaan, että ajattelee että on vain yksi oikea tie. Ainoa oikea tie on oma tie, muut ovat muiden teitä. Vapaa tahto antaa yksilölle mahdollisuudet rajattomaan kokemiseen.
Okei matkalla tulee kokemuksia, kaikki eivät ole hyviä, jotkut ovat olleet tosi ikäviä, mukana myös hyviä hetkiä. Ollaan kuitenkin ihmisten kanssa tekemisissä, se täytyy muistaa.
Omassa elämässäni, olen päätynyt siihen tulokseen, että olen aina tehnyt omat valintani, ja myös kärsinyt sekä nauttinut niiden seurauksista. On turha syyttää ketään muuta. Asiat jotka pätevät minuun pätevät vain minussa, ja jonkun toisen kokemus voi olla täysin erilainen.
Sinänsä en ole uskontoja vastaan. Mutta minua ärsyttää tyhjänpäiväinen mitäänsanomaton saarnaus jossa ei ole mitään konkreettista sisältöä eikä sanomaa. Ja se että sanotaan että on vain yksi oikea uskonto. Se on helvetin tyhmää käyttäytymistä.
Raamatun mukaisessa uskossa ollutkaan.Kirjoituksestasi se tulee ilmi.
ollut heti kasteen jälkeen vai? Kirjoituksestasi päätellen olet jehova tai lestadiolainen. Ne multa on jäänyt kokematta.
Anna KOKO elämäsi Jumalan käsiin!!
Tunnusta Jeesus Kristus ainoaksi toivoksi, pelastajaksesi ja HERRAKSESI.
Siitä lähtee Raamatun mukainen PELASTAVA uskon.
Näin!!
kun pystyt noin kertomaan tarinoitasi uskonnoista, joihin olet aina hetkellisesti kuulunut ja sitten vain yht´äkkiä oletkin "uhri".
Mikä ihmeen "uhri" sellainen ihminen on, joka ei varsinaisesti kuulu mihinkään, on vain etsijän paikalla. Tuollainen poukkoilu paikasta toiseen osoittaa, miten levoton on luonteesi ja missään ei ole hyvä olla.
Ihan tajuan, että kun pääsisit itsesi kanssa tasapainoon, olisit sitten vastaa tyytyvä Jumalan johdatukseen. Sinua ei pakottanut noihin "kokeiluihin" mikään muu, kuin oma levottomuutesi. Sitten löysit levon omasta itsestäsi. Hyvä niin, mutta se ei kohdallasi tunnu vieläkään lopulliselta rauhan saamiselta, olet edelleen ilman rauhaa ja lepoa.
Mehe "kotiisi" ja kiinnitä itsesi yhteen uskoon ja luota saamasi kasteen armoon. Muuta et tarvitse!
otit vastaan? Mistä tiesit mikä on sinun uskosi? Oliko joku sanonut sinulle (oli tietysti) mikä on oikeaa uskomista? Siis: mihin sinä nyt uskot?
"Kysyisin teiltä ateisteilta nyt sitä että onko ateismi teille henkilökohtainen asia josta ette puhu jos siitä ei kysytä, vai kerrotteko siitä muille vaikka näitä ei kiinnostaisikaan kuulla, asia jota pitää julistaa.?"
Kerron, jos joku kysyy. En julista. Voin kyllä mainita, jos se liittyy jotenkin oleellisesti keskusteluun. Silloin voisi olettaa, että niitä kiinnostaa kuulla.
Jotkut ystäväni ovat tulleet uskovaiseksi, isojen rahaongelmien taakan seurauksena. Ja, en tiedä yhtään uskovaista, joka ei olisi ollut joko lapsesta asti pakkosyötetty, tai joidenkin ongelmien (raha, ihmissuhteet ym.)takia uskoistuneet. Eli, olet ensimmäinen aikuinen(?) vapaasti ajatteleva(?) ihminen ilman mentaalista ongelmaa(?) jonka tiedän siirtyneen haihatukseen.
Näin toki ainoastaan, jos vastaat rehellisesti noihin kysymysmerkkeihin kyllä.
Ihan sama suorittaako sitä ateisti tai kristitty. Mielipiteensä toki voi ilmaista ja se on ikävää, että tolkuttoman tuputuksen jälkeen kristitty suuttuu kun ei otakaan vastaan armolahjaa. Tai sitten hän järkyttyy kun kaikki eivät olekaan uskovaisia. Pitäisi se nyt aikuisen ihmisen tajuta että eri uskontokuntaan kuuluvia ihmisiä on melkoisasti Suomessa, mukaanlukien nimelliskristityt ja ateistejakin jonkin verran.
Siitä en pidä yhtään että miksi käännytystyötä pitää tehdä herkässä tilanteessa olevien parissa. Moni voi seota uskonnosta kuin uskonnosta (ateismista on nyt vaikeampi seota kun siinä asioita ei käsitellä taikuuden ja ihmeiden valossa). Melko selkeää aivopesua on kun saalistetaan heikkoja keinoja kaihtamatta. Jos joku ei usko niin voi kokeilla mennä lukemaan mielisairaaloihin raamattua ja ei muuten pääse sisään. Sitä sopii mietti mitä raamatussa on niin vaarallista mielenterveyspotilaille.
Itse olen normaali hajuton ja mauton ateisti ihminen. Tuputtamista en harrasta, mutta jos joku olettaa minunkin kääntyvän tai kannattavan jotakin uskoa niin saattaa katkerasti pettyä (en ole uunotettavissa mihinkään pelkkien sanojen voimalla).
>tolkuttoman tuputuksen jälkeen kristitty suuttuu kun ei otakaan vastaan armolahjaa. Tai sitten hän järkyttyy kun kaikki eivät olekaan uskovaisia>
Tuo on tuota tyypillistä uskosta mitään tietämättömän mutu-heittelyä. Miten voi olla mahdollista, että >hän järkyttyy kun kaikki eivät olekaan uskovaisia>? Kaikki uskovathan ovat olleet tietämättömiä Jumalan olemassaolosta ja uskoon tultuaanhan nimenomaan ymmärretään ettei kaikki ole uskovia! Suuttumisväitteesi kuuluu samaan tolkkutuputus-tulkintaasi.
kun kuvaat itseäsi "mauttomaksi ja hajuttomaksi" ateistiksi. Juuri sellaisen kuvan minäkin olen ateisteista saanut, puhtosia, värittömiä ja pelkälle tikkupullalle maistuviksi olennoiksi.
Voi että! Tuleehan se värittömyys jo siitäkin, kun ajatusmaailma on yksinkertaisen köyhää, ihailematonta ja arvostelevaa.
Luuletko, että tähän maailmanaikaan, kun kaikessa säästetään ja mielenterveyspotilaat jätetään oman onnensa nojaan, jonkun Raamatunlukemisen vuoksi sen seinien sisälle mentäisiin. Siinäkin asiassa olet aika yksioikoisen kuivahko ihminen.
Sinusta huokuu se "aikuisen ateistin" kaikesta pitämättömyys ja syyttely, joka ei ole edes punnittua syyttelyä. Luuletko, että jokainen uskova ihminen on sen kaltainen, että ei tajuaisi, milloin ihmisellä on henkinen tai hengellinen hätä? Ei toki jokainen ole aivopesua harrastava, älähän puhu puppua!
En ole lainkaan järkyttynyt siitä, kun olet ateisti! Ole mitä olet! Silti sanon mielipiteenäni vielä uusiksi: olet todella melko mauton. Sinusta ei "virtaa" mitään, elämäsi vaikuttaa aivan "normaalilta" = ei tapahdu muuta kuin itseensä peilautumista ja omahyväistä itsessään kieriskelyä.
"Kysyisin teiltä ateisteilta nyt sitä että onko ateismi teille henkilökohtainen asia josta ette puhu jos siitä ei kysytä, vai kerrotteko siitä muille vaikka näitä ei kiinnostaisikaan kuulla, asia jota pitää julistaa.?"
...emmää ymmärrä kysymystä...
Miksi ja miten aloit uskoa, ja mihin? Vastakkaista tietä kulkeneena tämä kiinnostaa ihan aidosti.
että ateismini tulee esille vasta kun joku alkaa tuputtamaan uskonasioitaan tai yleisessä keskusteluissa uskonasioista.
Pistän ihmisten uskonkappaleet aina testiin, koska minua ärsyttää sellainen "tietäminen" joka on itse asiassa pelkkää toiveajattelua.
Uskokoot mihin haluavat kunhan eivät tuputa soopaansa muille "totuuksina".
Sinunkin uskosi minua todellakin kiinnostaa koska niin ylimielisesti sitä haluat täällä alentuneesta sävystäsi huolimatta korostaa.
Eli mihin sinä uskot ja ennekaikkea miksi??
Mitä niin ylivertaista tiedät tai olet kokenut, että havainnot todellisuudesta jäävät taka-alalle?
ateismistaan, silloin kukaan ei huomaisi mitään ylimielisyyttä ja alentuneisuutta kirjoituksen hengessä. MUTTA kun kirjoittaa omasta uskostaan, niin heti siinä ollaan näkevinään ties mitä oman egon pullistelua. Kykeneeekö siis ateisti objektiivisuuteen?
Edelleen, onko joku pyytänyt uskovaisia levittämään käännytyssontaa ATEISMI-nimisellä palstalla?
Eipä ollut tarkoitukseni ketään käännyttää.
tähän jahka IslaLumia kertoo pohdintansa hedelmistä enemmän, siitä mihin suureen oivallukseen pohtien vaihtoi ateistisen kantansa uskovaisuuteen...
Melkoista egon pullistelua se kyllä on kun väittää omaavansa sellaista ennenkuulumatonta tietoa joka jyrää tämänhetkisen todellisuuden yli ja ohitse uskovaisuuteen.
Tässä sitä tietämystä odotellessa...
erittäin objektiivisesti, että näen edessäni aivopestyn ihmisen, kun näen edessäni ihmisen, joka lappusia heilutellen sanoo minulle, että jeesus elää ja taivaasen pääsee uskomalla siihen.
muista, että se mitä syöt ja mitä juot, sellaiselta tuoksahdat. ;)
taas joltain fekaalimieheltä näemmä.
Jotkut kysyi mihin uskon ja miksi. Kuten jo kerroin aiemmin uskon Jumalaan joka on kaikkien uskontojen ulkopuolella, joka ei katso uskontoa. Olen kuitenkin kristitty,ja uskon kristinuskon peruskäsitteisiin kuten syntien sovitusoppiin ja ihmisten tasa-arvoon. Tosiaan, en ole hurahtanut tai kokenut mitään kamalaa jonka vuoksi aloin uskoa, koin vain vahvasti että on olemassa jotain suurempaa kuin ihminen. Sain uskon, en itse sitä hankkinut. Ei, en omaa mitään tiettyä "oikeaa uskoa", minulle on kyllä monestikin sanottu mikä olisi se oikea usko mutta luotan enemmän omaan järkeeni ja sydämeeni kuin valmiisiin vastauksiin. Olenko luonut oman Jumalani? Ehkä siinä suhteessa kuin jokainen on tehnyt, jokainenhan uskoo omalla tavallaan loppujen lopuksi. Mutta uskon ettei Jumala muutu sen mukaa mitä Hänestä ajatellaan, eikä Hän lakkaa olemasta sen tähden ettei Häneen uskota ollenkaan. Usko on lähinnä tunnetila, ei sitä voikaan verrata tietämiseen. En tosiaan nyt halunnut paasata uskosta,yritin vastata siihen mitä kysyttiin.
ilman mitään erityisempää tietoa ja pelkkiin tuntemuksiin tukeutuen lasken sinut liian vakavasti fantasiansa ottavaksi toiveajattelijaksi.
No sehän on ihan ok kunhan tosiaan et kenellekään tuputa fantasioitasi "totuuksina", jos se sulle suo hyvän olon.
Niin olisi sinunkin ateismisi ok jos et noin omahyväisesti korostaisi sen ns. totuudellisuutta.
vaan valitettavaa todennäköisyyttä, jota ei kukaan ole täällä kirjoittelevista uskovaisista pahemmin edes horjuttamaan.
Mieluummin haluaisin itsekin ajatella että on jotain tämän elämän jälkeen.
Toiveet vaan eivät aina toteen käy.
mutta Jeesusta en dikannut lainkaan.Ja Jumalakin oli mulle vaan sellainen hätävara, ett kun olin töpännyt niin silloin rukoilin ett Jumala selvitä sä mun sotkut.Joskus siis jumalattomana miehenä eläessä tuntui ett Jumala hjelppaskin??? Mutt arvatkaa tuliko kiitosta ylöspäin? Ei tullut.No eihän Jumala tollaiseeen lähde, Luoja luodun juoksupojaksi.
Myöhemmin sain kohdata Jeesuksen, ja se oli täydellinen vallankumous, halle!
Synnin harjoittajasta tuli evankelista, evankeliumin eteen päin viejä, Ilosanoman kertoja.KIITOS JUMALALLE ja Jeesukselle!
Tää on mahtavaa, ennen kuljin synninpolkuja kadotukseen, nyt saan kulkea Jeesustietä Taivaaseen, halle ja olla ohjaamassa muitakin sinne.
Jos sinä lukijani tietäisit mitä menetät ilman Jeesusta, sinä juoksujalkaa menisit Hänen syliin.
Mutta, mutta saatana, tuo valehtelija, pettäjä on sokaissut sinut.Ja vain valo joka Jumalan evankeliumista "loistaa" Jeesuksen Kristuksen kautta voi antaa sinulle "näön".
Valitse Jeesus , kun vielä voit.Ett häviä kun paikan kadotuksessa.
Siunausta elämääsi!!