Tuossa puolisentoista tuntia sitten olin Helsingin keskustassa. Olin juuri käynyt ostamassa Torey Haydenin uuden kirjan Tiikerilapsi - joka on lukenut tuon, Nukkelapsen tai Hiljaisuuden lapset, tietää että kirjoittaja kertoo omasta työstään psyykkisesti häiriintyneiden lasten parissa.
Vaikka mulla on jo kaksi kirjaa kesken, oli tietysti pakko aloittaa tuon lukeminen saman tien. Seisoin Kaivopihalla odottamassa kaveria jonka kanssa olin menossa syömään, ja täysin keskittyneenä lukemiseen. Jossain vaiheessa aloin hitaasti tajuta että joku seisoo aivan mun edessä, melkein nenä kiinni mun naamassa ja - lukee mulle Raamattua! Koska en halunnut joutua keskeyttämään omaa lukemistani turhanpäiväisellä väittelyllä, jatkoin sitkeästi lukemista, tosin äärimmäisen hitaasti (vaikea keskittyä kun joku messuaa vieressä).
Hetken luulin että tämä Raamattu-täti oli jo lähtenyt pois, mutta hetken päästä hän ilmestyikin takaisin kysymään, mitä luen. Vastasin lyhyesti että kirja kertoo psyykkisesti häiriintyneistä lapsista, ja nainen kysyi moneen kertaan onko siinä niiden lasten selviytymistarinoita. Sanoin että on, ja nainen jatkoi kyselemällä miksen lue vastaavaa aikuisista kertovaa kirjaa. En oikein tiennyt mitä sanoa, totesin että aikuisiahan niistä lapsistakin tulee.
Tilanne jatkui melko pitkään: nainen halusi itse lukea pätkän kirjasta, puheli kovasti mielenterveysongelmaisista aikuisista (ilman mitään johdonmukaista sisältöä) ja lopulta lähti kun soitin kaverille kysyäkseni kestääkö vielä pitkään.
Ihme tapaus, en oikein tiedä mitä pitäisi ajatella. Tuntui kuin nainen olisi yrittänyt pyytää multa apua omiin ongelmiinsa, osaamatta kuitenkaan kertoa mitä oikeastaan haluaa - ja kun tilanne tosiaan alkoi hämmentävällä Raamattuhetkellä... En tiedä voiko tuosta edes päätellä mitään. Ehkä sen, että ainakaan Raamattu ei ole hänen ongelmiaan poistanut. Tiedä häntä :/
Vaikka mulla on jo kaksi kirjaa kesken, oli tietysti pakko aloittaa tuon lukeminen saman tien. Seisoin Kaivopihalla odottamassa kaveria jonka kanssa olin menossa syömään, ja täysin keskittyneenä lukemiseen. Jossain vaiheessa aloin hitaasti tajuta että joku seisoo aivan mun edessä, melkein nenä kiinni mun naamassa ja - lukee mulle Raamattua! Koska en halunnut joutua keskeyttämään omaa lukemistani turhanpäiväisellä väittelyllä, jatkoin sitkeästi lukemista, tosin äärimmäisen hitaasti (vaikea keskittyä kun joku messuaa vieressä).
Hetken luulin että tämä Raamattu-täti oli jo lähtenyt pois, mutta hetken päästä hän ilmestyikin takaisin kysymään, mitä luen. Vastasin lyhyesti että kirja kertoo psyykkisesti häiriintyneistä lapsista, ja nainen kysyi moneen kertaan onko siinä niiden lasten selviytymistarinoita. Sanoin että on, ja nainen jatkoi kyselemällä miksen lue vastaavaa aikuisista kertovaa kirjaa. En oikein tiennyt mitä sanoa, totesin että aikuisiahan niistä lapsistakin tulee.
Tilanne jatkui melko pitkään: nainen halusi itse lukea pätkän kirjasta, puheli kovasti mielenterveysongelmaisista aikuisista (ilman mitään johdonmukaista sisältöä) ja lopulta lähti kun soitin kaverille kysyäkseni kestääkö vielä pitkään.
Ihme tapaus, en oikein tiedä mitä pitäisi ajatella. Tuntui kuin nainen olisi yrittänyt pyytää multa apua omiin ongelmiinsa, osaamatta kuitenkaan kertoa mitä oikeastaan haluaa - ja kun tilanne tosiaan alkoi hämmentävällä Raamattuhetkellä... En tiedä voiko tuosta edes päätellä mitään. Ehkä sen, että ainakaan Raamattu ei ole hänen ongelmiaan poistanut. Tiedä häntä :/
Vastaukset 7
Vanhimmat
mutta Jeesus kyllä. Tänä päivänä on tosi paljon tosi rikkinäisiä ihmisiä, jotka tarvitsevat hyvää sielunhoitoa ja myös ihan kunnon psykiatriaa. Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi, on parasta lääkettä pikaisissa kohtaamisissa. Uskalla olla ihminen toiselle ihmiselle.
nainen on ehkä valheitten kautta vietelty helluntailiikkeeseen ja pakotettu kaduille julistamaan uskoaan ja siitä kunnian ottavat lähettäjät lahkoriivatut jotka tekevät(kun on köyhä ja rahaa ei ole) ahdistetusta ihmisestä hermoraunion ja pelkään mielisairaalan ovien avautuvan pian ellei nainen kadu syntejään ja luovu lahkosta joissa näkyy muuten olevan muitakin "köyhiä" jotka köyhyyden tähden ovat joutuneet "kadulle"
menettely tavan helluntailaisiin( tahallasi tai tahattomasti?)! No tuo vain todistaa tietämättömyytesi maailman yhdestä suurimmasta kristillisestä liikkeestä. Esim. luterilaiset lasketaan kymmenissä miljoonissa mutta helluntailiike sadoissa miljoonissa maailmassa jäsen luvultaan.
Eli , pieniä on silakat(luterilaiset) joulukaloiksi, mutta kiitos Herralle heistäkin:)
kirjoja.
Tuosta naisesta tuli mieleeni eräs kahvilassamme käyvä tapaus, joka lukee Raamattua, saattaa keskustellakin siitä, mutta punainen lanka häviää jonnekin sekavuuteen välillä. Hän on asunnoton, puhuu jostain opiskeluistaan jne. Noin kolmissakymmenissä. Keskustelu saattaa hypätä yhtäkkiä johonkin mainoksiin tai menneisyyden henkilöihin.
Tuskin hän kuitenkaan Helsinigissä olisi, vaan eipä sitä koskaan tiedä.
Antoisia lukuhetkiä, pitäisi itsekin lukea tuo uusin.
>> Noin kolmissakymmenissä.
Enpä minäkään osaa sanoa, muuta kuin että täytyy vain todeta meitä krisseleitäkin olevan todella "moneen junaan", tai pitäisikö sanoa vaunuun ja jokainen tekee tietysti omakohtaista evankelioimistaan itsensä näköisellä tavalla. Valitettavan usein vain on niin, että intoa on kovasti, mutta taidollisuutta ei.
Hienoa oli lukea sellainen kommentti, josta sai kerrankin sellaisen vaikutelman, että asia esitettiin kait ihan objektiivisesti, ilman sen kummempaa tarkoituksenhakuista värittämistä tai kiihkoilua. Kiitokset siitä.
Oli hengellinen kokous menossa, oli ilmeisesti jonkinlaiset tupaseurat meneillään, virsiä, puheita ja kahvistus sen jälkeeen.
Pappi oli jo pitkän tovin puhunut ja kokous väki istui vaivaantuneena salissa odotellen jo puheen loppua ja loppurukousta, nimittäin kahvihammasta kolotti.
Pappi älysi lopettaa, mutta vielä oli yksi puheen vuoro!
Esiin astui kumarainen, känsäkourainen eläkkeellä oleva metsuri.
Hän alotti puuheensa, hieman änkyttäen ja arkana.Pikkuhiljaa kokous väen korvat herkistyivät kuuntelemaan miehen puhetta kun hän vapisevalla äänellä kertoili kovaa elämäänsä ja itkunsekaisella äänellä puheli sitä kuinka Jumala suuressa armossaan antoi hänelle synnit anteeksi ja hän sai ottaa Jeesuksen omaksi Vapahtajakseen.
Kuinka sisäinen lepo ja rauha kohtasi kovia kokeneen, känsäkouraisen metsurin.
Kokous salista ei ollut kuulunut hiiskaustakaan, eikä löytynyt yhtään kuivaa silmäparia tuon vahan, kumaraisen miehen puheen aikana, eikä sen jälkeen.