Muuri välissä minun ja maailman,
harjalla elämän sirpaleita.
Vain yksi pieni ikkuna.
Siitä huudan ajatukseni kaikille kuuroille korville.
Olen naimisissa itseni kanssa.
Ero jatkuvasti vireillä.
Musta morsiuspuku ja sormet ristissä.
Vannoin väärän valan, se oli enne.
Seison alasti edessänne.
nauru ei loukkaa, ei itkukaan.
Kuka heittää ensimmäisen kiven?
Viisas heittää kovaa, niin että tuntuu.
Suru saa minut iloiseksi.
Kipu saa minut tuntemaan.
Hymynaamat vaihtukoot irvistykseen.
Silmäni nauravat kyyneleitä.
harjalla elämän sirpaleita.
Vain yksi pieni ikkuna.
Siitä huudan ajatukseni kaikille kuuroille korville.
Olen naimisissa itseni kanssa.
Ero jatkuvasti vireillä.
Musta morsiuspuku ja sormet ristissä.
Vannoin väärän valan, se oli enne.
Seison alasti edessänne.
nauru ei loukkaa, ei itkukaan.
Kuka heittää ensimmäisen kiven?
Viisas heittää kovaa, niin että tuntuu.
Suru saa minut iloiseksi.
Kipu saa minut tuntemaan.
Hymynaamat vaihtukoot irvistykseen.
Silmäni nauravat kyyneleitä.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Aamen
heittäköön ensimmäisen kiven. Sen jälkeen hän ei ole enää syytön.
Tuo viimeinen säkeistö, opin juuri jotain samantapaisesta. Luinkin jostain. Kunhan löydän sen pääkopastani, palaan asiaan. Siis nauran kyyneleitä, surun kyyneleitä. Samanaikaisuus ei mikään ristiriita.
Moni voisi mennä itseensä mutta ei kestä sitä ahtautta.
olikin, eilen luin
"Der Zuschauer des epischen Theaters sagt: Das hätte ich nicht gedacht. – So darf man es nicht machen. – Das ist höchst auffällig, fast nicht zu glauben. – Das muß aufhören. – Das Leid dieses Menschen erschüttert mich, weil es doch einen Ausweg für ihn gäbe. – Ich lache mit den Weinenden, ich weine über den Lachenden." (S. 54f.)"
lainaus käsittelee Brechtiä
Löytyisikö sama swahilinkielisenä käännöksenä, sillä minun unkarini pääsyt ruostumaan:)
Donnerwetter ja jawohl. Ei löytänyt humaani osaamiaan saksan kielen sanoja viestistäsi.
Selkeästi kuitenkin näytti, jotta viisas ihminen on lauseet väsännyt. Ettei jopa nero.
tähän hätään. Voisi kestää...noo sä voit vaan nauraa :D
Ehkä joku viisas tarttuu siihen kynsin hampain.
viisailla on vähän hampaita ja pitkät kynnet iästään johtuen:)
http://www.ilmainensanakirja.fi/
Ich = minä
lache = nauraa
weinen = kyynelehtiä
Väittäisin että: nauran kyyneleilläni ja itken naurullani olis kohtalaisen oikea käännös.
tarkemmin
Nauran itkevien kanssa, itken naurajille (naurajien kohtaloa?).
kyseistä herraa, mutta ei hän ainakaan paljon minua tyhmempi ole:) Itkeeköhän hän tässä kohtaa itselleen? Niin minä tekisin.
Ei hän itselleen itke vaan tätä maailmaaa...
Se oli semmonen erityinen teatterin muoto, silloin aikanaan herättämään ihmisiä ajattelemaan.
Ehkä joskus toiste lisää. ei hän paljon sua tyhmempi ollut, mutta hakkas päätään seinään, kai?
hän itkee itselleen, koska nauraa itkeville. Sisällään on ristiriita. Ensin lyö ja sitten kostaa itselleen tekemänsä vääryyden. Niin minä teen:)
ja meen...oli vaikea :(
Das Leid dieses Menschen erschüttert mich, weil es doch einen Ausweg für ihn gäbe. – Ich lache mit den Weinenden, ich weine über den Lachenden."
Tämän ihmisen tuska ravistelee minua, koska hänelle olisi toki ulostiekin. Minä nauran itkevien kanssa, minä itken nauravien takia.
*kumartaa ja poistuu*
kaunis ja koskettava
paljon ajatuksen aihetta
miksi elämän sirpaleet ovat harjalla
eivät maahan pudonneet
kerättäväksikö ovat
löydettäväksi
vaiko unholaan jätettäväksi
sammaleen vihreän pehmeyden peitettäväksi
miksi huudat kuuroille
nähdäksesi ehkä
että kaikki eivät sittenkään käännä selkäänsä
unessa
puin minäkin ylleni
äitini vanhaa morsiuspukua
vain huntu oli musta
äitini ei kai koskaan osannut hyväksyä avioliittoani
alasti on hyvä olla
viattomana
puhtaana
haavoittuvana niille jotka tohtivat ymmärtää
uskallettuaan olla heikko
voi tulla vahvaksi
silmäsi nauravat kyyneleitä
elät täydesti
Kiitos että olet.
Sirpaleet ovat harjalla odottamassa sitä päivää jolloin saan kiivettyä muurin päälle ja liimattua ne toisiinsa. Kauhun sekaisin tuntein odotan tuota päivää ja sitä mikä niistä muodostuu.
Huudan kuuroille, koska tiedän etteivät ne vastaa. Kun vielä itse oppisi olemaan kääntämättä selkäänsä niille jotka eivät selkäänsä käännä.
Alasti on mukava olla, jos muutkin ovat. Jos kuitenkin on alasti muitten ollessa vaatteissa, saa todennäköisesti osakseen ihailua tai ivailua. Jälkimmäistä varmuudella.
Elän täydesti, niin paljon kuin pystyn. Tuska on muusani jonka tahtoisin kivittää, mutta jota tarvitsen elääkseni.
Kiitos että ymmärrät.
on omat sirpaleensa, toisilla ne ovat kovin teräviä ja vaikeita käsitellä. Hyvät tikkaat kiipeämiseen auttavat ja niiden nikkaroimiseen voi mennä pieni ihmisikä aikaa. Uskon kuitenkin, että kun ne ovat valmiit, olet myös sinä valmis koitokseen. Kaikki tapahtuu, kun on aika tapahtua. Pienesti koin sen juuri itse tuossa mennäpäivänä :)
Satutettuna sitä käpertyy ja tulee kääntäneeksi selän, vaikkei tahtoisikaan. Vaikeaa joskus se kasvoihin katsominenkin, ei siksi että pelkäisi toista, vaan oman itsensä heijastusta tuon toisen kasvoista.
Ajatusten alastomuus tekee alttiiksi ivalle enemmän kuin ihailulle, mutta joskus jos sen kestää saattaa saada ihailua. Mikähän siinäkin on... vaikkei kumpaakaan pyytäisi..
Kaipa jokainen voi ymmärtää täydesti vain oman tuskansa, jos sitäkään. Aavistan, että sinulla on kyky valjastaa tuska hyvään, ehkä se on jo enismmäinen askel tikapuilla kohti muurinharjaa :)
koskettavasta runostasi, nämä korvat kuulivat.
Sittenhän huutoni volyymi oli oikein mitoitettu:)
korvat eivät särkyneet :)
Runosi on todella puhutteleva, miten usein nauru ja itku kulkevatkaan käsikädessä, miten usein itku peitetään naurilla etteivät muut näkisi alastomuutta. Miten usein halutaan peittää omat haavat, oma rujous, ihmisten pilkalta.
opettajani sanoi minulle kerran, että minussa asuu kaksi eri ihmistä, hyvä ja paha ja että häntä aina pelottaa kumpi tänään astuu ovesta sisään. Hän oli oikeassa. Itsekkin katson aamulla peiliin jännityksellä, tuleeko päivästä paha vai pahempi:)
ajatellut, että vaihtoehtoina olisikin joko pahempi tai parempi päivä?
Itsessänikin asuu kaksi luonnetta, kova ja pehmeä, en osaa sanoa onko niistä toinen paha ja toinen hyvä, koska en ole pässyt selvyyteen onko kovuus aina pahasta tai pehmeys aina hyvästä.
joskus ajatellut ja hyvin pian huomasin ettei se sovi minulle:) Jos olisi valtaa asettaa ja valita vaihtoehdot niin ottaisin epäröimättä sen paremman. Mutta ei niin hyvää, ettei jotain huonoakin. Jos on tarpeeksi kova, niin korkealta tippuessaan ei mene rikki. Jos taas on tarpeeksi pehmeä niin pomppaa... Ihan yhtä hyviä molemmat.
Elämässä on niin paljon sellaista mihin ei itse voi vaikuttaa ja sellaisten asioitten kanssa kun oppisi jotenkin tulemaan toimeen ei ehkä tarvitsisi niin paljoa ajatella eroa...itsestään.
tuohon vertaukseesi taas...olen aina potenut korkeanpaikankammoa :)
Mutta, kiitos seurastasi, työt kutsuvat.