Mielestäni kristinuskon rituaalien on tarkoitus osoittaa, että juuri tämä ihminen ja juuri tämä kirkko/koulu/kauppakeskus/autotalli ei ole saatanan vallassa.
Kyseessä on siis tuntemattoman (projisoitu kätevästi pahuudeksi samalla) pelko, perusturvallisuuden puute ja sen alkeellinen lievittämisyritys toistamalla samaa rutiinia aina kun pelko palaa takaisin.
Nykyään onneksi tunnetaan laadukkaampia keinoja perusturvallisuuden parantamiseksi. Eräs näistä on katsoa sängyn alle ja todeta, että ei siellä mitään peikkkoa ole.
Miksi uskonnot uskottelevat ihmisille, että siellä muka onkin peikko, ja että se poistuu vain palvomalla juuri tätä uskontoa? Helppo selitys: pelolla saadaan valtaa. Uskonnot pyrkivät hallitsemaan ihmisiä pelontunteista käsin. Niiden pahin vihollinen on järkiselitys, joka poistaa pelon tunteen.
Kyseessä on siis tuntemattoman (projisoitu kätevästi pahuudeksi samalla) pelko, perusturvallisuuden puute ja sen alkeellinen lievittämisyritys toistamalla samaa rutiinia aina kun pelko palaa takaisin.
Nykyään onneksi tunnetaan laadukkaampia keinoja perusturvallisuuden parantamiseksi. Eräs näistä on katsoa sängyn alle ja todeta, että ei siellä mitään peikkkoa ole.
Miksi uskonnot uskottelevat ihmisille, että siellä muka onkin peikko, ja että se poistuu vain palvomalla juuri tätä uskontoa? Helppo selitys: pelolla saadaan valtaa. Uskonnot pyrkivät hallitsemaan ihmisiä pelontunteista käsin. Niiden pahin vihollinen on järkiselitys, joka poistaa pelon tunteen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
itse kysymykseesi kirjoituksesi lopussa.
Mix rituaalit jotka on kotoisin Vanhan Testamenttista ja kuvaa tuleva marssijärjestelyä?
Mutta kysy mielummin mix saatananpalvojat käyttää riituaaleja ja harjoituxia ? Ei kait ne huvin vuoxi tehdexessään itsesi naurettava? Pilkkoo vauvoja uhrikukkoloilla. Luurankoineen? Ja mix ne ei ole naurettavia? Mix on telkkari täynnä heiän uskonnosta ja leviää koko ajan? Mix ette soti niitä vastaan?
saatananpalvonta on vain karikatyyri kristinuskosta. Tekin kuvittelette syövänne kristuksen lihaa ja juovanne ihmisverta.
Marssijärjestely kysymykseesi en osaa vastata mitään . Olen kyllä lukenut esimerkiksi Mooseksen kuudennen ja seitsemännen kirjan, mutta ei niissäkään ollut mitään valaisevaan. Samanlaisia rituaaleja demonien poismanailuun, eli minun silmissä yhtä huttua.
Saatananpalvontakin on mielestäni siinä uskonto kuin mikä tahansa muukin. Senkus vain itseään viiltelemään ja kuvittelemaan että "Hitto kun olen paha ja kova ihminen...byähhähähää (pahis naurua)." Lapsia en oikeesti usko pilkotavan mitenkään yleisesti missään menoissa kukkuloilla. Tässäkään tilanteessa se saatana ja usko ei ole se ogelma, vaan ongelma on se että joku on niin pimeä että päättää tappaa lapsia jollekin mielikuvitusolennolle ja vielä saavansa siitä jotain voimaa. Mielenvikaisia ihmisiä on ja tulee aina olemaankin, eikä siihen aina uskontoa tarvita.
Ongelmana ovat mielestäni myöskin ihmiset jotka rukoilevat porukalla estääkseen, että näitä lapsia ei uhrattaisi. Konreettisesti he kuitenkaan eivät tee mitään muuta kuin kauhistelevat, siis minun mielestäni.
Televisiossa ei minun silmissäni mitenkään liikaa tuputeta saatananpalvontaa, vaan ihan jotain muuta uskoa.
Kyllähän yhteiskunta sotii kokoajan mielenvikaisia murhamiehiä ja rikollisia vastaan.
Niin ja saatananpalvojat ovat mielestäni jopa naurettavimpia kuin kristityt. Kompensoivat omaan tuntemusta omasta pienuudestaan uskomalla että jokin vanha vihtahousu tekee heistä suurempia ja vahvempia kuin muista. Suurin osa on wannabe teinejä (-teen luvut, eli alle pari kymppisiä) jotka ovat muka pahoja, mikä käytännössä kuitenkaan ilmene mitenkään :)
>>saatananpalvonta on vain karikatyyri kristinuskosta. Tekin kuvittelette syövänne kristuksen lihaa ja juovanne ihmisverta.>saatananpalvonta on vain karikatyyri kristinuskosta.
Ensinnäkin sinulla on vain omanlaisesi tulkinta kriisinuskosta, jota nyt sitten sattumalta pidät oikeana.
"Ensimmäinen ehtoollinen, jonka Jeesus asetti, oli tavallinen ateria, mutta käytännön syistä se nykyään on tehty muruksi leipää ja tilkaksi viiniä. Olisihan se melkoisen vaativa homma, jos on kymmeniä tuhansia ihmisiä koolla, tavallisen kokoinen ateria, tosin on soppatykkejä, tms. saatavilla."
Totta tarinan mukaan. Mutta jos näkisit ne määrät sileitä seteleitä, mitä ihmiset kirkkoon kantavat veroina, niin kunnollinen ateria ei olisi yhtään liioiteltu vaatimus. Pappi sais vaikka pestä ja voidella ne seurakuntalaisten jalatkin sillä rahalla. Tiedän kyllä, että et ole kirkkouskovainen, tulipahan vain mieleen tuosta vuodatuksestasi. Miksi niitä ihmisiä muuten pitäisi olla kymmeniätuhansia yhtä aikaa koolla?
"Uudestisyntyneet kristityt ei vihaa ketään, vaan rakastaa kaikkia, jotka heitä vainoavat, siis ateistejakin."
No, kukas sinua sitten vainoaa ja kuka ateisti erityisesti? Jos palsta tuntuu raskaalta, niin vasemmalla ylhäällä on nuolinäppäin, jota painamalla pääsee pois:)
sillä, että että rakastatte kaikkia, jotka teitä vainoavat, siis ateistejakin? Miten ateistit sinua vainoavat? Minä en vainoa ketään. Onko tämä jokin omatekoinen marttyyrinkaapu, jonka olet itsellesi kehitellyt?
tuollaiset ajatukset koskaan mieleen, kun HPE on käynyt. Kyllä se on muistoateria ja syntien anteeksisaamisen paikka. Siihen paikkaan sinuakin kutsutaan, se on kaikille avoin.
Hevonpaskanerite vai?
HPE itsellesi äliö.
Valolla on dualistinen luonne, samoin hiukkasilla. Kuten myös olevaisella, on olemassa materiaa ja sitten henkeä. Myös hyvällä on vastinparinsa paha.
jo aikoja sitten. Nykyään ymmärretään että hyvä ja paha ovat vain nimikkeitä, joiden tarkka määrittely on mahdotonta.
Esimerkki: seisot rautatievaihteen edessä. Kahdella vierekkäisellä kiskoparilla työskentelee toisella miesporukka ja toisella vain yksi mies. Näet, kuinka juna syöksyy kohti toista miesporukkaa, joka ei mitenkään voi paeta alta pois. Kääntämällä vaihdetta voit pelastaa miesporukan, mutta juna syöksyy yksinäisen miehen yli.
Kumpi siis on hyvä teko, se että pelastat miesporukan kääntämällä vaihdetta vai se, ettet puutu tilanteeseen ollenkaan, jolloin miesporukka kuolee muttet joudu vastuuseen yhden miehen kuolemasta?
"Dualismi (latinaa) on oppi kahtalaisuudesta tai kahtiajaosta. Filosofiassa dualismilla tarkoitetaan kaksijakoista käsitystä todellisuudesta.
Taolaisuudessa Yīn ja Yáng -kuvio symboloi luonnon ja taolaisuuden dualismia
Filosofiassa, tarkemmin ontologiassa, dualismilla tarkoitetaan kahden itsenäisen alkuperusteen eli substanssin olettamista. Uskonnonfilosofiassa dualismilla tarkoitetaan kahden yhtä alkuperäisen alkuolennon tai alkuvoiman, hyvän ja pahan, olettamista. Mielenfilosofiassa dualismi tarkoittaa, että henki ja aine, sielu ja ruumis ovat kaksi olemukseltaan erilaista tosioliota (kartesiolainen dualismi). Dualismin vastakohta on monismi, yhtenäisyyden oppi, sekä joskus myös pluralismi eli monijakoinen todellisuuskäsitys, useiden alkuperusteiden olettaminen."
Näillä tiedoilla ajaisin yksittäisen miehen yli ja tekoni edustaisi hyvyyttä. Jos tietäisin, että miesporukassa olisi yksi terve kolmikymppinen perheen isä, jonka kuolemasta seuraisi erittäin suurta kärsimystä vaikkapa 30 ihmiselle. Kun otetaan huomioon, että isän kuolema voisi pilata vaikkapa kahden hänen lapsensa elämän ja tuska kertautuisi heidän lapsilleen. Oletetaan, että tämän henkilön lisäksi miesporukassa olisi henkilö, jonka syntymätön lapsenlapsi toteuttaa fuusiopommin räjäyttämisen Lontoossa vuonna 2048.
Tässä tapauksessa olisi absoluuttisesti hyvää ajaa miesporukan päälle vaikka toinen raide olisi tyhjä. Mitä mieltä olet keksinkö mainion lisäyksen esimerkkiisi?
Mutta vastaan vasta kalareissun jälkeen :)
täytyy itsekin mennä vähän ulkoilemaan, kun on sen verran nättipäivä.
Hyvyyskin on suhteellista. Hyvyys riippuu katsojasta. Jonkun hyvyys on toisen pahuus.
näin tietysti on. Nimimerkki EJKR kirjoitti jokin aika sitten palstalla. Hänen aloituksensa oli melko provosoiva, joten hänen kirjoituksensa herättivät paljon vastustusta. Hän painotti sitä, että moraali on aina pohjimmiltaan subjektiivista. Siitä huolimatta, että sen tueksi voidaan ottaa yhteisöjen sääntöjä.
lähes loputtomasti, mutta vain lähes. On siis teoriassa määrittää kumpi teko olisi parempi. Käytännössä emme mitenkään voi tietää tekojemme kaikkia seurauksia.
Täydellisen hyvää tekoa ei siis voi tehdä. On vain hyviä tarkoituksia. Kun puhumme hyvistä teoista, puhummekin yleensä vain hyvistä tarkoituksista, paitsi milloin on sattunut käymään tuuri ja hyvän tarkoituksen sisältämä tulevien ennakointiyritys osuu oikeaan.
kannattaja, mitä tulee luonnonilmiöihin tai vaikkapa biologiaan. Aika moni asia tuntuu rakentuvan vain kahdesta osasta.
Vastinparit ovat kyllä minusta erilaiset, eli:
Materia ja antimateria, henkisyys ja tiedostamattomuus. Tuolle henkisyydelle ei löydy suoraan hyvää vastinetta, mutta teismi, ateismi, musikaalisuus, epämusikaalisuus, nyt esimerkkeinä, kun mennään alaluokkiin.
Näitä ei pidä tulkita hyvä ja paha akselilla, koska hyvin tiedetään, että jonkin esittämä epävireinen epämusikaalisuus saattaa toisen korvissa kuulostaa hyvinkin musiikilta. Ts. vastaanottajalla on asiassa oma painava sanansa sanottavana, kun henkisyyden hyvyyttä tai laadullista heikkoutta mitataan. Ihmisten omat eettiset normit ovat osa tätä henkisyyttä ja myös ne vaihtelevat ajan saatossa.
..mutta olenko sitten hyvä vai paha, jos en ota vastuuta miesten elämistä enkä vivusta, vaan annan junan mennä menojaan tekemättä mitään? Kuolisi sitten joko yksi tai sata ihmistä.
tilanne, jossa puhtaasti hyvää päätöstä ei voi tehdä. Se on ihan oikeasti järjestetty koetilanne. Koetilanteessa suurin osa ihmisistä ei kääntänyt vaihdetta.
vastustaa! Paras vastutus tulee meiltä uudestisyntyneiltä kristityiltä. :)
Rituaalit ja uskonnolliset palvonnat ei pelasta ketään.
Jumalaa kannattaa toki ylistää ja kiittää Jeesuksen Kristuksen nimessä, mutta se ei ole sama, kuin esim. allahin palvonta, josssa täristäään pelosta, koska ei tiedetä, mitä olematon allah tekee?
T: Jumalan hullu
maailmaa rakastanut, että antoi ainoan Poikansa, ettei yksikään joka häneen uskoo hukkuisi,vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa, maailmaan, maailmaa tuomitsemaan,vaan sen tähden että maailma hänen kauttansa pelastuisi.
JOHANNEKSEN EVANKELIUMI 3:16-17 jakeet
lainauksesi ulkoa vai tavasitko kirjasta?
Kuinka pitkiä pätkiä raamattua uskovaiset opettelevat ulkoa?
Se edellisen krjoittajan litannia siitä ristinkuolemasta ja pelastuksesta on kyllä minun mielestäni pelkkää hokemaa, joka on minun mielestäni just siitä rituaalia tai jotain salaseuran omituista koodikieltä, eikä sillä ole mitään tekemistä yleisen todellisuuden kanssa.
Tuskin niitä monikaan ulkoa opettelee, mutta kuka lukee ja kuinka usein, raamatusta samoja kohtia yhä uudelleen ja kenelle sitten jää paremmin muistiin, niin että osaa ulkoa ja kenelle huonommin; ei usko tee meistä SIINÄKÄÄN suhteessa tasapäisiä...
miten ihan konkreettisesti se, että jumala tappoi poikansa, eli itsensä ja pyhän hengen samaan syssyyn pelastaisi yhtään ketään yhtään miltään.
>>> Nykyään onneksi tunnetaan laadukkaampia keinoja perusturvallisuuden parantamiseksi. Eräs näistä on katsoa sängyn alle ja todeta, että ei siellä mitään peikkkoa ole. >>>
-Ai jaa, tuopa onkin mielenkiintoista, että ateistit mm. noin toteuttavat käytännössä sitä kovasti mainostamaansa "järkiperäisyyttä"...!
-Kuuluisiko perusturvallisuuteen masennuksen torjuminen ja ennalta ehkäiseminen? Jos näin on, niin miksi siinä sitten on onnistuttu niin huonosti ja masennus on kasvanut suomessa kuta kuinkin samassa suhteessa kuin kirkosta eroaminen?
>>> Miksi uskonnot uskottelevat ihmisille, että siellä muka onkin peikko, ja että se poistuu vain palvomalla juuri tätä uskontoa? Helppo selitys: pelolla saadaan valtaa. Uskonnot pyrkivät hallitsemaan ihmisiä pelontunteista käsin. Niiden pahin vihollinen on järkiselitys, joka poistaa pelon tunteen. >>>
-Millaista valtaa? Onko kristillinen puolue suomessa yli muiden? Millä tavoin kirkko hallitsee ihmisiä; pakottaako se esim. heidät joka sunnuntai kirkkoon että saisivat sieltä joskus sielulleen virkistystä, ehkä "hengen ravintoakin" ja vastinetta kirkollisverolle?
-Niin ja TAAS täytyy oikaista tuosta virheellisestä väittämästä että "palvotaan uskontoa"... Ei, vaan kaikkialla läsnä olevaa Jumalaahan me uskovat palvomme, emmekä mitään uskontoa, kirkkoa, enkeleitä, pyhimyksiä, pappeja, saarnaajia tai muita ihmisiä tai kuvia. Jumala on ainoa joka ansaitsee kaiken kiitoksen, ylistyksen ja kunnian.
-Minkälaista parempaa "perusturvallisuutta" ateistinen uskomus tarjoaa, verrattuna kristinuskon antamaan turvaan, joka on laadultansa vielä syvempää, kuin pelkkä "perusturvallisuus", jolla kai yleensä käsitetään enempi ulkonaista ja yhteiskunnallista ja sosiaalista turvallisuutta; siis mitä sisältää "ateistinen tuvallisuus"? Sisältääkö ja antaako se ihmiselle ja hänen sielulleen sisäisen rauhan, ja jos antaa, niin mihin se perustuu, mikä on se "järkiselitys"?
Kun minä, ennen uskoontuloani, pelkäsin mm. sitä että jos joudun autolla ajaessani hirvikolariin, niin miten ateismin uskomukseen uskova olisi rauhoittanut minua sen pelon suhteen.? Uskoon tultuani tuo, kuten muutkin pelot ovat jääneet pois, vaikka tietysti tiedostan vaaran olemassa olon, mutta se ei esiinny pelkona kuten ennen.
Korjaus: en tarkoittanut siis "ateistinen tuvallisuus", kuten oli tullut virheellisesti tuossa kommenttini toka vikassa kappaleessa vaan "ateistinen turvallisuus"... (Ettei nyt joku ala, järkiperäisesti, selittämään sen tarkoittavan oman tuvan omistamista, kun omistajat ovat ateisteja... Tarkoitin kaikkien, siis myös vuokralla asuvien ateistien turvallisuuden laatua ja perustetta...)
En tiedä kuinka moneen ne helvetillä ja saatanalla pelottelut sekä perisynti uppoavat, mutta pelottelusta ja syyllisyyden luomisestahan siinä on kyse. Niihin uskon luomiin uhkakuviin sitten tarjotaan uskoontuloa ratkaisuksi. Se on kyllä vallankäyttöä. Kuinka iso merkitys kristinuskossa on asetelmalla uhkakuvat/ratkaisu, sitä en tiedä. Jotkut ainakin tuntuvat jauhavan siitä melko paljon.
Masennus nyt on luku sinänsä. Siitä aiheuttavat monet tekijät ja moneen suuntaan. Usko voi jonkun kohdalla auttaa, mutta toiisen kohdalla vaikutus voi olla päinvastainen. Sen arviointi kannattaa kuitenkin perustaa vähän asiantuntevampiin syy- ja seuraussuhteiden tarkasteluun, eikä pelkästään hätäisiin mutupäätelmiin.
En oikein ymmärrä, miksi ateismin pitäisi antaa jotain turvallisuutta. Eihän ateismia valita omaksi turvan lähteeksi. Terve itseluottamus ja asioiden ymmärtäminen luo turvallisuutta ja on varmaan osittain syy siihen, miksi joku on ateisti, eikä kaipaa isäjumalaa turvakseen.
Niinhän sen pitäisi olla yleensäkin: Tiedosta vaaran olemassaolo, mutta älä antaudu liiallisen pelon valtaan. Järkevällä ajattelulla ja itsekurilla pääsee samaan tulokseen.
hyvin selostettu painovirhe!
Ateistit tuntuvat jotenkin kovin epäoleellisella tavalla ja käsittämättömän innokkaasti kritisoivan uskovien uskostaan elämäänsä saamaa sisältöä, johon kuuluu oleellisesti mm. turvallisuuden tunne, jonka johdosta esitin tuossa edellä tällaisen konkreettisen kysymyksen:
"Kun minä, ennen uskoontuloani, pelkäsin mm. sitä että jos joudun autolla ajaessani hirvikolariin, niin miten ateismin uskomukseen uskova olisi rauhoittanut minua sen pelon suhteen.?"
...ja kerroin myös millaisen avun minä sain pelkooni, kun tulin uskoon:
"Uskoon tultuani tuo, kuten muutkin pelot ovat jääneet pois, vaikka tietysti tiedostan vaaran olemassa olon, mutta se ei esiinny pelkona kuten ennen."
-Vastauskommentissasi sanot:
>>> Niinhän sen pitäisi olla yleensäkin: Tiedosta vaaran olemassaolo, mutta älä antaudu liiallisen pelon valtaan. Järkevällä ajattelulla ja itsekurilla pääsee samaan tulokseen. >>>
-Mielestäni et selkeästi vastannut kysymykseeni, vaan ikään kuin ratsastit minun omalla kommentillani. Vieläkin odotan selkeämpää vastausta: mikä on ateismin vastaus mm. ko. tyyppiseen pelkoon; mitä on esim. tuossa tilanteessa se "järkevä ajattelu" ja "itsekuri", ja miten miten on, vähentävätkö ne tuollaista pelkoa...? Minäkään en uskaltanut edes puhua pelostani kenellekään, vaikka pelkäsin. Mutta jos olisin "antautunut liiallisen pelon valtaan", niin luultavasti en olisi uskaltanut lähteä ajamaan ollenkaan.
Ei-uskovien keskuudessa ei juurikaan, eikä varsinkaan miesten keskuudessa, puhuta peloista toisille, koska tiedetään ettei siihen toisella ei-uskovalla ole juuri muuta apua annettavana, kuin olalle taputtelua; sitten vain ollaan, kukin omissa peloissaan, kuka milloinkin ja missäkin peloissa. Toisin on uskovien suhteen: jos joku asia pelottaa tai ahdistaa, niin voi aina pyytää jotain uskovaa rukoilemaan asian puolesta tai voidaan yhdessä rukoilla. Ja voin sanoa, että rukous auttaa AINA sellaisissa tilanteissa.
Olin taas pois palstalta.
Jos joku asia pelottaa, niin sitä kannattaa tutkia kaikin puolin, siis nostaa kissa pöydälle. En minä sen kummempaa osaa sanoa. Toimet pelon voittamiseksi ja vaaran välttämiseksi vievät asiaa eteenpäin. Jos hirvet pelottaa, niin pitää toimia siltä osin, kuin on mahdollista, eli olla valpas, eihän siinä muuta voi tehdä. Itse pelko ei vie asiaa eteenpäin.
Eräs sairaanhoitaja kysyi kerran, että miten suhtaudun syöpään. Sanoin, että otan elintavoissani ja valinnoissani huomioon tutkimustulokset siitä, mikä edistää syövän syntyä. Perimääni en voi vaikuttaa. Jos syöpä kuitenkin iskee, niin minun ei tarvitse ainakaan itseäni syytellä, ja turha sitä on murehtia asiaa, joka ei ole tällä hetkellä vaivana.
Kuten sanoin, ateismista ei haeta apua ja turvaa. Se on vain käsitys(huom käsitys, EI ratkaisu) olevaisuudesta ja maailmasta. Pelko on kokonaan toinen juttu. Minä en ole tarvinnut pelkoihin mitään rituaalia tai yliaistillista ratkaisijaa. Joku toinen tarvitsee. Se on hänen asiansa.
Kun tiedän itse missä menen, tunnen oloni turvalliseksi, siksi perehtyminen pelottaviin asioihin antaa minulle turvallisen olon. Ulkopuolisten vakuuttelut ja sepustukset eivät minua lohduta, ellei löydy johdonmukaisia ja asiantuntevia perusteluja.
Me olemme niiin monenlaisia, siksi ei ole olemassa yhtä patenttiratkaisua kaikkien pelkoihin ja murheisiin.
oli jälleen ilo huomata, miksi olet minun ylipapittareni:)
Konnan sanoin: "Vaikka matelijan tie on kivikkoinen ja kuuma, myös meistä jälki jää"
Kaipaamme ihan pienestä saakka rituaaleja. Samat sadut, saman henkilön lukemina, samalla äänellä, sama silitys lapsen poskelle, samat kaverit koulutiellä, sama ope, samat pihaleikit, ja paljon samaa tulee myös nuoruusaikaan, sitten aikuisuuteen ja jälleen kierto jatkuu omien lastemme kautta.
Jos vertaan noita "normaaleja" rituaaleja joita meissä kaikissa on, en millään osaa yhdistää niitä kristinuskon rituaaleihin. En varsinkaan, jos samassa yhteydessä puhutaan Saatanasta.
Tarkoitatkohan rituaaleilla kotien, kauppakeskusten ja muittenkin julkisten tilojen siunaamista?
Uusi kotini siunattiin 60-luvun lopussa. Se oli silti tavallinen koti, ei mikään kirkollinen koti. Siellä elettiin normaalia elämää, iloittiin ja itkettiin. Ikäpäivänä en olisi osannut ajatella, että siunauksella ajettaisiin vihollinen Saatana kodistani pois! En tuntenut olevani SEN vallassa.
Kaikki ihmiset pelkäävät tuntematonta, kunnes tottuvat siihen. Jos tottumista sanot rutiiniksi, niin olkoon vaikka se sana siihen sopiva.
Toisaalta - tuttua ei tarvitse pelätä, joten rutiini on vienyt jo pelon pois, eikä sitäkään tarvita.
Kyllä perusturvallisuus tulee ihmiseen aivan pienenä, sitä ei lopullisesti voida enää muuksi muuttaa. Siksi vanhempipen vastuu on ilmeisen suuri, miten omaa "taintaan" kasvattaa ja minkä turvan hänelle antaa.
Sängyn alle katsominen ja peikot siellä, sehän vain herättää suurta mielenkiintoa ja mielikuvituksen vellontaa, ei niinkään turvallisuudentunnetta.
Mikä on "laadukas keino" silloin, kun perusturva on jo poissa? Minusta se on lapselle syli ja aikuisellekin lähelläolo. Siinä ei kysytä sukulaisuutta, siinä on ihmisistä kysymys.
Puheesi vallankäytöstä menee yli ymmärrykseni. Noin lapsenomaisesti ei kukaan voi toimia. Ainoastaan, mikäli on itse kokenut pelontunteensa poistuvan "järkiselityksellä", se voi onnistua,mikä taas on hepponen selitys.
Tuo selitys kaipaa sen, että ihminen (lapsi) on aina riippuvainen vanhemmistaan. Heti, kun hän pelkää, hänen on saatava järkiselitys aikuiselta. Tällainen kasvutapa aiheuttaa lapsessa epävarmuutta muita ihmisiä kohtaan, tekee alttiiksi epäuskolle, varsinkin jos kuulee esim. kavereiltaan muita "selviytymiskeinoja".
Lapsi tarvitsee kasvaakseen myös pelkoja, uhmatakseen niitä ihan ITSE, omilla keinoillaan.
Kaikessa eivät vanhemmatkaan voi meitä auttaa ja valistaa. Pohjan epäuskolle voi ateisti kyllä lapselleen antaa, mutta, voi häntä "kenen kautta se tapahtuu...muistanet myllynkiviajatuksen..."
Ja tästä skriipustuksestani tulee naivistin nimi! Antaa tullas vain, voin sen vastaanottaa.
Tervehdys "siskolle" :D