moi. elikkä oon pian 14 v tyttö jolla on ihan kamala koirakuume. oikeestaan chihuahuakuume. ollut jo 4 vuotta. olen halunnut jo 4 vuotta pitkäkarvaista chihua, black & tan värisenä ja narttuna. nimikin sille jo on. olen itkenyt jo parisen vuotta muutaman kerran viikossa koska haluan sen, ennätys viikon putkeen. aika outoa ? :D mutta en voi saada sitä vasta kuin muutaman vuoden päästä kun asun omassa talossa (yks mun perheenjäsen on allerginen kaikille eläimille). joten olen itkenyt sitä koska en voi saada sitä. nyttenkin oon just itkenyt niin paljon että silmät on niin kuivat kun itken niin sieltä ei enää tule kyyneliä. ja ne on ihan punaset. KAIKILLA mun kamuilla on koira, tai no yhellä kissa. ja oon AINUT meidän luokalla jolla EI oo mitään eläintä. ja sit ne aina välkillä ja vapaa-ajalla puhuu niistä ja hoitaa eikä voi olla. oon kysyny voisinko joskus hoitaa niitä, vastaus on ei.. :( mun mieli on ollut jo muutaman vuoden ihan maassa ton chihujutun takii. olen tulostanut jo pari vuotta sitten sille hoito-ohjeet ja huoneeni on päällystetty chihukuvilla. olen käynyt myös kerran yhdessä chihutapaamisessa, mutta lähdin sieltä kesken kaiken pois koska aloin itkemään aivan hysteerisenä, tuli jotenkin paniikki koska itellä ei oo chihua eikä voi olla pitkään aikaan. parissa eläinnäyttelyssäkin on tullut käytyä ja jokaisessa itkettyä. mua ei kiinnosta mut rodut kuin chihut. aion ihan varmasti ostaa ihona chihun heti kun muutan pois kotoa. SE ON IHAN VARMAA. kerran meinasin ostaa sille pannankin jo. silmät on nyt ihan turvonneet itkemisestä :/ tänäänkin, kun menimme katsomaan 9-viikkoista koiranpentua sukulaisten luo kilsan päähän ja sukulaiseni kysyi haluaisinko koiran niin en pystynyt vastaamaan vaan aloin itkemään. huomenna mennään taas kylään niille ja saa nähdä pystynkö lähtemään sinne. olen aivan varma että alan itkemään.
Joten mitä mä voisin tehdä, koska itse en voi saada muutamaan vuoteen chihua ja enkä pysty hoitamaan niitä tai mitään, koska alkaa itkettämään niin paljon? Ei kai tässä auta muu kuin odottaa muuttoa. Ja itkeä. Kukaan ei pysty tajuamaan kuinka hemmetisti sellaista haluan. Ja onko täällä kenties joitain joilla olisi sama ongelma?
Joten mitä mä voisin tehdä, koska itse en voi saada muutamaan vuoteen chihua ja enkä pysty hoitamaan niitä tai mitään, koska alkaa itkettämään niin paljon? Ei kai tässä auta muu kuin odottaa muuttoa. Ja itkeä. Kukaan ei pysty tajuamaan kuinka hemmetisti sellaista haluan. Ja onko täällä kenties joitain joilla olisi sama ongelma?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tiedän että se voi olla ikävää ettei ole omaa koiraa..Mutta ootas ko se päivä koittaa,niin sitä riemua ei mikään voita. Meil oli perhees kyllä koira,mut se oli kaikkien yhteinen rekku ja pidin enemmän pikkukoirist.Mutta se ilo sitten kun sai omilla rahoilla(jotka olin säästänyt) ostaa juuri sen rodun minkä halusin.(kääpiöpinseri).Niin tiedoks sullekin ettei nää pikkukoirat mitään halpoja chihut on suunnilleen 800-1500euron luokkaa,ehkä 1000e useiten..
Mut Kaiken lisäksi koira oli iki omani,ei kenenkään muun...
Kaikki hakeminen,kotiin tulo ja muu oli jännää..Ja vaikka se pissi,teki vahinkoja se oli parasta mitä minulle oli tapahtunut ja on edelleen.En vaihtaisi koiraa mihinkään..Se viisas kuin mikä..=D..Ja koulutuskin on kivaa puuhaa..
kamalaan koirakuumeeseen en voi muuta neuvoa,kuin kärsivällisyys,ja lievittäisi varmaan jos saisit jonkun hoitokoiran(jota lenkittää),ja esim. näyttelyihin voi mennä katselemaan kyseistä rotua..Ja tietenkin saahan sitä ostaa etukäteenkin "Koirakamaa"..vaikka koira tulisikin vuosien päästä..Koskaan ei voi olla liikaa kaulapantoja,leluja..varsinkin tämä tuhoa,rikkoo niitä..=DEttä ikinä ei ole liikaa..
OLISI IHANAA JOS OLISI NÖFFI TAI BERNHARDILAINEN JA SELLAINEN JONKA KANSSA OLISI IHANAA ISTUA TAKKATULEN ÄÄRESSÄ JA NAUTTIA ELÄMÄSTÄ..
Hei!
Olen itse ottamassa koiraa.Asun vantaalla,ajattelin,että jos asut lähellä saisit hoitaa minun koiraani :)
Elämä ei ole helppoa, piä siitä sun unelmasta kiinni.Mäkin halusin aina pienenä (kun asuin kotona) koiran, ja aina kun sain, hoisin vähän aikaa ja sit jätin äitin ja isin hoidettavaksi.Olin tottunut elämään koirien kanssa ja hankin koiran, joka oli menossa lopetettavaksi kun muutin omaan asuntoon, se oli maailman fiksuin koira (makasikin tassut ristissä
Olen itsekkin 14w tyttö. Kun luin tota sun juttua, niin se oli, kuin olisin sen ihan itse kirjoittanut. Ainoat jutut jokka ei ole identtinen näissä meidän koirankuume, kyyneliä jne. tositarinoissamme on että minä olen menettäny sydämmeni chihujen lisäksi shetlanninlammaskoirille ja että kukaan mun perheessä ei ole allerginen. Toivotan sulle jaksamista ja onnea, että toiveesi joskus vielä toteutuisi.