Hume sanoo: "Tosiasioista ei voida johtaa moraalisia arvolauselmia"
Hallituksen näkökulmasta tämä tarkoittaa, ettei tosiasia, eli se, että lupaus on annettu, siitä voidaa johtaa se, että olisi moraalisesti välttämätöntä nostaa hoitajien palkkaa 500 eurolla.
Ts. >> virhepäätelmä hallitukselta
Toisaalta toinen virhepäätelmä: "valtiolla on järjestämisvastuu terveydenhuollosta". >> Eduskunta voi säätää pakkolain terveydenhuollon turvaamiseksi.
>> Toinen virhepäätelmä
Kolmanneksi: "Hoitajat joukkoirtisanoutuvat" >> Heillä on vastuu potilaiden mahdollisista kuolemista toimenpiteessä.
>> Taas virhepäätelmä.
Hallituksessa olevat toimijat eivät poliitikkoina ole koskaan kyenneet perustelemaan Humen giljotiinin mukaisesti arvopäätelmiä puhtaan subjektiivisesti, ymmärtäen sen, ettei arvopäätelmiä voida johtaa tosiasioista sinänsä.
Johtuneeko siitä, ettei ainakaan kokoomuslaisten päättäjien ajatusmalleihin ole koskaan kuulunut logiikan ja järjellisen päättelyn periaatteet?
Hallituksen näkökulmasta tämä tarkoittaa, ettei tosiasia, eli se, että lupaus on annettu, siitä voidaa johtaa se, että olisi moraalisesti välttämätöntä nostaa hoitajien palkkaa 500 eurolla.
Ts. >> virhepäätelmä hallitukselta
Toisaalta toinen virhepäätelmä: "valtiolla on järjestämisvastuu terveydenhuollosta". >> Eduskunta voi säätää pakkolain terveydenhuollon turvaamiseksi.
>> Toinen virhepäätelmä
Kolmanneksi: "Hoitajat joukkoirtisanoutuvat" >> Heillä on vastuu potilaiden mahdollisista kuolemista toimenpiteessä.
>> Taas virhepäätelmä.
Hallituksessa olevat toimijat eivät poliitikkoina ole koskaan kyenneet perustelemaan Humen giljotiinin mukaisesti arvopäätelmiä puhtaan subjektiivisesti, ymmärtäen sen, ettei arvopäätelmiä voida johtaa tosiasioista sinänsä.
Johtuneeko siitä, ettei ainakaan kokoomuslaisten päättäjien ajatusmalleihin ole koskaan kuulunut logiikan ja järjellisen päättelyn periaatteet?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Humen giljotiini on hyvä esimerkki.
Annettu "ymmärtää" vaalien alla ei todellakaan tarkoita "ymmärryksen kohteen" oikeutta vaatia kuluttajansuojaansa.
Kokoomuksen biljardipöydässä Kataisen voimakkaasti lyömä pallo ei siirrä kohdattua palloa normaalien kuluttajansuojan edellyttämien lakien mukaisesti. Pallo siirtyy vain pari piirua eteenpäin. Kolo saa odottaa.
"esimerkiksi 500 euroa". Kysyn mä?
Kaikki puolueet innostuivat antamaan hoitajille kunnon korotukset. Ilta-Lehden haastattelussa kaikki puolueet keskustaa lukuunottamatta antoivat innokkaasti tukensa 500 euron korotuksille. Keskustakin kuulemma puoluesihteerinsä toimesta vastasi jälkikäteen nokitukseen.
Se Sari Sairaanhoitaja. Kokoomus kohdisti mainontansa ytimen tehyn jäsenistöön ja sai vastakaikua. Elämä on kuitenkin vuoroin vieraissa-oloa, mitä kokoomus ei ymmärrä. Sehän sai jo vaalivoiton??
1. Suomalaisilla on oltava oikeus saada laadukasta terveydenhuoltoa. Hoitojonot on kyettävä purkamaan kaikkialla Suomessa. Tämä edellyttää terveydenhuollon määrärahojen turvaamista.
2. Seuraavalla tulopoliittisella kierroksella on koulutettujen, naisvaltaisten alojen palkkoja nostettava reilusti. Nyt tarvitaan tasa-arvotupo. Valtion on korotetulla valtionosuudella tuettava sellaista kuntasektorin palkkaratkaisua, jossa koulutetuille ja naisvaltaisille aloille – kuten hoitoalalle - maksetaan keskimääräistä suuremmat palkankorotukset.
Tuossa edellä on lainaus Kokoomuksen esimerkistä Sari Sairaanhoitaja. Jokainen, joka osaa lukea, havaitsee, että lupaus on kohdistettu koulutetuille ja naisvaltaisille aloille, ei siis pelkästään sairaanhoitajille. Viidensadan euron osalta kysymys oli vaalikauden korotuksesta. Sitä ei sidottu lainkaan siihen, millaisia palkankorotuksia vaalikauden aikana yleisesti tulee.
Hoitajan ovat nyt vailla viittäsataa euroa kahden ja puolen vuoden aikana. Vaatimus ylittää reilusti puolueiden "vaalilupaukset". Kokoomus haikaili myös tupon perään. Tupon avulla olisi Kokoomuksen "tavoittelema" ratkaisu voinut olla mahdollinen. Liittokierroksella se ei käytännössä voi toteutua.
Vaatimukset politiikan kuluttajansuojasta ovat merkillisiä siitä johtuen, että mikä tahansa ennen vaaleja annettu lausuma katsotaan lupaukseksi. Äänestäjän ja puolueiden välillä ei ole sopimussuhdetta. Siksi lupaukset eivät voi sitoa ketään. Yleensäkin vaalikentillä otetaan kantaa monenlaisiin asioihin, joihin äänestäjien on syytä suhtautua varovaisesti.
Esiintuodussa valossa politiikan kuluttajansuoja tarkoittaisi sitä, että esimerkiksi autoliikkeestä ostettu kolhittu auto muuttuisi suorapeltiseksi väitteellä, jonka mukaan ostaja tarkastamatta kaupan kohdetta luuli sen olevan suorapeltinen, vaikka myyjä ei koskaan olisi sellaista lausunutkaan.
Poliitikkojen lausumiin, siis sekä ennen vaaleja että vaalien jälkeen, on suhtauduttava suurin varauksin. Jo yleinen elämänkokemus johtaa väistämättä tällaiseen päätelmään. Jos muutaa ajattelee, elämä on jäänyt elämättä.
Miksi hitossa näissä päivänpoliittisissa puheissa pitää vedota Humeen? Harrastelufilosofian voisi jättää sovinnolla, niin jutut saisivat enemmän uskottavuutta.
Humen giljotiiniin on se giljotiinikin liimattu päälle myöhemmin, ja Humen ajattelu vasta selvitti empiria edellytyksiä. kas kun kukaan ei enää vanno kausalitettin kieltämisen nimiin.
Toinen jatkuvasti väärinkäytetty tyyppi on Okkamilainen, jonka partaveistä heilutellaan yhä ahkerasti. Perustelutapamme vain eivät enää ole skolastisen käsiterealismin maailmasta.
Sairaanhoiturien joukkoirtisanoutuminen on ihan sitä mitä tämä maa tarvitseekin. Olettaen että siitä seuraisi edes jotain hyvää. Edes yksi asia. Tai sanotaan nyt vaikka niin, että jos lakon selvittelyissä ja kansalaiskeskusteluissa edes yksi asia voitaisiin nimetä sen oikealla nimellä, niin ahhhh... poliittisen keskustelumme taso nousisi tuollaiset kymmentuhatta prosenttia kerralla.
Saatuaan vaalivoiton tekopyhillä lupauksilla koulupoikakokoomuslaisemme nousi valtiovarainministeriksi, ja hänen ensimmäisen budjettinsa esittelypuheen kohokohta oli, että valtionvelan takaisinmaksu on sitten Tabu, eikä sen suhteen saa eduskunnassa esittää kritiikkiä.
Ajatelkaas, valtionvelan takaisinmaksu uuden valtiovaraiministerin budjettipuheen kohokohtana.
Eikö siinä kiteydy nyt hyvin se että emme enää elä missään demokratiassa, vaan meitä hallitaan valtionvelalla? Että kansainväliset lainakauppiaat sanovat meille mitä me saamme tehdä ja mitä emme saa. Ja sairaanhoitajille me emme saa maksaa enemmän palkkaa, koska tehtävämme on tuottaa lainakauppiaille leipää.
Nipsnaps. Giljotiini tuli ja leikkasi. Sailas siellä näyttäisi olevan liipasinta vahtimassa. Se mies panee demokratian polvilleen mennen tullen. Kuten Patomäki uudessa kirjassaan sanoo, Sailas on tämän maan todellinen pääministeri, ollut vuodesta 1991 lähtien.
Sairaanhoitajat suut nyt kiinni. Hiljaa kun raha puhuu. Velkaraha. Kansalaiset suu kiinni. Turha teidän on mielipiteenänne ilmoittaa että olisitte valmiit maksamaan vaikka enemmän veroja kunhan terveydenhoito pantaisiin ja pidettäisiin kunnossa. Teillä ei ole tässä sailasdemokratiassa mitään sananvaltaa. Täällä määräävät kansainväliset pankkiirit.
Ajatelkaas miten rohkea mies pikku koulupoikakataisemme lopulta on. Uskalsi esittää vaalilupauksia, joilla sai vaalivoiton. Eikös se ollut tosirohkeaa? Ja uskalsi sanoa painokkaasti budjettipuheessa kansanedustajille että velasta sitten suu kiinni. Ja kuka tietää mitä se vielä uskaltaa. Ehkä se kaivaa jostain sen giljotiininkin ja päät alkavat täällä tippua. Ei tämä nykyinen demokratiamme nimittäin kestä sitä että asioista puhuttaisiin niiden oikeilla nimillä.
Lähtemättä kanssasi sen syvemmin aiheesta kinaamaan totean vain sen, että Humen giljotiinin periaatteeksi kutsuttavalla ajatuksella on kaiku- ja arviointipohjaa käytännön poliittisten toimien tasolla.
Mitä tulee harrastelijafilosofointiin on näkemyksesi kovin vajaavainen, sillä harrasteluni tasoa sinä et tiedä.
Toinen asia on se millä tasolla sitä kannattaa tuoda näillä palstoilla esille.
Kannattaisi tuoda esille se mitä Patomäkikin yrittää, eli että tätä maata hallitsee IMF ja meillä vastaavana toimii Raimo Sailas.
Ja hallitusherrat ynnä rouvat voi heittää helkuttiin, koskapa he ovat käytännössä vain estämässä sitä ettei kansan suuren enemmistön mielipide voi toteutua.
Ja Matti Vanhasen ynnä tämän koulupoikamaisen kokoomusnuorukaisen voisi kansan syvällä äänellä buuata nurkkaan häpeämään.
Ihan yksinkertaisia perusasioita. Silti me vain väännämme kättä Humen giljotiinista. Siinä on jokin kiertoilmaisujen hapatus joka jää niskaan.
Pitäisi puhua vain asiaa, ja asioista niiden oikeilla nimillä. Demokratiasta ei kannata puhua, koska sitä ei ole.
Mikäli ottaisimme Humen puntarin kirjaimellisesti niin:
- Terveydenhuolto ei tulisi olla valtion vastuulla, vaikka Suomessa näin onkin järjestelty ja vaikka se on kansantaloudellisesti edullista. Mitenkään siitä ei voida vetää sitä johtopäätöstä, että tämä olisi moraalisesti oikein.
- sairaanhoitajat ovat olleet alipalkattuja, työnsä vastuullisuuteen nähden. Tästä tosi asiasta ei voida vetää sitä johtopäätöstä, että on moraalisesti oikein, vaatia heitä jatkamaan työtään alipalkattuina.
-Mikäli kansan edustaja ehdokkaat lupaavat palkankorotusta, ennen vaaleja. On moraalista ja oikein, että he myös toimivat lupauksiensa mukaan. Lupausten pitäminen on tärkeimpiä ehtoja sille, että demokratia toimii.
-Jos markkinatalouden lainalaisuuksiin vedotaan, silloin yhteiskunnan täytyisi luoda markkinatalouden toimivat mekanismit. Hoitajien tapauksessa, tämä tarkoittaisi kilpailuedellytysten luomista. Omaa osaamistaan täytyisi voida siis kilpailuttaa, tämä on kuntien keskinäisellä sopimuksilla estetty.
- Mikäli lähtisimme vapaaseen kilpailuun terveydenhuollon sektorilla, se tarkoittaisi yksityisten vakuutusjärjestelmien luomista. Kansalaisten kannalta tämä systeemi tulisi huomattavasti kalliimmaksi, kuin mahdollisten palkankorotusten aiheuttama kuntaäyrin nosto. Yhteiskunnassa terveydenhoitoon menevät varat olisivat poissa muusta kulutuksesta, näin kansantulo vähenisi. Hoitajilla olisi mahdollista mittauttaa oma osaamisessa erilaisten työnantajien välillä.
Valtion ja kuntien rasitukseksi jäisi kaikesta huolimatta kaikkein pientuloisimmat ja vaikeammin hoidettavat ihmiset. Mikään, paitsi kirkon järjestämä laupeudentyö , ei ole toiminut kustannustehokkaasti näissä tapauksissa. Moraalisesti katsoen, ihmisten hoitamatta jättäminen ei ole oikein. Tämä on tietenkin nykyisin ajatellun moraalin mukaista ja perustuu ihmisoikeuksien tulkintaan.
>> Yhteiskunnassa terveydenhoitoon menevät varat olisivat poissa muusta kulutuksesta, näin kansantulo vähenisi.
Jaaaa? Rahat ovat siitä merkillisiä otuksia, että ne ikuistavat ja säilyttävät arvoa eivätkä tiedä tuon taivaallista siitä kulkevatko ne yksityisillä vai julkisilla tileillä. Rahan kannalta ei ole eroa sillä ostaako suomalainen terveydenhoitonsa julkisesti järjestetystä palvelulaitoksesta, vai kuvitteleeko joku jotenkin "omistavansa" sen talon ja ne työt, joilla joku jotakuta hoitaa. Sairaankin kannalta on ihan yks lysti parantaako julkisella rahalla vai yksityisellä rahalla tehty ja ostettu lääke.
Juttu on kertakaikkiaan niin että kun raha on käsitteenä noitunut ihmisten ymmärryksen, julkisen ja yksityisen sektorin välille on giljotiinilla huitaistu jokin juopa joka on kyllä ihan yhtä kuvitteellinen kuin se kuuluisa Humenkin giljotiini.
Raha ei tiedä, mihin se sijoitetaan, tämä on aivan totta. Totta on myös se, että yksityisen kulutuksen väheneminen, pienentää kansantalouden tuottoa. Mikäli yksityisten ihmisten menot esim. terveydenhoitoonsa lisääntyvät merkittävästi, tämä kulu on pois muusta kuluttamisesta.
Yhtiöiden kautta kulkevat rahavirrat eivät hyödytä kansantaloutta siinä mitassa, tämä johtuu siitä, että yhtiöiden rahavaroista osa ajautuu muualle. Tämä on aika yksinkertaista taloustiedettä, kansantalouden näkökulmasta. Erittäin helppoa väitteeni on myös tarkistaa, mikäli niin haluaa. Kansantalouden perusteita löytyy netistäkin.
Minusta on sinänsä samantekevää, kuinka terveydenhoito järjestetään. Tämän järjestelmän kustannustehokkuutta ei kuitenkaan kiellä kukaan, jos vähänkin on lukenut vertailuja eri maiden bruttokansantuotteesta ja niiden suhteesta terveysmenoihin.
Kyllä kait se on ihan oman kansantalouden sisäisten rahavirtojen jakokysymys miten paljon rahaa kierrätetään sairaanhoitajien kautta.
Ja puheet yhtiöistä yms. rahan karkaamisesta ovat tässä hölynpölyä.
Kuten ovat tosiasiassa puheet julkisen talouden ja yksityisen talouden periaatteellisesta erosta. Ei sitä eroa ole muualla kuin niiden aivoituksissa, joille rajanveto on tärkeää jotta oma etu erotettaisiin yleisestä edusta.
Mikäli ihmiset ottaisivat vakuutuksen, joka olisi pakko silloin ottaa, mikäli terveydenhoito olisi (lähes) täysin yksityistetty. Vakuutus varmistaisi hoidon, mikäli jotain vakavampaa sattuisi.
Vakuutustoiminnan lisääntyminen, lisäisi vakuutusyhtiöiden varallisuutta. Nämä pääomat sijoitettaisiin ulkomaille, koska vakavaraisuuden vaatimukset ovat olemassa, samoin tuotto odotukset. Ne rahat olisivat siis poissa yksityisestä kulutuksesta, siis ne jotka vakuutuksen ottajat maksaisivat. Ulkomaille sijoitetut pääomat olisivat samoin, hyödyttämässä siellä olevaa taloutta. Ei tämänkään ymmärtäminen, voi olla kovin vaikeaa.
Kyse ei siis ole yleisen ja yksityisen talouden eroista, kyse on puhtaasti siitä, missä ovat rahat ja missä niitä käytetään.