Jorma Ollilan näkemykset taloudellisten toimijoiden roolista ilmaston muutoksen hallinnassa oli yllättävän takeltevaa, mutta toisaalta aivan ennalta-arvattavaa.
Hän puhui Lauantaiseurassa julkisen regulaation merkityksestä ilman asiasisältöä. Hänen mukaansa julkisen roolin tulisi korostua ja käytti esimerkkinä Yhdysvaltoja.
Toisaalta hän ei halunnut ottaa kantaa kvartaalitalouden toiminnan lyhytjänteisyyden aiheuttamiin ilmastomuutoshaasteisiin.
Samalla hän puhui Euroopassa havaittavissa olevasta voimakkaammasta poliittisesta tahdonmuodostuksesta ilman että se näkyy toiminnan tasolla.
Toisin sanoen hän sysäsi taloudellista vastuuta hallituksille, ilman että sitovaa regulatiivista vastuuta säädettäisiin talouselämälle, joka kuitenkin on välttämätöntä globaalin ilmastonmuutoksen kestävässä hallinnassa.
Syylistyn varmaan valtiopetokseen todetessani, että Suomen suuren pojan näkemykset olivat yllättävän heppoisia ajatellen hänen mahdollista tulevaa rooliaan EU-viisaana.
Vastauksista kuulsi selkeästi kaksi ulottuvuutta.
Toisaalta kvartaalikapitalistin lyhytnäköisyys ja toisaalta valmistautuminen mahdollisesti tulevaan porvarilliseen poliittiseen tulevaisuuteen eläkepäivien koittaessa.
Poliittisesti päälle jäi jotenkin globaalin markkinamiehen tuleva asemoituminen vanhuuden päivinään vanhaan nuoruuden ajan kepulaiseen viitekehykseen.
Hän puhui Lauantaiseurassa julkisen regulaation merkityksestä ilman asiasisältöä. Hänen mukaansa julkisen roolin tulisi korostua ja käytti esimerkkinä Yhdysvaltoja.
Toisaalta hän ei halunnut ottaa kantaa kvartaalitalouden toiminnan lyhytjänteisyyden aiheuttamiin ilmastomuutoshaasteisiin.
Samalla hän puhui Euroopassa havaittavissa olevasta voimakkaammasta poliittisesta tahdonmuodostuksesta ilman että se näkyy toiminnan tasolla.
Toisin sanoen hän sysäsi taloudellista vastuuta hallituksille, ilman että sitovaa regulatiivista vastuuta säädettäisiin talouselämälle, joka kuitenkin on välttämätöntä globaalin ilmastonmuutoksen kestävässä hallinnassa.
Syylistyn varmaan valtiopetokseen todetessani, että Suomen suuren pojan näkemykset olivat yllättävän heppoisia ajatellen hänen mahdollista tulevaa rooliaan EU-viisaana.
Vastauksista kuulsi selkeästi kaksi ulottuvuutta.
Toisaalta kvartaalikapitalistin lyhytnäköisyys ja toisaalta valmistautuminen mahdollisesti tulevaan porvarilliseen poliittiseen tulevaisuuteen eläkepäivien koittaessa.
Poliittisesti päälle jäi jotenkin globaalin markkinamiehen tuleva asemoituminen vanhuuden päivinään vanhaan nuoruuden ajan kepulaiseen viitekehykseen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
vapaamuurari? Niillä on omat tavoitteensa ja ypäristönsuojelusta ne viis veisaa.
sisällä vain tiettynä aikana kuukaudesta.
http://www.youtube.com/watch?v=i_QABS88nDc&mode=related&search=
Kun sanotaan, että kauneus on katsojan silmässä, niin vastaavasti ymmärrys on kuulijan korvassa.
Tee omat johtopäätöksedsi.
Regulaatiollahan Ollila trkoitti sitä, että julkinen valta ohjaa yrityksiä toimimaan tavalla, jossa ne kannattavalla tavalla hyötyvät ympäristönäkökohtien huomioonottamisesta. Yksityiskohtiinhan Ollilan tasoinen mies ei tietenkään mene sen suhtaan, millaista regulaatiota tarvittaisi, koska sen oivaltaminen on poliitikkojen asia. Aika paljon hän kuitenkin puhui uusiutumattoman energian korvaamisesta uusiutuvalla. Jos sotä et kuullut, niin kaiva vaikku korvistasi.
Kvartaalitaloudesta Ollila ei tietenkään puhunut, koska ei sellaista lyhytnäköisyyttä ole missään yritysmaailmassa. koko hommahan on asiantuntemattomuudesta syntynyt myytti, kun yritykset suunnittelevat strategioitaan 5-8 vuoden perspektiivillä kaiken sen rinnalla, miten operoidaan tässä ja nyt mm. pörssitiedottamisen suhteen.
Taisi olla Ollilan puheessa kvartaalien sijaan suunittelun painopiste 1-5 vuoden periodeissa pisimmillään silloin kun tehdään liiketaloudellisia laskelmia.
On hyvä, että edes joku täällä miettii ja huomaa asioita edes auttavasti kuten sinä kommentoidessasi avaustani ;-)
Tosin hän totesi, että ilmastomuutoksen huomioivasta liiketoiminnasta saattaa pidemmässä juoksussa kehittyvä taloudellisesta voimaa kiinnostava alue, jolloin suunnittelun periodi pidentynee.
Energia- ja ympäristöratkaisuissa ei riitä 1-5 vuoden jänne, tarvitaan vähintään 5-8 vuotta.
Siihen suuntaan viestini lopussa viittasin.