Moni uskovainen väittää että todisteita jumalasta on.
Mitä nämä todisteet ovat ja mistä ne löytyy?
Mitä nämä todisteet ovat ja mistä ne löytyy?
Todisteista
Vienó
481572
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 48
Vanhimmat
Alla olevassa listassa on kaikki todisteet.
Jos joku väittää että todisteita jumalasta tai jeesuksesta on, niin hän VALEHTELEE.
Todisteita on: esim. luomakunta todistaaa Luojastaan. Kun kadulle on jäänyt rannekello, et varmaan ajattele, että se on syntynyt sattumalta, vaan ajattelet: Kenenkähän se on? Samoin en minä ainakaan osaa kuvitella, että kaikki tuo ihana luonto ja puhumattakaan ihminen itse olisi sattumalta syntynyt. Ei ne molekyylit sillä tavoin mene yhteen muodostaakseen jotakin niin suurenmoista ja taidokasta ihan itsekseen! Sen sijaan on kaikella ihan ilmiselvästi älykäs ja rakastava Suunnittelija.
Raamattu mielestäni todistaa Jumalasta siten, että se on suurenmoinen kirja, josta voi ammentaa aivan loputtomiin ajatonta viisautta, esim. Jobin kirja, sananlaskujen kirja, saarnaajan kirja jne.
Sitten evankeliumit, jotka kertovat Jeesuksesta, ovat aivan selvästi vilpittömästi kirjoitettuja, eivät niinkään elämäkertateoksia, vaan uskon synnyttämiseksi, kuten Johanneksen evankeliumin lopussa sanotaan, tai uskovien kasvattamiseksi uskossa Jeesukseen, tai kuten Luukkaan evankeliumin alussa sanotaan, että se on kirjoitettu korkea-arvoiselle Teofilukselle, tarkkaan kertomaan, kuinka ne asiat olivat tapahtuneet.
Lisäksi on olemassa aikalaisten, esim. historijoitsija Josefuksen kertomus, jossa hän mainitsee Jeesuksen ja kuvailee häntä kauniskasvoiseksi nuorukaiseksi jne.
Lisäksi historiasta tiedämme, että ne samat ihmiset, jotka Uudessa Testamentissa kertovat nähneensä Jeesuksen ylösnousseena, menivät tämän asian puolesta kuolemaan ristillä ja muuten teloitettuna monin tavoin kidutettuna.
Vielä nykyäänkin monissa maissa uskovia vainotaan, jopa kidutetaan ja tapetaan uskonsa tähden. Mutta se kertoo jotakin siitä, mitä kristinusko antaa. Usko on läheinen suhde Jeesuksen kanssa, joka kantaa ihmistä, joka antautuu Herralle Jeesukselle Kristukselle.
Itse olen ollut uskossa v:sta -70, kaksitoistavuotiaasta asti. Muistan vielä hyvin sen hetken, kun olin rukoillut, ja pyytänyt syntejäni anteeksi ja Jeesusta sydämeeni. Olin yhtäkkiä aivan muuttunut, tullut iloa täyteen ja turvallisuutta ja huomasin tehneeni elämäni tärkeimmän ja parhaan ratkaisun.
Olen sen jälkeen kokenut tietysti monenmoista, ja läpi elämäni, vaikka TIESIN, että Jumala rakastaa minua, TUNSIN aina, että Hän rakastaa vain kaikkia muita, muttei minua. Mutta vasta tänä syksynä, Jumalan annettua minulle ihanan, uskovan miehen jo vuonna 1988, ja saatuani tukea ystäviltäkin monet vuodet, nyt vihdoin, tänä syksynä n. kuukausi sitten kävin mielessäni seuraavanlaisen keskustelun (rukouksen): "Jeesus, en rakasta sinua, enkä oikeen tunne mitään sinua kohtaan, mutta - rakastatko sinä minua?" Sain sydämeeni äänettömän vastauksen: "Rakastan sinua, Kaija, olen aina rakastanut sinua." Siitä lähtien olen tuntenut itseni rakastetuksi ja hyväksytyksi.
Nyt voi sanoa, että elämäni on muuttunut. Olin aina lapsena kokenut suurta isän ikävää, kun isäni oli paljon poissa kotoa työnsä ja harrastuksensa takia (kotiseutuasiat), ja kotonakin ujo näyttämään tunteitaan, ei leikkinyt kanssani, kerran piti sylissä ainoastaan... Nyt on minulla Isä, joka on todellinen Isä minulle, hyvä ja hellä - ja itseasiassa kävin pienen kuvitteluleikin Hänen kanssaan: Hän leikki kanssani ja piti sylissä, kuten isä pientä lastaan. Nyt tunnen, että minulla on hyvä Isä ja hyvä lapsuus Hänen kanssaan! Sain tästä kokemuksesta paljon voimaa ja hyvän olon.
Jos ei tämä kaikki todista Hyvästä Jumalasta, niin sitten mikä? Sekö, että Hän ilmestyisi ihmiselle?
- joka pelästyisi kuoliaaksi! :-)
Rukoilen puolestasi.
Haluan tuohon yllläolevaan lisätä, että kirjoitin sen, ja sitten vasta huomasin, miten saan nimimerkin itselleni täältä. Ja hain semmoisen itselleni. Eli olen tuo ylläoleva Nimetön.
Mitään ei synny itsekseen. Kukaan ei voi luoda hokkuspokkus tempuilla tyhjästä yhtään mitään. Se että emme tiedä kaikkea ei todista jumalaa todeksi. Kaikki elävä mitä näemme on evoluution muokkaamaa. Jos on otolliset olosuhteet elämälle niin todennäköisesti sinne myös elämää syntyy.
Maailmasta ei löydy yhtään sellaista tosiasiaa mikä antaisi aihetta edes epäillä jumalaa todeksi.
Aku Ankkan vuosikirjat on huomattavasti suurempi teos kuin raamattu ja sieltä voi ammentaa monenlaisia satuja. Aku on kuitenkin vain satua niin kuin jumala.
Evankeliumit ovat selvästi jonkun (kirkon) teettämää satua ja höpötystä. Eivät ole edes jeesuksen elinajoilta.
Jeesuksen nimeen on tapettu miljoonia ja tapetaan edelleen. Noitavainot on yksi hyvä esimerkki kristinuskon järjettömyyksistä. Näitä on muitakin ja yhteistä on että aina veri roiskuu, Kristinusko on maailman verisin uskonto.
""Sain sydämeeni äänettömän vastauksen"" SKITSOFRENIAA
""Jos ei tämä kaikki todista Hyvästä Jumalasta, niin sitten mikä?""
EN NÄE MITÄÄN HYVÄÄ ...
2. Moos. 32:27 "Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Jokainen sitokoon miekkansa vyölleen. Käykää sitten edestakaisinleirin halki portista porttiin ja tappakaa jokainen, olkoon vaikka oma veli, ystävä tai sukulainen."
Hes. 9:5-7 "Ja niille toisille hän (Jumala) sanoi minun kuulteni: Kiertäkää kaupungin läpi hänen jäljessään jasurmatkaa. Älkää säälikö, älkää armahtako, tappakaa tyyten vanhukset, nuorukaiset, neitsyet, lapset ja vaimot."
4. Moos. 25:4 "Ja Herra sanoi Moosekselle: Ota kansan kaikki päämiehet ja lävistä heidät paaluihin Herralle, vastenaurinkoa, että Herran vihan hehku kääntyisi pois Israelista."
1. Sam. 6:19 "... ja kansa suri sitä, että Herra oli surmannut niin paljon kansaa."
""Rukoilen puolestasi."" RUKOUKSET EIVÄT TOIMI
The Bible is Bullshit
http://www.youtube.com/watch?v=8RV46fsmx6E
>
Tai palanut männikkö. Kukaan ei varmaan ajattele, että metsä on sattumalta palanut juuri sillä tavalla karrelle kuin se on palanut - vai ajatteleeko sittenkin ? On aivan hirvittävän paljon ns. kaoottisesti käyttäytyviä systeemejä (kaaosteoria on aivan tunnettu fysiikan "laki").
>
Sekö todistaa Jeesuksen nousseen, että jossain on niin kirjoitettu ? Minäkin voi kirjoittaa, että olen nähnyt riihitontun ja moni muukin on sellaisen nähnyt (mikä on kirjallisesti "todistettavissa"), mutta pidetäänkö riihitonttuja olevaisina - pidätkö Sinä tuon perusteella (siinä kyllä on ne samat ja yhtä väkevät todisteet kuin Sinun Jeesus-uskollasi) ? Ei se tee etsivä Varesta todelliseksi hahmoksi, että Reijo Mäki on kirjoittanut hänestä useita kirjoja.
>
Olisiko Sinun syytä sittenkin hakeutua terapiaan huonon isäsuhteen korjaamiseksi mielikuvitus-Isän luomisen sijaan ?
Tuntuu, että haluat vain kumota nämä minun ajatukseni kumoamisen vuoksi. Siis mitä yhtäläisyyttä on rannekellolla ja palaneella männiköllä? Ei mitään. Rannekello on ajattelun ja rakentelun tulos, männikköpalo on hajoamista.
Niiden väittäminen samankaltaisiksi ei hyödytä mitään tai ketään.
Et lukenut lausetta loppuun, ihmiset menivät kuolemaan Jeesuksen ylösnousemuksen todistajina,
ja menevät vielä nykyäänkin.
Kävin yhteensä kahdeksan ja puoli vuotta terapiassa erittäin hyvänä pidetyllä psykoterapeutilla. Kyllä se auttoi sekin, mutta ei
kovinkaan paljon, oikeastaan. Vasta terve, normaali kristityn jumalasuhde auttoi, kuten kerroin.
Se auttoi niin hyvin, että psykiatri sanoi minulle nyt vastikään, että minulla on paljon voimaa ja selvästi hyvä olo. Hän sanoi minulle myös, että olen nyt sairauteeni nähden oireeton! Käsitän tämän, että olen terve, mutta ei hän sitä näin lyhyellä ajalla pysty tietenkään sanomaan. Tarvii olla enemmän näyttöä, ja olenkin pyrkimässä juuri eräälle ammattikurssille, ihan innolla.
Et ole terve vieläkään. Sä vain kuvittelet olevasi terve. HEH HEH HEH ...
Psykiatrisi ei muuten allekirjoittanut että olet nyt terve, vaan teit terveydestäsi oman päätelmän. PUAAAHHHHHH ....
Mielestäni se, mitä psykiatrini sanoi, tarkoittaa, että olen käytännössä terve. Mieheni mielestä olen terve, ja hän työskentelee sosiaalialalla. Silmäni ovat nykyään iloiset ja koko olemukseni reipas. -Kaukana siitä, miltä sairaimmillani näytin, vaikka olenkin aina hoitanut itseni (sairaanakin) paremmin kuin muut sairaat.
>
En sinänsä, mutta eikö niin, että nuo ajatukset eivät tiukasti ajatellen ole Sinun ? Olen törmännyt täsmälleen samaan esimerkkiin useasti ennenkin, joten voisi olettaa, että se on suorastaan aivopesulla istutettu Sinuunkin "omaksi ajatuksesi", eikö vain ? Eikö olekin hälyttävää, että Sinun "oma" ajatuksesi onkin jonkun muun ajatus, joka on istutettu Sinuun ?
>
Eikö männikkö palaessaan muodosta esim. kasvualustan uusille kasveille (analoginen kellolle) ? Miksi sen muoto olisi sattumaa ? Entä miksi siihen juurtuisi tietyt kasvit tiettyihin paikkoihin sattumalta ? Niin no, miksei - niinhän siinä juuri käy.
>
Riihitonttuesimerkki sopii tähän erinomaisesti: ristiretkien aikaan nimenomaan riihitonttuihin uskovat kuolivat (kristittyjen miekasta) uskonsa tähden. Silti, vaikka kansaa kuoli sen tähden, riihitontusta ei tule sen todellisempi hahmo. Nykyisin kyllä kristityt jakavat kuolemaa enemmän kuin itse marttyyrinä kuolevat (tämä on jatkunut ainakin niistä ristiretkistä saakka).
>
Ehkä mielenterveytesi on sen verran heikoissa kantimissa, että Sinun kannattaakin pitää mielikuvitusisät ja vaikka -veljet ja -äiditkin mukana, että ylipäätään pysyt kasassa. Ehkä sitten on kuitenkin vaarallista tulla tälle palstalle kertomaan useasti kumottuja maneereja, jos haluaa lapsenuskonsa pitää.
Rannekellosta. Jos satun näkemään rannekellon kadulla, niin ei kyllä tule mieleen, että sen täytyy olla jumalan luoma.
Pikemminkin se todistaa evoluutioteorian puolesta.
Saatte itse miettiä miten.
...noin vähästä horju. Eikä minua ole aivopesty. Kyllä usko on minulle omakohtaisesti koettua todellisuutta, joka kantaa, läpi vaikeiden aikojenkin on kantanut, ja Jeesus on auttanut minua koko ajan. Missään muualla ei ole oikeaa rakkautta siinä määrin ja senlaatuista, kuin Jumalassa, joka on rakkaus. Tietysti olen kuullut nuo ajatukset (osan niistä) muualta, mutta eivät ne ole minulle muuta kuin kokemukseni pukemista sanoiksi.
Minulle on oma varsinkin puheilmaisu vähän heikkoa (on "hidas puhe ja kankea kieli"), joten tykkään lainata sellaista ajatusta, joka kuvaa sitä, mitä itse ajattelen, vaan en osaa pukea sanoiksi.
Näinpä nämä uskovien kokemukset ja ajatukset ovat yleensä samantyyppisiä monista asioista, mutta ei se ole mitään "aivopesua" vaan vapautta. Todellisessa vapaudessa on rajat, mikä ei vahingoita itseä tai muita. Raamattu kertoo (lähinnä Uusi Testamentti), mikä on ihmiselle turvallista ja mikä ei.
Minusta on kummallista, että monet ihmiset elävät tätä elämää välittämättä tosissaan siitä, mikä on ihmisen elämän tarkoitus, onko Jumalaa, ja jos on, millainen hän on, ja mitä minun tulee tehdä, jos on olemassa Jumala.
Ja vielä kummallisempaa on, että ihmiset eivät koeta tosissaan löytää vastauksia Raamatusta, joka on luetuin kirja maailmassa, ja joka on muuttanut miljoonien ihmisten elämän kirkkaaksi, valoisaksi elämäksi niin, että he tuovat toivoa ja uskoa toisten elämään.
Puhumattakaan iäisyysnäkökulmasta. Miten ihmeessä olisin olemassa vain sattumalta ja hetken lapsena tässä maailmassa? Sellainen ei yksinkertaisesti mene mun kallooni. Tunnen olevani iankaikkisuusolento, en osaa sitä muulla tavoin selittää.
No tässähän tätä...
"He pilkkaavat ja puhuvat väkivallan puheita pahuudessansa, he puhuvat kuin korkeuksista. Heidän suunsa tavoittelee taivasta, ja heidän kielensä kulkee pitkin maata. Sentähden heidän kansansa liittyy heihin ja särpii vettä kyllälti. Ja he sanovat: "Kuinka Jumala sen tietäisi, onko tietoa Korkeimmalla?"" (Ps.73:7-11)
Entä mitä itse ajattelet?
...pieniä asioita, kauniita asioita, tosia asioita,
kuten ihmisten ystävällisyyttä ja auttamisenhalua, ihmisten ihmeellistä tietoisuutta itsestään ja ihmisistä yleensä, eläimistäkin, ja koko luonnosta, Jumalan suuruutta, jota en voi käsittää, muuta kuin hivenen, hänen rakkauttaan, joka on suurempi kuin elämäni, ja johon elämäni mahtuu, eläimiä, niiden monenlaisia hauskoja muotoja ja sitä kuinka Jumala pitää niistä huolen,
rakasta aviomiestäni, hänen huumorintajuaan ja lempeyttään ja hellyyttään, ystäviäni, heidän avarakatseisuuttaan ja laupeuttaan...
Toivottavasti en heitä helmiä sioille?
>
Kuitenkin Sinun esittämäsi "todisteet" asiasta kumottiin yks'kantaan, mutta "usko pysyy vahvana", jee jee.
>
No, yleensä muiden ajatusten istuttamista toiseen ihmiseen "omiksi ajatuksiksi" pidetään aivopesuna. Sitä en tiedä, miten itse nimität tuota prosessia, mutta muut tuntevat sen nimellä aivopesu.
>
No, mikäs se Sinun elämäsi tarkoitus on ? Olisiko kuitenkin niin, että ihmiset varmati pohtivat olevaisuuttaan mutta eivät tartu ensimmäiseen ja helpoimpaan tonttu-ukkotarinaan (vaan pohtivat ihan tosissaan).
Entä nämä ?
>
Eikö männikkö palaessaan muodosta esim. kasvualustan uusille kasveille (analoginen kellolle) ? Miksi sen muoto olisi sattumaa ? Entä miksi siihen juurtuisi tietyt kasvit tiettyihin paikkoihin sattumalta ? Niin no, miksei - niinhän siinä juuri käy.
>
Riihitonttuesimerkki sopii tähän erinomaisesti: ristiretkien aikaan nimenomaan riihitonttuihin uskovat kuolivat (kristittyjen miekasta) uskonsa tähden. Silti, vaikka kansaa kuoli sen tähden, riihitontusta ei tule sen todellisempi hahmo. Nykyisin kyllä kristityt jakavat kuolemaa enemmän kuin itse marttyyrinä kuolevat (tämä on jatkunut ainakin niistä ristiretkistä saakka).
Vai eikö Sinulle ole opetettu valmista vastausta näihin ?
Alan vain väsyä tähän väittelyyn. Ne "omat" ajatukseni oli vain yksinkertaisesti virhe, jonka tein kiireessä; tulin väittäneeksi omiksi niitä ajatuksia, mutta olihan se kuulemani esimerkki, enkä suinkaan pitänyt sitä omana ajatuksenani, vaan lainattuna, mielestäni hyvänä esimerkkinä siitä, että kun on olemassa jokin hieno ja ilmiselvästi rakennettu objekti, niin sille on ilmeisesti olemassa rakentaja. Näin koen. Tämä on mielestäni selvää järkeä, "common sense".
Mielestäni tuo ajatus palaneesta metsästä vai mikä se nyt oli, oli saivartelua.
Mun elämäni tarkoitus on sanottu Efesolaiskirjeen 1. luvun 12. jakeessa, lyhyesti: "että me olisimme Hänen kirkkautensa kiitokseksi, me, jotka jo edeltä olimme panneet toivomme Kristukseen".
En pidä Roomalaiskatolista kirkkoa kristillisenä kirkkona.
Käsittämätöntä, että Sinä tuomitset toisen kristillisen suuntauksen. Kuitenkin tuon suuntauksen vuoksi Sinulla on tuo uskosi. Kristinusko ei olisi pysynyt "hengissä", jos ristiretkillä ei olisi tapettu muita aatteita. Sitä faktaa et pysty kiistämään, että Sinun pitää olla kiitollinen noille ristiretkien armottomille tappajille, että olet saanut "tuntea Jumalasi" vaikka kuinka yrität pakoilla ko. vastuuta.
>
Niin, ne vain tuntui omilta ajatuksilta. Aivopesujuttu lienee loppuunkäsitelty (tajunnet jo itsekin mistä on kysymys).
>
Perustelisitko ? Käsittääkseni kuitenkin selitit juuri, ettei tikanheitossa saamasi tulos olisi sattuma.
>
No, eipä ole kummoinen elämän tarkoitus Sinullakaan, jos nyt suoraan sanotaan. Ehkä siis on hyvä, että on paljon ihmisiä, jotka ajattelevat hommaa tarkemmin.
todisteita?
Eivät raamattu tai oma mielikuvitus ole todisteita mistään muusta kuin että ihminen on ollut ennenkin yhtä typerä olento kuin nyt.
kenenkään tappamisesta.
Tiedätkö mitä saivareet tekevät? Ne menevät hirven tai jonkun muun eläimen nenään ja sitten saivartavat.
Ei niitä perusteluja sitten löytynytkään. Ehkäpä vika ei olekaan perusteluiden kysyjässä vai mitä.
Kiitollisuudenvelassa olet kuitenkin tappajille, jotka jaksoivat puolustaa Sinunkin uskoasi pakanoita tappamalla.
Kätesi ovat veressä.
Tässä kirjoittelen vielä. Aion jättää ainakin tämän keskustelun. On vaikea vakuuttaa toisin ajattelevia ihmisiä omasta kokemuksestaan. Nimenomaan kokemuksestaan.
En voi kerskata millään suurella uskolla, vaan uskoni on hyvin pieni, suorastaan melkein olematon.
Enimmän minua vakuuttaa Jumalasta ja uskonasioista oma 37 vuoden rämpimiseni uskovana, kaikessa olen kokenut Jumalan läsnäoloa ja apua elämässäni ja sen kaikissa vaiheissa. Vaikka Hänet hylkäsinkin viideksi vuodeksi nuorena aikuisena, Hän ei hylännyt minua, vaan oli rakkaudessaan mukana, kun häntä rukoilin, silloinkin.
Olen saanut rukousvastauksia varmasti tilastollisen mahdottomuuden verran, ja uskova aviomieheni on yksi niistä, aivan mahdottoman ihana. Olemme olleet 19 vuotta naimisissa.
Jokatapauksessa sen uskonkokemuksen kuvaileminen ateistille on sama kuin yrittäisi kuvata sinitaivasta sokealle. Siitähän tässä on kysymys.
Joten, kun tuo "sokea" on vieläpä niin pilkallinen ja haluton uskomaan siihen sinitaivaaseen, lienee parasta, että jätän hänet ja teidät kaikki rukousteni varaan ja toivon, että Herra kohtaa teitä tavalla tai toisella itse.
Jeesus itse sanoi jotakin, minkä olen kokenut todeksi: "Jos joku tahtoo tehdä hänen (Jumalan) tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani." (Joh. 7:17)
Tämä lienee ainoa keino vakuuttua näistä asioista todella. Suosittelen sitä lämpimästi. Jumala on hyvä.
Lopuksi toivotan (kaiken uhallakin) siunausta kaikille tämän keskustelun osanottajille ja lukijoille!
...paikkaansa. Ei he minun uskoani ole puolustaneet, vaan omaansa, katolisen kirkon uskoa.
...vastuussa muiden ihmisten tekemisistä tai tekemättä jättämisistä, paitsi omistani ja ehkä osittain lasteni ja seuraavien sukupolvien. Samoin esim. ystävieni ja näiden ajatusteni lukijoiden...
En suinkaan ole vastuussa edellisten sukupolvien edesottamuksista. Enhän ole ollut olemassa ennen heitä, enkä heidän aikanaan.
Tuo oli siis mielestäni aivan järjetön syytös.
Saatoit nyt työntää pääsi ampiaispesään, mutta ei keskusteluja sen takia kannata jättää. Katso vaikka uskontokeskusteluista > kristinusko > yleistä kristinuskosta.
Tämä palsta on ateistien vaikutuksesta muotoutunut sellaiseksi kuin se on. Täällä ei voi keskustella uskonnosta ja uskosta. Tosin ateistit eivät itse pysty mitenkään perustelemaan omaa kantansa. Heidän suurempi vaikutuksensa palstalla johtuu vain siitä, että pitävät enemmän ääntä. Kuten muistat sananlaskusta, niin tyhjä tynnyri kumisee eniten.
Ja he (ristiretkeläiset) olivat yllätys yllätys kristittyjä, jotka puolustivat Jumalaa - ihan sitä samaa Jumalaa, johon Sinäkin saat uskoa heidän tekemiensä veritöiden seurauksena.
>
Mutta kiitollisuuden velassa siitä, mitä he säilyttivät Sinuakin varten.
>
Järjetöntä mutta totta.
Usko Jumalaan ja usko Jeesuksen sovittavaan vaikutukseen on pohjimmiltaan yksinkertainen asia. Se ei välttämättä edellytä kovin paljon tietoa, mutta kuitenkin käytännössä ihmisten usko noihin asioihin koostuu monista seikoista, joista osa on tietopohjaisia ja osa elämän kokemukseen pohjautuvaa. Tässä mielessä vakuuttuminen uskon oikeellisuudesta ei eroa kovinkaan paljon vakuuttumisesta jostain muusta asiasta, vaikka sen kokemukselliseen puoleen voi liittyä sellaista, mitä ei muiden asioiden kohdalla koeta.
Niitä yksittäisiä asioita, jotka yhdessä vakuuttavat ihmisen, ei ole oikein tarkastella kokonaisuudesta irrallisina. Jos ottaa vaikka vain muutamia eri asioita ja kirjoittaa niistä jonkinlaista kokonaisuutta, niin se ei ole enää keskustelukirjoitus, vaan siitä tulee kirja. Siksi koko aihetta olisi paras lähestyä jonkin kirjan kautta, joka valottaisi asiaan liittyviä seikkoja yhteydessä siihen kokonaisnäkemykseen, johon ne kuuluvat.
Toisella palstalla on ollut esillä muutamia kirjasuosituksia tällaiseen tutustumiseen. Siis jos tahtoo tutustua kristinuskon sisältöön, niin siitä on kirjoitettu hyviäkin kirjoja, joista romaanimuotoiset ovat myös mukaansatempaavia, eivät vain kuivaa tietoa välittäviä. Laitan tähän muutamia keskusteluissa mainittuja kirjasuosituksia, joista tiedän, että ne ovat onnistuneita kuvauksia uskon sisällöstä, vaikka voivat kuvata sitä hieman eri puolilta. Usko itsessään ei vaadi paljon tietoa, mutta jos siitä haluaa keskustella, niin silloin olisi hyvä olla jonkinlainen kokonaisnäkemys aiheeseen.
Raamattu on tietenkin se ensimmäinen kirjojen kirja, joka sisältää hyvin monen muotoista tekstiä ja myös suoraa kuvausta historian tapahtumista. Raamatun monet lukevat, kun katsovat sen kuuluvan jo yleissivistykseen. Kristinuskon keskeisiä asioita valottaa jo pienikin pätkä Uudesta Testamentista. Perustietoa kristinuskon perusasioista saa jo lukemalla alle sadan sivun katkelman alkaen Johanneksen evankeliumin alusta ja päättyen Roomalaiskirjeen loppuun.
Tietysti sitäkin kannattaa laajentaa lukemalla ainakin Galatalaiskirje, Efesolaiskirje, Matteuksen evankeliumi ja Johanneksen ensimmäinen kirje. Ainakin noissa on sanottuna jotain sellaista, mitä ei samalla tavalla ilmaistuna välttämättä muista kirjoista löydy. Noissa on jo uskon sisällöstä paljon kerrottu, mutta niin on tietenkin myös Vanhassa testamentissa, josta yleissivistykseen kuuluvina pidetään vähintään Ensimmäistä ja toista Mooseksen kirjaa ja Jesajan kirjaa. Ne sisältävät sellaista asiaa, mihin kristittykin törmää jatkuvasti uskosta keskusteltaessa. Raamatusta on kirjoitettu sellainen kirjakin, kuin ”Raamatun punainen lanka”, joka perustuu muistaakseni luentosarjaan, jossa Raamatun keskeisiä aiheita käsitellään nopeasti edeten, koko Raamatun läpileikkaus muutamassa luennossa. Kristinuskon perusasioista on myös netissä luentoja luettavissa ja kuunneltavissa, mm. tuossa osoitteessa:
http://www.sro.fi/loytoretki/2004_syksy.htm
Yksi kristinuskon peruskysymyksiä käsittelevä hieman romaanin tapainen kertova kirja on Lee Strobelin kirjoittama ”Tapaus Kristus”. Se antaa hyvän käsityksen siitä mihin kristityt uskovat ja miksi. Se tarjoaa myös niitä tärkeitä perusteluja uskolle, siis ei ole hartauskirjallisuutta, vaan sisältää myös paljon tietoa.
Toinen samalla tavalla kristinuskon keskeisiä asioita valottava teos on Gregory ja Edward Boydin kirjoittama ”Epäilijän kirjeet”. Se katsoo asiaa hieman toisesta näkökulmasta, jossa Edward Boyd pyrkii kyseenalaistamaan uskon perusteita ja Gregory Boyd vastaa noihin kyseenalaistuksiin. Kirja on siis kahden ihmisen kirjeenvaihdon pohjalta koottu teos, jossa kaikkeen ei etsitä ensisijaisesti kovia todisteita, vaan enemmänkin keskustellaan, tarkastellaan eri näkökulmia, mutta myös jonkin verran sitä mihin eri käsitykset perustuvat.
Puhtaasti romaani on Mika Waltarin kirjoittama ”Valtakunnan salaisuus”, jonka päähenkilö elää siinä historiallisessa tilanteessa, jossa kristinusko syntyi. Hän itse joutuu osaltaan näkemään sen vaikutuksia ja kirja kertoo myös päähenkilön henkilökohtaisten uskonkäsitysten muodostumisesta. Erittäin mielenkiintoinen lukukokemus, joka käsittelee samalla ihan todellisia hengellisyyteen liittyviä asioita.
Puhtaasti tietopohjaiseen käsittelyyn keskittyy Tapio Puolimatkan kirjoittamat ”Usko, tieto ja myytit” sekä ”Usko, tiede ja Raamattu” kirjat, jotka eivät mene ihan kevyenä iltalukemisena, vaan vaativat hieman keskittymistä. Ehkä täytyy olla hieman keskimääräistä kiinnostuneempi myös filosofiasta tai tietoteoriasta ahmiakseen kirjoja innolla. Ne kuitenkin tarjoavat vahvan tietopohjaisen näkemyksen ja pohtivat kristinuskon tiedollista oikeutusta ihan perusteellisesti.
Siis omasta mielestäni kysymys uskon perusteista vaatii laajemman vastauksen, kuin lyhyessä keskustelukirjoituksessa on mahdollista esittää. Nuo yllä mainitut kirjat tarjoavat mielestäni sellaisen, kukin omasta erityisestä näkökulmastaan asiaa tarkastellen. Kristinuskon käsityksistä kiinnostuneen, vaikka olisi kiinnostunut vain kritisoimaan niitä, kannattaisi mielestäni aloittaa lukemalla jokin ihan perusteos aiheesta. Tuota listan ensimmäistä Tapaus Kristus –kirjaa pitäisin kaikkein selkeimpänä perusteoksena, joka ei kuitenkaan ole raskasta, pelkkään kuivaan tietoon paneutuvaa tekstiä, vaan menee vaikka iltalukemisenakin onnistuneen kerrontansa ja jonkinlaisen ”romaaninomaisen” juonensa ansiosta.
Jos taas ei ole edes kiinnostusta tutustua kristinuskon perusteisiin, vaan noita kristinuskon eri perusteita halutaan tietoisesti erottaa toisistaan ja esittää niistä jotain kritiikkiä, niin silloinkin se pitäisi kohdistaa johonkin, vaikka pienempäänkin kokonaisuuteen. Uskoisin esimerkiksi antamani linkin lyhyiden luentojen muodostavan sellaisia pienempiä kokonaisuuksia, jotka voisivat toimia keskustelun pohjana. Silloin olisi jonkinlainen käsitys siitä, mitä käsitystä kritisoidaan tai mitä kannatetaan.
Jumalasta, kyllähän jokainen osaa keksiä perusteita uskolleen Krishnaan tai saunatonttuun, mutta TODISTEET, pliis. Ei pyydetty loputtomia käännytyskirjaluetteloita.
Kun monien sellaisten totuuksien, joita pidetään totena omana aikanaan esitettyjen perustelujen todistusten nojalla kunnes ne kumotaan, vaativat laajaa aiheen tuntemusta, niin kuinka perusteltuna pidät vaatimusta ikuisen Totuuden todistamisesta keskustelukirjoituksessa?
Tahtoisitko ehkä yrittää todistaa jonkin, minkä tahansa asian keskustelukirjoituksessa ja kuinka hyvinä pidät mahdollisuutta onnistua siinä? Esittäisitkö esimerkin siitä, kuinka todistat itse valitsemasi väitteen olevan totta ja teet sen lyhyessä kirjoituksessa?
Jumalan luotettavuudesta on olemassa todisteita, mutta niitä ei esitetä parissa keskustelukirjoituksessa, kuten ei mitään muutakaan voida siten todistaa. Jos sinulla ei riitä mielenkiintoa tutustua aiheeseen laajemmin, niin miksi kuitenkin vaivautuisit vaatimaan todisteita mahdottomalla tavalla. Tässä on siis kysymys siitä, millä tavalla vaadit todisteita, ei siitä, etteikö todisteita olisi.
todisteita Jumalan olemassaolosta, anna tulla ei siihen sivukaupalla tekstiä tarvita. Anna yksi.
Lyhyessä tekstissä ei päästä kovin pitkälle sellaisiin kysymyksiin millainen Jumala on, mutta voidaan tietenkin yleisessä mielessä miettiä miksi Jumalan olemassaolo on välttämättömyys.
Kun kaikella tunnetulla materialla/energialla on syy olemassaoloonsa sellaisena kuin se esiintyy, niin voidaan nähdä myös yleisessä mielessä olevan syy sille, että on olemassa tuntemaamme materiaa/energiaa. Kaikki mitä näemme ja voimme mitata, on lopulta alkusyyn vaikutusta.
Jumalaa on yleisesti ymmärretty tarkoitettavan alkusyyn käsitteellä. Alkusyy, joka on vaikuttanut kaiken havaittavan olemassa olevan olemassaolon, on siten kutsuttu myös Luojaksi.
Koska materiaa, aikaa ja avaruutta ei ole aina ollut, niillä on alku ja sillä millä on alku, on myös alkusyy joka ei itse ole riippuvainen siitä, minkä alkusyy se on, se on Jumala, Luoja.
Tätä ja kaikkia muitakin asioita ihminen pohtii omilla älyllisillä kyvyillään, joilla hän myös arvioi omien älyllisten kykyjensä luotettavuutta. Kykyjä ei kuitenkaan voida pitää oikeutetusti luotettavina, jos niiden kehittymistä ei ole ohjannut mikään ulkopuolinen älyllinen tekijä, jota siis tässäkin voidaan sanoa Luojaksi.
"pure", jos henkilöllä on tietynlainen päähänpinttymä tai asenne esim. Jumalaan, koska ihmismieli on mestari keksimään selityksiä selitysten perään
jos ateisti on rehellinen, hän voi korkeintaan sanoa, että ei usko Jumalaan, tai pitää Jumalan olemassaoloa epätodennäköisenä, mutta mitä tulee toisten ihmisten kokemuksiin, myös Jumalasta, ei niitä voi kukaan kiistää tai tehdä tyhjäksi, sillä kenelläkään meillä ei ole absoluuttista tietämystä koko todellisuudesta
sen takia on todella tyhmää suhtautua pilkallisesti toisten ihmisten kokemuksiin, se voi joskus "osua omaan nilkkaan"
tuo sinulle, vaan sinun itsesi on ne löydettävä.
Elämme aikakautta, jossa tiedon tulva on megalomaaninen ja tiedon saanti helpompaa kuin koskaan aiemmin. Mikä ihme tämä jatkuva kärttäminen anna-todisteet-jumalasi-olemassaolosta oikein on? Täräytä Googleen vaikkapa: todisteet jumala. Saat n. 79 600 sivua. Tietysti tuossa tietomäärässä on sekä aihetta puoltavia että kieltäviä sivuja. Mutta alat saamaan aineksia omaan ajatteluusi.
Tuossa ylempänä Crypticall kirjoittaa selkeästi todisteiden annon mahdottomuudesta tällaisella keskustelupalstalla. Hän antaa myös hyviä kirjavinkkejä. Siitä lähtee omaehtoinen tutkiminen. Niin minä tein; luin, tutkin ja pohdin, enkä vaatinut ketään uskovaa näyttämään todisteita Jumalasta. Ja niin kuin Raamattu sanoo: lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä, kävi minullekin todeksi.
Yksinkertaisimmillaan todisteita voit hakea luonnosta: voiko kaikki maapallolla oleva ja koko universumi syntyä ihan itsestään. Olen kuullut jonkun vakuuttuneen Jumalan olemassaolosta ihan vain katsellessaan kaunista maisemaa. Voit pohtia ihmistä; tarkoituksenmukaisella tavalla toimivan kehon monimuotoisuutta. Käsien hieno rakenne, silmän rakenne, sisäelinten toiminta, veren yli 50 hyytymistekijää ym. Tai kolibakteerin sähkömoottori, joita mahtuu millimetrin matkalle 30 000 kpl. Tämäkö syntyisi tyhjästä?
Törmäsin surffaillessani parin vuoden takaiselle keskustelusivulle, jossa esitetään yksi esimerkki todisteista:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000012&posting=22000000010198097
Lue ja mieti olisiko siinä sinulle tarpeeksi todistetta.
Uskovilla on henkilökohtaisia todistuksia jaettavaksi vaikka millä mitalla, mutta kun niitä ei uskon ulkopuolella elävät halua ottaa vastaan, vaan jatketaan todisteiden kärttämistä aina vaan.
— "…myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä..". (Saarn. 3:11). —
Voit kieltää tämän älyllisesti mutta silti se on meissä.
parantamia (näin uskovia) muslimeja, kristittyjä, hinduja ym on pilvin pimein. On aina ollut. Muinoin näitä ihmeparannuksia tapahtui tuhkatiheään. Kaikki jumalat Allahista Zeukseen ovat siis tosia?
vain väitellä ja vängätä vastaan, niin omia voimavarojasihan siinä tuhlaat. Jos haluat aidosti ja vilpittömästi todisteita saada, lähde etsimään avoimella mielellä lukkoon lyömättä etukäteen mieltäsi ennakkokäsityksiin. Jos tiedät että paranemisia on tapahtunut kaikkien uskontojen piirissä, ala ottamaan selvää, miksi niin on tapahunut, äläkä jää jankkaamaan että paranemisia on näin tapahtunut —> MOT.
Aito helmi on mahdollista löytää.
En ole joka alan asiantuntija varmistaakseni ettei minua huijata, antaisin rehellisten ja koulutettujen asiantuntijoitten tutkia ja perehtyä todisteisiinne ja tämän jälkeen vasta voisin tehdä päätelmän että uskonko teidän todisteisiin.
tosi paljon.
Aloita tästä
http://www.Jeesus-on-Herra.com
Toi on täyttä ROSKAA.
Minä todistan olevani Luojan, taivaallisen Isän luoma yksilö! Minä tiedän myös olevani ja olevani luotu! Minusta myös löytyy todisteet. Ja tiedän, ettet sinä tiedä ja tunne todisteita, etkä niiden merkityksiä ollenkaan.
"isukilta ja mamiltasi" uudestaan kuka sinut "loi" ennen kuin alat todistelemaan mitään itsestäsi sen suhteen.
vai mitä?
"Minä todistan olevani Luojan, taivaallisen Isän luoma yksilö! Minä tiedän myös olevani ja olevani luotu! Minusta myös löytyy todisteet."
Eli luomasi jumalan luoman sinä runkkaat.
...tuli Trubadurix!
...puolestasi Trubaduuri, että pääset taas todistamaan uusin voimin... Siunausta!