Muistopuhe rakkaalle ystävälle:
Ennen helluntailaiset ymmärsivät miten tarpeellista ja tärkeää on evankelioida uskosta osattomia. He tiesivät, etteivät kaikki luterilaisen nimeä kantavat ihmiset olleet uskovia.
Ennen Helluntailaiset eivät tehneet yhteistyötä uskomattomien kanssa. Ennen olivat rajat selviä.
Ennen helluntaiseurakunta ja maailma olivat selvästi eri asioita. Suhde syntiin oli toinen, syntiä ei suvaittu. Ennen helluntailaisten kokouksissa tuli ihmisiä uskoon ja muutamia sairaitakin joskus parantui.
Sitten tulivat Suomeen menestysteologia ja torontolaisuus. Ne saivat paljon tuhoa aikaan helluntailaistenkin keskuudessa. Liberaaliteologia hiipi seurakuntiin ja toi mukanaan ekumenian, jonka kautta katosivat seurakuntien väliset rajat, opitkin yhdistyivät.
Monet helluntaiseurakunnat ovat ilman paimenia ja seurakuntalaiset eivät saa kuulla tervettä Jumalan sanan julistusta kokouksissaan. Kelvottomat ovat ottaneet tehtäväkseen julistaa milloin mitäkin, pitäen tärkeämpänä ihmisten viihtymistä, kuin Jumalan tahtoa.
Elämme aikaa, jolloin helluntailaisetkaan eivät osaa tehdä selvää rajaa uskomattomien ja uskovien kesken.
Moni kelvottoman seurakunnan opetuksen ja ekumeenisen kirjallisuuden varassa kasvanut helluntailainen, pitää tärkeimpänä uskovan tuntomerkkinä sitä, kunhan johonkin uskoo.
Sen käsityksen tähden, helluntailaiset käyvät jo nykyisin luterilaisilta oppia saamassa, Nokia Missiossa ja muissa kummallisissa paikoissa.
Se mikä oli helluntailaisuutta ennen, ei ole samaa nykyisin.
Monet nykyiset helluntailaisen nimitystä kantavat, eivät edes tunne Jeesusta Kristusta eivätkä Jumalan sanaa.
Heille usko on melko rajaton ja kaiken kattava käsite, kunhan jotakin Jeesuksesta puhutaan ja aamenta sanotaan, niin siinähän se. Jumalan voimaakaan ei tunneta, kunhan on meteliä ja sirkusta ja väkeä kaatuu, niin siinä on sitten monen sokean ymmärtämättömän mielestä Jumalan voimaa ja tekoja.
On siis päästy helluntailaisuuteen, josta puuttuu Jumalan sana ja Jumalan voima, mitä arvoa sellaisella mahtaa olla.
Ne vähät helluntailaiset, jotka eivät ole harhaoppien ja ekumenia ja liberaalisuus aatteiden sumentamia, toivottavasti heräävät, ennen helluntailaisuuden hautaamista ja maahan laskemista.
Ennen helluntailaiset ymmärsivät miten tarpeellista ja tärkeää on evankelioida uskosta osattomia. He tiesivät, etteivät kaikki luterilaisen nimeä kantavat ihmiset olleet uskovia.
Ennen Helluntailaiset eivät tehneet yhteistyötä uskomattomien kanssa. Ennen olivat rajat selviä.
Ennen helluntaiseurakunta ja maailma olivat selvästi eri asioita. Suhde syntiin oli toinen, syntiä ei suvaittu. Ennen helluntailaisten kokouksissa tuli ihmisiä uskoon ja muutamia sairaitakin joskus parantui.
Sitten tulivat Suomeen menestysteologia ja torontolaisuus. Ne saivat paljon tuhoa aikaan helluntailaistenkin keskuudessa. Liberaaliteologia hiipi seurakuntiin ja toi mukanaan ekumenian, jonka kautta katosivat seurakuntien väliset rajat, opitkin yhdistyivät.
Monet helluntaiseurakunnat ovat ilman paimenia ja seurakuntalaiset eivät saa kuulla tervettä Jumalan sanan julistusta kokouksissaan. Kelvottomat ovat ottaneet tehtäväkseen julistaa milloin mitäkin, pitäen tärkeämpänä ihmisten viihtymistä, kuin Jumalan tahtoa.
Elämme aikaa, jolloin helluntailaisetkaan eivät osaa tehdä selvää rajaa uskomattomien ja uskovien kesken.
Moni kelvottoman seurakunnan opetuksen ja ekumeenisen kirjallisuuden varassa kasvanut helluntailainen, pitää tärkeimpänä uskovan tuntomerkkinä sitä, kunhan johonkin uskoo.
Sen käsityksen tähden, helluntailaiset käyvät jo nykyisin luterilaisilta oppia saamassa, Nokia Missiossa ja muissa kummallisissa paikoissa.
Se mikä oli helluntailaisuutta ennen, ei ole samaa nykyisin.
Monet nykyiset helluntailaisen nimitystä kantavat, eivät edes tunne Jeesusta Kristusta eivätkä Jumalan sanaa.
Heille usko on melko rajaton ja kaiken kattava käsite, kunhan jotakin Jeesuksesta puhutaan ja aamenta sanotaan, niin siinähän se. Jumalan voimaakaan ei tunneta, kunhan on meteliä ja sirkusta ja väkeä kaatuu, niin siinä on sitten monen sokean ymmärtämättömän mielestä Jumalan voimaa ja tekoja.
On siis päästy helluntailaisuuteen, josta puuttuu Jumalan sana ja Jumalan voima, mitä arvoa sellaisella mahtaa olla.
Ne vähät helluntailaiset, jotka eivät ole harhaoppien ja ekumenia ja liberaalisuus aatteiden sumentamia, toivottavasti heräävät, ennen helluntailaisuuden hautaamista ja maahan laskemista.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kun rakkaus totuuteen on ajettu ulos helluntailiikkeestä,
on torontoa ynnä muuta peelsepuupia tullut sisään korvikkeeksi.
Entiselle rakkaalle ystävälle on käymässä todella huonosti.
mikä kehenkin vetoaa... mitä kukin painottaa... uudet jutut ei ole koskaan olleet vanhojen mieleen... sen takia on niin paljon eri lahkojakin...
totuutta, viimeksi sunnuntaina saimme johdattaa syntisen taivastielle. Vankilakierrettä, huumeita, alkoholia.
Jeesus tuli vapauttamaan vangittuja, Jeesus nimi pysyy tänäänkin voimassa.
Evankeliumia levitetään koko ajan, se ei ole kadonnut mihinkään. :) Epäusko synnyttää tällaisia ajatuksia.
Ehkä sulla on seurakunta, jossa asiat ovat vielä hyvin, mutta älä sen vuoksi odota, että muuallakin olisi niin.
Ehkä olet niitä jotka eivät näe asioita samalla tavalla kuin jotkut muutamat. Tiedän että on paljon helluntailaisiakin, jotka ovat tyytyväisiä ja sopeutuvaisia kaikkien uudistuksien ja herätyksien aaltojen heiteltävinä. He eivät valita, koska eivät tiedä paremmasta tai ovat sopeutuneet siihen rappioon, mihin seurakunnat ovat kettujen ja kelmien ahkeran toiminnan kautta saatettu.
Suuri osa helluntailaisista on joko tyytyväisiä tai sitten välinpitämättömiä helluntaiseurakuntien tilanteeseen. Kuitenkin ehkä kolmannes kaikista, ehkä useampikin, kaipaa seurakuntiin enemmän Jumalan sanan opetusta ja Jumalan voimaa.
Ehkä tämänkaltaiset kirjoitukset tuntuvat oudoilta, niiden helluntailaisten silmissä, jotka ovat kasvaneet karismaattisissa ja opittomissa ekumeenisissa olosuhteissa, jotka eivät tiedä mitä helluntailaisuus on ja mitä se on ollut.
Tämän kirjoittaja uskoo näkevänsä melko selvästi helluntaiseurakuntien todellisuutta tällä hetkellä. Olen nähnyt monenlaisia kokouksia ja monenlaista toimintaa, kunnollisia saarnamiehiä, mutta myös jalanvenyttäjiä ja huijareitakin.
Ei voi olla asiat kovinkaan hyvin, kun seurakunnissa ei pidetä kiinni siitä mitä raamattu opettaa, vaan hyvin suvaitaan monenlaisia vääriä oppeja ja opettajia.
Toivoisin että helluntailaiset rakastaisivat enemmän Jumalan sanaa ja pitäisivät sitä niin rakkaana, että olisivat valmiita ajamaan keskuudestaan pois ne ketut, jotka opettavat menestysteologiaa ja muita harhaoppeja.
Toivon myös, että kaiken ylistelyn keskellä, muistettaisiin vielä hukkuvat sielut, niin ettei hauskanpitäminen koituisi toisten kadotukseksi.
Hyvin perillä missä mennään. Mutta onko tehtävä täällä mustamaalata, eikö olisi omalta kohdalta hyvä tehdä parannus ja katsoa Kristukseen mitä Hän voi tehdä. Missä ovat kiitos ja ylistysaiheet, ei helluntai niin pielessä ole että siellä on alettu opettamaan jo vallan muuta kristusta ja sovitusta.
ääri-ilmiöitä tulee. Mutta jos ylistys on kaiken pahan alku ja juuri niin silloin olemme unohtaneet että Jeesus on ylistyksen aihe. Hänelle osoitetut laulut eivät ole varmasti pahaa, sillä liian vähän ihmiset ylistävät Herraansa. Jos ei kykene yhdessä laulamaan, puhukoon Herralle hiljaisuudessa.
Sillä taivaassa ylistetään Herraa jatkuvasti pauhinassa. Jos näistä tehdään asioita jonka kanssa renkataan koko ajan, en ihmettelekään että katsellaan ihan vääriä kuvioita.
Ihmiselle on myös annettu suodatin, jos joku innoissaan haluaa ylistystä ja kuitenkin seurakunnassa on tarjolla Sanaa, pysyköön sen aikaa kotona jos ei kärsi kuunnella musiikkia.
Meillä on tosiaan hyvin asiat, vaikkei täydellinen olekaan. Taivaassa on kaikki täydellistä.
Tärkeintä on että hukkuvat sielut kuulevat pelastuksesta, ja ohjataan Sanan äärelle.
Jos jotain on opetuksessa väärää, puuttukaa asioihin. Ei vanhimmistolla ja paimenilla ole yksinvaltius. Jos kerta epäkohtia näet seurakuntasi toiminnassa ja opetus on vesitetttyä ja väärää puuttukaa!!! mutta älkää tulko sitä tänne valittamaan. Tuskin auttaa ketään.
Vihollinen kyllä saa iloita että täällä niitä yhteen ääneen jaetaan uskomattomien niitä lukiessa.
Kukahan sinutkin johdattaisi totuuden tielle? Tarkistin tänään OPH:sta. Valheesi siitä, että saatte tukea käännytystyölle Suomen valtiolta, oli kuulemma iso VITSI. OPH ei ole kuullutkaan hellarien pikku projektista.
Kuinka se nyt suu pannaan, valehtelija?
näin:
"Oikeaa, tervettä Pyhän Hengen rakkaudessa toteutuvaa karismaattisuuttakin on varmasti jossain..?"
Haluaisin tietää, missä seurakunnassa/ seurakunnissa ajattelet sellaista olevan, ja mikä on oma suhtautumisesi armolahjoihin, niiden luonteeseen ja raamatulliseen toteuttamiseen kristillisessä uskossa?
Olisi hyvä jos voisit näyttää linkin jonka kirjoituksen yhdistät mun kirjoituksen. Noin sanottuna on hiukan vaikeuksia tietää mitähän ja ketähän mahdat tarkoittaa.
Mutta vastaan kirjoittamaasi kuin kysymykseen.
Uskon kyllä että oikeaa ja tervettäkin karismaattisuuutta on olemassa.
Armolahjojakin on, mutta eivät näytä olevan kovinkaan yleisiä, eikä niitä kaikkia ole monessakaan seurakunnassa, paitsi tuo yksi, kielillä puhuminen.
Profetoimistakin olen kuullut, mutta empä aikoihin sellaista, mistä voisi olla varma, että se on Jumalasta ja aitoa ja tervettä.
Sairaiden parantamisesta puhutaan paljon enemmän, kuin sitä todellisuudessa tapahtuu. Yleistäen, ne seurakunnat jotka suurimpaan ääneen sitä mainostavat, kaikkein vähiten saavat aikaan oikeita parantumis ihmeitä.
Oikeaa karismattisuutta Pyhässä Hengessä ja totuudessa voi olla niissä seurakunnissa joissa sanaa julistetaan niinkuin on kirjoitettu, mutta eipä niissä, joissa Jumalan sanan sijasta julistellaan menestysteologiaa tai muuta kummaa.
Oikeita armolahjoja on mahdollista olla oikeilla uskovilla, joita muutamia löytyy mm. vapaakirkoista ja helluntaiseurakunnista ja baptisteista.
Passiivinen yhteisö, pelkkä tyhjä astia joka on altis täyttymään muiden käsityksistä.
Kristusta! Ei katsella, mitä maailmassa tapahtuu, ei edes sitä, mitä tapahtuu meille ennen niin rakkaassa helluntaiherätyksessä, sillä se todellakin on rankkojen muutosten kourissa. Katsotaan Jeesukseen ja Raamatun Sanaan, ja eletään siitä! Odotetaan Jeesuksen paluuta ja Hänen valtakuntaansa. Tutkitaan omaa sydäntämme ja sen asenteita ja siellä olevaa Jumalan Sanan valossa ja Jeesuksen ristin juurella ja ojentaudutaan Jumalan tahdon mukaan. Etsitään Herran kasvoja ja Hänen kunniaansa. Tämä maailma muuttuu yhä synkemmäksi, kuten Raamattu jo on ilmoittanut. Ihmiset etsivät korvasyyhyynsä opettajia, mutta Herra itse on Pyhän Hengen ja Sanansa kautta opettava omiaan. Pysy siis Hänessä, vain Hänessä! Luetaan Raamattua ja kuljetaan rukoillen. Rakastetaan lähimmäisiämme Herran omiksi!
Maranata! Herramme tulee pian!
Valvokaa ja olkaa raittiit!
vaikka siellä olen jo keski-ikään ollut. ei Raamatussakaan tunneta helluntaiseurakuntaa. Kaikki tällaiset on itse tehtyjä. On vain Kristuksen seurakunta ja siitä paikalliset versiot. Siksi en kaipaa mitään ollutta ja kokemuksia vaan kaipaan sitä, että kristityt käyttäisivät aikansa oleelliseen olivat he sitten laisia tai löisiä, ei merkitystä. Eiväthän seurakunnat mitään tee tai tee jättämättä, kyllä ne on yskilöt eli me kristityt. Valvokaamme siis omaa vaellustamme ja unohtakaamme ihmisten tekemät rajat. Jumalan Sana auktoriteetiksi ja ainoaksi ohjeeksi. Se mikä toimi viime vuonna ei välttämättä toimi tänä vuonna. Pyhällä Hengellä on ihan omat tapansa, eikä me voida siihen puuttua.. Tuuli puhaltaa missä haluaa... Olkaamme vain Jumalalle otollisia ja puhtaita Hänen edessään. Hän hoitaa loput. Ei mikään helluntailaisuus tai kirkko. Sivuhuomautuksena että helluntailaisuus on suht uusi keksintö ja tullut sieltä "hapatuksen" maasta eli usasta.. ja sen tulon aikaan haikailtiin täällä Suomessa vanhoihin hyviin aikoihin jolloin ei kummallista ja pelottavaakin helluntailaisuutta ollut... Tämmöistä tää on. Mutta tärkeää on että kullakin on hengellinen koti ja minulle se on ollut helluntaiseurakunta, vaikken sitä ainoa oikeana tai mitenkään muihin verrattuna parempana pidä.
Siunausta kaikille!