Juutalaisten kuuluu treffailla vain juutalaisia, ja jos ei-juutalainen välittää penninkään edestä kansan kohtalosta, hän ei otakaan juutalaista puolisoa itselleen.
Seka-avioliittojen lapset ei saa juutalaista kasvatusta, ja näinollen identiteetti heikkenee. Ne assimiloituu. Itseasiassa olen nähnyt kaavion, jonka mukaan parin sukupolven päästä ei juurikaan olisi muita kun ortodoksijuutalaisia Yhdysvalloissa. Aika julmalta kuulostaa.
Suomessakin on Turun seurakunta hyvää vauhtia kohtaamassa loppunsa juuri seka-avioliittojen tähden. Valtaosa ihmisistä on yksinkertaisesti vanhuksia, ja kun ne on poissa, ei ole ketään jatkamassa perinteitä. Onneksi Helsingissä on tilanne hiukan valoisampi.
Jokaisen juutalaisen tärkein velvollisuus meidän ajassa on antaa vahva juutalainen identiteetti omille lapsille. Tämä ei onnistu seka-avioliitossa.
Itseasiassa ihmettelen sekapariskunnan ei-juutalaista osapuolta. Miksi ihmeessä suostuu suhteeseen alkuunkaan kun kerran tietää tekevänsä hallaa juutalaiselle kansalle? Mitä ihminen ajattelee kun piilottaa kinkun hanukakuusen alle?
Ei. Kun nettijuttuja lukee, niin erilaisesta taustasta ei ole kun haittaa myös itse parisuhteelle.
Seka-avioliittojen lapset ei saa juutalaista kasvatusta, ja näinollen identiteetti heikkenee. Ne assimiloituu. Itseasiassa olen nähnyt kaavion, jonka mukaan parin sukupolven päästä ei juurikaan olisi muita kun ortodoksijuutalaisia Yhdysvalloissa. Aika julmalta kuulostaa.
Suomessakin on Turun seurakunta hyvää vauhtia kohtaamassa loppunsa juuri seka-avioliittojen tähden. Valtaosa ihmisistä on yksinkertaisesti vanhuksia, ja kun ne on poissa, ei ole ketään jatkamassa perinteitä. Onneksi Helsingissä on tilanne hiukan valoisampi.
Jokaisen juutalaisen tärkein velvollisuus meidän ajassa on antaa vahva juutalainen identiteetti omille lapsille. Tämä ei onnistu seka-avioliitossa.
Itseasiassa ihmettelen sekapariskunnan ei-juutalaista osapuolta. Miksi ihmeessä suostuu suhteeseen alkuunkaan kun kerran tietää tekevänsä hallaa juutalaiselle kansalle? Mitä ihminen ajattelee kun piilottaa kinkun hanukakuusen alle?
Ei. Kun nettijuttuja lukee, niin erilaisesta taustasta ei ole kun haittaa myös itse parisuhteelle.
Vastaukset 16
Vanhimmat
"...ja jos ei-juutalainen välittää penninkään edestä kansan kohtalosta, hän ei otakaan juutalaista puolisoa itselleen".
- Miksiköhän juutalainen sitten voi/haluaa olla ei-juutalaisen kanssa? Saat asian kuulostamaan hiukan nurinkuriselta.
(Asia on minulle arka juuri sen vuoksi, että JOS minulla olisi ollut tämä viisaus reilut yksitoista vuotta sitten - niin lapseni olisi saanut juutalaisen kasvatuksen. AIVAN VARMASTI).
avioliitto solmitaan useimmiten rakkaudesta eikä rakkaus kunnioita etnisiä tai uskontorajoja. Ei-juutalaisilla ei ole minkään sortin velvollisuutta valvoa että juutalainen kansa tai identiteetti säilyy, se on yksin juutalaisten tehtävä.
Kun juutalainen valitsee ei-juutalaisen puolison hänen pitää, jos yleensä on täysjärkinen, ymmärtää että ei voi velvoittaa toista osapapuolta kasvattamaan yhteisiä lapsia juutalaisiksi jos toinen ei sitä halua. Jos äiti on juutalainen, lapset joka tapauksessa ovat juutalaisia, jos vain isä, lasten pitäisi kääntyäkin eikä niin voi eikä pidä tapahtua ellei lasten äitikin sitä halua.
On julistajia ja tutkijoita, jotka sanovat että suomalaisten sukunimet kuuluvat juutalaisten sukunimiin ja sukunimiluetteloon yli 60 prosenttisesti. Luettelo löytyy Usasta ja netistä maksullinen. Yli puolet kansasta siis juutalaisia!
ongelma, ei tällaista hinkua muuten voi käsittää
Etkö ymmärrä, ettei suomalaiset talonpojat edes käyttänet sukunimiä kuin vasta joskus parisen vuosisataa sitten, oli talojen ja paikkojen nimiä, tai isän tai äidin nimiätunnisteena, lisäksi toisten antamia lempinimiä
terv Annak Reeda Runttikorva-Änekeinen
sukunimet määrättiin pakolla otettaviksi muistaakseni pari sataa vuotta sitten ainakin osassa Eurooppaa ja nimiksi tuli milloin mikäkin, vaikka oma ammatti tai talon väri tai usein paikkakunta:Landauer, Sitkower, Breslauer jne
Länsi-Suomessa sukunimet hävisivät katolisella keskiajalla. Vain aatelistolla oli oikeus sukunimiin. Sen sijaan Itä-Suomessa ja osin Hämeessäkin sukunimet olivat olemassa jo esi-ruotsalaiselta ajalta asti ja säilyivät.
1500-luvulla (siis viisisataa vuotta sitten) Suomessa oli kuninkaan toimesta asetettu kaksi voutikuntaa: Itä-Suomeen Viipurin- ja Länsi-Suomeen Turun voutikunta.
Verotuksellisista syistä alettiin nimiä muuttaa 1500-luvulla. Itä-Suomessa talollisten (ja siis verovelvollisen väestön) nimiin liitettini verottajan toimesta -nen pääte. Lännessä taas talolliset verovelvolliset erotettiin muusta väestä (joka ei ollut verovelvollisia) liittämällä nimiin -la tai -lä pääte. Esim. vanha hämäläinen Iko-suku on samaa sukua, vaikka Savoon muuttaneiden nimi on Ikonen ja lännessä ollaa Ikola-nimisiä. Jne.
Sukunimikäytäntö, varsinkin Savo-Karjalassa säilyi katolisella ajalla, koska usko ja kirkon vaikutusvalta juurtui sisämaassa hitaasti. Sukunimet eivät olleet 1500-luvulle menessä ehtineet idästä hävitä, ja sen jälkeen niitä alettiin tarvita veroluetteloissa. Ja luterilaisuuden tultua katolinen nimipolitiikka, joka ei sukunimiä talonpojille mielellään suonut (aatelin etuoikeus), lakkasi.
Kirkko ja kristinusko ei keskiajalla oikeasti juuri juurtunut sisämaahan ydin-Hämettä lukuunottamatta. Savon väestö oli nykyisen historian tutkimuksen valossa vielä 1600-luvulla suurimmaksi osaksi käytännössä pakanoita. Savo kristillistyi vasta tuolla vuosisadalla.
ovatkin Israelin lapsia koska on sukunimiä joita juutalaisilla itsellään ei ollut kuin vasta satoja vuosia myöhemmin?
..tapaa esiintyi Euroopassa.
"Sukunimen" käyttö alkoi yleistyä jo keskiajalla eli 500 jKr - 1500 jKr Italiassa, Ranskassa ja Saksassa. Sen sijaan Pohjoismaissa ja Venäjällä tavallinen kansa ei käyttänyt lisänimeä, mistä kehittyi sittemmin sukunimi, vaan virallisiin asiakirjoihin henkilö merkittiin muistiin patronyymi- eli isännimellä; väestöhistoriallisissa asiakirjoissa henkilö yleensä esiintyy esimerkiksi Ruotsin vaikutusalueella jonkun poikana (esim. Johan Henriksson 'Juho/Juhani/Juhana Heikinpoika') tai jonkun tyttärenä (esim. Brita Henriksdotter 'Riitta Heikintytär').
Poikkeuksen Ruotsissa muodosti nykyinen Itä-Suomen läänin alue. Periytyviä sukunimiä, eli ns. "nen"-loppuisia lisänimiä, esim. Kähkönen-nimeä, savolaissuvut alkoivat yleisesti käyttää nykyisen Savon alueella jo 1400- ja 1500-luvuilla "omistusoikeudellisista" syistä. Sukunimeksi muodostuvan lisänimen käyttö helpotti muun muassa savolaisten talollisten verotusta ja väestökirjanpitoa, joten myös kruunu sekä sen voudit suosivat sukunimiksi kehittyvien lisänimien käyttöä ja savolaisten uudisraivaustoimintaa.
Eteläisessä ja läntisessä Suomessa, Lounais-Suomessa ja Länsi-Suomessa, missä vaikutti pohjoismainen perinne, tavallinen kansa rupesi käyttämään sukunimiä vasta niinkin myöhään kuin 1880-luvulla.
Sukunimiä vaihdettiin asuinpaikan mukaan. Tai ammatin mukaan.
Kalevalassa ei ole merkkejä juutalaisista nimistä. Antero? Ahti? Jouko? Kyllikki? Lemminkäinen? (
'rakentavaa kritiikkiä, jota täällä tyytymättömimmät kuuluttavat?? Kuulostaa oudolta kun joku pitää noin kovasti huolta asioista, jotka eivät hänelle lainkaan kuulu.
Viestisi kertoo suhteellisuuden tajun puutteesta. Palstalla on tarkoitus keskustella juutalaisesta uskonnosta, ei yksittäisistä juutalaisista ihmisistä, heidän tekemisistään.
Missä asemassa sinä olet että katsot voivasi asettua palstan aiheen yläpuolelle? Ja sen lisäksi paheksua ja moralisoida sinulle täysin tuntemattomia ihmisiä?
Hölmö avaus.
halusin vain sanoa kiitos :)
Olisko Mordekhain ja Estherin tarina Raamattuun ja juutalaiseen traditioon takaportin kautta tullut Babylonialianen mysteerikirjoitus?
Babylonialaisen uskonnon, hedelmällisyyskultin, kaksi pääjumaluutta (mies ja naispuolinen) oliva Baal Marduk (Merodak, Mordekhai) ja Ishtar Semiramis (Asera, Astarte, Isis)...
Ainakin joidenkin "oppineinen" mukaan Esterin kirja olisi muuneltua babylonialaista mystiikkaa.
ehkä niinkään, Esterin kirja on myöhäinen, persialaisajalta,nimet Ester ja Mordechai (Ishtar ja Marduk) ovat ikivanhaa perua, mutta itse tarina on lähinnä komedia. Se on ainoa VT:n kirja jossa ei mainita Jumalan nimeä ja ainoa jota ei löytynyt Qumranin kirjastosta.
Muistattehan Ruutin tarinan?
Ruut, joka oli Kuningas Davidin esiäiti, myös yksi juutalaisten kantaäideistä, matriarkka.
Eikä hän edes ollut syntyjään juutalainen!
Se, ettei hän syntynyt juutalaiseksi oli merkityksetöntä.
Hän kääntyi juutalaisuuteen ja eli Tooran opetusten mukaisesti.
Ruutin kirja luetaan sadonkorjuujuhlana. (shavuot)
voi kääntyä, se on täällä jo tehty moneen kertaan selväksi. Rut ei kylläkään ole kantaäiti, ei sellaisia voi olla enää siinä vaiheessa jossa kansa on ollut olemassa jo pitkään.
esiäiti piti kirjoittamani. :)
joka väitteli kirkkohistorian
alalta vuonna 2004 tutkimuksella radikaalipietistististä
verkostoista ja opeista 1700-luvun Pohjanmaalla
Separatistledare i 1700-talets Österbotten