Metsäperässä ON sitä jotain!

Jos minun kaltaiseni pulinaboxi hiljenee peräti
kaksi kertaa minuutiksi saman päivän aikana
- ja iho nousee kananlihalle, voin vanhasta kokemuksesta sanoa; perästä kuuluu!

Metsäperän esitys oli toinen hiljennyttäjä,

- ja toinen - yllätys, yllätys (en katsonut formuloita :) - vaan:
Musta jää -elokuvan loputtua illan suussa Hgin Tennispalatsissa hiljenin 1. kerran. => Erityisesti Outi Mäenpään iholle asti tullut eläytyminen rooliinsa oli jotain mitä suomalainen elokuva on kaivannut.
(Paria juonen heittoa vaille täydellinen leffa,
jolle voi ennustaa kansainvälistäkin menestystä.)

Entäpä herra Metsäperälle?

Jos oikein kuulin, hän on kaksosten koti-isä, joka on jättänyt Postissa työnsä vähän aiemmin?
(Itella, ex-Posti; kannattaisiko laittaa muutama ropo tällä kertaa myös ex-työntekijänne Metsäperän perään? Karita Mattilaahan olette jo sponssanneet...)

Tuolla nöyryydellä varustettu, hiljaista karismaa omaava tahtoja = menestysreseptin avaimet sielussaan kantava mies.

Talentissa on nähty jo liikaa tälle ajalle tyypillistä "olen mahtavin maailmassa kun rohkenen tulla esittämään puolivalmista potaskaa lavalle vetoa lyöneenä" -meininkiä, osin ylimielistäkin hälläväli-tyyliä.

Herra Metsäperä tuli ja kosketti. Ja se kosketus voi viedä pitkälle.
Talentin myötä tai ilman Talenttia. Sopivasti ääntä kouluttamalla aineksia on vaikka mihin.

Toivon sydämestäni hänelle parasta mahdollista tietä tähtiin - ja voimia koko perheelle!