Jättäisin esirykouspyynnön itseni puolesta, olen kristitty ja koen että elän lähellä Jumalaa. Ainoa murheeni on, ettei minulla ole Hengellistä kotia missä tuntisin että olen osa seurakuntaa.Olen tullut erotetuksi aikanaan errästä "lahkosta,uskon suuntauksesta" jota pidin ainoana oikeana uskona, kuten oli opetettu.Erotuksen jälkeen seurasi elämäni pitkät masennuksen vuodet.Nyt alan olla selvemmällä masennuksesta, mutta en enää uskalla/pysty luottamaaa yhteenkään seurakuntaan, en yhteenkään, en vain pysty, vaikka haluaisin. Olen rukoillut asiaa paljon ja luopunut jo rukouksesta ja toivosta. Nytkin on paperit kahdessa paikassa,seurakunnassa ja kirkkokunnassa.En tiedä pysyäkö karsimaattisissa suunnissa tai mennä takaisin ei-karismaattisiin.Muistaisitteko minun asiaani rukouksin.
Tai jos jollakin on kokemusta, kertoisitteko oman tienne ja miten asiaan tuli ratkaisu jos tuli tai onko joku kokenut että paikkaa ei ole eikä tule?Minulla ei ole enää montaa uskonsuuntaa/srk kokeilematta
Tai jos jollakin on kokemusta, kertoisitteko oman tienne ja miten asiaan tuli ratkaisu jos tuli tai onko joku kokenut että paikkaa ei ole eikä tule?Minulla ei ole enää montaa uskonsuuntaa/srk kokeilematta
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei, et ole yksin. Sen halusin kertoa. Minä taas aikoinani jäin seurakunnan yhteydestä syystä, että olin sisältä aika herkkä, rikkinäinen, en löytänyt jotain seurakunnasta, hain rakkautta maailmasta.
Pidin kuitenkin jonkinlaiset yhteydet Jumalaan, vai, olisiko parempi sanoa, että Hän piti minuun.
Nyt olen viettänyt aikaa välillä enemmän rukoillen ja Raamattua lukien. Koen pikkuhiljaa parantuvani, tajuavani asioita.
Mutta en uskalla mennä minnekään seurakunnan tilaisuuksiin, koska koen olevani niin luuseri. Enhän viimeeksikään löytänyt kotia, enkä kestänyt kiusauksissa.Ja olen tehnyt elämässä ihan kauheita asioita. Aika mahdottomalta tuntuisi puhua asioista tuntemattomien kanssa.
Rukoilen ja uskon, että Jumala pitää sinusta hyvää huolta, auttaa elämässä eteenpäin ja auttaa sinua löytämään turvallisen ystäväpiirin, seurakunnan !
Voi hyvin !
Olen vähän samanlaisessa tilanteessa. Olen kristitty, mutta minulla ei ole minkäänlaista yhteyttä toisiin samanmoisiin. Ei ole yhteyttä seurakuntaan, eikä ihmisiin yksilötasolla. Siinä poikkean sinusta, että en ole lähtenyt mihinkään suurempaan "etsimisralliin". Kävin yhdessä srk:ssa vajaan vuoden, mutta en onnistunut uimaan sen sisäpiireihin. Tervehdin muutamat vanhat tutut aiemmasta uskonelämästäni ja istuin sen jälkeen yksin srk:n kahvitilaisuuksissa. Tunsin itseni täydellisen ulkopuoliseksi. Lopetin itseni kiusaamisen ja päätin suosiolla jäädä kotiin. Nyt sitten nautin tämän päätökseni seurauksista. Uskon siihen, että Jumala pitää minusta huolen, mutta tiedän kyllä että elämästäni puuttuu jotakin, kun siitä puuttuu "veljien ja siskojen" yhteys. En kuvittele seurakuntaa miksikään täydelliseksi paikaksi, mutta joskus kieltämättä olisi mukavaa jakaa asioita ihmisten kanssa, joilla on sama Isä. Netti autta tässä, mutta eihän tätä voi verrata "oikeaan" tuntemiseen. En kaipaa niinkään mitään tiettyä seurakuntaa, enemmän kaipaan ihmistä; aitoa, tavallista vajavaista kristittyä ystävää. Toivoton ajatus, sellaisen löytäminen. Olen luopunut toivosta... Toivottavasti sinä saat mitä sydämesi halajaa.
Hei Haips ja Muistakaa minua ja varmaan etsiviä löytyy muitakin. Rukoilen nyt teidän puolesta kuin myös ylläolevan Venskunkin puolesta, joka myös etsii seurakuntaa.
Jeesus, auta sinä Haipsia, Muistakaa minua ja Venskua elämässä eteenpäin. En tiedä mitä muuta rukoilisin, mutta pyydän, että Pyhä Henki olisi jokaisen elämässä läsnä ohjaamassa ja opastamassa ja parantamassa. Kiitos, että autat.
Minä sain jo yhden vastauksen miten toimia.Kiitos jos jaksatte rukoilla kun omat voimani ovat tiukilla.
Asia on edelleen vailla kotia...