Nyt pitäisi Vanhasen ottaa elinkeino- ka työministerinsä palaveriin ja perustaa valtioneuvoston työryhmä professori Tiitisen johdolla uudistamaan koko työelämän lainsäädäntö ja samalla työriitojen sovittelua koskeva lainsäädäntö.
Työryhmän toimeksiannosta tulisi selvästi käydä ilmi, että tavoitteena on paikallisen sopimisen edistäminen, eli sopimisen vieminen selkeästi liitto- ja työpaikkatasolle, ja sellaisten laiehdotusten aikaansaaminen, jotka turvaavat palkansaajan neuvotteluoikeuden omissa asioissaan.
Työriitojen sovittelemiseksi Vanhanen voisi väläyttää pakkosovittelun ottamista lakiin, koska sellainen on aika ajoin tarpeen, niin kuin nytkin, jos työnantaja ei taivu maksamaan Tehyn jäsenten ansaitsemaa kuoppakorotusta.
Samalla Vanhasella on tilausuus osoittaa olevansa todellinen johtaja ja valtiomies, kun työryhmään ei nimettäisi ainuttakaan työmarkkinajärjestöjen edustajaa vaan ainoastaan asiantuntijoita.
Näin Matti Vanhanen jäisi historiaan miehenä, joka toi suomalaiset työmarkkinat nykyaikaan.
Työryhmän toimeksiannosta tulisi selvästi käydä ilmi, että tavoitteena on paikallisen sopimisen edistäminen, eli sopimisen vieminen selkeästi liitto- ja työpaikkatasolle, ja sellaisten laiehdotusten aikaansaaminen, jotka turvaavat palkansaajan neuvotteluoikeuden omissa asioissaan.
Työriitojen sovittelemiseksi Vanhanen voisi väläyttää pakkosovittelun ottamista lakiin, koska sellainen on aika ajoin tarpeen, niin kuin nytkin, jos työnantaja ei taivu maksamaan Tehyn jäsenten ansaitsemaa kuoppakorotusta.
Samalla Vanhasella on tilausuus osoittaa olevansa todellinen johtaja ja valtiomies, kun työryhmään ei nimettäisi ainuttakaan työmarkkinajärjestöjen edustajaa vaan ainoastaan asiantuntijoita.
Näin Matti Vanhanen jäisi historiaan miehenä, joka toi suomalaiset työmarkkinat nykyaikaan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ministerien Katainen ja Vanhanen
on myönnettävä virheensä ja opiskeltava suomalaista työmarkkinajärjestelmää ja -käytäntöä, joka on syntynyt vuosien saatossa virheistä oppimalla, yhteistyön merkityksen ymmärtämisestä vaikkakin joskus kantapään kautta.
Suomessa on sotien jälkeen vakiintunut käytöntö, jonka mukaan toisaalta palkansaajien toisaalta työnantajien omat järjestöt hoitavat työehtosopimuspolitiikan.
Työehtoihin, työlainsäädäntöön, kuuluu koko joukko ammattiyhdistysasiaa, erilaisia lakipykäliä ja sovelluksia, joista ei työpaikolla aina edes tiedetä, joista ei ole mahdollista sopia paikallisesti.
Työlainsäädännön uudistaminen, sen noudattaminen ja se miten työlainsäädäntö palvelee suomalaista yheiskuntaa, suomalaisia työnantajia ja suomalaisia työntekijöitä - ei onnistu työpaikkatasolla, ei aina edes liittokohtaisesti Suomessa.
Ruotsiin tuli "Medbestämmande lag", paljon aikaisemmin kuin Suomen Yhteistoimintalaki (vaatimattomamp), ja ruotsalaiset oppivat yhteisvastuuta, "samassa veneessä soutamista", ettei kumpikaan osapuoli turhaan keinuta venettä ja saa aikaan katastrofia.
Suomalaisten työnantajien Yhteistoimintalain vastustaminen ja heikko soveltamishalu todistaa sitä, miten aataminaikuisia asenteita Suomessa vielä on.
Liittojen erilaiset palkkausjärjestelmät, joista rahapalkka on se osa, joista enimmäkseen lakkoja käydään, ovat vain osa työnlainsäädäntöä.
Suomessa on ollut työnantajien yksipuolinen valta, ennenkuin työntekijät perustivat omat liittonsa ja SAK:n. Haluatko paluuta nykyaikaisesta, kehittyneestä työmarkkinajärjestelmästä tuohon menneen ajan työntekijöiden riistoon ja kaaokseen?
Työpaikoilla neuvottelevat luottamusmiehet ja työnantajapuolen edustajat (yleensä henkilöstöpäällikkö) työehtosopimusten mukaisessa järjestyksessä. Ellei työpaikalla synny sopimusta otetaan yhteyttä liittojen lakimiehiin. Näin työpaikkasopiminen on aina ensimmäinen neuvotteluporras, josta tarpeen vaatiessa edetään ylemmille portaille työlakien mukaisessa järjestyksessä.
Liitot eivät ota työpaikkojen erimielisyyksiä liitokohtaiseen neuvotteluun, ellei erimielisyyksistä ole ensin työpaikoilla perusteellisesti neuvoteltu.
Luuletko, että henkilöstöpäällikkö ehtisi neuvotella jokaisen työntekijän kanssa erikseen, ellei luottamusmies edustaisi palkansaajia ja neuvottelisi "koko joukon" puolesta?
Kyllä valveutuneet työnantajat osaavat arvostaa luottmusmiesten työtä, liittojen työtä sekä työlainsäädäntöä, joka luo puitteet hyvään ja tuottavaan työpaikkaktyöskentelyyn.
Miten luulet, että jokainen työntekijä ehtisi perehtyä ja opiskella työnlainsäädännön? Ilman työlainsäädännön tietämystä työntekijät eivät voi neuvottella työlainsäädännön hyvin tuntevan vastaneuvottelijan kanssa.
Luottamusmiesten ja vastaneuvottelijoiden työlainsäädännön opiskelu tapahtuu työaikana työnantajajien ja työntekijäjärjestöjen yhteisten sopimusten mukaisesti.
Työriitojen sovittelua koskeva työlainsäädäntö Suomessa on ajan tasalla, eikä kaipaa ministerin uudistamista.
Kun Kokoomuksen Katainen ja Keskustapuolueen Vanhanen läksivät työmarkkinajärjestöjen tehtäviä "hoitamaan", seuraukset ovat nähtävissä TEHY:n valmistautuessa lakkoon. Katainen lupasi hoitaa kertarysäyksellä Sari Sairaanhoitajan palkkakuopan 500 euron palkkakorotuksella ja Vanhanen lupasi matalapalkka-tupon.
Kuulin Vanhasen lupauksen tv:sta ja mietin, että paljon Vanhanen lupaa, ei taida tietää miten tulopoliitinen kokonaisratkaisu tai keskitetty ratkaisu (jotka ovat kaksi eri asiaa) syntyvät.
Pitäisikö asiaa ymmärtämättömän ministeri Vanhasen kiristää entisestään työmarkkinatilannetta väläyttelemällä "pakkosovittelua", vaatimalla paikallisen sopimisen edistämistä jne?
Toivottavasti Vanhanen ymmärtää, mitä hän tehnyt ja mitä hänen roolinsa ministerinä edellyttää.
On viisasta antaa työmarkkinajärjestöjen hoitaa tilanne, johon on ajauduttu kahden asioista tietämättömän ministerin takia. Kun työmarkkinajärjestöjen neuvotteluissa edetään ratkaisuun, joka edellyttää valtiovallan puuttumista, annettakoon ministeri Vanhaselle puheenvuoro. Toivottavasti ministeri Vanhanen on sitä ennen perehtynyt perusteellisesti tilanteeseen ja käyttänyt osaavia asiantuntijoita.
Korkeasuhdanteen aikana ajaudutaan helposti liittokohtaisiin ratkaisuihin, jotka nostavat nimellispalkkoja. Kolikon kääntöpuoli on se, että "tekstiparannuksia" sopimuksiin ei tehdä, inflaatio kasvaa, verot nousevat, palkansaajien ostovoima ei kasva vaan pienenee ... Juuri näin kävi 90-luvun alussa oikeistovoimien jyllätessä.
Seurasi lama ja pankkikriisi. Seurasi inflaatio ja työttömyys suomalaisten ostovoiman voimakkaasti heiketessä. Ruokajonot tulivat jäädäkseen, palkansaajat tekivät hankintansa kirpputoreilta...
Tulopoliittisilla ratkaisuilla on Suomeen luotu työpaikkoja ja sosiaaliturvaa. Edelleen suomalaisilla on heikko ostovoima verrattuna vanhoihin EU-maihin - johtuen pienistä palkoista, korkeista veroista ja kalliista hinnoista, joten tulopoliittiset kokonaisratkaisut olisivat paikallaan.
Keskitetyt ratkaisut, jolloin palkkalinja määräytyy yleensä jonkun teollisuusliiton toimiessa pääavaajana, ovat liittokohtaisia ratkaisuja parempia. Keskitettyihin ratkaisuun voidaan ottaa mukaan matalapalkkaratkaisu, jotta ei syntyisi esim. nykyisenkaltaista hoitajien tilannetta. Keskitetyn ratkaisun tuloksena ei synny lakkosumia.
Liittokohtaisiin ratkaisuihin jouduttiin tällä sopimuskierroksella hallituksen toimiessa katteettomien lupausten veturina. Sairaanhoitajien odotettavissa oleva lakko johtuu myös siitä syystä, ettei TEHY ole pystynyt hoitamaan jäsentensä edunvalvontaa tyydyttävästi.
Julkisen puolen sopimusjärjestelmä on ontunut. Kun erilaisia työehtosopimuksia on niputettu jostain syystä yhteen. TEHYn on aika saada oma työehtosopimuksensa, jotta sairaanhoitajien alakohtaiset ongelmat tulee huomioitua ja palkkojen jälkeenjääneisyys korjatuksi.
Kunnat ovat sairaanhoitajien työnantajia. Kunnilla olisi ollut aikaa ja mahdollisuus huomioida sairaanhoitajien tilanne. Kunnat eivät tee alipalkattujen, uakkatyötä tekevien, hoitajien työehtojen korjausta näköjään vapaa-ehtoisesti. Paikallisesti sopiminen olisi siis ollut mahdollista, ilman omaa hoitajien työehtosopimustakin.
Paikallisesti kuntatyönanajat ovat maksaneet hoitajille työehtosopimuksen minimipalkkoja - toki työntajilla olisi ollut mahdollisuus maksaa parempia palkkoja, laajentaa sairaanhoitajien itsemääräämisoikeutta, vähentää byrokratiaa, järjestää hoitajille ylenemismahdollisuuksia jne.
Työantajat eivät ole vapaaehtoisesti tehneet työpaikoilla mitään palkkoja ja/tai työolosuhteita korjaavia parannuksia. Myös TEHY oppii viimeistään nyt sen, että Suomessa työehtoihin saadaan korjauksia ainoastaan vahvan ammattiyhdistysliikkeen tuella.
Näytät tuntevan työmarkkina-asioita, vaikka ennakkoluulosi ja -asenteesi sumentavat ajatteluasi.
Keskitetyt, työmarkkinoiden keskusjärjestöjen väliset sopimiset eivät ole ratkaisseet alakohtaisia ongelmia, kun ne ovat aina keskimääräisiä kompromisseja. Tästä syystähän mm. metalliliitto ja muutamat muut kaatoivat keskitetyn tupon Lipposen I hallituksen aikana ja avasivat liittokierroksen saadakseen omat asiansa kuntoon.
Tasa-arvvoerät eivät ole koskaan toimineet tupojen yhteydessä, kun ne on jätetty liittotasolla sovittaviksi. Niinpä liitot ovat aina kävelleet naisten yli ja käyttäneet tasa-arvoerät kaikille annettaviin yleiskorotuksiin. Se ay-liikkeen palkkasolidaarisuudesta.
Keskitettyjen tupojen aikana palkkaerot ovat koko ajan kasvaneet, eli keskitetty sopiminen ei estä palkkaliukumia niillä aloilla, joilla on pula työvoimasta ja joilla menee samaan aikaan hyvin. Kun jokin toimiala kasvaa ja työvoimasta on ulaa, se alkaa ostaa työntekijöitä kilpailijoiltaan, jolloin alan palkkataso voi nousta todella huimasti, koska keskitetty sopiminen ei sitä estä.
Poikkeus on julkishallinto, jossa ei ole työnantajien välistä kilpailua, vaan tessien palkkataulukoita noudatetaan kirjaimellisesti. juuri tämä on johtanut mm. sairaanhoitoalan palkkakuoppaan, jota Tehy nyt yrittää korjata.
Kannattaa muistaa, että koko sairaanhoitojärjestelmä on pahassa kriisissä. Palkat ovat pohjamudissa verrattuna eurooppalaiseen tasoon. Samaan aikaan kustannukset ovat pilvissä, jos katsotaan kuluja/potilas tai kuluja/toimenpide. Ja kulut ovat nousseet bkt:tä nopeammin jo vuosikymmenet. Tähän ovat kiinnittäneet huomiota monet asiantuntijat ja virkamiehet, mm. Sailas ja Aho. samaan asiaan kajosi vakavasti myös Kataisen viime eduskuntakaudella johtama tulevaisuusvaliokunta ja kokoomuksen Vanhasen I hallitukselle tekemä välikysymys, jonka Heinäluoma kuittasi "turhimmaksi" välikysymykseksi sitten 1930-luvun.
Työmarkkinoiden tulevaisuus on päivänselvästi se, että myös SAK:n, STTK:n, Akavan ja kunta-alan palkansaajakoalition merkitys keskusjärjestöinä ja keskitettyinä sopijapuolina loppuu. työnantajapuolihan on jo ajanut alas kaikki keskusjärjestötoiminnt, kun EK on pelkkä työnantajaliittojen toimintaa koordinoiva yhteistyöelin ja yhteinen puhetorvi.
Palkoista tullaan jatkossa sopimaan liittojen välillä toimialakohtaisesti, koska palkkojen korotusten pohjana ei voi markkinataloudessa olla mikään muu kuin tuottavuuden kasvu: palkat nousevat, jos tuottavuus kasvaa eivätkä nouse, jos tuottavuus ei kasva. Jos tuottavuus laskee, niin edessä on joko irtisanomisia tai palkkojen alennus.
Yritys ja työpaikkatasolle siirtyy myös merkittävä määrä sopimisen yksityiskohtia, koska työnantaja ja työntekijä osaavat parhaiten sopia siitä, miten ahkeruudesta palkitaan. Liittotasolla sovitaan tulevaisuudessa myös erilaisista tuospalkkioíden pelinsäännöistä, mutta niiden tarkempi soveltaminen jää työpaikkatasolle.
Näin uudistuu suomalainen työmarkkinatodellisuus, kiitos sen, että keskusta on hallituksessa ilman sosilidemokraatteja, yhdessä kokoomuksen kanssa.
Kiitos kommenteistasi. Mielestäni sekoitat vieläkin tulopoliittisen kokonaisratkaisun ja keskitetyn palkkaratkaisun.
Mielipiteesi on luultavasti aika yleinen ja osin median aikaansaannosta. Emme saa riitävää, analysoitua ja oikeudenmukaista tietoa mediasta. Myös taustatiedot monista tärkeistä asioista jäävät saamatta. Monet ajattelevat kuten sinä, että on asenteellista ja ennakkoluuloista puhetta ja "sitä oikeaa totuutta ja tietoa", mitä luulet edustavasi.
Miten mitata tuottavuutta tulos/panos -ajattelua sairaanhoitajan tehtävässä? Olen lukenut näitä tuottavuusraportteja TEHY:n palstoilta, tehyläisten johtajien puheita. En ole kovin vakuutunut, että julkiselle sektorille voidaan tuota kirjoittamaasi "totta ja oikeaa" soveltaa.
Julkisen puolen palkat maksetaan pääosin verotuloista. Varallisuusveron poistaminen pienensi valtion verokertymää noin 150 milj. euroa eli saman verran kun sairaanhoitajille tarjotaan korotuksia. Varallisuusvero oli päättäjien mukaan mitätön, pieni summa, jolla ei ole merkitystä.
Sairaanhoitajien palkankorotuksena sama summa on suuri ja merkittävä. Perintöveron poistaminen pienentää valtion verokertymää noin 500 milj. euroa vuodessa poiston kumulatiivinen vaikutus vuosien saatossa. Aika monet palkkakuopat julkisella puolella jäävät täytymättä näiden verojen poistuttua.
Miten on sitten yksityisen puolen kanssa?
"" Palkoista tullaan jatkossa sopimaan liittojen välillä toimialakohtaisesti, koska palkkojen korotusten pohjana ei voi markkinataloudessa olla mikään muu kuin tuottavuuden kasvu: palkat nousevat, jos tuottavuus kasvaa eivätkä nouse, jos tuottavuus ei kasva. Jos tuottavuus laskee, niin edessä on joko irtisanomisia tai palkkojen alennus.""
Vaikka tuottavuus on Suomessa kasvanut, vaikka yritysten palkkamenot kokonaismenoista ovat Suomessa pienet, palkkoja ei ole haluttu nostaa samaan tahtiin kuin sijoittajien tuottoja.
Johtoportaan palkat ovat kasvaneet, johtajille on luotu palkkauksen optiojärjestelmät veronkiertoa varten heidän mitatessaan 10-kertaiset tai 100-kertaiset palkankorotukset.
Suomalaisten palkansaajien pienet palkat ja ahkeruuden ... siis työn tuottavuuden ... ovat huomanneet ulkomaiset sijoittajat. Tänä päivänä aika harva yritys on suomalaisessa omistuksessa. Joten ulkomaisen pääoman edustajat sanelevat suomalaisten työehdot, mikäli päätösvaltaa siirretään työpaikkatasolle.
Suomalaiset yritysten omistajat ovat siirtäneet tuotantoaan halpamaihin (toki Suomesta on kerätty sitä ennen kaikki mahdolliset tuet): Kiinaan, Romaniaan, Brasiliaan jne. saadakseen pääomilleen mahdollisimman suuren tuoton.
Ammattiyhdistysliikkeen saadessa sijaa myös halpatyövoiman maissa, joutuvat suomalaiset työnantajat etsimään halpismaita suurennuslaseilla.
Globalisaation seurauksena ammattiyhdistysliikkeen asema korostuu kaikkialla maailmassa sekä halpatyövoiman maissa että Suomessa.
Julkisen ja yksityisen terveydenhuollon eroja en lähde selvittämään, koska mielestäni Suomessa ei ole yksityistä terveydenhuoltoa. Sekä työterveyshuolto että yksityissairaalat ja yksityinen sairaanhoito saavat Suomessa tukea. Sen olen kokenut, että terveyskeskuksissa ei ole aikaa hoitaa sairaita, yksityisellä puolella sensijaan on pulaa potilaista.
Ihmetellyt olen, miten lääkärit voivat ottaa terveyskeskuksissa ja kunnan sairaaloissa yksityispotilaitaan vastaan heti. Lääkäreiden yksityispotilaat ohittavat koko kunnallisen puolen jonon. Yksityispotilaiden hoito tapahtuu kunnan tiloissa, ja ajanvarauksen ym. tekee kunnan palkkaama henkilö.
Mikseivät myös opettajat voisi näin menetellä? Yksityisoppilaita vaan kouluille saamaan erityisopetusta, jolloin opettajien palkat nousisivat. Yksityispotilaita sairaaloihin ja terveyskeskuksiin myös sairaanhoitajille (tasa-arvon nimessä), jotta hoitajien palkat nousevat.
Minusta keskitetty palkkaratkaisu on osa keskitettyä tulopoliittista sopimusta. Palkkaratkaisu on työmarkkinajärjestöjen välinen asia, johon hallitus tulee kolmikannassa mukaan vero-, finanssi- yms. politiikalla sekä lainsäädännöllä, jolloin keskitetty palkkaratkaisu täydentyy keskitetyksi tupoksi.
Tämä juuri on vanhan suomalaisen suunnitelmatalouden jäänne, jolle ei enää markkinataloudessa ole sijaa. Asioista on päästävä sopimaan toimialakohtaisesti ja joistain asioista yksityiskohdat jopa yritystasolla.
Tuottavuutta ei tietenkään ajatella sairaanhoitajan tehtävässä erikseen, vaan koko järjestelmässä, jossa kustannustehokkuus on erittäin huono, vaikka hoitajat tekevät pitkää päivää pienellä palkalla. Sairaanhoidossa on todella suuria eroja julkisen sektorin sisälläkin, koska sairaanhoitopiirit toimivat eri tavalla, toiset hyvin, toiset aivan kuralla. tämä taas johtuu siitä, että päätösvaltaa on liikaa poliitikoilla ja lääkäreillä. Yksityinen puoli on tehokkaampi, koska palvelutuotanto tarvitsee myös rationaalista liikkeenjohdollista ajattelua, jotta organisaatiot toimivat, johtamisjärjestelmät ovat kunnossa ja työilmapiiri sellainen, että henkilöstö jaksaa.
Varallisuusveron poisto oli demareilta omituinen veto Vanhasen I hallituksessa. Perintöveron poisto taas säästää sosiaalimenoja, kun se turvaa perheyrittäjyyden ja maatalousyrittäjyyden jatkumisen sukupolvilta toisille.
Johtoportaan palkoista sinulla on aika outo käsitys. Suomessa on maksettava kilpailukykyisiä palkkoja, koska muuten pätevin aines ostetaan ulkomaille. On jo paljolti ostettu.
Optioista et taida teitää mitään: niitähän verotetaan marginaaliverolla, koska optiotulo lasketaan palkkatulon päälle. Optioiden tuotosta tulee siis valtiolle ja kunnille parhaimmillaan jopa 75%, kun optionsaajalle jää vain 25%. Nokian ensimmäisten optioiden lauetessa n. kymmenisen vuotta sitten, rikastui moni Varsinais-Suomen kunta yllättäen, kun optioiden kunnallisvero toivat kymmeniä miljoonia kuntien kassoihin "pyytämättä ja yllättäen".
Niin kauan kun meillä on työehtosopimukset ei työehtojen saneluun vaikuta tippaakaan se onko yrityksen omistus koti- vai ulkomailla.
Teollinen tuotanto ei taas koskaan ole siirtynyt pois suomesta pelkkien työvoimakustannusten vuoksi, vaan aina se on samalla hakeutunut sinne, missä on yös eniten asiakkaita, eli kasvavat markkinat. kiinaan ja Intiaan ei siis siirytä halvan työvoiman takia, vaansiksi, että kiinalaisten ja intialaisten ostovoima on pitlään kasvanut yi 10% vuositasolla, eli sinne saa kaupaksi kaiken sen, mitä noissa maissa puýstrytään valmistamaan. Tuotannon pitäminen Suomessa olisi tietänyt kasvavien markkinoiden luovuttamista kilpailijoille.
Terveydenhoito on tuettua, mutta yksityisomistuksessa olevia lääkäriasemia ja sairaaloita meillä on ilmeisesti lähinnä siksi, että työehtosopimuksiin on kauan sitten ryhdytty kirjaamaan työnantajan velvollisuuksia järjestää työterveydenhoito työntekijöilleen. Jostain kumman syystä tämä on poikinut yksityisiä lääkäriasemia, kun julkinen puoli ei ole osannut organisoitua niin, että yritysten vaatimukset ja tarpeet henkilökuntansa palvelemiseksi olisivat julkisella puolella toteutuneet.
Se, että lääkärit toimivat kaksoisroolissa tuntuu oudolta, mutta koetas mennä kieltämään se, jos haluat, että julkisella puolellakin on tarpeeksi lääkäreitä.
Koko terveyden ja sairaudenhoitojärjstelmä on erittäin radikaalin uudistuksen edessä. Siitä ei pääse nyt mihinkään. poliitikkojen olisi aika tarttua asiaan kovin kourin, koska se hyssyttely.että asia kuuluu kunnille ja sairaanhooitopiireille ei nyt vaan näytä johtavan mihinkään, kun julkisella puolella ei ole selvää "omistajaa", joka käyttäisi ääntään ja valtaansa asioiden kuntoon panemiseen.
Tulopoliittinen kokonaisratkaisu ja keskitetty palkkaratkaisu ovat kaksi erilaista sopimusmuotoa. Työmarkkinajärjestöt tekevät keskenään keskitettyjä ratkaisuja, jotka sisältävät sopimusraamit palkankorotuksista.
Kun hallitus tulee mukaan, tehdään tulopoliittisia kokonaisratkaisuja eli tupoja, joissa palkkaratkaisun lisäksi on sovittu talous, tulonjako, ja sosiaalipoliittisista toimista.
Tämä ei ole vanhaa jäännettä. Suomalainen sosiaalipolitiikka ja hyvinvointi perustuu tulopoliittisiin kokonaisratkaisuihin, joiden avulla on pystytty hoitamaan oikeudemukaisemman tulonjaon lisäksi myös suomalaista sosiaalipolitiikkaa. Se on suomalaisen hyvinvointivaltion perusta. Tupojen ansiosta on saatu lisättyä ostovoimaa ja siten vähenettyä työttömyyttä. Inflaatio on saatu tupojen avulla pidettyä kurissa.
Suomalainen markkinatalous on tarvinnut tupoja ja tarvitsee edelleen. Suomalainen yhteiskunta on tarvinnut tupoja ja tarvitsee edelleen. Suomalaiset palkansaajat ja työnantajat tarvitsevat tupoja, toisin kuin esim. Nokian hallituksen puheenjohtaja Ollila väittää.
Miten toimialakohtainen ja työpaikkatason toiminta ja sopiminen mielestäsi palvelee suomalaista yhteiskuntaa paremmin kuin tulopoliitinen kokonaisratkaisu, joissa sovitaan talous, tulonjako ja sosiaalipoliittisista toimista kolmikantayhteistyönä: työnantajapuoli, työntekijäpuoli ja hallitus.
Samaa mieltä olemme nähtävästi siitä, että työntekijöiden itsemääräämisastetta on nostettava sekä julkisella että yleisellä sektorilla. Työn tuottavuus on surkeinta siellä, missä käytetään aataminaikaisia työnjohto- ja palkitsemismenetelmiä. Tässä olisi kyllä suomalaisilla työnantajilla paljon oppimista.
Olen työskennellyt ulkomaisessa yrityksessä sekä senjälkeen suomalaisessa saman alan yrityksessä Suomessa. Kun vaihdon suomalaiseen työpaikkaan, tuntui kuin olisin palannut vuosia taaksepäin - niin vanhanaikaisia olivat suomalaisen yrityksen työnjohto- ja palkitsemismenetelmät puhumattakaan luottamuksesta ja töiden itsemääräämisasteesta.
Alkeellisista johtamismenetelmistä johtuen, johdon tietämättömyydestä ja välinpitämättömyydestä johtuen, luovuuden ja luovan ideoinnin puuttumisesta johtuen, työntekijöiden heikosta motivoinnista johtuen, suomalainen työilmapiiri oli ja on ahdistunut ja stressaava.
Näistä syistä Suomeen ei tule työvoimaa muista Pohjoismaista. Suomesta kylläkin lähtee työvoimaa muihin Pohjoismaihin.
Johdon optioista seuraavaa:
Fagernäs Peter, Fortumin hallituksen pj. tulot yht. 2005 olivat 10.765.250, vero-% 9 (Talouselämä), Aatos Erkko, Sanoma WSOY:n suuromistaja, tulot yht. 80.392.228, vero-% 29.
Myönnän, että en tiedä optioista enempää kuin mediasta saa lukea ja kuulla. Olen lukenut jostain, että USA:ssa ollaan luopumassa johtajien optioista ja siirtymässä tavanomaiseen rahapalkkaan.
Varallisuusvero poistettiin aikanaan, koska tupoa ei muutoin olisi saatu syntymään. Demareita siis kiristettiin varallisuusveron poistolla. Demarit suostuivat poistoon, koska yhteiskunnallisen kehityksen kannalta tupo oli heistä tärkeää. Demarit eivät ymmärtäneet, että moraalisesti ja oikeudenmukaisesti oli väärin poistaa suomen veronmaksukykyisimmiltä varallisuusvero.
Veroprofessoreiden mukaan perintöveron poistolla ei ole vaikutusta perheyrittäjyyteen. Luovutusvoittojen verotus on erittäin alhainen jo nyt. Perintöveron poistolla ei ole sosiaalimenoja poistavaa vaikutusta, sanoivat veroprofessorit televisiossa.
""Niin kauan kun meillä on työehtosopimukset ei työehtojen saneluun vaikuta tippaakaan se onko yrityksen omistus koti- vai ulkomailla.""
Olen työskennellyt Suomessa ulkomaisessa yrityksessä ja yrityksen ulkomailla sijaitsevasta pääkonttorista tulivat yritysjohdolle ohjeet Suomeen.
Hyväksyt siis lapsityövoiman käytön. Orjatyövoiman käytön. Sodankäynnin, jotta länsipääoma saa tarvitsemansa raaka-aineet kehitysmaista jne., koska sieltä löytyvät ei ainoastaan asiakkaat - vaan....
Vuosina 1992-2003 terveysmenot vähenivät eniten Suomessa verrattuna muihin teollisuusmaihin. Laman varjolla palveluja leikattiin ja tehtiin maksullisiksi. Kansantalouden hyvinä vuosina julkisia terveysmenoja ei kuitenkaan vastaavasti kasvatettu. Suomalaiset maksavat suuremman osakustannusosuuden sekä lääke- että muista kuluista verrattuna esim. muihin Pohjoismaihin.
Terveydenhuollon julkisen sektorin osuus verokertymästä pienenee samaan tahtiin kuin yksityisen sektorin osuus kasvaa. Näin verorahoja jaetaan yksityistämisellä rikastuville sijoittajille. Lääketehtaiden ja lääkärikeskusten (Suomen Terveystalo Oy) osakkeiden tuotot maksavat veronmaksajat sekä sairaat. Sijoitustuottojen verotuksen pienentäminen oli yksi Kokoomuksen vaalilupauksista.
Yksityisiä lääkäriasemia meillä on siksi, että ne tuottavat hyvin, niihin kannattaa sijoittaa. Sairaudet eivät lopu ja toimintaa tuetaan verovaroin.
""Koko terveyden ja sairaudenhoitojärjstelmä on erittäin radikaalin uudistuksen edessä. Siitä ei pääse nyt mihinkään. poliitikkojen olisi aika tarttua asiaan kovin kourin, koska se hyssyttely.että asia kuuluu kunnille ja sairaanhooitopiireille ei nyt vaan näytä johtavan mihinkään, kun julkisella puolella ei ole selvää "omistajaa", joka käyttäisi ääntään ja valtaansa asioiden kuntoon panemiseen.""
Julkisen sektorin terveyspalvelujen alasajo on alkanut -90 luvun alussa (oikeistohallituksen toimina). Sairaat ja terveyspalveluja tarvitsevat annetaan ahneiden ja itsekkäiden vapaaksi riistaksi. Julkisia terveyspalveluja hoidetaan keikkalääkäreillä, jotka laskuttavat n. 100 euroa tunti. Nämä lääkärinalut aiheuttavat usein enemmän hallaa kuin hyötyä. Niinpä moni on joutunut tahtomattaan siirtymään yksityiselle puolelle ja tinkimään elintasostaan saadakseen sairauskulunsa maksetuksi (myös sijoittajien voitot maksetuksi).
Julkiselta sektorilta puuttuu kokonaan erikoissairaanhoito. Jostain syystä terveyskeskuslääkäriltä ei saa lähetettä erikoislääkärille eikä lähetettä myöskään tarvittaviin tutkimuksiin. Toimivatko terveyskeskuslääkärit tieten tahtoen siten, että potilaat siirtyvät yksityiselle puolelle ja julkinen puoli voidaan lakkauttaa?
Ihan ensiksi on saatava julkiselle puolelle erikoislääkärien palvelut. Seuraavaksi julkisen puolen terveysmenot on kasvatettava saman suuruiseksi kuin muissa OECD-maissa. Yksityisen puolen tukeminen verorahoista on lopetettava.
Työterveyshuolto voidaan järjestää terveyskeskuksissa yksityisen sijaan. Työterveyshuolto siirtyy terveyskeskuksiin, kun yksityistä työterveyshuoltoa ei enää verovaroin tueta, ainoastaan julkisen sektorin järjestämää työterveyshuoltoa tuetaan.
Kyllä keinot terveydenhoidon ja sairaanhoidon kokonaisvaltaiseen korjaamiseen tiedetään. Nykyinen kahtiajakautuminen julkiseen ja yksityiseen sektoriin ei tilannetta korjaa.
Julkisella puolella on liikaa potilaita, joita ei ole aikaa ja/tai halua hoitaa kun taas yksityiseltä puolelta puuttuu maksavia potilaita, joita olisi aikaa hoitaa ja rahastaa.
Kuittaan vain sanomalla, että suljetun sääntelytalouden keinot johtavat markkinataloudessa talouskasvun taittumiseen, valtion ja kuntien verotulojen alenemiseen ja hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohjan pettämiseen.
Suomessa toimii julkinen sektori, yksityinen sektori ja mahdollisuuksiensa mukaan ns. kolmas sektori, joka yrittää sinnitellä siinä julkisen rinnalla.
80-luvulla puhuttiin aamuruskon ja iltaruskon yrityksistä. Vanhaa teknologiaa käyttävien yritysten uskottiin taantuvan pois ja uutta teknologiaa käyttävien yritysten ottavan enemmän jalansijaa. Sekä työssäkäyvä että tulevat sukupolvet piti kouluttaa näihin suuriin yhteiskunnallisiin muutoksiin. Prosessi on tapahtunut hitaasti vuosien saatossa sukupolvien vaihtuessa...
90-luvun alussa monet kannattamattomat yritykset kuolivat pois, ja tuottavuusluvut kasvoivat...
Suomessa sääntely toimi ja hallituksen päätöksellä pankit pelastettiin konkursseilta.
Lama kosketti eniten köyhiä, velkaantuneita ja työttömiä.
Oikeudenmukaista yhteiskunnallista sääntelyä olisi tuolloin tarvittu. Oikeistohallitus hoiti omien intressiryhmiensä asioita unohtaen tavalliset ihmiset, kahden asunnon loukussa olevat, lainojen takaajat jne.
Teknologiamurrokseen elinkeinoelämä varautui nurkumalla avustuksia ja koulutettua työvoima yhteiskunnalta. Insinöörejä koulutettiinkin ehkäpä yli tarpeenkin elinkeinoelämän vaatimuksesta.
Hallitukset ovat aina kuunnelleet hyvin elinkeinoelämän viestejä. Esimerkkinä Nokian hallituken puheenjohtajan Ollilan tv-haastattelu, jossa hän toisti Elinkeinoelämän keskusliiton "Hyvinvointi versoo tuottavuudesta" raportin sanoman puhtaasti.
Sehän ei ole sääntelyä, kun hallitus lahjoittaa miljardeja euroja elinkeinoelämälle ja maataloudelle. Eihän?
Julkinen sektori paikkaa ja korjaa niitä toimeentuloturvan verkon repeämiä, joihin pienituloiset putoavat kovilta ja säälimättömiltä työnantajien markkinoilla. Kyllä julkinen sektori tarvitsisi enemmän sääntelyä, eli valtionavustuksia kuin teollisuus, maatalous ja sijoittajat.
"Kolmas sektori" yrittää huolehtia niistä onnettomista, jotka ovat pudonneet julkisen sektorinkin turvaverkosta. Miten kolmas sektori tänä päivänä toimii kaikkien vähäosaisimpien hyväksi? Siitä ei nyt puhuta, ruokajonoista ja asunnottomuudesta vaietaan. Sääntelyä eli valtion tukea ei kohdisteta kolmannelle sektorille.
Kasvun tekijöitä ovat Elinkeinoelämän keskusliiton mukaan mm.
- säästäminen
- investoinnit
- koulutus
- veropolitiikka
- teknologiapolitiikka
- sääntelypolitiikka
Haluatko, että koulutusta ei "säännellä", vaan työnantajat kouluttavat itse tarvitsemansa työvoiman?
Haluatko, että köyhiä sairaita ei hoideta, vaan sairaanhoito tapahtuu vakuutuksin turvin kuten USA:ssa. Katso Mirja Pyykön raportti.
Haluatko, että veroja ei kerätä ja julkinen sektori lakkautetaan, kolmas sektori on jo jotetty oman onnensa nojaan.
Hyvinvointivaltio tarvitsee vahvan julkisen sektorin. Vahvan osaavan opposition. Suomessa tarvittaisiin myös osaavat ministerit, jotka osaisivat nähdä koko kansantalouden kokonaisuuden.
Hallitus sääntelee koko ajan sitä verokertymää, joka kansalaisilta kerätään. Valitettavasti sääntely näyttää tapahtuvan ainoastaan hallituksen omien intressiryhmien hyväksi.
Suomi on itsepalveluyhteiskunta eurooppalaisessa mielessä. Täällä työn tuottavuus on huipussaan. Palvelualojen ammattilaiset ovat hyvin koulutettua, suomalainen työväestö on hyvin koulutettua ja suomalaiset ammattiylpeät työntekijät haluavat hyödyntää know how'nsa työssään.
En ymmärrä niitä Elinkeinoelämän keskusjärjestön mittareita, jotka toisin näyttävät.
Hallituksen työllisyyden/työttömyyden sääntelyä on:
"hallituksen uusien tuottavuutta lisäävien toimenpiteiden tulee johtaa 4800 henkilötyövuoden työvoimatarpeen vähenemiseen."
Tämä on sääntelyä, jota ei ehkä itsepalveluyhteiskunnassa ja suurien työttömyyslukujen aikana julkisella sektorilla tarvittaisi.
Jos sääntelyä ei olisi, elinkeinosektori ei saisi valtionapua 3,2 miljardia euroa vuonna 2008.
Kunnat saavat valtionapua 9,3 miljardia euroa. Kotitaloudet ja sotu-rahastot 10,6 miljardia euroa, valtion budjetin sijoitusmenot ovat 7,7 miljardia euroa ja toimintamenot 6,9 miljardia euroa, budjettitalouden menot yhteensä yli 45 miljardia euroa.
Kyllä Suomessa siis säännellään taloutta sekä suljetusti että avoimesti. Avoin sääntely kuuluu demokraattisen yhteiskuntaan, jossa on toimivat oppositio ja oikeudenmukainen kaikkien oikeudet ja edut huomioiva hallitus.
Kiitos mielenkiintoisesta keskustelusta. Valitettavasti en näköjään osaa kirjoittaa lyhyesti ja ytimekkäästi yhteiskunnallisista asioista.
Eihän tuolla summalla saa edes talvirenkaita vaihdetuksi!