Eksytys

Hiojop Smith kirjoitti:

Seurakunnan ovelta kuuluu luihuja ja kavalia koputuksia, seurakunnan vahtimestari Könönen menee aukaisemaan oven. Hän näkee hurmaavan hymyn, virheettömät hampaat, kalliit merkkivaatteet, paljon kultaa sormuksissa, hopeisen taskukellon ja mustat kiiltävät kengät ja tyylikkään ranskalaisen solmion, keski-ikäisen miehen, jolla on sarvet päässä ja toinen jalka on lehmän kavio ja kieli on kuin käärmeen.

Tuo mies näytti vahtimestarille ylpeillen mitä kaikkea hänellä on mukana juuri tätä seurakuntaa varten, monenlaista kiiltävää ja värikästä paperia ja mainosta ja kirjaa ja opetus DVD:tä.

Eksyttäjämies sanoo hyvin rakkaudellisesti "Heipä hei, saisinko tulla seurakuntaanne opettamaan?"

Eksyttäjämies sanoo "Opettaisin teille Jeesuksen hengellisestä kuolemasta ja ristin häpeästä ja tappiosta. Myös uskovien auktoriteetista ja uskovien asemasta Jumalan veroisina. Haukkuisin myös kaikki sairaat, kun eivät tunnusta positiivisesti itseänsä terveiksi ja moittisin voimakkain sanoin kaikki surkeat köyhät, kun eivät ota niitä valtavia rikkauksia itselleen, jotka heille laillisesti kuuluvat."

Eksyttäjämies sanoo "Olen kristitty ja tahdon julistaa veren evankeliumia, aina puhun totta, en koskaan valehtele. Kaikki parantuvat minun kauttani ja tuon suuren ja ihmeellisen lopunajan nauruherätyksen joka paikkaan missä vain satun käymään. Kaadan useita satoja kerralla, saan jopa tulen syttymään taivaasta."

Eksyttäjä mies puhui paljon muutakin, mutta eivät ne kaikki mahtuisi yhdelle foorumille,
eikä kirjoittajakaan jaksa joka sana näpytellä.

Vahtimestari "Onhan tiellä vaikk ketä käynyt, mutt miu pittööö mennä kysymmään vanhemmisto veljilt, he vissiin päästööö, ootahan hetkinen"

Seurakunnan sisällä on menoillaan vanhemmiston kokous, jossa on mukana kuusi naista ja kolme miestä ja seurakunnan pastori Wilhelmiina Anastiina Romppainen-Lehmähaka.

Vahtimestari Könönen koputtelee varovaisesti ovea ja astuu sisään. Pastori Wilhelmiina Anastiina Romppainen-Lehmähaka alkaa heti nuhtelemaan ja torumaan vanhaa Könöstä, kun noin ilkesi tulla keskeyttämään kun hänen sisarensa Jubileera Gorvike-Mahmut oli puhumassa muslimien ja kristittyjen yhteydestä ekumenian nimissä.

Jonkin aikaa toruttuaan Wilhelmiina malttaa kysyä mitä asiaa Könösella oli.

Vahtimestari Könönen "No tuota, olisi taas yksi joka tahtoo puhumaan"

Wilhelmiina Anastiina Romppainen-Lehmähaka "No tulkoot, sama tuo, kunhan vain Jeesuksesta jotakin mainitsee, kaikkihan meille kelpaa"

Mutta vanhemmisto veli Iiisak Oskar Muinaisjäänne änkyttää "Malttakaahan, mikäs mies se oikein on lajiaan, Herra Könönen, voisitteko työ kertoo hiukan lisää siit miehest."

Könönen "No tuota, voihan myö. Oikein komia mies, käjessään hänellä näytti olevain nippu Livets Ordin Uusi Elämä lehtii, näytti olevan Helluntaikirkoin piispa Makkosen kuva kannessa, toisess käjess hänell oll Logos-raamattu koulun esitteit, ja näin mie viell muutamain tievee seiskan mainoksein, oll Hågan Westergordin kuvvii ja Rodney Howard-Browneeki ja Markku Koivistooki niiss."

Könönen kertoo mitä eksyttäjä mies oli sanonut ja kuinka hän oli itseään kehunut, kuinka monet olivat hänen kauttaan virkansa ja voimansa saaneet, kertoi kaataja Paavosta, joka Ylöjärvellä vaikutti ja Helenasta joka Uukuniemellä kulki vastoin tahtoaan saarnaamassa ja monesta muusta, jonka hän oli kutsunut ja tehtäviinsä valinnut. Nyt hän tahtoi tämänkin seurakunnan menevän hänen kanssaan syvemmälle viimeisimmän uudistuksen totuuteen.


Anastiina Romppainen-Lehmähaka "No jopas sinä tarkkaan katselitkin, vallan mielenkiintoista ja ompa monipuolista."

Iiisak Oskar Muinaisjäänne muistelee mielessään lukuisia vieraita joita seurakunnassa on käynyt, muutamia tunnettuja ja kuuluisia helluntailaisia seurakunnan alkuajoilta, muutamia vähemmän kuuluisia, mutta sanassa pysyviä, ja sitten torontolaisuus aikakauden jälkeen, kaikkia kettuja ja kelmejä, Jehovan todistajiakin ekumenian nimissä, uskomatonta, mutta elettiinpä aikaa jolloin ahdasmielisyys ja lakihenkisyys olivat vain muistoina sitkeimmissä vanhoillisissa mielissä. Olipa seurakunnassa aikoinaan joku Jeesus Kristuskin käynyt, mutta sittemmin harvemmin ja pian oltiin jo totuttu siihen, että ilman häntäkin hyvin pärjättiin, kunhan vaan tarvittavat ihmeet ja merkit tehtiin itse, jalkoja venyttämällä ja väkeä kaatamalla.


Iiisak Oskar Muinaisjäänne "Hetkkinne, ei myö kyllä voija tuota kaikkee hyväksyy. Muistatteks ku miun isä ukko, ol vanhemmistoin puheinjohtajo vuonne 2012, hää ei missään nimess tahtonu Mansikkii vanhemmistoo ja hää piti pääns.."

Anastiina Romppainen-Lehmähaka "Kyllä me tiedämme että sinäkin Iiisakki kaikkea uutta ja nykyaikaista vastustat, mutta täällä määrään MINÄ, enkä suvaitse mitään vastaväitteitä"

Jubileera Gorvike-Mahmut "Aivan sisareni, niinkuin kotonakin kuudetta miestäsi määräät, niin samoin täälläkin kaikkia, sellainen sinä olet ollut pienestä pitäen, toki minäkin olen samaa mieltä kanssasi, tulkoon, olihan täällä viime viikolla uskova hindukin puhumassa."

Vanhemmisto veli Ilmari Ruutitynnöri sanoi "Ku kerran te kaksi sanotte kyllä, en miekään voi vastaan sanoo, vaikka ei tuollaista saisi sisään laskea, mutta kun te olette jo sanoneet kyllä, minäkin sanon, yksimielisyys hinnalla millä hyvänsä on mottoni."


Anastiina Romppainen-Lehmähaka "Ilmari, sinä olet niin sydämellinen ja hurmaava herras mies, kiitoksia tästäkin."


Kolmas vanhemmistossa oleva mies, Juuso Heikkilä tuumii monta hetkeä ja aukaisee suunsa, ja nappaa putoavat tekohampaansa ilmasta kiinni ja työntää ne takaisin suuhunsa ja sanoo
"No tuota vissiin on niin, ettei me ekumenian ja rakkauden nimissä voida sulkea ovea kenenkään edestä, onhan tuo hiukan erikoista, että tuollainen mies on tulossa, mutta emme me voi katsoa ulkonaiseen olemukseen, emmehän me näe hänen sydäntään."

Tuula Korpimakkara vanhemmistosisar aukaisee voimakkaasti huulipunatun suunsa "Aivan niin, me emme saa tuomita, olkoon kuka vaan, me kyllä otamme avosylin ja lämpimästi hänet vastaan. Ei me tapella opeista, eikä niuhoteta raamatusta, olemmehan päässeet ekumenian kautta jo kaiken sen yläpuolelle. Minä sanon, tervetuloa."

Isabella Anna-Liisu Hiesumato, hyvin kaunis hoikka ja nuori nainen, vanhemmistosisar vastoin tahtoaan, sanoo kauniilla värisevällä ja suloisella äänellään "Oh uh, naisen vaistolla selvästi tunnen, että tuo hurmaava mies, pitää päästää puhumaan, kun hänellä kerran on Hågan Westergordin dvd:eitäkin mukanaan, jolla on niin söpö autokin, tuo koputteleva herra pitää kutsua heti iltakokoukseen puhumaan."

Tässä vaiheessa vanhemmisto päätti vielä seurakunnan ratsastuskerhon toiminnan laajentamisesta ja uuden uima-altaan hankkimisesta seurakunnan kellariin ja napatanssi ryhmän esiintymisistä ja Itämeren suojelupiirin kokoontumisajoista ja seurakunnan pörssi ja rahasto sijoituksista ja seurakunnan ampumaseuran jäsenmaksun lisäämisestä.

Niimpä kaiken tämän jälkeen vanhemmisto yksimielisesti päätti kutsua tuon eksyttäjämiehen puhumaan.

Kokouksesta tuli vallan siunattu, ylistystä oli toista tuntia ja kolehtikin kerättiin vallan viidesti ja tuhansia tuli uskoon seurakunnan nettisivujen mukaan ja kaikki sairaat, joita oli useita satoja, parantuivat.


Pieniä vastoinkäymisiäkin oli ollut, muuan seurakuntalainen oli kovalla äänellä huutanut "Tuo on valhetta, ei Jeesus rakastanut rahaa, eikä Jeesus kerännyt aarteita maanpäälle"

Mutta hänet vaiennettiin melko pian, olihan Jumalan sanalla paljonkin tunne arvoa monien seurakuntalaisten mielestä, mutta silti useimmat pitivät parempana, että sana pysyi suljetun kirjan sisällä, eikä tullut heidän vapauttansa kahlitsemaan ja heitä osoittelemaan ja tuomitsemaan.

He olivat oppineet ottamaan vain siunaukset ja myönteiset lupaukset muut sellaiset mukavat asiat sanasta, kaiken muun he olivat hyljänneet lakihenkisenä roskana.

Heidän uskonsa oli itsevalittua ja korvasyyhyyn sopivaa, jokainen uskoi omalla tavallaan, monet kokivat sydämessään, ettei usko heitä mihinkään velvoita, mutta viihdyttää ja hauskuutta heitä, ja he elivät itsekkäästi itsellensä, pitivät hauskaa keskenään.


Kokouksen loputtua vahtimestari Könönen laittoi seurakunnan kaikki kuusikymmentä kolme tuolia siisteihin pinoihin seinänvierustalle ja pesi luutulla lattian. Sitten hän vei nurkkaan verhojen taakse työnnetyn rullatuolissa istuvan mummo Karoliina Ulriaisen pihamaalle, jotta
saisi työntää hänet kotiinsa, kun tuo sairas ei itse päässyt.

Ennen lähtöänsä hän käväisi vielä sisällä siivoamassa vanhemmiston lepohuoneen, jonka sängyn päälle näytti jääneen Isabella Anna-Liisun alushousut ja eksyttäjämiehen sukat.

No sellaista sattuu aina toisinaan tässä monen uudistuksen ja herätyksen aallon seurakunnassa, jossa opetettiin, että kaikkihan me joskus hairahdumme ja teemme syntiä ja sen vuoksi ei sopinut laisinkaan nuhdella ja tuomita ja sormella osoitella, sen tähden olikin tavaksi tullut, että jokainen eli kuten itseä sattui huvittamaan ja teki syntiä silloin kun niin tahtoi.

Kaikki oli saanut alkuunsa siitä, kun seurakunta alkoi tekemään yhteistyötä Luterilaisen kirkon kanssa ja kaatoi kaikki raja-aidat ja pääsi lopulta yhteistyössä aina naispappeuteen asti ja sai tasa-arvon ja suvaitsevaisuuden vaatimuksien vuoksi ensimmäiset kiintiö pedofiilit ja homot ja lesbot seurakuntansa työntekijöiden joukkoon Eu-määräyksien ja kirkkokunnan sääntöjen mukaisesti.

Olihan tuo seurakunta ajanmukaisin ja nykyaikaisin ja useimmat uudistukset ja seurakunnan kasvu ohjelmat ja herätyksen aallot ja ylistyksen seminaarit lävitse käynyt, mutta siitä huolimatta muutamat nirppanokat ja fossiilit olivat jättäneet seurakunnan ja hakeutuneet sellaisiin seurakuntiin, joissa vielä käytettiin raamattua ja uskottiin Jeesukseen Kristukseenkin.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä