Olen tässä jonkin aikaa pohdiskellut miten yrittää pukea sanoiksi mielestäni tähän mennessä mielenkiintoisimmaksi osoittautunutta henkistä näkemystä: vapautta kaikista oppijärjestelmistä. Vanha juttuhan tämäkin tietysti on, mutta kertaus on opintojen äitee.
Siis. Kun puhutaan siitä mihin kannattaa uskoa ja mikä uskonto olisi se oikea, vedotaan erinäisten joskus eläneiden ja nyt elävien ihmisten aivoituksiin. Näistä muutama saattaa olla ihmisiä jotka ovat saaneet yhteyden "kollektiiviseen alitajuntaan", ja saamaansa informaatiota he ovat yrittäneet pukea sanoiksi erilaisten vertauskuvien tms. kautta. (Tälle asialle varmaan löytyy toisenlaisiakin kuvauksia.)
Kysymys kuuluu: miksi noiden muiden ihmisten uskonnollinen tms. kokemus olisi se ainoa oikea? Entä meidän jokaisen oma näkemys tai kokemus? Miksi vetoamme muiden ihmisten kokemuksiin tai siihen mitä heidän väitetään kokeneen tai ymmärtäneen?
Kun kuljetaan vaikkapa luonnossa, missä voi kokea olevansa lähempänä elämänenergioita, voisi yrittää nähdä mitä henkeviä ajatuksia tulee omaan mieleen aivan spontaanisti. Jos näitä ajatuksia EI suodattaisi valmiiden oppien kautta, mikä olisi niiden sanoma?
On tietysti vaikea pyyhkiä pois ympäristön suorittamaa vaivihkaista aivopesua, ja lähteä etenemään puhtaalta pöydältä. Vielä vaikeampi on olla sortumatta omiin ajatustapoihinsa, niin ettei automaattisesti kulkisi samaa uraa mitä on kulkenut viimeiset vuotensa.
Ei kukaan voi vedota siihen ja tähän tyyppiin ja lähteeseen auktoriteettina, jos sinä et siihen leikkiin lähde mukaan. Kukaan ei tällä foorumilla vouhota siitä että "minä en usko Liisa Ihmemaassa -kirjaan", eli sen me ymmärrämme ettei satuihin tarvitse uskoa, eikä varsinkaan tarvitse huutaa sitä ääneen että ne ovat vain satua. - Kuitenkin ko. kirjassa voi olla aivan yhtä "suurta" tai syvää viisautta kuin missä tahansa ns. pyhässä kirjassa tai jonkin ajattelijan mietelauseissa!
Jatkamalla jankutusta siitä kuinka se ja se kirja on höpöä TAI jumalan sanaa ylläpidetään vain sitä samaa lässynläätä että kaikki vanha ja mennyt on jotenkin arvokasta - sen vuoksi että sitä jatkuvasti kommentoidaan puolesta tai vastaan.
Myös vaikeneminen on kannanotto. Se joka vaikenee, on vapaa, hän on ymmärtänyt että antaa maailman melskata. Mitään arvokasta tai tärkeää sanottavaahan jo kuolleilla ihmisillä ei välttämättä ole ollut kuin omille aikalaisilleen. Miksi me yhä jaksamme riidellä heidän sanomisistaan? Missä on meidän tiemme, totuutemme ja elämämme? Missä vapautemme?
Ainoastaan siinä mikä on uutta, ennenkokematonta ja pilaantumatonta.
Siis. Kun puhutaan siitä mihin kannattaa uskoa ja mikä uskonto olisi se oikea, vedotaan erinäisten joskus eläneiden ja nyt elävien ihmisten aivoituksiin. Näistä muutama saattaa olla ihmisiä jotka ovat saaneet yhteyden "kollektiiviseen alitajuntaan", ja saamaansa informaatiota he ovat yrittäneet pukea sanoiksi erilaisten vertauskuvien tms. kautta. (Tälle asialle varmaan löytyy toisenlaisiakin kuvauksia.)
Kysymys kuuluu: miksi noiden muiden ihmisten uskonnollinen tms. kokemus olisi se ainoa oikea? Entä meidän jokaisen oma näkemys tai kokemus? Miksi vetoamme muiden ihmisten kokemuksiin tai siihen mitä heidän väitetään kokeneen tai ymmärtäneen?
Kun kuljetaan vaikkapa luonnossa, missä voi kokea olevansa lähempänä elämänenergioita, voisi yrittää nähdä mitä henkeviä ajatuksia tulee omaan mieleen aivan spontaanisti. Jos näitä ajatuksia EI suodattaisi valmiiden oppien kautta, mikä olisi niiden sanoma?
On tietysti vaikea pyyhkiä pois ympäristön suorittamaa vaivihkaista aivopesua, ja lähteä etenemään puhtaalta pöydältä. Vielä vaikeampi on olla sortumatta omiin ajatustapoihinsa, niin ettei automaattisesti kulkisi samaa uraa mitä on kulkenut viimeiset vuotensa.
Ei kukaan voi vedota siihen ja tähän tyyppiin ja lähteeseen auktoriteettina, jos sinä et siihen leikkiin lähde mukaan. Kukaan ei tällä foorumilla vouhota siitä että "minä en usko Liisa Ihmemaassa -kirjaan", eli sen me ymmärrämme ettei satuihin tarvitse uskoa, eikä varsinkaan tarvitse huutaa sitä ääneen että ne ovat vain satua. - Kuitenkin ko. kirjassa voi olla aivan yhtä "suurta" tai syvää viisautta kuin missä tahansa ns. pyhässä kirjassa tai jonkin ajattelijan mietelauseissa!
Jatkamalla jankutusta siitä kuinka se ja se kirja on höpöä TAI jumalan sanaa ylläpidetään vain sitä samaa lässynläätä että kaikki vanha ja mennyt on jotenkin arvokasta - sen vuoksi että sitä jatkuvasti kommentoidaan puolesta tai vastaan.
Myös vaikeneminen on kannanotto. Se joka vaikenee, on vapaa, hän on ymmärtänyt että antaa maailman melskata. Mitään arvokasta tai tärkeää sanottavaahan jo kuolleilla ihmisillä ei välttämättä ole ollut kuin omille aikalaisilleen. Miksi me yhä jaksamme riidellä heidän sanomisistaan? Missä on meidän tiemme, totuutemme ja elämämme? Missä vapautemme?
Ainoastaan siinä mikä on uutta, ennenkokematonta ja pilaantumatonta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
on myös se,että voi elää uskosta vapaana.
Vaikka meillä Suomessa se pääasiassa onnistuukin jotenkin.
Mutta jos avaat silmäsi ja katsot maailmaa niin huomaat miten sitä hallitaan uskonnoilla.
Nämä "taikauskoiset" vallanpitäjät ovat uhka koko maailman rauhalle,siksi uskonnon "totuuksia" ei voi ohittaa olankohatuksella, vaan taikauskoa ja tietämystä vastaan on taisteltava.
Siihen on paras ase, tutkitun tiedon levittäminen niin maailmankaikkeuden olemuksesta kuin luonnontieteestä.
siksi koulutuksessakin pitäisi näitä enemmän korostaa, mutta meilläkin riidellään vielläkin siitä minkälaista uskonnonopetusta lapsille pitäisi antaa.
Ajattele sitten niitä joiden koulunkäynti rajoittuu ainoastaan uskontoa opettaviin instanseihin,niinkuin maailmalla on useissakin maissa tapana.
Maailman yli 6 miljaardista ihmisestä suurinosa altistuu uskonnolliselle ja nationalistiselle propakandalle ja vain pieni joukko ihmisistä voi hankkia vapaasti tietoa ympäristöstä ja maailmasta.
Toivottavaa kait olisi,että päätökset maailmassa tehtäisiin loogisen ajatteluun ja todelliseen tietoon perustuvilla tiedoilla, kuin uskomuksiin ja taikauskoon perustuvilla tiedoilla.
George.W.Bushista on sanottu Irakin sodan yhteydessä.
"on huolestuttavaa, jos maailman mahtavin mies puhuu ja toimii olennaisen tärkeässä asiassa väärien tietojen perusteella"
Näin varmaan on, mutta ketään ei tunnu huolestuttavan se,että koko maailma toimii väärien tietojen peruusteella.
Uskontojen peruusteella.
Pitäisi säätää laki, että ideologioita ei saa levittää tai pakkosyöttää koulussa alaikäisille. Erityisen toivottavaa ei ole myöskään uskonnollisen propagandan tyrkyttäminen työelämässä.
Vapaa-ajallaan kukin voikin sitten tehdä mitäs lystää. Tietysti olisi hienoa jos vanhemmissa olisi sen verran selkärankaa, että antavat lastensa tehdä omat valintansa...
Siitä että kellään ei ole sitä oikeaa oppia, mutta kylläkin suuret luulot itsestään, oli juuri hyvänä osoituksena valokuva jossa Bush piti kättään sotilaan pään päällä, ja monia muita oli tyrkyllä tulemaan siunatuksi. Mikä HÄN on ketään siunaamaan? (Tai kukaan muukaan.)
Minustakin jokaisen ihmisen pitäisi luoda oma Jumala (tai jumalkuva).
Minusta on kuitenkin tuhlausta lähteä kehittämään omaa Jumalaa tyhjältä pohjalta. On ihan hyväksyttävää lukea tai kuunnella muiden ihmisten ajatuksia omista Jumalistaan. Näistä voi oppia jotain. Se kuitenkin on välttämätöntä, että kyseenalaistaa kaiken. Kun rakentaa vanhalle pohjalle pääsee korkeammalle, kuitenkin heikolle perustalle ei kannata rakentaa, siitä ei saa kestävää ratkaisua. Tulevien sukupolvien on mahdollista päästä todella korkealle jos rakennat kestävää pohjaa heille valmiiksi. Ja sitten he vasta korkealle pääsevätkin jos tajuavat yhdistää muidenkin ajatuksia yhteiseksi pohjaksi ja rakentaa sen päälle omat ajatuksensa.
Jos oletetaan että menneet sukupolvet ovat olleet OIKEASSA jumalkuvansa kanssa, niin mikäs siinä. Mutta jos he ovat olleet väärässä... Joskus korttitalo tulee väistämättä sortumaan.
Voi toki olettaa että tilanne ei ole näin mustavalkoinen, vaan menneissä jumalkuvissa voi olla yhtälailla oikeaa ja väärää. Tämän jaottelun prosenttiluku tietysti voi vaihdella, ja on ehkä minulla tavallista suurempi "he olivat väärässä" -oletuksen hyväksi, kuin useimmilla ihmisillä.