Tannerista Kekkonenkin

"Väinö Tannerissa on paljon sellaista, joka on suomalaisinta, mitä miehessä voi olla: hän on varma mielipiteissään, joskus itsepäisyyteen saakka, hän on rehellinen ja luotettava kannanotoissaan, hän on uskollinen asialleen ja tovereilleen, hän on realiteettien mies, kylmä ja kovakin asioissaan, mutta lämmin ihmisenä, hän on humoristinen omalla jäyhällä tavallaan. Hän on rohkea mies, niin rohkea, että hän puolustaa omaa oikeuttaan, työväenluokan oikeuksia ja meidän yhteisiä oikeuksiamme, olivatpa vastassa mitkä voimat tahansa."


"Väinö Tannerin on kannattanut elää näin pitkälle niin että hän, monet kerrat vihatuin ja parjatuin mies, saa nähdä olevansa paitsi omiensa rakastama myös vastustajiensa arvostama ja kunnioittama. Väinö Tanner, suomalainen valtiomies suomalaisen työväenliikkeen johdossa, on eräs tae kansamme itsenäisyystahdon jatkuvasta säilymisestä ja lujittumisesta."

Jatkosodan aikana elokuussa 1943 Kekkonen nimitettiinkin virastoasiain valtuutetuksi - nimitys oli hänen itsensä keksimä. Valtiovarainministeri Tanner otti tehokkaaksi tuntemansa ja "haukkuja pelkäämättömän" Kekkosen mielihyvin ministeriöönsä. "Kekkosta tehokkaampaa miestä siihen ei löydy", Tanner myönsi. Kekkonen itse sanoi Tannerin pyytäneen häntä "virastodiktaattoriksi". Tässä ylimmän byrokraatin virassa Kekkonen oppi loputkin valtiokoneistosta ja suomalaisen yhteiskunnan lainalaisuuksista. Edellisen vuoden marraskuussa Kekkonen kavereineen oli Rovaniemellä konjakin voimalla laittanut maailmankuvansa uusiksi ja ryhtynyt samantien myös ottamaan yhteyksiä Tannerin arvostelijoihin ja vastustajiin SDP:ssa, muiden muassa J.W. Ketoon. Voidaan siis sanoa, että vaikka Kekkonen kesällä 1943 nautti Tannerin luottamusta, Tanner ei enää nauttinut Kekkosen luottamusta.