Avoliittoa takana useampi vuosi. Ollaan aina pidetty raha-asiat erillään ja ollaan maksettu kaikki yhteiset kulut puoliksi yhteiseltä tililtä, eli käytännössä asuntolainaa (joka tietty puoliksi), yhtiövastikeet, sähkö, TV-lupa, laajakaista jne. Homma siis pitäisi olla ok, mutta kun ei... Olen maksanut parin vuoden ajalta kaikki ruokaostokset, taloustarvikkeet, matkat, koiran lääkärikäynnit, huonekaluhankinnat ynnä muut semmoiset. Syynä tähän on se, että avopuolisolla on ollut jonkinasteinen summa kulutuslainoja taustalla, ja olen katsonut, että hänen on parempi keskittyä niiden maksamiseen ja antanut "korottomana lainana" nämä hankinnat.
Nyt avopuoliso on keksinyt sitten alkaa erota minusta. Pystyn lunastamaan hänet ulos kerrostalo-osakkeestamme normaaliin markkinahintaan, josta sitten maksetaan hänen osuus asuntolainasta pois. Tässä ei olekaan mitään epäselvää. Nyt kuitenkin avokki ilmoitti, että ei hän ole minulle mitään velkaa ja huonekalut (en edes pidä osasta niistä ja koira on mm. tuhonnut sohvankin jo osittain) saan pitää. Tämä kaikki maksaminen onkin ollut hänen mielestään lahjaa hänelle, huolimatta siitä että kaikki, siis aivan kaikki ihmiset ympärillämme tietävät, että ollan tosi tarkkoja raha-asioista ja jaetaan kaikki hankinnat puoliksi.
Mitään velkakirjaa ei paperilla asiasta ole, ei tietenkään. Sitävastoin aivan jokainen kuitti (oli sitten ruokakauppa, matka tai mikä vaan) on tallella. Summatkin olen laskenut yhteen ja eritellyt asiat. Millaiset mahdollisuudet on periä velkaa? Ja vaikka nuo ruokalaskut ym. saisinkin perittyä, niin ei oikein huvittaisi jäädä yksin asumaan kuluneiden huonekalujen keskelle. Voinko siis vaatia niistäkin kulumisen perusteella pientä korvausta (muutenhan saan läjän parhaat päivät nähneitä huonekaluja, joista olen maksanut täyden hinnan)? Sanomattakin selvää, että rahaa avokilla löytyy sen jälkeen kun asunto on myyty.
Mainittakoon vielä että kaiken lisäksi olen se osapuoli joka joutuu jätetyksi. Miksi? Avokki ei vain enää rakasta minua. Ei siis ole kyse siitä että olisin esim. pettänyt ja nyt sitä kostettaisiin tätä kautta.
Nyt avopuoliso on keksinyt sitten alkaa erota minusta. Pystyn lunastamaan hänet ulos kerrostalo-osakkeestamme normaaliin markkinahintaan, josta sitten maksetaan hänen osuus asuntolainasta pois. Tässä ei olekaan mitään epäselvää. Nyt kuitenkin avokki ilmoitti, että ei hän ole minulle mitään velkaa ja huonekalut (en edes pidä osasta niistä ja koira on mm. tuhonnut sohvankin jo osittain) saan pitää. Tämä kaikki maksaminen onkin ollut hänen mielestään lahjaa hänelle, huolimatta siitä että kaikki, siis aivan kaikki ihmiset ympärillämme tietävät, että ollan tosi tarkkoja raha-asioista ja jaetaan kaikki hankinnat puoliksi.
Mitään velkakirjaa ei paperilla asiasta ole, ei tietenkään. Sitävastoin aivan jokainen kuitti (oli sitten ruokakauppa, matka tai mikä vaan) on tallella. Summatkin olen laskenut yhteen ja eritellyt asiat. Millaiset mahdollisuudet on periä velkaa? Ja vaikka nuo ruokalaskut ym. saisinkin perittyä, niin ei oikein huvittaisi jäädä yksin asumaan kuluneiden huonekalujen keskelle. Voinko siis vaatia niistäkin kulumisen perusteella pientä korvausta (muutenhan saan läjän parhaat päivät nähneitä huonekaluja, joista olen maksanut täyden hinnan)? Sanomattakin selvää, että rahaa avokilla löytyy sen jälkeen kun asunto on myyty.
Mainittakoon vielä että kaiken lisäksi olen se osapuoli joka joutuu jätetyksi. Miksi? Avokki ei vain enää rakasta minua. Ei siis ole kyse siitä että olisin esim. pettänyt ja nyt sitä kostettaisiin tätä kautta.
Vastaukset 10
Vanhimmat
tosissasi kyselet moista.
jos sinä olet ostanut ja maksanut ja käyttänyt omia huonekalujasi niin eikö ne silloin ole sinun.toki ne sinunkin käytössäsi kuluu.ymmärtäisin jotenkin huolesi jos puolisosi oli vaatimassa näitä itselleen.tulevaisuudessa kannattaa pysytellä ihan yksin ettei tule moista ongelmaa...tai kehoitat uuden kumppanin ostamaan omat huonekalunsa missä saa istua...
jos olet ruokaostokset maksanut omasata tahdostasi niin huono niitä on enää periä takaisin.eihän puolisosi niistä mitään enään hyödy.etteköhän ole kuitenkin olleet ns perhe ja yleensähän se menee niin että kummalla on enemmän varaa niin hänelle lankeaa monesti se maksajan osa.oletan että tiesit näistä luotoista eli olet silloin hiljaa hyväksynyt sen.
en nyt sinuna purkaisi katkeruuttani tälläisiin pikkuasioihin.
minulle ei tulisi mieleenikään säilyttää esim ruokakaupan kuitteja.ei sellainen ole normaalia saati tervettä.eikä myöskään tuo että kyselet että voitko vaatia osaasi...ruokalaskusta...HEi HUHUU....
niin,että nielepä nyt kiltisti "tappiosi" ja päästä puolisosi menemään suosiolla.(toisaalta ymmärrän lähdön syyn...)toivon mukaan sinäkin...
Kaikki kuitit ovat tallella olleet juuri siitä syystä, että tästä menettelystä olemme sopineet. Kun avoliitossa elely oli tuo pääasia, niin ei tunnu kivalta katsoa vierestä kun toisella juoksee 20% korko kulutuslainoista, kun itsellä oli asiat ok ja mahdollisuus panostaa yhteisiin asioihin. Tarjosin jopa sitä vaihtoehtoa, että olisin kuitannut tuon lainan pois omilla rahoillani ja tehnyt siitä erillisen, nollakorkoisen velkakirjan avokille.
En nyt oikein ymmärrä mitä väärääkään menettelyssä olisi:
a) yhteisesti sovittu asia, että toinen maksaa sitten joskus
b) kokonaishyöty avoliitossa lisääntyy taloudellisessa mielessä kun rahaa ei haaskaannu koviin korkoihin, toisella kun sitä oli laittaa elämisen asioihin (esim. 10000 euron kulutuslaina ja 20% korkoa kun tekee 2000e vuodessa silkka rahan tuhlausta)
c) avokki on nyt eroamassa minusta. Koen tuon maksuista laistamisen silkaksi hyväksikäytöksi
d) mainittakoon vielä että molemmat olemme tulotasoltamme lähes samanlaisia. Mistään huippujohtaja - työtön -asetelmasta ei siis ole kyse
e) kuitit sovittu nimenomaan sälytettäväksi, jotta voidaan rahan menoa sitten selvitellä. Ei kai tässä mitään ihmeellistä ole?
Mistään pilkunviilauksestakaan ei ole mielestäni kyse: pelkät ruokakauppamenot ovat olleet n. 500e/kk. Se tekee vuodessa jo 6000e.
Huonekalut eivät sinänsä ole ykköspäänsärky, mutta jotenkin harmittaa se, että ne on ostettu siten kuten avokki on halunnut, minä maksajana. Jos itse olisin itselleni ostanut itseäni varten, ei paljoa nykyisiä huonekaluja olisi. kaiken lisäksi avokin koira on niistä osan jo tuhonnutkin.
Ilmeisesti olen tehnyt suuren virheen kun olen halunnut olla rakastava ja joustava avoliitossani. Olisi vain pitänyt vissiin olla tosi ikävä k...pää joka ajattelee omaa etuaan, asunto heikosti kalustettu, ei ikinä mitään tekemistä suhteessa (kuten matkoja tms). Vaikea uskoa...
Aloittajalla on hieman homma hakusessa. Avoliitossa omaisuus kuuluu sille, jonka nimissä se on, samoin velat. Muulla ei ole väliä.
Irtaimisto kuuluu sille, joka sen on maksanut.
Ruokalaskukuiteista ei ole paljon iloa. Pitäisi pystyä vielä todistamaan kuka ne sapuskat on oikein syönyt.
Et sä voi olla tosissas, ethän ?
Valitettavasti se vain menee niin, että avoliiton päättyessä kumpikin saa mukaansa kaiken sen, minkä on hankkinut. Eli minkään lain mukaan avopuolisosi ei ole sinulle penniäkään velkaa. Hän ei myöskään ole velvollinen maksamaan korvausta käyttötavaroiden normaalista kulumisesta. Onko koira sinun, puolisosi vai yhteinen? Jos vain puolison, niin hän kai periaatteessa olisi velvollinen korvaamaan lemmikkinsä aiheuttamat tuhot. Avopuolisoasi ei tietenkään voida pitää velvollisena maksamaan korvausta siitä, että sinä olet (omilla rahoillasi) ostanut (itsellesi) sellaisia nopeasti kulahtavia huonekaluja, joista et edes pidä.
https://www.op.fi/op?cid=150587483&srcpl=3
Lue tuo linkin artikkeli, siinä on ihan järkevää tekstiä.
En ole ammatiltani jursti, mutta sanoisin että ihan hyvät mahdollisuudet nuo rahat on saada. Ainoa hankala asia tuossa on että ilmeisesti mitään kirjallista velkakirjaa ei ole olemassa. Muutoin käsittääkseni mennään pitkälti normaalien lakipykälien mukaan tuossa ajatuksessa.
Kannattavinta tietysti on, että saisitte muuten vain sovittua asianne ilman riitelyä. En oikein ymmärrä näitä kommentteja tässä keskustelussa missä tuomitaan harjoittamasi sinänsä järkevä menettely, velkojen maksaminenkin olisi oikeudenmukaista sinua kohtaan. No, mielipiteensä kullakin.
Ymmärrän aloittajan vit...tumisen mutta ei niitä rahoja saa MILLÄÄN perittyä pois. En toisaalta ymmärrä myöskään että olet ns. velaksi ostanut ruokaa parisuhteessa avokillesi...tuskinpa hän on sinua hyväkseenkään käyttänyt jostain syystä nyt vaan on teidän tiet eronneet...näin saattaa parisuhteessa toisinaan käydä....
taloudessa ei tainnut jäädä aikaa rakkaudelle.
Ei noin tyhmää juttua kukaan usko. Pilkun nussija olet ja pahaa laatua oletkin.
Asu yksinäsi ja tappele itsesi kanssa. Sekin sinulta onnistuu. Kukaan järkevä ihminen ei seuraasi kaipaa.. Hah haa..
Sivustakatsojana kysyn vaan...
Pilkunviilaustahan tuo on tavallaan, mutta eikö toisaalta sekin ole, että tuo ap ei olisikaan maksanut kaikkia itse yhteisen sopimuksen nimissä, vaan vaatisi koko ajan joka toisella kerralla että puoliso maksaisi osaltaan. Eikä tällöin olisi kyse aikamoisesta vahtaamisesta myöskin? Vai onko maailma vain luotu siten, että suhteet muodostuvat sellaisiksi, että jopmi kumpi joutuu maksajan rooliin ennemmin tai myöhemmin?
Meilläpäin asia on ratkaistu siten, että kaikki yhteiset hankinnat ja ostokset maksetaan yhteiseen tiliin liitetyillä korteilla ja sille tilille molemmat siirtävät saman summan rahaa aina kun tarvis. Yksinkertaista.