Voinko antaa anteeksi?
Ihminen on luonteeltaan sellainen, että hänen on äärettömän vaikeata antaa anteeksi, kun häntä vastaan on rikottu. Hän janoaa luonnostaan kostoa, lietsoo vihaa ja katkeroituu, ellei saa kostonhimoaan tyydytetyksi. Jeesus opettaa uskovaisia, ettei heidän tarvitse elää samalla tavalla kuin lihallinen ihminen ja pakana tekee. Jopa vihamiestä voi rakastaa ja antaa hänelle anteeksi. Miten tämä sitten on mahdollista? Vain sillä tavalla, että on saanut ensin itse kokea suunnattoman suuren Jumalan armon ja anteeksiannon, synninpäästön. Kun on saanut paljon anteeksi, niin on helpompaa antaa anteeksi muille. Jumala ei vaadi meitä tilille synneistämme; miksi kantaisimme kaunaa toisia kohtaan? Eikö Jumala halua armahtaa myös heitä? Jos anteeksianto ja armahdus ei heille kelpaa, niin heillä on kostajansa: Jumala, joka oikein tuomitsee. Meidän on jätettävä viimeinen tuomiovalta Herralle, jotta emme yrittäisi astua hänen varpailleen tuomariksi tuomarin paikalle.
Ketä se hyödyttää, jos emme anna anteeksi ja katkeroidumme vihamiehiimme, niihin, jotka ovat tehneet syntiä meitä vastaan? Vihan kantamisen ja kostonhimon tarkoitus on vahingoittaa sitä henkilöä, jota kohtaan vihaa tunnetaan. Mutta luuletko, että vihasi vahingoittaa häntä? Monta kertaa vihamme kohde ei välitä vähääkään siitä, että me häntä vihaamme: hän ei välttämättä edes tiedä, että olemme katkerat häntä kohtaan. Vihamme ei häntä vahingoita, mutta ketä se sitten vahingoittaa ja mitä se vaikuttaa? Viha vahingoittaa meitä itseämme ja saastuttaa sydämemme sekä mielemme. Joudumme katkeruuden synnin vangiksi ja olomme on ahdistava. Viha myrkyttää ilmapiirin ympärillämme eikä läheisillämme ole hyvä olla, kun olemme katkeruuden vallassa. Koska asia on näin, on Raamattuun annettu onnellisen elämän selkeäksi ohjeeksi päästää irti vihasta ja herjetä kiukusta: se ei ketään hyödytä vaan on vahingoksi kaikille, jotka sen kanssa tekemisiin joutuvat.
Anteeksiantamisen käskyä ei pidä ajatella lain vaatimuksena vaan etuoikeutena, johon Jumala antaa uskovaisille kyvyn. On vapauttavaa elää anteeksiantamuksesta ja anteeksiantamuksessa. Ellei uskovainen voi antaa lähimmäisille anteeksi heidän syntejään, on hänen paha olla ja hän myrkyttää katkeruudellaan monien mielet. Jumala tahtoo suojella meitä kaikelta synnin turmiolliselta vaikutukselta. Se on Jumalan armoa ja rakkautta meitä kohtaan, että me saamme antaa muille anteeksi heidän rikkomuksensa meitä kohtaan. Eikä siinä ole mitään teeskentelyä, kun uskovainen antaa sydämestään anteeksi. Jumala tekee sen mahdolliseksi, koska Kristus asuu sydämissämme uskon kautta.
Paavali opettaa anteeksiantamuksesta näin:
Roomalaiskirje:
12:17 Älkää kenellekään pahaa pahalla kostako. Ahkeroikaa sitä,
mikä on hyvää kaikkien ihmisten edessä.
12:18 Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu,
eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa.
12:19 Älkää itse kostako, rakkaani, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle,
sillä kirjoitettu on: "Minun on kosto, minä olen maksava, sanoo Herra."
12:20 Vaan "jos vihamiehelläsi on nälkä, ruoki häntä, jos hänellä on jano,
juota häntä, sillä näin tehden sinä kokoat tulisia hiiliä hänen päänsä päälle."
12:21 Älä anna pahan itseäsi voittaa, vaan voita sinä paha hyvällä.
Efesolaiskirje:
4:26 "Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö." Älkää antako
auringon laskea vihanne yli,
4:27 älkääkä antako perkeleelle sijaa.
4:28 Joka on varastanut, älköön enää varastako, vaan tehköön ennemmin työtä
ja toimittakoon käsillään sitä, mikä hyvää on,
että hänellä olisi, mitä antaa tarvitsevalle.
4:29 Mikään rietas puhe älköön suustanne lähtekö,
vaan ainoastaan sellainen, mikä on rakentavaista ja tarpeellista
ja on mieluista niille, jotka kuulevat.
4:30 Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä,
joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka.
4:31 Kaikki katkeruus ja kiivastus ja viha ja huuto ja herjaus,
kaikki pahuus olkoon kaukana teistä.
4:32 Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä,
anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niinkuin Jumalakin on
Kristuksessa teille anteeksi antanut.
Raamatun muu opetus vahvistaa Paavalin sanat tosiksi ja vaarin ottamisen arvoisiksi.
1.Pietarin kirje:
3:9 Älkää kostako pahaa pahalla, älkää herjausta herjauksella, vaan päinvastoin siunatkaa; sillä siihen te olette kutsututkin, että siunauksen perisitte.
Hebrealaiskirje:
12:12 Sentähden: "Ojentakaa hervonneet kätenne ja rauenneet polvenne";
12:13 ja: "tehkää polut suoriksi jaloillenne", ettei ontuvan jalka nyrjähtäisi,
vaan ennemmin parantuisi.
12:14 Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei
kukaan ole näkevä Herraa;
12:15 ja pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta,
"ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä",
ja monet sen kautta tule saastutetuiksi,
12:16 ja ettei kukaan olisi haureellinen tahi epäpyhä niinkuin Eesau,
joka yhdestä ateriasta myi esikoisuutensa.
12:17 Sillä te tiedätte, että hänet sittemminkin, kun hän tahtoi päästä siunausta
perimään, hyljättiin; sillä hän ei löytänyt tilaa peruutukselle,
vaikka hän kyynelin sitä pyysi.
Ihminen on luonteeltaan sellainen, että hänen on äärettömän vaikeata antaa anteeksi, kun häntä vastaan on rikottu. Hän janoaa luonnostaan kostoa, lietsoo vihaa ja katkeroituu, ellei saa kostonhimoaan tyydytetyksi. Jeesus opettaa uskovaisia, ettei heidän tarvitse elää samalla tavalla kuin lihallinen ihminen ja pakana tekee. Jopa vihamiestä voi rakastaa ja antaa hänelle anteeksi. Miten tämä sitten on mahdollista? Vain sillä tavalla, että on saanut ensin itse kokea suunnattoman suuren Jumalan armon ja anteeksiannon, synninpäästön. Kun on saanut paljon anteeksi, niin on helpompaa antaa anteeksi muille. Jumala ei vaadi meitä tilille synneistämme; miksi kantaisimme kaunaa toisia kohtaan? Eikö Jumala halua armahtaa myös heitä? Jos anteeksianto ja armahdus ei heille kelpaa, niin heillä on kostajansa: Jumala, joka oikein tuomitsee. Meidän on jätettävä viimeinen tuomiovalta Herralle, jotta emme yrittäisi astua hänen varpailleen tuomariksi tuomarin paikalle.
Ketä se hyödyttää, jos emme anna anteeksi ja katkeroidumme vihamiehiimme, niihin, jotka ovat tehneet syntiä meitä vastaan? Vihan kantamisen ja kostonhimon tarkoitus on vahingoittaa sitä henkilöä, jota kohtaan vihaa tunnetaan. Mutta luuletko, että vihasi vahingoittaa häntä? Monta kertaa vihamme kohde ei välitä vähääkään siitä, että me häntä vihaamme: hän ei välttämättä edes tiedä, että olemme katkerat häntä kohtaan. Vihamme ei häntä vahingoita, mutta ketä se sitten vahingoittaa ja mitä se vaikuttaa? Viha vahingoittaa meitä itseämme ja saastuttaa sydämemme sekä mielemme. Joudumme katkeruuden synnin vangiksi ja olomme on ahdistava. Viha myrkyttää ilmapiirin ympärillämme eikä läheisillämme ole hyvä olla, kun olemme katkeruuden vallassa. Koska asia on näin, on Raamattuun annettu onnellisen elämän selkeäksi ohjeeksi päästää irti vihasta ja herjetä kiukusta: se ei ketään hyödytä vaan on vahingoksi kaikille, jotka sen kanssa tekemisiin joutuvat.
Anteeksiantamisen käskyä ei pidä ajatella lain vaatimuksena vaan etuoikeutena, johon Jumala antaa uskovaisille kyvyn. On vapauttavaa elää anteeksiantamuksesta ja anteeksiantamuksessa. Ellei uskovainen voi antaa lähimmäisille anteeksi heidän syntejään, on hänen paha olla ja hän myrkyttää katkeruudellaan monien mielet. Jumala tahtoo suojella meitä kaikelta synnin turmiolliselta vaikutukselta. Se on Jumalan armoa ja rakkautta meitä kohtaan, että me saamme antaa muille anteeksi heidän rikkomuksensa meitä kohtaan. Eikä siinä ole mitään teeskentelyä, kun uskovainen antaa sydämestään anteeksi. Jumala tekee sen mahdolliseksi, koska Kristus asuu sydämissämme uskon kautta.
Paavali opettaa anteeksiantamuksesta näin:
Roomalaiskirje:
12:17 Älkää kenellekään pahaa pahalla kostako. Ahkeroikaa sitä,
mikä on hyvää kaikkien ihmisten edessä.
12:18 Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu,
eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa.
12:19 Älkää itse kostako, rakkaani, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle,
sillä kirjoitettu on: "Minun on kosto, minä olen maksava, sanoo Herra."
12:20 Vaan "jos vihamiehelläsi on nälkä, ruoki häntä, jos hänellä on jano,
juota häntä, sillä näin tehden sinä kokoat tulisia hiiliä hänen päänsä päälle."
12:21 Älä anna pahan itseäsi voittaa, vaan voita sinä paha hyvällä.
Efesolaiskirje:
4:26 "Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö." Älkää antako
auringon laskea vihanne yli,
4:27 älkääkä antako perkeleelle sijaa.
4:28 Joka on varastanut, älköön enää varastako, vaan tehköön ennemmin työtä
ja toimittakoon käsillään sitä, mikä hyvää on,
että hänellä olisi, mitä antaa tarvitsevalle.
4:29 Mikään rietas puhe älköön suustanne lähtekö,
vaan ainoastaan sellainen, mikä on rakentavaista ja tarpeellista
ja on mieluista niille, jotka kuulevat.
4:30 Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä,
joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka.
4:31 Kaikki katkeruus ja kiivastus ja viha ja huuto ja herjaus,
kaikki pahuus olkoon kaukana teistä.
4:32 Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä,
anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niinkuin Jumalakin on
Kristuksessa teille anteeksi antanut.
Raamatun muu opetus vahvistaa Paavalin sanat tosiksi ja vaarin ottamisen arvoisiksi.
1.Pietarin kirje:
3:9 Älkää kostako pahaa pahalla, älkää herjausta herjauksella, vaan päinvastoin siunatkaa; sillä siihen te olette kutsututkin, että siunauksen perisitte.
Hebrealaiskirje:
12:12 Sentähden: "Ojentakaa hervonneet kätenne ja rauenneet polvenne";
12:13 ja: "tehkää polut suoriksi jaloillenne", ettei ontuvan jalka nyrjähtäisi,
vaan ennemmin parantuisi.
12:14 Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei
kukaan ole näkevä Herraa;
12:15 ja pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta,
"ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä",
ja monet sen kautta tule saastutetuiksi,
12:16 ja ettei kukaan olisi haureellinen tahi epäpyhä niinkuin Eesau,
joka yhdestä ateriasta myi esikoisuutensa.
12:17 Sillä te tiedätte, että hänet sittemminkin, kun hän tahtoi päästä siunausta
perimään, hyljättiin; sillä hän ei löytänyt tilaa peruutukselle,
vaikka hän kyynelin sitä pyysi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
kirjoitus. Kiitos.