Enkelit ja tontut

Jokainen noista neljästä ovat yhtä todellisia, paitsi tietysti joulupukki, jota joka joulu näkee täälläpäin. Sen on siis pakko olla todellinen.

Tontut.
Ovat henkiolentoja, sikäli niillä kyllä on tekemistä enkeleiden kanssa että kuuluvat vastapuolen henkimaailmaan, siis siihen joukkoon mikä muodostuu ns. langenneista enkeleistä. Nämä voivat tekeytyä "valkeuden enkeleiksi".
Niinsanotut parantavat enkelivoimat ym. "energiankanavointi" on yhteyttä voimakkaisiin ja vaikutusvaltaisiin vastapuolen enkeliolentoihin, henkivaltoihin. Olen vakuuttunut että esimerkiksi saatananpalvonnan kanssa pelaavat on tekemisissä helpommin paljastettavien ja voitettavien pimeyden voimien kanssa kun taas kaikessa ns. parantavassa, valkeudeksi tekeytyvässä pimeydessä on erittäin petolliset ja tuhoavat enkelivoimat takana.
Tuolle henkimaailmalle ei oo temppu eikä mikään ilmestyä ihmisille tonttuina kuten samat henget ilmestyvät keijuina ja maahisina, myös Khrsna ym. Eksyttääkseen.
Menneinä vuosisatoina Suomessa on ketkä puolitosissaan ja ketkä tosissaan seurusteltu tonttujen kanssa ja pahat henget on todella ilmestyneet siinä muodossa ottaakseen ihmisten palvontaa ja sitoakseen heitä henkisesti ja eksyttääkseen.
Nykyään nuo samat voimat toimii siis kaikenlaisen enkeleiden palvonnan muodossa: opi tuntemaan suojelusenkelisi, kanavoi enkelivoimaa jne. Niissä on AINA kyse langenneista enkeleistä ja riivaajista.

Jumalan enkelit antaa kunnian Jeesukselle ja toimii Hänen alaisuudessa.
Ne eivät ota vastaan palvontaa eivätkä halua olla ihmisten hengellisyyden keskipiste, vaan antavat kaiken kunnian Jumalalle, jonka yhteyteen ihminen pääsee Jeesuksen Kristuksen sovitustyön kautta.

Siinä on ero.

Tästä syystä tontut ja tonttukoristeet ei kuulu kristilliseen jouluun... Ja sen pukin kanssakin on vähän niin ja näin. No, oon minäkin ystäväperheelle kerran ollu joulupukkina.

Mutta joulun Herra on Jeesus. Ei ikuisesti seimessä makaava siloposkinen kiiltokuva, vaan todellinen Herra jonka edessä kaikki muut vallat ja voimat kärsivät tappion, syntiemme tähden runneltu ja tapettu ja YLÖSNOUSSUT Jeshua.

Hyaarhg!!
Uskovaisten päättelykyvyn perusteella nämä neljä on totta. Joudun varmaan helvettiin, mutta saanpahan jouluna lahjoja.

Emn vaan koskaan oo kuullu, että enkeliltä jäisi jalanjäljet. Eihän henkiolennolta, Jumalan palvelijalta voi jälkiä jäädä.
Enkelin olen nähnyt muutaman kerran, vaan eipä jäänyt jälkiä meidänkään makkarin lattialle tai pihalle.
Ja tontut ovat tonttuja, ihan sananmukaisesti!
Enkelijoulua odottaen

En pahemmin välitä tonttujutuista, mutta yhden
joskus ehkä 15 vuotta sitten tapahtuneen voisin kertoa.
Muutimme Hämeessä erääseen muutaman vuoden ikäiseen taloon, jonka yrittäjäpariskunta
oli rakennuttanut. Vaimon sisko asui tontin alapuolella olevassa talossa, siis sukukompus. Jostakin syystä nämä yrittäjät kuitenkin pian rakensivat uuden talon viereen, kulmittain siskon talon kanssa. Me muutimme tähän entiseen
taloon. Meni vähän aikaa, sitten alkoivat yölliset herätykset. Kerta toisensa jälkeen heräsin siihen, että oikeaa kättäni raavittiin aivan kuin olisi kissa raapinut. Jälkiä ei kuitenkaan näkynyt. No, yhden raapimisentunteen voi aina mielen sairaudella selittää, mutta kun
useammat lapsistakin alkoivat valittaa samaa, alkoi tuntua, että nyt on piru merrassa tai paremminkin merran ulkopuolella vapaana. Kyselin Jumalalta, mikä mättää. Vastaukseksi Jumala näytti kuvaa, jossa tonttimme läpi, asuntomme läpi, meni polku, jota pitkin käveli pieni kääpiön kokoinen mies, alta metrin reilusti.
Hänellä oli päällään sammalenvihreä puku, päässään ruskea hiippalakki. Aivan samanlaisen kuvan olin sattumoisin nähnyt ruåtsinmaalaisessa aikakauslehdessä kuvituksena vastaavalle jutulle, jossa joku oli joutunut myös nirhatuksi. Olimmeko siis asettuneet taloon, jonka läpi kulkevaa polkua joku piti omana nautinta-alueenaan?

Kun tätä herättelemistä jatkui, kyllästyin ja kutsuin hyvän lapsuuden aikaisen ystäväni, evankelistan, käymään meille. Ja tämä tonttu mikä tonttu kävi tietysti vieraanikin kimppuun, mistä Jumalan nainen vallan kiukustui, ei yhtään rakastanut pientä herttaista tonttua yhden yön raapimisen jälkeen. Sen jaon tämä tonttu nimittäin oli tehnyt, että mieheni se antoi nukkua rauhassa. mies vain naureskeli minulle, että sinua mitä herätellä, kuvittelet vain...
No, joka tapauksessa seuraavana aamuna otimme evankekistasisaren kanssa raamatullisesti öljyä, teimme ristinmerkit ovenpieliin ja lähetimme rukouksen myötä tämän tonttuilijan niin kauas kuin pippuri kasvaa.
Ei muuten palannut, ei edes seuraavien asukkaiden aikana. Ja mikäli minä tiedän, asukkaat ovat eläneet onnellisina talossa
aina elämänsä loppuun asti, elleivät ole jo pois muuttaneet. Sen pituinen se.
Välillä totuus on tarua ihmeellisempi...