Minua on jotenkin häirinnyt että miten "jumalan" pitäisi olla jotakin äärimmäistä, joka on jonkin dualiteetin toinen ääripää. Miten jumala voisi olla vain osa, puolikas? Toisaalta tuntuu kamalalta ajatella sitäkin että jumala, ollakseen täysi, olisi paha.
Entä jos täydellisyys yksinkertaisesti tarkoittaa sitä että jokin asia KATTAA KAIKEN. Että siinä on läsnä ihan kaikki.
Silloin minun mielestäni on täydellinen kaikki-mitä-on-olemassa. JUMALA (jonka ulkopuolella ei mitään ole olemassa, sillä se on kaikki), Tao, Alkusyy, Kaiken Lähde ja näin päin pois.
Tämä selittäisi miksi jotkut filosofiat sanovat että kaikki on täydellistä jo nyt; tämä hetki on täydellinen.
Entä jos täydellisyys yksinkertaisesti tarkoittaa sitä että jokin asia KATTAA KAIKEN. Että siinä on läsnä ihan kaikki.
Silloin minun mielestäni on täydellinen kaikki-mitä-on-olemassa. JUMALA (jonka ulkopuolella ei mitään ole olemassa, sillä se on kaikki), Tao, Alkusyy, Kaiken Lähde ja näin päin pois.
Tämä selittäisi miksi jotkut filosofiat sanovat että kaikki on täydellistä jo nyt; tämä hetki on täydellinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mielestäni kaikki on nyt niin täydellistä kuin vain voi olla. Absoluuttinen täydellisyys on mahdottomuus ja jos Jumalalta vaaditaan absoluuttista täydellisyyttä tai kaikkivoipuutta tehdään Jumalan olemassaolo mahdottomaksi. Tässä on kai se "virhe" joka antaa tieteelle lyömäaseen uskontoja vastaan. Tämä tapahtuu siksi, että tiede on itse huomannut kykenemätömyytensä absoluuttiseen täydellisyyteen.
Meidän on vain hyväksyttävä virheen mahdollisuus. Jos Jumala on on hänellekkin hyväksyttävä erehtyväisyys. Toinen asia on sitten käytäntö, onko 99,999999999999999999999999 prosenttisesti tosi asia sitten käytännössä absoluuttisen varmaa?? Jokin asia voi lähestyä totuutta, se voi saada jatkuvasti puoltavia todistuksia, mutta ikinä se ei absoluuttista totuutta saavuta... tämä johtuu tiedon luonteesta. Tietoa ei voida perustella tiedolla syyllistymättä loogiseen virheeseen.
Muistankohan vallan väärin, mutta luulisin että jossakin päin maailmaa taideteoksiin tehdään tietoisesti aina jokin virhe, koska ymmärretään se ettei täydellisyyttä voi eikä oikeastaan saa olla olemassa... - tai maailmanloppu lähestyy :) ?
"Virheet" ja puutteet jne. on helppo hyväksyä jos omaa jonkinlaisen luottavaisuuden olemassaolon suhteen. Jos kokee optimisesti että kaikki kuitenkin käy aina hyvin loppujenlopuksi (vaikka sitten 10 v tai 1.000.000 v päästä), niin silloin kaikki on jo nyt täydellistä ja ekstaattista.
Omassa näkemyksessäni JUMALA on kaikki-mitä-on, joten tietenkin "hän" sisältää myös virheet ja puutteet. Mutta ovatko ne oikeastaan virheitä ja puutteita? Vaiko vain lukemattomien erilaisten kokeiluiden ja kokemusten olennaisia tekijöitä, joita ilman olemassaolo olisi kyllästyttävää kitumista yksitoikkoisuudessa.
Mäkin olen kuullut ton taide jutun.
Perustelit hyvin sen että epätäydellisyys kuuluu täydellisyyteen. Kuitenkin on olemassa epätäydellisessä maailmassa se mahdollisuus (vaikkakin pieni) ettei kaikki päädykkään hyvin tai huonosti.