Miksi Jumalaa ei voi kieltää?
Uskiksilta en kysynyt mitään.
Uskiksilta en kysynyt mitään.
Hei agnostikot
DarkNinjaHiiri
341237
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
tavallaan itsensä,kun kerran kieltää oman alkuperänsä,eli aika nurinkurista.......tai peräti surkuhupaista
Mitä sinä tuolla tarkoitat? Minä olen äitini ja isäni sukusoluista peräisin, en minkään jumalan. Ettäs tiedät!
Jumalan kieltäminen? Kiellänkö Jumalan, jollen Häntä myönnäkään?
Miellän kyllä itseni ateistiksi, vaikken jumalankieltäjäksi mielläkään. Minulta puuttuu jumalusko, mutten väitä tietäväni absoluuttisen varmaksi sitä, etteikö mitään korkeampaa voimaa voisi olla olemassa. Todennäköisyys sellaisen olemassaololle vain on minusta kovin pieni. Onko siis pelkkä uskonpuute jumalan kieltämistä, vai edellyttääkö se varmuutta jumalan olemattomuudesta?
Et usko jumalaan mutta et kielläkkään eli jumala on ja ei ole olemassa? Humanistisfilosofien vastaus propleemaan on plus miinus nolla.
Voihan sitä perustella spagettimonsterinkin häviävän pienellä todennäköisyydellä.
Älkööt syyttäkö ateisteja epärehellisyydestä!
Minä en usko, että mitään jumalaa olisi olemassa. Minkään jumalolennon olemassaolosta ei ole mitään todisteita, enkä minä voi uskoa ilman todisteita.
Todisteiden puute ei silti minusta absoluuttisen varmasti todista olemattomuuttakaan. En minä voi väittää niinkään, ettei absoluuttisen varmasti ole mitään jumalaa, kuten esim. monet tuntemani uskovat väittävät, että Jumala täysin varmasti on. Minusta kukaan meistä ei mitään absoluuttista faktaa jumaluuksien olemassaolosta tiedä.
Onko tämä jumalan kieltämistä vai mitä se on sinun mielestäsi?
vastata sinulle uskovana ihmisenä (enhän hänelle kommentoi). Mielestäni ansaitset MINUN TÄYDELLISEN vastineen.
Olet mielestäni hyvin oivaltanut oman henkilökohtaisen elämäsi sisällön, sen kulun, sen tuomat haasteet.
Jos sinulta puuttuu jumalusko, niin kuin asian ilmaiset, ethän sinä sille mitään voi. Näin vain on! Hyvä asia, ettet kyseenalaista mitään muutakaan todellisuutta, yliluonnollisuutta, jumalien olemassaoloa. Sinulle kaikki portit ovat avoinna.
"Onko siis pelkkä uskonpuute jumalan kieltämistä"
Yksi parhaista heitoista, joita täällä ohimennen kulkiessani olen rekisteröinyt. Kysymyksesi/ajatuksesi analysointi ei ole kovin helppo, silti yritän. Olen joskus miettinyt sitä, kuinka esim. taistolaisvanhempien lapsi, joka luonnollisesti on kastamaton, joka sai vanhemmiltaan "eväät" elämää varten, joka vietiin (halusi sitä tai ei) kommunistien opistoihin/pioneerileireille. Kuinka tämä lapsi koskaan voi tulla kokemaan uskonnollisuutta, Kristuksen rakkauden sanomaa? Ei koskaan.
JK. Kaikesta edellä kertomastani johtuen, minun keskisormeni ei osoita ketään, ei missään olosuhteessa kun on kysymys siitä, oletko uskovainen vai et.
Haluaisin perehtyä tähän usko/tieto/olettamus aiheeseen Jumalan olemisesta.
>>Minusta kukaan meistä ei mitään absoluuttista faktaa jumaluuksien olemassaolosta tiedä.>Onko tämä jumalan kieltämistä vai mitä se on sinun mielestäsi?
Mulla vaan kiinnostaa että mikä se AGNOSTIKON elukka on josta ei ole näyttöä puoleen eikä toiseen.
Asia kaiketi vaatisi parempaa pohdiskelua ja seikkaperäisemmän vastauksen, kuin nyt jaksan antaa. Mutta jotain kuitenkin...
"Uskot vai tiedät että tällaista henkilöä ei ole?"
Uskon. En absoluuttisen varmaksi tiedä.
"Jos ma sanon että Jumalaa ei ole olemassa ja tiedän sen niin uskotko minua?"
Kysyn, että mistä sinä sen tiedät ja kuinka varmasti tiedät. Mikäli väität tietäväsi täysin varmasti, pyydän todisteita. Tai sitten ajattelen, että uskot tietäväsi.
"Jos oletat/uskot/tiedät että voit antaa jumalalle vain prosentin (sadasta) mahdollisuuden olemassa ololleen niin silloin sinua voidaan sanoa jumalan kieltäjäksi. Tuo prosentti jumalaa on niin näkymätön mauton ja hajuton että rehellisesti...
miksi sitä ei voi kieltää?"
Koska on silti se yhden prosentin mahdollisuus. Jos esimerkiksi jokin ehkäisyväline on 99% varma, voidaanko sanoa, että se ei takuuvarmasti petä koskaan? Ei minusta. Minä en väitä absoluuttisen varmaksi mitään, mitä en sellaiseksi absoluuttisen varmasti tiedä. En edes Jumalan olemattomuutta, vaikken ole varma onko Häntä mielestäni edes sen yhden prosentin mahdollisuudella olemassa ;)
"Jos sinulta puuttuu jumalusko, niin kuin asian ilmaiset, ethän sinä sille mitään voi. Näin vain on!"
Sikäli minulta puuttuu jumalusko, etten ole koskaan erikseen päättänyt olla uskomatta Jumalaan, enkä ole koskaan uskonut Jumalaan. Mutta mutta...
"Hyvä asia, ettet kyseenalaista mitään muutakaan todellisuutta, yliluonnollisuutta, jumalien olemassaoloa. Sinulle kaikki portit ovat avoinna."
Minä kyllä kyseenalaistan aika paljon, kai lähes kaiken tavalla tai toisella. Kyseenalaistan jumalien olemassaolon, ja kyseenalaistan niiden olemattomuuden. Kyseenalaistan tämän tästä paitsi muiden, myös omankin käsitykseni todellisuudesta. Sen kyseenalaistamisen myötä muokkaan omaa maailmankuvaani ja käsitystäni todellisuudesta. Sen avulla päädyn niihin päätelmiin, joihin olen päätynyt. Tosin yritän pitää mieleni avoinna uudenlaisille mahdollisuuksille ja päätelmille maailmasta. Tavallaan siis kyseenalaistaminen pitää ne portit avoinna.
Kuulostiko ihan kieroutuneelta? ;) Toivottavasti ei, koska ei se sitä ole. En vaan osaa tähän hätään paremminkaan selittää...
Kun omaa tieteellisen lähestymistavan asioihin, niin ei sitä vaan voi kieltää tuota jumalaa täysin varmasti, vaikka järki sanoisi mitä.
"Sikäli minulta puuttuu jumalusko, etten ole koskaan erikseen päättänyt olla uskomatta Jumalaan, enkä ole koskaan uskonut Jumalaan."
Samoin myös on asianlaita minunkin kohdallani, vaikka uskonkin. En minäkään ITSE ole koskaan PÄÄTTÄNYT uskoa. Tapahtui vain niin, että olin otollista maaperää sille, että päätös syntyi, halusinpa sitä itse tai en.
"Minä kyllä kyseenalaistan aika paljon, kai lähes kaiken tavalla tai toisella."
Samoin teen minäkin, lähes kaikssa muissa asioissa paitsi suhteessani Jumalaani, sitä minun ei ole enää pitkään aikaan tarvinnut kyseenalaistaa.
"Kuulostiko ihan kieroutuneelta? ;)"
Eipä kuulostanut, ainakaan minun korviini:)
Jumalaa ei voi kieltää, koska silloin olisi olemassa jokin oman mielen ulkopuolinen tekijäjumala, jonka voi kieltää.
Mutta voin kieltää itseltäni! olemattoman mielikuvitushahmon yhteisölliseen harhaan uskomisen.
Ja antaa ehkä terveysvihjeitä uskossa yhteen suureen kummitusolentoon tai useampaan, siinä harhoista ja houreista vapautumisen ilmeisen vaikeassa prosessissa, ehkä näin.
Mitään aistivaraista havaintoa, joka tulee ulkopuolelta ei ole, jonka voi todistaa oikeaksi Jumaliksi väitettyjen kummitusolentojen eli satuhahmojen puolesta.
Ne ovat vain uskossa olevien omassa mielessä vaikuttavia koodeja, toisinsanoen sijaisäitejä tai sijaisisiä, uskossa olevien yksilöiden infantiileissa aivosolukkopoimuissa, jotka joillakin hallitsee mieltä ja mielikuvitusmaailmaa
>>Jumalaa ei voi kieltää, koska silloin olisi olemassa jokin oman mielen ulkopuolinen tekijäjumala, jonka voi kieltää
Johtuu varmaan siitä, että kannattaako yleensäkkään kieltää kokonaan mitään äärimmäisen epätodennäköistä asiaa? Itsekään en kiellä kuin persoonallisen jumalan olemassolon. Jumalahan voidaan määritellä niin monella tavalla, että jumalan täydellinen kieltäminen voi johtaa väärikäsityksiin.
>Itsekään en kiellä kuin persoonallisen jumalan olemassolon.<
Mihinkähän faktaan uskomuksesi perustat?
Toisaalta ateistit ajetaan nurkkaan siitä kuinka he sanovat USKOVANSA että jumalaa ei ole olemassa. Toisaalta taas ateisti ei saa kieltää jumalaa jotta taas ei väitettäisi uskovaiseksi. Jotkut ovat nimenneet itsensä agnostikoiksi jolloin heitä ei voi sanoa ateisteiksi eikä uskovaisiksi koska vetoavat tietämättömyyteensä.
Joku tässä mättää ja pahasti.
Kiellän persoonallisen jumalan mutta mauttoman, savuttoman, näkymättömän ja kaikin puolen sellaisen jumalan jolle ei anneta yhtään mittaa eikä määrettä niin sitä ei voi kieltää?
Taidamme kaikki olla uskisraiskattuja :O
Jos jokin jumala on olemassa, niin me ihmisethän voimme esittää loputtomasti arvauksia siitä millainen jumala on. Joten tällöin mahdollisuus yksittäisen arvauksen osumiseen oikeaan on lähes nolla tai siis 1/∞ .
Lähinnä tuo määritelmä, että ihmisen määrittelemää persoonallista jumalaa ei voi olla olemassa, on melkein sama kuin sanoisi, että jumalaa ei ole olemassa. Eihän siitä mitään hyötyä olisi, että uskoisi persoonattoman jumalan olemassaoloon, joten onko siitäkään mitään hyötyä, että sanoo persoonattoman jumalan olemassaolon olevan mahdollista? Mene ja tiedä... ehkäpä olen raiskauksen uhri? Voinko soittaa jollekin tai liittyä tukiryhmään vai onko tämä se tukiryhmä?
"Jos jokin jumala on olemassa, niin me ihmisethän voimme esittää loputtomasti arvauksia siitä millainen jumala on."
Siinäpä se faktattomuutesi onkin, arvailuissasi siitä, millainenkohan se jumala sitten on. Siinäpähän arvailet loppuikäsi, oikeaan et tule osumaan, ellei mielenmuutosta tapahdu.
Siksipä poissuljen persoonallisen jumalan olemassolon mahdollisuuden. Ja siinä piilee juuri se fakta. En ala arvailmaan, koska en näe siinä mitään pointtia. Jos sinä uskot, että jumalaa ei ole olemassa, niin hyvä on. Minä en usko jumalasta mitään.
Tai jos tietääkin, ei sitä tietoa voi toiselle välittää, ellei toinen ole kypsä tiedonannolle. On aivan turha puhua ihmiselle yltäkylläisyydestä jos toinen taistelee nälkänsä hädässä selviytymisestään elämässä.
"Jos sinä uskot, että jumalaa ei ole olemassa, niin hyvä on."
Koska näin olen sanonut? MINÄHÄN OLEN VAKUUTTUNUT, että HÄN ON, jopa persoonallinen, kolmiyhteinenkin.
"Minä en usko jumalasta mitään."
No sehän on tottakai sinun oma asiasi.
"Siinäpä se faktattomuutesi onkin, arvailuissasi siitä, millainenkohan se jumala sitten on. Siinäpähän arvailet loppuikäsi, oikeaan et tule osumaan, ellei mielenmuutosta tapahdu."
Eli uskot persoonalliseen jumalaan, mutta et silti usko, että kukaan voi tietää jumalan persoonasta mitään. Eikö tämä nyt ole jo vähän vaikeaa? Haluaisin korostaa, että kaikki kirjoitukset jumalasta ovat vain arvailuja eivätkä tietoa, joten jos muka luulet, että raamatun kirjoitukset jumalasta ovat tietoa, niin erehdyt. Ne ovat vain arvailuja muiden joukossa, eli uskomuksia.
"Eli uskot persoonalliseen jumalaan, mutta et silti usko, että kukaan voi tietää jumalan persoonasta mitään."
Kuinka kauan jaksan kanssanne? Mitä minä tällä saavutan?
Perusfaktaa minusta: Olen siis ortodoksi, en teologi, ollut kirkon vahtimestarina 20 v. Osallistunut jokaiseen jumalanpalvelukseen sinä aikana. Seisten rukoillut noin 7000 tuntia ko. aikana. Ja minähän kun en turhan takia seiso. Luuletko, etten tuntisi tämän kaiken jälkeen kolmiyhteistä, persoonallista JUmalaa? Kokeile itse, jos kykysi riittää.
No huh huh. Vai että niin kauan olet seisonut ja rukoillut. No sittenhän on tietenkin täysin selvää, että tunnet kolmiyhteisen jumalan. Mutta entäpä jotkut fakiirit, jotka ovat tehneet saman, mutta seisseetkin laisinsiruissa tai maanneet piikkimatolla yli 7000 tuntia. Eivätkö he sitten tunne oman jumalansa paremmin kuin sinä omasi? Todistaako siis rukoilun määrä ja rukoilemisen epämukavuus jonkun jumalan olemassaolon?
voisit kieltää jonkun toisen päässä olevan ajatuksen?
Tai todistaa, että hänen kokemuksensa on vain harhaa?
Koska puhumme nyt jumalasta niin oletan niin että ajatukselle ja kokemukselle on annettava ensin nimi. Vastattava kysymykseen mikä ajatus ja mikä kokemus ja sen jälkeen millaisia ne ovat.
Ilman tälläistä lähtökohtaa on aivan turha puhua mistään jumalasta saatikka olettaa sellaisen olevan olemassa.
Ajatushan on aivojen sähkökemiallinen reaktio.
Kokemus on joku tapahtuma fysikaalisessa maailmassa minkä rekisteröit.
Mikä jumala? Minkälainen?
Taitaa olla täysin ajan hukkaa etsiä AGNOSTIKON jumalaa.
"Koska puhumme nyt jumalasta niin oletan niin että ajatukselle ja kokemukselle on annettava ensin nimi."
Jokaisella teistillä tuntuisi olevan omanlaisensa käsitys ja tunne jumalastaan. Nimet vaihtelevat jeesuksesta allahiin ja vaikkapa panteistiseen luontojumalaan. Miten sinä voisit niitä ajatuksia tai tunteita kieltää?
"Kokemus on joku tapahtuma fysikaalisessa maailmassa minkä rekisteröit."
Aistit ja niiden tarkkuus vaihtelevat vaikkapa iän mukana. Jospa olet kyvytön havaitsemaan sitä, minkä joku muu havaitsee?
"Taitaa olla täysin ajan hukkaa etsiä AGNOSTIKON jumalaa."
Agnostikko uskoo, ettei jumalasta voi saada tietoa. Joten agnostikon jumalaa ei kannataisikaan etsiä, jos tässäkin asiassa olisi vain off-ja on- vaihteet. Niin ei vain ole, vaan joku luulee jotain tietoa ehkä saatavan, vaikkakin vähän. Kyse on siis tietoisuuden janasta, jossa aika harva ihminen sijoittuu janan ääripisteisiin.
Koska jumalakäsite on jokaisella yksilöllä erilainen, on tietenkin myös usko siihen, mitä tietoa siitä on saatavissa, myös erilainen. Esim. (negatiivisen) ateistin jumalalla on aika hyvät mahdollisuudet muuttaa ateisti teistiksi. Jumala antaa vain ateistille sellaiset todisteet, että ne riittävät vakuuttamaan kyseisen henkilön.
>>Jokaisella teistillä tuntuisi olevan omanlaisensa käsitys ja tunne jumalastaan. Nimet vaihtelevat jeesuksesta allahiin ja vaikkapa panteistiseen luontojumalaan. Miten sinä voisit niitä ajatuksia tai tunteita kieltää? >Aistit ja niiden tarkkuus vaihtelevat vaikkapa iän mukana. Jospa olet kyvytön havaitsemaan sitä, minkä joku muu havaitsee?>Jumala antaa vain ateistille sellaiset todisteet, että ne riittävät vakuuttamaan kyseisen henkilön.
Aloituksessasi et määritellyt jumalaa. Kirjoitit sen jopa isolla, joten tarkoitit sitten kait kristinuskon, islamin ja muinaisten suomalaisten jumalia.
Minä otin oikeuden määritellä jumalan niin kuin itse halusin. Jokaisella ihmisellä on oikeus määritellä oma jumalansa, ja siksi keskustelu tällä palstalla on niin sekavaa.
Oma laaja jumalakäsitykseni on, että se on ihmisen mielessä oleva ajatus tai tunne jostain korkeammasta voimasta, joka häntä ohjaa tai häneen vaikuttaa.
"Ensimmäiseksi kerron että mielestäni panteismi ei ole teistinen katsomuskanta. Ei puhuta enempää panteismista."
Koska panteisti mielellään näkee luonnon jumalanaan, niin mikä sinä olet häneltä kieltämään
hänen käsitystään jumalasta? Todennäköisesti monet uskonnot ovat lähtöisin juuri luonnonvoimien palvomisesta ja panteismissa vain ympyrä on sulkeutumassa, kun tieteet otetaan tarkasteluun mukaan. Perusajatus on kuitenkin luonnonkansojen kanssa yhteneväinen.
"Annan jumalalle nyt puolestani yhden ominaisuuden ja se on että sen EI pitäisi olla subjektiivisen mielen harha."
Ehtosi on kohtuuton. Minun mielestäni ne eivät muuta olekaan. Tiedät hyvin, ettei objektiivisia todisteita jumalasta ole. Siitä huolimatta on konkreettisia todisteita, että niitä ihmisten päässä liikkuu. Kirkot eivät nouse maasta kuin sienet sateella, luonnonvoimien johdosta. Jos ihmisillä ei olisi jumalakäsitystä, ei ainoatakaan kirkkoa olisi rakennettu. Mutta kun niitä on rakennettu. Kuinka siis voisi olla seurauksia, jos ei ole lainkaan syytä, niinkuin sinä ehdotat.
Ja kuinka voit itsellesi tai muille vakuuttaa, että oma mielesi on täysin kaikista harhoista vapaa?
"Tuo on sinun paras selityksesi Jumalan puolesta. Taas viittaat subjektiiviseen totuuteen. Anna sinä puolestasi ominaisuus objektiivisesti havaittavasta jumalasta... et siihen pysty. Velvollisuuteni ei ole kuunnella ilmiön lukumäärään vetoavia todistuksia."
Jumalan puolesta? Kuinka minä voisin ateistina olla jonkun jumalan puolesta? Tuolla kuulemisasialla viittasin vain havainnointipsykologiaan: Jos jotain ei kuule, ei voi tehdä siitä päätelmiä, mutta myös niin, että aiemmat päätelmät muokkaavat havaintoja. Esimerkki ei kyllä oikein hyvin selvinnyt tarkoitustani.
Mutta noin yleisesti uskonnossa on siis kyse sosiologisesta ja psykologisesta ilmiöstä, eikä luonnontieteistä. Mistä lähtien kvantitatiivinen päättely on ollut tieteissä epäpätevää? Se, että sinä et halua kuulla lukumäärään vetoavia todisteita, osoittaa vain omaa rajouttuneisuuttasi. Kuinka yhteiskuntaan liittyviä asioita sitten pitäisi mielestäsi tutkia? Vain laadullisestiko? Vaalit, ja demokratia, voidaan sitten unohtaa, jos joku raati valitsee kansanedustajat pelkkien työpaikkahakemusten perusteella. Mutta toimiihan se toki Kiinassa sellainenkin systeemi.
"En ois uskonu että sinäkin olet hihhuli."
En minäkään. Kummallinen asenne sinulla. Pannaan se myöhäisen ajankohdan piikkiin.
Niin, oliko sinulla joku huikea ajatus tuossa avauksessasi, joka ei minulle oikein auennut? Jos oli, niin nythän on sitten sopiva hetki valoittaa asiaa:)
...on epävarma luuseri.
Vastaan vaikken agnostikko olekaan - vaan ateisti.
Puupäisyyttä on kieltää jonkin ennestään tuntemattoman mahdollisuus. Jos litteän maan aikaan olisi kielletty mahdollisuus pyöreästä (näin tietysti konservatiivit, kuten PimeäNinjaHiiri, tekivätkin pitkään), se olisi edelleen litteä. Ei se, että emme tiedä jotain asiaa, tee siitä mahdotonta. Samoin alienit: niistä ei ole todisteita mutta niiden olemassa ololla on todennäköisyys (jossain muodossa). Mitä siitä tulisi jos ne ennalta (tietämättä asian todellista tolaa) kiellettäsiin - siis mahdollisuuskin tästä olisi poissuljettu.
Jonkun kieltäminen tietämättä absoluuttisesti osoittaa niin suuren ennakkoasenteen ottamista asiaan, että se muistuttaa uskovaisuutta sen syvimmässä merkityksessä. Sinulla on erittäin luterilainen ajattelutapa: jos jotain ei myönnä, se pitäisi kieltää eli jos Sinulle osoitetaan, että pallo ei ole valkoinen, se todistaa mielestäsi, että se on musta. Yritä kehittää itsesi ulos judeokristillisestä ajattelutavasta ennen kun alat kutsua itseäsi ateistiksi, sovitaanko näin ?
Antiteistisyytesi on yhtä naurettavaa kuin täällä saarnaavien kristittyjen "Jumala on ihan varmasti [vaikkei todisteita väitteen taakse olekaan]". Vertaa omaasi: "jumalaa ei ihan varmasti ole [vaikkei todisteita väitteen taakse olekaan]".
Viimeksi kun puhuimme aiheesta, Sinulta jäi vastaamatta tähän:
DNH: >
Minä: Itse asiassa väitit, että se olisi pitänyt löytää jo. Nyt kuitenkin perut sanojasi - ja osoittaudut itsekin "agnostikoksi". Mikä on muuten se mahti, joka on Sinulle antanut tiedon, että tiede (vammaista, että teet tieteestä subjektin) pystyy selvittämään kaiken, aivan kaiken ?
Hävettää kuulua kanssasi samaan ryhmään, jos kutsut itseäsi ateistiksi !
Minulle riittää vastaukseksi jumalan kieltämiskysymykseen se että vaikka tieteellinen maailmankatsomus ei voi rajata edes jumalan olemassa oloa pois niin se ei silti tarkoita että jumala olisi olemassa.
Tämän pojalta voimme tingata siitä on kieltäminen vai olevaksi olettaminen enemmän oikeassa.
>
Jos ja kun tiede löytää (jumalaa etsiessään) lentävän spagettimonsterin annetaan sille oikea nimi esim. super sankari. Ja hokkuspokkus etsitty jumala on taas askeleen mitan karkumatkalla koska on jostain syystä pakko olettaa sen olevan mahdollinen.
Agnostinen ajatus jumalasta ei ole kumottavissa. Olkoon sitten niin.
>
Hyvä, alat oppia. Tosiaankaan vaikka olisi mikä tahansa mahdollisuus, niin se ei tarkoita, että se mahdollisuus silti toteutuisi.
>
Tämä oli taas pieni askel taantumuksen suuntaan. Tosiaan jumalasta ja spagettimonsterista on yhtä paljon todisteita (= nolla), joten kait ne ovat yhtä todennäköisiä (tästä voit päätellä myös ateistisuuteni).
>
Miksi pitäisi oletuksenomaisesti poissulkea jotkut mahdollisuudet ? Taas: jos poissuljetaan alienien olemassa olon mahdollisuus (tai Maan pyöreys), juutumme konservatismiin ja tieteellinen kehitys hidastuu. Olet varmasti tajunnut toivottavasti lukiessasi, että suurimmat tieteelliset kehitysaskelet otetaan juuri kun niistä juurtuneista ennakkoasenteista luovutaan. Tieteen (tiedon) pitää olla arvovapaata, objektiivista.
Mitä se itse asiassa estää tai rajoittaa, jos ei rajata mahdollisuuksia ?
Uskoa vaatii vain se, että sanoo, ettei mitään tuollaista tulla ikinä löytämään.