Miksi pitää olla vanhassa liitossa?

Eräs protestanttien erehdys sunnuntain teologiassa
Monet protestanttiset kirkkokunnat (luterilaisetkin) ja teologit ovat historian aikana olettaneet erheellisesti,että uuden liiton aikana sunnuntaista olisi tullut "kristillinen sapatti" tai että VT:n sapattikäskyn velvoitteet olisivat siirtyneet sunnuntaille.

Varhaiskristityt eivät koskaan pitäneet sunnuntaita lepopäivänä tai ns. uutena sapattina. Ensimmäisen kerran kristikunnassa mainitaan sunnuntaista lepopäivänä vuonna 220 jKr. kirkkoisä Origeneen kirjoituksissa. Tästä alkoi harhaanjohtava, vieläkin monissa kirkkokunnissa vallalla oleva käsitys, että sunnuntai on "kristillinen sapatti" ja että sunnuntaita pitäisi viettää lepopäivänä ja että olisi syntiä jos ei lepää nimenomaan sunnuntaina.

Koko Uudessa testamentissa ei ole mitään tällaisia määräyksiä luettavissa, eikä UT:n teologiassa ole mitään toista pyhäpäivää asetettu sapatin paikalle pakolliseksi lepo-tai jumalanpalveluspäiväksi. Paastopäivistä puhumattakaan, vaikka juutalaisilla oli omat paastopäivänsä perinteisesti.

Päivien viettämisessä vallitsee nimenomaan evankeelinen vapaus - kuten siinäkin mitä kristityt saavat syödä, eli mitä tahansa haluat (kunhan eivät loukkaa jotain heikkouskoista uskovaa).

Jos ajatellaan Mooseksen lain sapattikäskyn tarkoittavan uudessa liitossa viikon ensimmäistä päivää, ollaan vaarassa joutua sapatinpitäjien hämäämäksi. Hehän voivat helposti osoittaa, että Mooseksen laki vaatii pyhittämään seitsemättä päivää eikä viikon ensimmäistä, joten jos oletetaan, että sapattikäsky on vielä voimassa, on epäjohdonmukaista vaatia sen perusteella sunnuntain pyhittämistä. Tie on silloin auki adventismin ja vastaavien sabbatariaanien ansaan - takaisin vanhan liiton lain orjuuteen ja tekoihin perustuvaan uskonnollisuuteen. Mutta kuten heprealaiskirjeessäkin todetaan (Hebr. 8:13), vanhan liiton tilalle on tullut uusi ja parempi liitto. Vanha liitto, jonka merkkinä oli sapatti, on väistynyt pois tarpeettomana.

Mutta UT ei koskaan vetoakaan vanhan lain sapattikäskyyn perusteena sunnuntain viettämiselle, eikä UT todellakaan aseta mitään päivää uudeksi velvoittavaksi lepopäiväksi. UT:n teologiassa korostetaan nimenomaan hengellistä lepoa uskossa Kristukseen, joka on Vanhan liiton (mukaanlukien lauantaisapatin) lain loppu ja täyttymys eli päämäärä (Room.10:4;14:1-18;Kol.2:14-23; 1 Kor.10:23-26; Ef.2:14-19).

Jumalan valtakunta ei ole -toisin kuin vanha liitto ja esim. adventismi- sen tarkkailua, mitä me syömme ja juomme tai mitä päivää me noudatamme, tai miten me pukeudumme. Olemme vapaat kaikista sellaisista säännöistä (niin VT:n kuin ihmisten keksimistä määräyksistä). Jumalan valtakunta on iloa, rauhaa ja vanhurskautta, jotka Pyhä Henki antaa.

Vielä on tärkeää huomata apostolisen kokouksen päätös Apt.15 luvussa. Eräät juutalaiskristityt olivat alkaneet vaatia pakanakristittyjä noudattamaan Mooseksen lakia pelastumisen ehtona, mitä vaatimusta apostoli Paavali jyrkästi vastusti evankeliumin vastaisena. Tämän kokouksen päätöksessä muista kansoista kääntyneitä kristittyjä ei velvoitettu noudattamaan sapattia. Juutalais- ja pakanakristittyjen yhteiselämä ratkaistiin siten, että pakanakristittyjen tuli välttää verta, epäjumalille uhrattua lihaa ja haureutta eli VT:ssa kiellettyjä sukulaisavioliittoja. Näitä asioita kokous piti kohtuullisina vaatimuksina, sillä Mooseksen laki oli tullut tunnetuksi viikottaisissa synagogien jumalanpalveluksissa, joita "jumalaapelkäävät" pakanat olivat kuunnelleet. (Apt.15:19-21). Mooseksen lakia Pietari sanoi "sietämättömäksi ikeeksi", jota he eivät olleet jaksaneet kantaa itsekään - se sisältää sapatinkin, joten Pietarille laki ei ollut mikään "etuoikeus" kuten adventistit ovat väittäneet.
Kristuksen sanat sapatista ja Talmudin todistukset sunnuntaista
On vielä huomattava, että Kristus sanoo itseään Sapatin Herraksi ja korostaa, että sapattia ei tehty ihmistä varten, vaan sapatti ihmistä varten (Mar.2:27-28;Matt.12:8;Luuk.6:5).
Lisäksi Hän muistutti sapatista intoileville juutalaisille, että papit sapattisin tekevät itse asiassa kaksinkertaisesti työtä temppelipalveluksessaan, mutta ovat silti syyttömiä sapatin rikkomiseen (Matt. 12:5). Tämä viittaa siihen, että Kristus ei pitänyt itseään eikä seuraajiaan sidottuina mooseslaiseen sapattiin,vaan Hän seuraajineen on sen yläpuolella ('Herrana'). Niinpä kristitytkin 1 Piet.2:9 "kuninkaallisena papistona" ovat vapaat työskentelemään sapattipäivänä ja ylipäätään jättämään sapatin huomiotta "sapatin herroina ja kuninkaina".

Hyvin mielenkiintoisia ovat juutalaisten raamatunselityskokoelman Talmudin merkinnät, että Jeesus opetti seuraajiaan viettämään sunnuntaita jumalanpalvelus päivänään sapatin asemasta. Juutalaisille oppineille tämä oli tietysti harhaoppia.

Abhodah Zarah, 6a, sanotaan:

"He is called a Christian who follows the false teachings of that man, who taught them to celebrate the feast on the first day of the Sabbath, that is, to worship on the first day after the Sabbath".

Abhodah Zarah (6a) sanotaan samoin Jeesuksen opettaneen pitämään viikon ensimmäistä päivää jumalanpalveluspäivänä:

"A Nazarene is one who follows the false teachings of that man who taught them to worship on the first day of the Sabbath.

Erottautuminen juutalaisuudesta on jo kristinuskon perusteissa
Miten alkukristityt tekivät pesäeron juutalaisuuteen ja sapatin jättäminen osana irtautumisprosessia

Jeesuksen julistama evankeliumi sai aikaan myllerrystä aikansa juutalaisessa uskonnollisuudessa. Alunperin vielä pelkkä usko ylösnousseeseen Jeesukseen ei merkinnyt juutalaisuuden ulkopuolelle asettumista. Juutalaisuus ei ollut yksi yhteinen opillinen kokonaisuus, vaan juutalaisuudessa oli erilaisia suuntauksia ja alussa Jeesukseen uskovatkin olivat eräs juutalainen "lahko".

Jeesus Nasaretilainen ei suhtautunut Mooseksen lakiin sinänsä kielteisesti. Jos Jeesus olisi kategorisesti hylännyt koko lain ja hyökännyt lakia vastaan, ei lakikysymys olisi mitä ilmeisemmin ollut polttava teologinen ongelma alkuseurakunnissa vielä monien kymmenien vuosien ajan Jeesuksen jälkeenkin. Jeesus kyllä epäilyksettä arvosteli eräitä nimenomaan Mooseksen lakiin sisältyviä käskyjä ja käytäntöjä. Hän pani viralta koko vanhatestamentillisen ulkoisiin asioihin perustuvan puhtauslainsäädännön (Mark. 7).

Voidaan sanoa, kuten eksegeettisessä tutkimuksessa on tehty (Räisänen, Uuteen uskoon: Kristinuskon itsekritiikistä uskontojen vuoropuheluun), että ei Jeesus eikä Paavali perustaneet uutta uskontoa, vaan Stefanoksen kaltaiset hellenistit, jotka olivat Jeesuksen ja Paavalin välissä. Hellenistijuutalaisten kristittyjen vaikutus käänsi kehitystä juutalaisuudesta ulos lähtemisen suuntaan.

Paavali omaksui lakiin liberaalimmin suhtautuvien hellenistijuutalaisten lakiteologian ja vei sitä vieläkin pitemmälle päätyen hyvin radikaaleihin, ja myös keskenään ristiriitaisiin näkemyksiin Vanhan liiton laista.

Erottautuminen juutalaisuudesta ja kokonaan oman kristillisen identiteetin rakentaminen pääsi toden teolla käyntiin uuden radikaalin ja liberaalin lakiteologian myötä. Tähän kokonaisuuteen asettuu luontevana osana sapatin vieton vaatimisen kieltäminen, kuten myös ympärileikkauksen ja kultillisten ruokalakien hylkääminen. Lain sisältö kiteytettiin lähimmäisen rakkauden vaatimukseen (tai tarkemmin sanottuna rakkauden kaksoiskäskyyn). Samalla Mooseksen lain muu (ei-juutalaisille käsittämätön) sisältö voitiin selittää merkitykseltään vertauskuvalliseksi, eikä laki enää päässyt häiritsemään luontevaa yhteydenpitoa pakanoiden kanssa.

Mutta ei vain uudenlainen radikaali paavalilainen lakiteologia, vaan muutkin keskeiset tekijät vahvistivat uutta kristillistä identiteettiä sekä juutalaisuuteen pesäeron tekemistä. Jo puhe siitä, että evankeliumi merkitsee uutta liittoa ja kokonaan uutta pelastustietä perinteisen lain vaatimaan uhraamiseen, katumiseen ja Jahven laupeuteen luottamisen tilalle. Uusi liitto ei ollut mikään vanhan liiton laajennus, vaan vanha liitto on kertakaikkisesti päättynyt ja kumottu eikä se ole enää voimassa olevaa todellisuutta.

Pelkkä juutalaisena oleminen ja ympärileikkaus ei merkitse mitään, vaan kaikkien (myös juutalaisten) tuli kääntyä, uskoa Jeesukseen ylösnousseena Messiaana sekä ottaa kaste. Jumalan lupausten nähtiin täyttyneen Jeesuksessa ja Hänen seuraajistaan tuli uusi valittu kansa, uusi Israel ja uusi papisto fyysisen Israelin ja sen temppelipapiston tilalle.

Tämä kaikki oli jo niin radikaalia, ettei kristityille ollut enää tilaa juutalaisuuden sisällä. Mutta ei myöskään juutalaisten perinteisillä traditioilla kuten sapatilla, ympärileikkauksella eikä ruokasäännöillä ollut tilaa eikä olemassa olon tarkoitusta uuden liiton seurakunnassa.

Raamatussa ei ole "palestiinaa" , vaan kun Joosef ja Maria palasivat Egyptin pakolaisuudesta, he menivät Israelin maahan.

Olet kerännyt mielestäsi merkityksellisiä termejä ja lauseita ja irrottanut ne asiayhteyksistään. Mutta koska et ymmärrä niitä, tulet puhuneetsi paskaa, eikö?

Aloittajan valheet eivät merkitse meille mitään. Eivät merkitse myöskään vääräuskoisten kirkkoisien valheet.