Keskustelu Jumalan olemassaolosta on turhaa höpinää niinkauan kuin ei olla tarkasti määritelty: kuka, mitä, missä ja milloin Jumala oikein on.
Kun osapuolilla on hyvinkin poikkeavat käsitykset asiasta, olisi tärkeää tarkentaa mitä tarkoitetaan, kun sanotaan "Jumala on olemassa" tai "Jumala ei ole olemassa". Näin välttyisimme siltä alkuasetelmissa keskustelun jo vikaan johtavalta seikalta, että molemmilla osapuolilla on virheellinen käsitys toisen osapuolen käsityksestä ja väittelläänkin itseasiassa oman näkemyksensä kanssa.
Jos sanotaan ympäripyöreitä fraaseja Jumalan kaikkivoipaisuudesta ja toisaalta jankutetaan, että Jumalaa ei ole, mutta jokin yleismaailmallinen voima tai energia ehkä, on se yhtä tyhjänpäiväistä viisastelua. Jos siis väittelemme vaikkapa sähkön olemassaolosta ja toinen sanoo, että se on olemassa, mutta sitä ei voi todistaa, jos asut metsän keskellä erakkona ilman sähkövempeleitä, miten todistat sähkön. Kun taas erakko tietämättömänä sähköstä voi todistaa, että sähköä ei ole.
Peruskysymys on ehkä se, että jos toinen on kokenut Jumalan olemassaolon, onko asia silloin yleistettävissä kattamaan "koko maailmaa" ja jos toinen ei ole kokenut Jumalan ylitsevuotavaa autuutta, voiko silloin sanoa, että Jumalaa ei ole olemassa. Sähköesimerkki edellä vie asiaa vikaan, mutta on suuntaa antava.
Toisaalta taas tässä vaiheessa- viiden tanskalaisen Pokal Pilsnerin (4,5 prossaa ja alle 4 euroa lava!) jälkeen- alan näkemään yhtäläisyyksiä Jumalan ja siis tanskalaisen halvan kaljan välillä.
Onko maailmani todellisempi selvinpäin kuin kaljakännissä. Joku sanoo, että ei halua minun juovan kaljaa, koska muutun erilaiseksi kuin mitä olen selvinpäin, mutta jospa todellinen minä onkin
kaljahumalainen Olli Älämölö, eikä selvä. Sanoja
tuo esiin vain mitä itse haluaa, eikä sitä mitä minä haluan.
Eikö siis ole turhaa yrittää kieltää minulta kaljanjuonti ja uskovaiselta Jumalansa. Jumala käsittääkseni koetaan... kuten kaljakännikin, sekin koetaan. Hyvää kaljakumaraa ei voi sanoin kuvata. Kuten ei voine kai myös hyvää "kaatumista" jossain Nokia-mission kokouksessa.
Kaljakännin ja Jumalan kokemisella on minun taholta vain se ero- jota ihmettelen suuresti- nimittäin se, että meikä muuttuu sitä suvaitsevammaksi mitä enempi kaljaa, mutta Jumalan
kokija sitä suvaitsemattomammaksi mitä syvempi usko.
Kun osapuolilla on hyvinkin poikkeavat käsitykset asiasta, olisi tärkeää tarkentaa mitä tarkoitetaan, kun sanotaan "Jumala on olemassa" tai "Jumala ei ole olemassa". Näin välttyisimme siltä alkuasetelmissa keskustelun jo vikaan johtavalta seikalta, että molemmilla osapuolilla on virheellinen käsitys toisen osapuolen käsityksestä ja väittelläänkin itseasiassa oman näkemyksensä kanssa.
Jos sanotaan ympäripyöreitä fraaseja Jumalan kaikkivoipaisuudesta ja toisaalta jankutetaan, että Jumalaa ei ole, mutta jokin yleismaailmallinen voima tai energia ehkä, on se yhtä tyhjänpäiväistä viisastelua. Jos siis väittelemme vaikkapa sähkön olemassaolosta ja toinen sanoo, että se on olemassa, mutta sitä ei voi todistaa, jos asut metsän keskellä erakkona ilman sähkövempeleitä, miten todistat sähkön. Kun taas erakko tietämättömänä sähköstä voi todistaa, että sähköä ei ole.
Peruskysymys on ehkä se, että jos toinen on kokenut Jumalan olemassaolon, onko asia silloin yleistettävissä kattamaan "koko maailmaa" ja jos toinen ei ole kokenut Jumalan ylitsevuotavaa autuutta, voiko silloin sanoa, että Jumalaa ei ole olemassa. Sähköesimerkki edellä vie asiaa vikaan, mutta on suuntaa antava.
Toisaalta taas tässä vaiheessa- viiden tanskalaisen Pokal Pilsnerin (4,5 prossaa ja alle 4 euroa lava!) jälkeen- alan näkemään yhtäläisyyksiä Jumalan ja siis tanskalaisen halvan kaljan välillä.
Onko maailmani todellisempi selvinpäin kuin kaljakännissä. Joku sanoo, että ei halua minun juovan kaljaa, koska muutun erilaiseksi kuin mitä olen selvinpäin, mutta jospa todellinen minä onkin
kaljahumalainen Olli Älämölö, eikä selvä. Sanoja
tuo esiin vain mitä itse haluaa, eikä sitä mitä minä haluan.
Eikö siis ole turhaa yrittää kieltää minulta kaljanjuonti ja uskovaiselta Jumalansa. Jumala käsittääkseni koetaan... kuten kaljakännikin, sekin koetaan. Hyvää kaljakumaraa ei voi sanoin kuvata. Kuten ei voine kai myös hyvää "kaatumista" jossain Nokia-mission kokouksessa.
Kaljakännin ja Jumalan kokemisella on minun taholta vain se ero- jota ihmettelen suuresti- nimittäin se, että meikä muuttuu sitä suvaitsevammaksi mitä enempi kaljaa, mutta Jumalan
kokija sitä suvaitsemattomammaksi mitä syvempi usko.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos sallitte, niin lisään vielä muutaman seikan.
Kalja ei tee ihmistä hullummaksi; vrt kännitapot, rattijuoppojen yliajamat lapset yms, mutta usko tekee. Jos ihmisen perusasenne on rauhanomainen ja suvaitsevainen ei kaljakänni saa vaikkapa minua riidanhaluiseksi sen enempää kuin olen riidanhaluinen selvinpäin. Tarkoitan, että mies, joka ei halua tapella luonnostaan selvänä ei tee sitä kaljakännissäkään. Ei kaljakänni saa minua tappelemaan ja särkemään krouvin olutlaseja, toisaalta tarpeeksi tyhmä ihminen Esson baarissa voi saada aikaan, että lyön kahvimukin rikki.
Kun taas uskovaiset, joita tunnen paljon, ovat pääsääntöisesti olleet ennen uskoontuloaan ahdasmielisiä kökkyröitä ja vähän... miten sen sanoisi... tuomitsevia ja sormella osoittelevia. Uskoontultuaan suurimmalla osalla nämä ominaisuudet ovat kertaantuneet. Mutta ei pidä yleistää... ei-avarakatseinen juoppo on kännissä vielä enempi ei-avarakatseinen kuin selvänä. Toisaalta sama ei päde uskovaiseen... Ehkä.
Joo joo meikä avaa uuden tölkin tanskalaista halpaa keskikökkyrää.
suurin osa "jumala" kokemuksista ole deliriumin aiheuttamia harhoja.
ne jotka taas kokee ilman kännäystä näytä "kokemuksia" ovat todennäköisesti vajaaälyisiä, heikkohermoisia tai muuten jälkeenjääneitä tms.
esim.luterilaislle jumala on se miten se sanotaan uskontunnustuksessa.
Vaikka uskontunnustuksessa sanotaan, että minä uskon Jumalaan, maan ja taivaan luojaan, se ei silti vielä määrittele kuka tämä Herra itseasiassa on ja mitkä ovat hänen valtuudet.
Olen (liki) marxilainen kommunisti mieleltäni ja en ole tavannut vielä ketään, joka osaisi esittää uskon
muun tarkoituksen kuin mitä kapitalistinen hörhäke sille on keksinyt...