Nykyään on lähihoitajankin koulutuksessa tarpeellista kaikenmaailman matemaattinen osaaminen toisen asteen yhtälöiden yms.. muodossa. Siitäkin huolimatta että näitä ei työssä tarvita.
Vasemmistolainen koulutuspolitiikka tähtää myös muun muassa korkeakoulututukseen. Tavoitteena on, että vuosikymmenen kuluessa nuorilla aikuisilla olisi vähintään 50 prosentilla korkeakoulutodistus.
Yksi asia vasureilla unohtuu: läheskään kaikki eivät ole älynsä puolesta kyvykkäitä opiskelemaan korkeakoulussa. Negroideissa tämä älyllinen potentiaali on vieläkin alhaisempaa. Mustille on USAssa affirmation action -toiminnan avulla pyritty saamaan suurempi edustus yliopistoihin ja muihin korkeamman asteen kouluihin. Koska mustat saavat lisäpisteitä ihonvärinsä perusteella, arvosanojen lisäksi, mustien opiskelijoiden älykkyysosamäärä on yliopistoissakin alhaisempi. Määrä ei näet korvaa laatua!
Suomessa alkaa myös näkymään heikompi älyisten ottaminen korkeakoulujen piiriin. Heistä ei tosin puhuta vähemmän älykkäämpinä yksilöinä, vaan "erilasina oppijoina", jotka vain tarvitset vähän "lisäjärjestelyitä" suoriutuakseen opinnoistaan samassa tahdissa muiden kanssa.
Tämä ns. "erilainen oppiminen" ei kuulemma ole tyhmyyttä, vaan aivojen tapaa käsitellä asioita "erilaisesti". Hauskaa kyllä, arkisessa ajattelussa nämä "erilaiset oppimistavat" yhdistetään nimenomaan alempaan älykkyyteen. Jos jollakin on vaikeuksia ymmärtää matemaattisia kaavoja, on kukkahattutätien ja vasureiden mukaan kyse "erilaisesta oppijasta", joka vaatii vain sen, että asiat ns. väännetään rautalangasta. Toisin sanoen tämä tarkoittaa kuitenkin sitä, että hänelle täytyy selittää ne asiat verbaalisesti (ts. konkreettisesti), jotka muut oivaltavat abstraktin esitystavan perusteella (soveltamalla opittua). Eikö tätä voi sanoa muka tyhmyydeksi, tai jos ajatellaan muiden korkeakoulussa opiskelevien olevan tavallista fiksumpia, ainakin vähemmän lahjakkaaksi (ts. normaaliälyiseksi) yksilöksi?
Usein ajatellaan todella mustavalkoisesti siihen sävyyn, että ainoastaan älyllisesti vammaisiksi diagnosoidut voidaan katsoa olevan rajoittuneita kyvyssään oppia. Muuten ei vasurilogiikan mukaan ole mitään synnynnäisiä eroja älykkyydessä, vaan keskiverrolla hitsarilla on samat älylliset valmiudet kuin keskiverrolla professorilla. Tässä kuitenkin tehdään se virhe, että kuvitellaan luokittelun olevan objektiivista. Tosiasiassa raja lievän vammaisuuden ja normaaliuden välillä on monesti liukuva. Se on ihmisen keksimä määritelmä, eikä luontoon perustuva objektiivinen havainto. Vammaisiksi on perinteisesti määritelty alle 70 äo:n henkilöt.
Vasemmistolainen koulutuspolitiikka tähtää myös muun muassa korkeakoulututukseen. Tavoitteena on, että vuosikymmenen kuluessa nuorilla aikuisilla olisi vähintään 50 prosentilla korkeakoulutodistus.
Yksi asia vasureilla unohtuu: läheskään kaikki eivät ole älynsä puolesta kyvykkäitä opiskelemaan korkeakoulussa. Negroideissa tämä älyllinen potentiaali on vieläkin alhaisempaa. Mustille on USAssa affirmation action -toiminnan avulla pyritty saamaan suurempi edustus yliopistoihin ja muihin korkeamman asteen kouluihin. Koska mustat saavat lisäpisteitä ihonvärinsä perusteella, arvosanojen lisäksi, mustien opiskelijoiden älykkyysosamäärä on yliopistoissakin alhaisempi. Määrä ei näet korvaa laatua!
Suomessa alkaa myös näkymään heikompi älyisten ottaminen korkeakoulujen piiriin. Heistä ei tosin puhuta vähemmän älykkäämpinä yksilöinä, vaan "erilasina oppijoina", jotka vain tarvitset vähän "lisäjärjestelyitä" suoriutuakseen opinnoistaan samassa tahdissa muiden kanssa.
Tämä ns. "erilainen oppiminen" ei kuulemma ole tyhmyyttä, vaan aivojen tapaa käsitellä asioita "erilaisesti". Hauskaa kyllä, arkisessa ajattelussa nämä "erilaiset oppimistavat" yhdistetään nimenomaan alempaan älykkyyteen. Jos jollakin on vaikeuksia ymmärtää matemaattisia kaavoja, on kukkahattutätien ja vasureiden mukaan kyse "erilaisesta oppijasta", joka vaatii vain sen, että asiat ns. väännetään rautalangasta. Toisin sanoen tämä tarkoittaa kuitenkin sitä, että hänelle täytyy selittää ne asiat verbaalisesti (ts. konkreettisesti), jotka muut oivaltavat abstraktin esitystavan perusteella (soveltamalla opittua). Eikö tätä voi sanoa muka tyhmyydeksi, tai jos ajatellaan muiden korkeakoulussa opiskelevien olevan tavallista fiksumpia, ainakin vähemmän lahjakkaaksi (ts. normaaliälyiseksi) yksilöksi?
Usein ajatellaan todella mustavalkoisesti siihen sävyyn, että ainoastaan älyllisesti vammaisiksi diagnosoidut voidaan katsoa olevan rajoittuneita kyvyssään oppia. Muuten ei vasurilogiikan mukaan ole mitään synnynnäisiä eroja älykkyydessä, vaan keskiverrolla hitsarilla on samat älylliset valmiudet kuin keskiverrolla professorilla. Tässä kuitenkin tehdään se virhe, että kuvitellaan luokittelun olevan objektiivista. Tosiasiassa raja lievän vammaisuuden ja normaaliuden välillä on monesti liukuva. Se on ihmisen keksimä määritelmä, eikä luontoon perustuva objektiivinen havainto. Vammaisiksi on perinteisesti määritelty alle 70 äo:n henkilöt.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.