Eipä tullut yllätyksenä. Irtisanomiset ovat seurasta jo pitkään jatkuneesta kannattavuuskamppailusta paperialalla. Tilannetta ei varmastikkaan helpottanut paperimiesten edellinen työtaistelu ja sen myötä maksetut palkankorotukset. Työn hinta maailmalla on vain edullisempaa kuin meillä ja monikansalliset yhtiöt tekevät kannattavuuslaskelmissaan kylmiä,epäinhimillisiltä tuntuvia päätöksiä.
Huonommin tuottava toiminta siirretään kannattavammalle sektorille ja kärsijänä on aina
työntekijä.
Samaan sysyyn voidaan jo mitettiä millaiset seuraukset Tehyn vaatimilla palkankorotuksilla on,mikäli ne toteutuvat?
Huonommin tuottava toiminta siirretään kannattavammalle sektorille ja kärsijänä on aina
työntekijä.
Samaan sysyyn voidaan jo mitettiä millaiset seuraukset Tehyn vaatimilla palkankorotuksilla on,mikäli ne toteutuvat?
Vastaukset 10
Vanhimmat
No, varmaan terveydenhuoltokin ulkoistetaan Kiinaan tai sitten ostamme Kiinan valtiolta niitä orjia tänne sairaaloihin. Sehän on AINOA looginen tapa toimia koska terveydenhuollon ensimmäinen tehtävä on tuottaa voittoa.
Apropos. Missäs suhteessa on työntekijöiden palkankorotus Stora Ensolla verrattuna yrityksen johdon USA:han hävittämiin miljardeihin euroihin?
Raha se näyttää olevan jumala työntekijöilläkin.
Vuosia ovat paperimiehet ja -naiset kuvitelleet olevansa niskan päällä ja vaatimukset ovat olleet sen mukaiset. Mutta sitten kun tulee tosi eteen, unohdetaan heti mitä tuli tehtyä aikaisemmin. Ei ne tehtaatkaan varmaan lopeta korkeiden palkkojen takia, mutta kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Kyllä terveydenhoitohenkilökunnan palkat on sopeutettava muiden palkansaajien linjaan, jos aiotaan pysyä kestävän kehityksen raameissa.
Sitähän se Tehy nyt yrittää. Sopeuttaa terveydenhoitohenkilökunnan palkat muiden palkansaajien linjaan.
Liiketoiminassa on aina kysymys kokonaisuudesta.
Johto tekee myös erehdyksiä ja mitenkäs virheet paikataan? Työkustannukset ovat yritystoiminnassa suurin,yksittäinen tekijä jota
kipailuttamalla saadaan aikaan nopeita säästöjä.
Ihan eri asia on,onko työn laatu yhtä hyvää tai
miten on moraalin laita,jos kehitysmaiden ihmisiä
hyödynnetään busineksen teossa.
Terveydenhoidon yhteydessä ei voi niinkään puhua busineksen teosta suoranaisesti, vaan kuntapalveluiden ylläpidosta. Kuntasektorin varat on kuitenkin mitoitettu kuntien koon ja sitä myöden makettavat palkat ovat riipuivaisia verotuloista. Tästä johtuen palkankorotukset kuntasektorilla eivät voi olla mitään yleislinjauksia,koska ne on mahdotonta toteuttaa. Koko järjestelmä vaatii perusteelliista reomonttia ja se toivottavasti on edessä viimeistään silloin,jos Tehyn vaatimus menee läpi. Jos vaatimus toteutuu,seurauksena on
irtisanomisia ja järjestelmän uudelleen organisointi.
Paperin hinnassa palkkojen osuus mitätön.
Suurimmat kustannukset muodostuvat pääoman korosta, energiasta ja raakapuun hinnasta. Palkkojen osuus on sitäpaitsi erittäin hyvin ennustettavissa, mutta muut tuotantotekijät eivät.
Venäjän korotettua tullimaksuja, myös kotimaisen puun hinta nousi.
Ja ainut looginen ratkaisu on siis alistua koska rahataloudellinen malli on ainoa looginen ajattelumalli.
Sillä ei ole mitään merkitystä, että koskaan historiassa tämä maa ei ole ollut yhtä rikas. Rikkaushan ei liiketoiminnan kokonaisuuden mukaan jakaudu tasaisesti vaan kertyy muutamille harvoille voittajille. Meidän muiden tulee ymmärtää, että heidän etunsa on tärkeämpi kuin meidän etumme.
Meidän velvollisuutemme on tinkiä omista henkilökohtaisista eduistamme liiketaloudellisten yksikköjen etujen hyväksi koska liiketaloudelliset yksiköt eivät voi tinkiä omistaan. Moraalisesti tämä kiteytyy siihen tosiasiaan, että yritykseltä palkan korotusta vaativa yksilö on ahne, mutta työntekijän tuloksensa parantamiseksi erottava yritys on pelkästään looginen.
Olemme kusessa eikä sille voi mitään koska liiketoiminta ei nähtävästi ole ihmisten välistä toimintaa vaan spontaanisti tyhjästä syntyvää rationalismia.
Järjestelmien alkeellisuus,perinteet ja sitkeät ennakkoluulot estävät järkevän kehityksen. Ammattijärjestöjen ja liikkenjohdon vastakkainasettelu ei voi johtaa muuhun kuin uppiniskaisuuteen ja joustamattomuuteen. Omista eduista ja vaatimuksista pidetään kynsin hampain, puolin ja toisin kiinni. Seurauksena on hallitsematon lakkojen, irtisanomisten ja eripuran kierre,jonka katkaiseminen on miltei mahdotonta.
Rationalisointi tai nykyisin pikemminkin Globaali-integraatio luo kitkaa kalkkiutuneiden Ay-pamppujen ja yritysjohdon väliseen suhdetoimintaan. Tehokkuusajattelu ajaa monessa asiassa ohi ja markkinatalouden mittareina toimivat pörssi-indexit ja niiden tuottamat luvut vaikuttavat jokapäiväiseen päätöksentekoon. Rahasta on tullut status,joka ohittaa kirkkaasti inhimillisen ajattelun, puolella jos toisellakin. Loogisen ajattelun mallia lainatakseni,¨parempi laiha sopu kuin lihava riita¨,sopisi hyvin käynnissä olevien palkkaneuvottelujenkin teemaksi.
Kiitos asiallisesta kirjoituksesta.Luin tossatiedotteen jossa oli tommonen summa kun 6 miljardia euroa toi pomojen sekoilu amerikassa.Pientä se oli paperinpalkan korotukset tohon verrattuna.Jään mielenkiinnolla odottamaan kokonaislukuja jotka voivat olla"melkoiset".
"Parempi Laiha Sopu Kuin Lihava Riita" (tästä eteenpäin PLSKLR)
En ole koskaan uskonut tuohon ns. viisauteen. Se johtaa vapaaehtoiseen orjuuteen ja omista oikeuksista luopumiseen. Myöskään loogisessa ajattelussa ei ole mitään mikä validoisi alistumisen tai edes kompromissin aina molempien osapuolien kannalta rationaalisimmaksi ratkaisuksi. Konfliktin välttäminen hintaan mihin hyvänsä ei ole myöskään rationaalista ajattelua vaan lyhytnäköistä pelkuruutta.
Mielenkiintoisemmaksi yksilön kannalta PLSKLR-ajattelu muuttuu kun otetaan huomioon, että pörssimittareilla arvioituna yritys ei koskaan saa tehdä toimenpiteitä, jotka huonontavat sen tulosta. Päinvastoin, yrityksen on kaikin keinoin pyrittävä parantamaan tulostaan vaikka niinkin marginaalisilla muutoksilla kuin joidenkin irtisanomisten tuoma 0,2% parannus kokonaistulokseen.
Kun nyt vaaditaan "luutuneiden" ammattiliittojen purkamista ja sopimusjärjestelyjen viemistä yksilön ja globaalin yrityksen välisiksi mennään väistämättä tilanteeseen, jossa edes PLSKLR-ajattelu ei enää yksilölle ole mahdollinen. Se korvautuu toisen osapuolen sanelemilla ehdoilla.
On täysin epäloogista väittää yksittäisen ihmisen kykenevän tasavertaisesti neuvottelemaan palkastaan ja sopimaan työehdoistaan globaalin suuryrityksen kanssa. On myös täysin epäloogista väittää, että länsimaissa asuvan ihmisen pitäisi tai että hän edes kykenisi kilpailemaan Kiinassa asuvan orjan kanssa palkkatasossa.
Nykyiset työn kannattavuusongelmat ovat erittäin pitkälti moraalisia ongelmia. Yritykset valmistavat hyödykkeitä kommunistisissa maissa orjatyövoimalla ja samalla taivastelevat länsimaisen duunarin korkeata palkkatasoa. Tämän lisäksi työn osuus teollisessa tuotannossa on joka tapauksessa hyvin pieni osa prosessin kokonaiskustannuksesta. Se on merkittävä ainoastaan koska pörssimittareilla katsottuna mikä tahansa prosenttiosuus voitosta on merkittävä.
"Kalkkiutuneet AY-pamput" edustavat suomalaista keskiluokkaa. Valitettavasti keskiluokka samaistaa nykyisin itsensä siihen osakkeet omistavaan rikkaimpaan 10 prosenttiin, jotka edustavat "Globaali-integraatiota".
Globalisointi johtaa varallisuuden globaaliin tasaantumiseen ja siirtymiseen uusille alueille. Huipulta ei ole kuin yksi suunta eli alaspäin ja se on meidän osamme tässä nykyajan evankeliumissa.
Minusta kaikki toimet, joissa "itsekkäästi" ajattelemme kansallista ja yksilön etua tässä tilanteessa ovat oikeutettuja sekä toivottavia. Mikään myönnytys tai mikään kompromissi ei ole riittävä sillä tiellä, jolle nyt on astuttu, ennenkuin suomalaisen duunarin palkka on 5 € päivässä.
Ay-liikkeiden luoma kuva orjuuttavasta työnantajasta ja työntekijän huonosta asemasta on vanhentunut käsite. Barrikaadeille nousun ja uhon sijasta tulisi keskittyä rakentavan keskustelun aikaansaamiseksi neuvottelevan vastapuolen kanssa. Sanelupolitiikka, uhkailu ja irtisanoutumisilla kiristäminen ovat myöskin melko kyseenalaisia neuvottelukeinoja. Kansainvälistyminen, euroopan yhdentyminen ja kaupan vapautuminen ovatkin omalta osaltaan luoneet paineita juuri ammattiyhdistysten perinteisinä pitämiä keinoja kohtaan.
Yksilöiden ajatukset omasta hyvinvoinnista ovat sangen ristitiitaisia verrattuna ammattiyhdistysten luomaaan kuvaan sorron alla elävästä, toimeentulon rajamailla kamppailevasta työntekijästä.Tutkimusten mukaan suomalaiset ovat
kuitenkin pääsääntöisesti tyytyväisiä elämäänsä, työhönsä ja vapaa-aikaansa.
On luonnollista,että palkkaa halutaan lisää. Asiaa ei pidä kuitenkaan sotkea ammattiyhdistysten ajamaan,poliittiseen oman edun tavoitteluun. Yhdistykset "orjuuttavat" jäsenensä työtaistelutoimiin,johon kaikki eivät edes halua osallistua.Virran mukana on mentävä van siksi,että pelätään rikkuriksi leimautumista tai henkistä painostusta työpaikoilla. Moni työntekijä olis kuitenkin halukas mielummin laihaan sopuun kuin lihavaan riitaan.
Lakko aseena on aikansa elänyt. Sivistyneessä yhteiskunnassa työntekijä ja työnantaja voivat sopia asiansa ilman lakkoilua. On aika muuttaa asenteita. Kansainvälistyminen ja sitä myöden työvoiman liikkuminen tuovat onneksi mukanaan uusia tuulia ja uusia ajatuksia.