Ehkä nykyään ei enää katkota kirjaimellisia päitä jos uskonnollisia uudistuksia ei hyväksy, mutta kyllä nämäkin ristiretket elämää tuhoavat.
Jos ihmisiltä riistetään väkisin vanha uskonto, on häneltä samalla katkaistu hengellisen minuutensa pää kuin miekalla. Itsepäisimpien painostaminen ja julkisilla keskustelupalstoilla mitätöinti ja herjaaminen ovat nykyajan vastine kaakinpuukäsittelyille.
Ihmisen häpäiseminen ja mitätöinti voi jatkuessaan aiheuttaa vakavia psyykkisiä vaurioita. On suorastaan irvokasta jeesustella kuolemantuomion vastustamisesta, jos toisaalla kiduttaa lähimmäisiään henkisellä väkivallalla niin, että he pahimmillaan altistuvat itsemurhalle.
Jo 'pelkkä' työpaikkakiusaaminen voi äärimmillään johtaa tähän.
Kuka voi määritellä mitä toisen ihmisen psyyken tulisi kestää? Miten määritellään ihmisen 'kohtuullinen kidutus'? Miten määritellään eläimen 'kohtuullinen kidutus'?
Viattomien eläinten rääkkäys saa raivon repeämään, mutta eikö Jeesus, viaton ihminen tullut antamaan meille epäviattomille ihmisille omassa pyhässä veressään 'viattomuuden-kin'?
Ehkä siksi Jeesus käski 'rakastaa vihollisia' koska ihmisen karmein vihollinen on kuitenkin ihminen itse ennakkoluuloineen ja vihamielisyyksineen? (Moni ihminen, kuten uskontokin ooittautuu aivan toisenlaiseksi kuin oma ensikäsitys on antanut ymmärtää)
Mutta yleisellä tasollakaan tämä ei tarkoita että vain yhden ryhmän/uskonnon pitäisi nuoleskella ja orjailla toisten edessä.
Se joka on ekumeeninen takokoon sanallisen miekkansa vanteiksi, ennenkuin puhuu. Huomatkaa: Takokaa vanteiksi, eikä niin, että sulattakaa ja upottakaa toisten määräämään muottiin.
Luterilaisuutta tuleekin 'takoa mutta ei kritiikittä sulattaa vieraisiin muotteihin'.
Ilman vuorovaikutusta vellovat keskustelut kääntyvät lopulta yhtä tuhoisiksi tsunamit. Vuorovaikutuksen ristiaallokossa voi sensijaan luovia, kummatkin osapuolet tasapuolisesti.
Jos ihmisiltä riistetään väkisin vanha uskonto, on häneltä samalla katkaistu hengellisen minuutensa pää kuin miekalla. Itsepäisimpien painostaminen ja julkisilla keskustelupalstoilla mitätöinti ja herjaaminen ovat nykyajan vastine kaakinpuukäsittelyille.
Ihmisen häpäiseminen ja mitätöinti voi jatkuessaan aiheuttaa vakavia psyykkisiä vaurioita. On suorastaan irvokasta jeesustella kuolemantuomion vastustamisesta, jos toisaalla kiduttaa lähimmäisiään henkisellä väkivallalla niin, että he pahimmillaan altistuvat itsemurhalle.
Jo 'pelkkä' työpaikkakiusaaminen voi äärimmillään johtaa tähän.
Kuka voi määritellä mitä toisen ihmisen psyyken tulisi kestää? Miten määritellään ihmisen 'kohtuullinen kidutus'? Miten määritellään eläimen 'kohtuullinen kidutus'?
Viattomien eläinten rääkkäys saa raivon repeämään, mutta eikö Jeesus, viaton ihminen tullut antamaan meille epäviattomille ihmisille omassa pyhässä veressään 'viattomuuden-kin'?
Ehkä siksi Jeesus käski 'rakastaa vihollisia' koska ihmisen karmein vihollinen on kuitenkin ihminen itse ennakkoluuloineen ja vihamielisyyksineen? (Moni ihminen, kuten uskontokin ooittautuu aivan toisenlaiseksi kuin oma ensikäsitys on antanut ymmärtää)
Mutta yleisellä tasollakaan tämä ei tarkoita että vain yhden ryhmän/uskonnon pitäisi nuoleskella ja orjailla toisten edessä.
Se joka on ekumeeninen takokoon sanallisen miekkansa vanteiksi, ennenkuin puhuu. Huomatkaa: Takokaa vanteiksi, eikä niin, että sulattakaa ja upottakaa toisten määräämään muottiin.
Luterilaisuutta tuleekin 'takoa mutta ei kritiikittä sulattaa vieraisiin muotteihin'.
Ilman vuorovaikutusta vellovat keskustelut kääntyvät lopulta yhtä tuhoisiksi tsunamit. Vuorovaikutuksen ristiaallokossa voi sensijaan luovia, kummatkin osapuolet tasapuolisesti.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.