Mitä teen?

on hevosharrastuksen aloitus ihan terveellä pohjalla, hevosia kun itse asiassa kannatta jonkin verran pelätäkkin. Itse olen jo 30v ja kyllä sitä on kausia jolloin pelkää enemmän ja aikoja jolloin ei niin paljon ja silloin niitä onnettomuuksia varmemmin alkaa sattuakkin, kun tervejärkinen pelko alkaa hiipua;) Rohkeasti vain hevosten pariin, jos asia todella kiinnostaa ja siitä iloa saa, niin sydämen ylimääräiset tykytykset jäävät pois ja tilalla tulee (toivottavasti) tervejärkistä kunnioitusta hevosta kohtaan, ilman hevosen edessä nöyristelemistä, sillä niin tylyä ja kovaa kuin se onkin niin hevonen ei tunne samanlaista tarvetta ystävyyteen ihmisen kanssa, kuin esim, jotkin seurakoirarodut(poikkeuksia lukuunottamatta). Mutta hevosesta saa mainion työskentely kaverin, joka parhaimmillaan osoittaa luottamusta ja yhteistyöhalua kanssasi ja vaatii paljon rapsutuksia ja paijausta. Silti oli hevonen miten säyseä ja hyväluonteinen, niin aina on hyvä olla hevosten parissa hereillä, jolloin todennäköisemmin säästyy yllättäviltä hetkiltä. Pelkoon turtuu ja hevosta pystyy myös jonkin verran pahimpina pelkoaikoina huijaamaan olemella mukamas rohkea:) Hiljaa hyvää tulee:)

Ihahhaa! etsi turvallisuudesta huolta pitävä, hyvämaineinen talli ja pyydä kaveriksesi oikein rauhallinen vanha ja viisas hevonen -semmosia viilipyttyjäkin löytyy -mutta toki eläin on aina eläin ja hevonen on ISO eläin, joten tervettä kunniioitusta pitää ollakii. Pelko muuttuu ja helpottaa ajan kanssa, mutta jos hevonen on hyvin herkkä, se voi reagoida sun paniikkiisi. Eli rauhallinen polle ehdottomasti! Myös edellisen vastaajan kommentit ovat kyllä viisautta... t. 40 v. heppatäti