Johannes Kastaja, Pyhä mies, kehotti ihmisiä luopumaan synnistä. Täydellisesti omalle lihalleen kuolleena, hän sanoi Herodeksellekin, ettei tämän ole lupa pitää veljensä vaimoa.
"Ja Herodias piti vihaa häntä vastaan ja tahtoi tappaa hänet, mutta ei voinut. Sillä Herodes pelkäsi Johannesta, koska tiesi hänet vanhurskaaksi ja pyhäksi mieheksi, ja suojeli häntä. Ja kun hän kuunteli häntä, tuli hän epäröivälle mielelle monesta asiasta; ja hän kuunteli häntä mielellään."
Kuinkas kävi. Ajattelemattomuuksissaan hän meni lupaamaan Herodiaan tyttärelle mitä tahansa, mitä tämä saattoi pyytää. Ja äitinsä, Herodiaan opastuksella tämä pyysi Johannes Kastajan päätä ja sai sen.
Kuinka moni tänä päivänä on kuin Herodes? Kuinka moni tunnistaa vanhurskaat ja pyhät ihmiset, joita
kuuntelee mielellään ja tulee epäröivälle mielelle
monesta asiasta. Omassatunnossaan ja syvällä sydämessään tietää näiden Jumalan ihmisten olevan oikeassa, mutta maailman houkutukset vetää enemmän puoleensa.
Tähän väliin tulee aina saatana, joka ei epäröi käyttää välikappaleinaan vaikkapa hyviä ja "valaistuneita" lähimmäisiämme. Se alkaa puhua näiden hyvien, mutta Jumalaa pelkäämättömiien ihmisten kautta sanoja maailman puolesta.
Se aloittaa aina vanhan kaavan mukaan "onko Jumala todella sanonut, ettet saisi tehdä näin. Nykyaika on erilainen, ei raamattua tarvitse enää ottaa kirjaimellisesti, ei Jumala sinua tuomitse, armo on sitä varten, että saat tehdä syntiä.Älä välitä noista lakihenkisistä ihmisistä, ne ei tiedä armosta mitään!"
Saatana hymisee tyytyväisenä ja saa ihmiset eksymään. Se saa ihmisen suuttumaan totuuden julistajalle ja pian kansa alkaa vaatia tämän päätä vadille sanoen: "mikä sinä olet tuomitsemaan?" "Mikä sinä olet sanomaan kuka pääsee taivaaseen"
Mikä Johannes Kastaja oli saarnaamaan parannusta? Hän oli täyttynyt Pyhällä Hengellä jo äitinsä kohdussa ja Pyhän Hengen ansiosta hänellä oli tietoisuus oikeasta ja väärästä. Kenessä asuu Jumalan henki, niin toki hän tietää mikä on Jumalan tahto ja mikä ei. Pyhä Henki on oppaamme ja puolustajamme. Hän avaa meidän sydämemme silmät näkemään totuuden, niin että me, rakkauteen juurtuneina ja perustuneina, voisimme kaikkien pyhien kanssa käsittää, mikä leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys on, ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä; että tulisimme täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä.
Mestaatko sinä Johannes Kastajan tänä päivänä? Annatko sinä maailman houkutusten vietellä sinut pois siitä totuudestä, joka on annettu meille tiettäväksi hänen kaltaistensa kautta? Otatko vastaan vain sen, mikä ei vaadi sinulta luopumista mistään, vaan sallii lihan tekojen hallita elämääsi?
Johannes Kastaja huutaisi tänäkin päivänä kovalla äänellä "Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle". Kuuntelisitko häntä? Suostuisitko tutkiskelemaan itseäsi Jumalan edessä ja tekemään parannusta siitä, mikä on hänen tahtonsa vastaista elämässäsi.
Vai suuttuisitko hänelle Herodiaan tavoin?
Kellä korvat on se kuulkoon.
"Ja Herodias piti vihaa häntä vastaan ja tahtoi tappaa hänet, mutta ei voinut. Sillä Herodes pelkäsi Johannesta, koska tiesi hänet vanhurskaaksi ja pyhäksi mieheksi, ja suojeli häntä. Ja kun hän kuunteli häntä, tuli hän epäröivälle mielelle monesta asiasta; ja hän kuunteli häntä mielellään."
Kuinkas kävi. Ajattelemattomuuksissaan hän meni lupaamaan Herodiaan tyttärelle mitä tahansa, mitä tämä saattoi pyytää. Ja äitinsä, Herodiaan opastuksella tämä pyysi Johannes Kastajan päätä ja sai sen.
Kuinka moni tänä päivänä on kuin Herodes? Kuinka moni tunnistaa vanhurskaat ja pyhät ihmiset, joita
kuuntelee mielellään ja tulee epäröivälle mielelle
monesta asiasta. Omassatunnossaan ja syvällä sydämessään tietää näiden Jumalan ihmisten olevan oikeassa, mutta maailman houkutukset vetää enemmän puoleensa.
Tähän väliin tulee aina saatana, joka ei epäröi käyttää välikappaleinaan vaikkapa hyviä ja "valaistuneita" lähimmäisiämme. Se alkaa puhua näiden hyvien, mutta Jumalaa pelkäämättömiien ihmisten kautta sanoja maailman puolesta.
Se aloittaa aina vanhan kaavan mukaan "onko Jumala todella sanonut, ettet saisi tehdä näin. Nykyaika on erilainen, ei raamattua tarvitse enää ottaa kirjaimellisesti, ei Jumala sinua tuomitse, armo on sitä varten, että saat tehdä syntiä.Älä välitä noista lakihenkisistä ihmisistä, ne ei tiedä armosta mitään!"
Saatana hymisee tyytyväisenä ja saa ihmiset eksymään. Se saa ihmisen suuttumaan totuuden julistajalle ja pian kansa alkaa vaatia tämän päätä vadille sanoen: "mikä sinä olet tuomitsemaan?" "Mikä sinä olet sanomaan kuka pääsee taivaaseen"
Mikä Johannes Kastaja oli saarnaamaan parannusta? Hän oli täyttynyt Pyhällä Hengellä jo äitinsä kohdussa ja Pyhän Hengen ansiosta hänellä oli tietoisuus oikeasta ja väärästä. Kenessä asuu Jumalan henki, niin toki hän tietää mikä on Jumalan tahto ja mikä ei. Pyhä Henki on oppaamme ja puolustajamme. Hän avaa meidän sydämemme silmät näkemään totuuden, niin että me, rakkauteen juurtuneina ja perustuneina, voisimme kaikkien pyhien kanssa käsittää, mikä leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys on, ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä; että tulisimme täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä.
Mestaatko sinä Johannes Kastajan tänä päivänä? Annatko sinä maailman houkutusten vietellä sinut pois siitä totuudestä, joka on annettu meille tiettäväksi hänen kaltaistensa kautta? Otatko vastaan vain sen, mikä ei vaadi sinulta luopumista mistään, vaan sallii lihan tekojen hallita elämääsi?
Johannes Kastaja huutaisi tänäkin päivänä kovalla äänellä "Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle". Kuuntelisitko häntä? Suostuisitko tutkiskelemaan itseäsi Jumalan edessä ja tekemään parannusta siitä, mikä on hänen tahtonsa vastaista elämässäsi.
Vai suuttuisitko hänelle Herodiaan tavoin?
Kellä korvat on se kuulkoon.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Kuinkahan ja kauan pitää lukea tätä samantyyppistä pelastussanomaa.
Alkaa varmaankin ihmiset pikkuhiljaa kyllästyä tähän
saarna-,pelastus-ja parannusmeininkiin.
Tuo saarnaaminen alkaa pikkuhiljaa menettää tehoaan ja saa ihmiset ajattelemaan,
että ´jaa taas tota samaa vanhaa ...`
Eikö välillä löytyisi hieman asian tynkääkin
eli sellaista tekstiä, jossa olisi jotain uutta, jossa joku saattaisi hokaista, että
"ahaa, tällainein juttu, mielenkiintoista, olisikohan tossa jotain perää"
Täällä on paljon mielenkiintoisempiakin aiheita, joita haluaa lukea.
Kuinka monta kertaa tuo parannus pitää tehdä. Sitä minä en käsitä.Uskovaiset kehottaa toisia uskovaisia tekemään parannuksen.
Mitä järkeä siinä on.
Eikös kaikki "uskovaiset" ole jo pelastettu.
Vai onko tämä taas sitä iänikuista tappelua siitä
kenen usko on se ainoa oikea.
Hei come on, aatelkaa nyt vähän.
Käännytätte uskovaisia.
Ei mitään järkeä.
Mene sinä sarah kuule siihen lähikapakkaan ja istu niitten syntisten juoppojen kanssa samaan pöytään ja kerro nille Jeesuksesta.
Vai käännyttelettekö te toisianne siellä "kokouksissannekin".
Missä se oikea lähetyskäsky on.
Jos haluat tehdä Jeesuksen käskyn; kertokaa kaikelle maailmalle, niin mene hyvä sarah sinne kadulle tai kapakkaan ja kerro heille, jotka eivät ole Jeeuksesta kuulleetkaan mitään, että on parempi vaihtoehto kuin tuo kaljatuoppi.
Siinä sinä totisesti toteuttaisit tuota lähetyskäskyä.
Nämä tekstit, joita tänne kirjoittelet "todistaaksesi omaa pyhyyttäsi" ei auta ketään.
Sillä lailla.
Armoa vaan.
Kellä korvat se kuulkoon.
Ja kellä taito se toimikoon.
Hei uskovainen. Ikävää että ärsytin sinua.
Kirjoitin kuitenkin sen pohjalta, mitä olen itse saanut kokea. Haluan jakaa sitä muille. En todistele täällä omaa pyhyyttäni. En edes löydä kirjoituksestani kohtaa, josta voisimme näin päätellä.
Tämä asia josta kirjoitin ei ole mikään itsestäänselvyys uskovillekaan, vaikka sinun mukaasi siitä on kirjoitettu täällä liikaa.
Tätäkin palstaa selaillessani tulen usein surulliseksi. Uskossa olevat ihmiset eivät enää omaa kykyä erottaa oikeaa väärästä. Ollaan mukauduttu tämän maailmanajan mukaan ja hengellistä, raamattuun pohjautuvaa arviointikykyä ei kaikilla ole.
Uskoontuloni alkutaipaleella elin itse elämää, joka ei ollut Jumalan tahdon mukaista. Olin uskossa, kävin satunnaisesti Jumalanpalveluksissa, mutta arjen keskellä uskoni ei näkynyt mitenkään. Olin penseä ja uskonelämä oli oikeastaan tylsää. En rukoillut kuin harvoin ja raamattua en juuri avannut.
Jumala otti minut onneksi kiinni siitä penseästä asenteestani ja sain tutustua häneen paremmin. Sain tehdä parannuksen ja lähteä koko sydämestäni seuraamaan häntä. Se siunaus, jonka olen saanut tämän kautta, on ollut suuri. Olen tajunnut sen, että kun etsii ensin Jumalaa ja hänen vanhurskauttaan niin kaikki muukin meille annetaan. Ilo on läsnä jopa murheen keskellä, kun saa seurata Jeesusta täysillä.
Parannusta tulee tehdä joka päivä. Mitä vähemmän elämässämme on asioita, joista saatana pääsee meitä syyttämään, sitä parempi on olla. Uskovat, uudestisyntyneetkin sellaiset, tarvitsevat parannuksentekoa. Jos pyhittäydymme Herralle niin saamme elää mielenkiintoista ja tapahtumarikasta elämää. Olemalla vähässä uskollisia, hän laittaa meidät paljon haltijoiksi.
Evankeliointi kapakoissa on tärkeää. Onneksi Jumala on laskenut sen taakan monen harteille ja he tekevät tätä pyyteetöntä evankeliointityötä uskollisesti. Minun armoitukseni on enemmän esirukouksessa ja sielunhoidossa. Jos hän lähettää minut kapakkaan julistamaan evankeliumia, niin sitten menen. Haluan toimia hänen voitelussaan, en omin päin.
Todellinen nöyryys on sitä, että haluamme samaa kuin Jumala. Tavoite uskovan elämässä on kulkea niin lähellä Kristusta, että enää en elä minä vaan kristus elää minussa. Kaikki mitä teemme, on hänen tekojaan, kaikki mitä ajattelemme on hänen ajatuksiaan. Sitä on pyhittäytyminen hänelle, siihen meillä on vielä matkaa. Mutta tämä voi olla uuden alun päivä monelle.
Sanot, ettei tekstini auta ketään.En usko sinua. Jos ne auttaa yhtäkin ihmistä, olen iloinen. Jos ne saa yhdenkään Jumalan lapsen tekemään parannusta omasta penseydestään olen kiitollinen.
Jos sydämeen jää pienikin siemen itämään, tavoite on saavutettu. Jumalan sana ei tyhjänä palaa. Uskon, että vaikka sinä et katso tarvitsevasi parannusta, moni muu kaipaa rohkaisua tässäkin asiassa. Jumala on saattanut puhua jonkun sydämelle tästä samasta asiasta ja hän voi saada vahvistuksen kirjoituksestani. Uskon että Jumalalla on syynsä laittaa minut kirjoittamaan.
Syy voi olla yksi pieni ihminen, joka näitä lukee.
Ole siunattu ja yritä kestää.
Vaan ihmettelen lähinnä tätä;
KÄSKETTE USKOVAISIA TEKEMÄÄN PARANNUKSEN.
Ei mitään järkeä.
Kuinka monta kertaa tuo parannus pitää tehdä. Sitä minä en käsitä.Uskovaiset kehottaa toisia uskovaisia tekemään parannuksen.
Mitä järkeä siinä on.
Mitä järkeä siinä sitten on?
On paljon uskovaisia, jotka ovat tehneet uskonratkaisun, mutta leikittelevät synneillä. Se on hyvin vakava asia. On uskovia, jotka elävät haurellisissa suhteissa. On uskovia, jotka kantavat sydämessään katkeruutta ja anteeksiantamattomuutta. On uskovia jotka, ovat langenneet erilaisiin uhkapeleihin jne...
He antavat saatanalle tilaa omassa elämässään sitomalla itsensä tietoiseen syntiin. Tajuatko mitä tarkoitan? Kun antaa pahalle pikkusormen, vie se mennesään koko käden. Siksi uskovatkin tarvitsevat parannusta, ihan jokainen meistä. Raamattu sanoo, joka syntinsä tunnustaa ja hylkää saa armon. Armo ei ole sitä, että Jumala sallisi lastensa elää miten sattuu. Hän ei tahallista synnin harjoittamista siunaa.
Itse olen kokenut hyväksi tutkiskella itseäni aika-ajoin ja Pyhä Henki kyllä nuhtelee, jos olen esimerkiksi puhunut pahaa lähimmäisestäni. Asia vaivaa niin kauan, kunnes siitä tekee parannuksen ja vie sen armoistuimen eteen rukouksessa. Ja sitten hylkää sellaisen synnin elämässään.
Lankeemuksia kyllä sattuu jokaiselle. Mitä lähempänä Jeesusta olemme, sen selvemmin omat likatahrat näkyvät. Ja mitä lähempänä Jeesusta olemme, sitä helpompi on tehdä parannusta.
Siis kyse ei olekkaan siitä, että käskisit uskovaisia tekemään parannusta vaan siitä, että haluat muistuttaa heitä tästä synnintunnosta.
No sitten ymmärrän.
Mutta mistä sinä tiedät, että uskovaiset antavat saatanalle tilaa omassa elämässään.Ovatko he kertoneet sinulle vai päätteletkö vain siitä koska olet itse "langennut".
Entä oletko varma, siitä että kaikki uskovaiset todellakin tekevät noita mainitsemiasi "pahoja asioita".
Tuntuu vaan jotenkin hölmöltä kuunnella "uskovaisena" tuota meuhkaamista.
Minä ainakin olen saanut rauhan Jeesuksessa joten ei minun tarvitse muille kailottaa koko ajan, että ´sinä syntinen paha etkö näe`.
Minä rukoilen hiljaa muiden puolesta. En minä ymmärrä mitä sillä saa aikaan jos yrittää saada muita "synnin tuntoon". Kyllä jokainen omat syntinsä tuntee ja on Jumalalle siitä vastuussa.
Ehkä minä sitten olen huono uskovainen, mutta jotenkin kammoksun tuota paatoksellista "sinä syntinen, tule synnin tuntoon", meininkiä.
Itse olen saanut levon Herrassa. Ja annan muidenkin levätä. Kyllä apua sitten pyydetään jos sitä halutaan.
No meitä on moneksi.
Sinä olet sitten varmaankin saanut tuollaisen "lahjan" Jumalalta.
Itselläni ei ole muuta lahjaa kuin tämä ainutkertainen elämä. Ja siitä kiitän.
Siunausta Herrassa
En minä meuhkaa. Miksi sanot noin? En ole kirjoittanut millään ylimileisellä paatoksella vaan aito hätä sydämessäni. Ei tarvitse kuin lukea täällä olevien kirjoituksia, niin näkee harhaan joutuneita kristittyjä. Jos aletaan suvaitsevuuden nimissä hyväksymään synti niin ollaan kääntymässä pelottavan väärään suuntaan.
En minä kailota myöskään koko ajan "sinä syntinen
paha etkö näe". Minä olen kehottaja ja puhun sen mukaan, mitä olen saanut sydämelleni. En tiedä miksi tunnut kokevan niin negatiivisena tämän asian, koska tätähän uskovan ihmisen elämä on.
Raamattu sanoo: "Jos sinun veljesi tekee syntiä, niin nuhtele häntä, ja jos hän katuu, anna hänelle anteeksi."
Jumalan tärkein käsky on rakastaa häntä yli kaiken ja lähimmäistä niinkuin itseään. Lähimmäisen rakkautta on myös nuhtelu, jos näkee veljensä kulkevan harhapolkuja. On valhe väittää, että jokainen tuntee omat syntinsä. On niin paljon hengellistä sokeutta, saatana eksyttää kiihtyvällä vauhdilla ihmisiä.
Mitä jos me, jotka olemme Jumalan työvälineitä tässä ajassa, olemme vaiti ja katselemme olkapäitä kohautellen veljiemme ja siskojemme lankeemuksia vaikka tiedämme sen johtavan harhaan? Onko se Jumalan mielen mukaista.Paavali kehottaa oppilastaan Timoteusta "1. Tim. 5:20 Syntiä tekeviä nuhtele kaikkien kuullen, että muutkin pelkäisivät"
Ei se, että kehotamme toisiamme parannuksen tekoon tarkoita, että joku meistä kehottajista olisi itse täydellisyys. Ei ollenkaan. Olen itsekin saanut kehoituksia jos olen ollut menossa väärään suuntaan. Vaikka se sillä hetkellä kirveleekin, on se kääntynyt aina omaksi parhaakseni. Olen saanut mennä armoistuimen eteen ja tehdä parannusta. Myös Pyhä Henki nuhtelee meitä, mutta emme ole aina kyllin herkkiä kuulemaan hänen ääntään. Siksi tarvitaan myös uskovien yhteyttä ja aitoa huolta heistä.
Asenteesi minua kohtaan on jostain syystä hyvin negatiivinen. Olen siitä ihmeissäni. Nämä on kuitenkin niitä perusasioita, jotka yleensä on uudestisyntyneille uskoville kirkastuneita ja itsestään selvyyksiä. Näistä joskus myös saarnataan uskovien seurakunnissa ja en koskaan ole kokenut parannussaarnaa negatiivisena. Päinvastoin. Itsetutkiskelu on käynnistynyt siitä paikasta ja paljon on poislaitettavaa. Olisi ylpeyttä olla ottamatta vastaan kehotusta parannukseen.
Olen saanut vastaanottaa lahjoja Jumalalta. Niitä hän haluaa antaa lapsillensa, jos nämä niitä anovat. Armolahjat ovat kuitenkin tarkoitettu seurakunnan rakentumiseksi. Jos seurakuntayhteyttä ei ole, ei tarvitse lahjojakaan. Jumala on luonut meidät toimimaan yhdessä, hänen valtakuntansa eteenpäin viemiseksi.
Kunnioitan tapaasi uskoa ja sinua ihmisenä.
Olet osa Luojan luomaa kaikkeutta.
Asia, mikä pikkuisen "kismittää" on juuri tuo nuhtelu.Ehkäpä teidän seurakunnassa ja sinun opissasi se on lähimmäsien rakkautta ja kantaa huolta veljen/sisaren uskosta ja hengellisestä elämästä.
Minä taas uskovaisena koen tuon nuhtelun jotenkin vanhemman ja viisaamman oikeutena.Siksi koen , että ainoa aikuista ihmistä kykynevä nuhtelija on itse Isä Jumala.
Ehkä nuhtelu on väärä sana, se tuo mieleen jotain negatiivistä ja kurittamista.
Sanot:
"Nämä on kuitenkin niitä perusasioita, jotka yleensä on uudestisyntyneille uskoville kirkastuneita ja itsestään selvyyksiä. Näistä joskus myös saarnataan uskovien seurakunnissa ja en koskaan ole kokenut parannussaarnaa negatiivisena"
Ehkäpä juuri tuo, että olet seurakuntayhteisössi ottanut nuo "tavat" ja käytät niitä,joka paikassa saa minut varpailleen.
Oletko muuten sitä mieltä, että muut eivät voi uudestisyntyä kuin seurakuntalaisesi tai ne , jotka uskovat sinun tavallasi?
Minäkin koen olevani uudestisyntynyt. Silti en pidä aktiivisesti yhteyttä seurakuntaan. En näe sitä enää tarpeelliseksi.Siellä ei enää ollut mitään uutta minulle. Synnintunto ja parannus synneistä kierre ei mielestäni mitenkään kasvattanut minua suhteessa Jumalaan.
Vasta nyt koen tekeväni Herramme työtä olemalla ihmisenä ihmisten joukossa. Joskus voi hakea "voimia" seurakunnasta, mutta en koe olevani jatkuvan synnintunnon ja parannuskierteen tarpeessa. Näin ollen on maailmanikin avautunut minulle kirkkaampana ja näen lähimmäisen lähimmäisenä.
Suorittava uskovaisuus on muuttunut uskoksi toteuttaa elämässä sitä mitä on Jeesus sanonut.
Ja lepoa Kristuksen armossa.
Ehkäpä minä koen olevani uskovaisena parempi, koska en tarvitse muita pönkittämään uskoani.
Ehkäpä se onkin niin päin.
En ole tarpeeksi nöyrä seurakuntalaisten silmissä,
vaan ylpeänä pää pystyssä kannan elämää joka on lahja Jumalalta.
En suostu enää nöyrtymään ihmisen edessä synnintuntoineni vaan ainoa jonka edessä enää nöyrryn on Isä Jumala.
Pitäisikö nöyrtyä taas kerran ihmisten edessä?
No sen päättää lopulta Jumala joka vie meidät kaikki lopulta tuomiolle. Ehkä saan silloin palkkani tai sitten saan palkkani jo tässä elämässä, en usko , että mikäli asenteeni on väärä ei Jumala minua kauaa pystyssä pidä.
Uskon vain, että hän kantaa.
Niin.
Sinulle sarah siunasta ja onnea uskontielläsi
"Oletko muuten sitä mieltä, että muut eivät voi uudestisyntyä kuin seurakuntalaisesi tai ne , jotka uskovat sinun tavallasi?"
Tämä on mielestäni tullu jo monta kertaa ilmi, että en ajattele näin.
Ymmärsinkin jo aikaa sitten, ettet elä seurakuntayhteydessä. Asenteesi paljasti sen. Sinun on vaikea vastaanottaa muilta ihmisiltä palautetta ja sinua ärsyttää nuhtelu.
Kirjoitin, että joskus seurakunnassa saarnataan parannussaarnoja. Joskus. Yleensä saarnataan muuta. Se ei ole mikään parannuskierre, vaan asia joka pitää meidät terveinä. Ylpeys estää meitä nöyrtymästä, ja Jumala odottaa meiltä nöyryyttä.
En minäkään ole jatkuvan synnintunnon kierteessä.
Olen vanhurskas, Jumalalle kelpaava ihminen Jeesuksen sovitustyön tähden. Mutta jos synti saa vallan elämässäni, on siitä raamatun mukaan tehtävä parannus.
Vastoin kuvaasi minusta, olen hyvin iloinen ihminen. Ilo Herrassa on väkevyyteni. Rakastan hänen ylistämistään, riemuitsen ja iloitsen hänessä. Kuljen ihmisenä ihmisten keskellä, en puhu parannussaarnoja kaikenpäivää työpaikallani, vaan olen jopa pidetty työtoverina. Monet ovat halunneet työn lomassa keskustella kanssani uskosta ja kunnioittavat vakaumustani.
Hengellinen sooloilu on joskus tuhoisaa. Ilman seurakuntayhteyttä olet kuin puu aukealla paikalla, ilman muiden puiden suojaa. Kovat myrskyt riepottelevat sinua helpommin ja voit alkaa kasvamaan vinoon. Jumala on tarkoittanut meidät toistemme tueksi. Mistä tiedät, että vaikka et itse katso tarvitsevasi seurakuntaa, joku seurakunnassa tarvitsisi juuri sinua? Yleensä palvelutehtävämme löytyvät seurakunnan keskeltä.
Jos lähdemme evankelioimaan muita, on turvallisempaa lähteä pareittain.Niinkuin Jeesuskin lähetti opetuslapsensa pareittain.
Jeesus halusi että me, hänen lapsensa olisimme yhtä.(Joh 17) Miten se toteutuu, jos emme elä yhteydessä muihin uskoviin?
Mieti näitä. Joskus rakkautemme koetellaan lähettämällä vaikeita ihmisiä kohdallemme. joskus joudumme opettelemaan nöyrtymistä ihmistenkin edessä. Ef 4:1 Niin kehoitan siis minä, joka olen vankina Herrassa, teitä vaeltamaan, niinkuin saamanne kutsumuksen arvo vaatii,
2 kaikessa nöyryydessä ja hiljaisuudessa ja pitkämielisyydessä kärsien toinen toistanne rakkaudessa
3 ja pyrkien säilyttämään hengen yhteyden rauhan yhdyssiteellä:
4 yksi ruumis ja yksi henki, niinkuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte
Kuten sanoit, sinä tarvitset seurakuntayhtettäsi.
Minä en tarvitse niin tiivistä yhteyttä.
Enkä suinkaan sooloile täällä.
Nöyrtyminen Jumalan edessä on aivan eriasia kuin nöyrtyä ihmisten edessä.
Kuten sanoin jo niin koko sana nuhtelu on mielestäni aivan hirveä, se on sanana varmasti jotain muuta tarkoittavaa kuin mitä itse käsitän, jos se kerran on rakkautta ja huolenpitoa muista.
Älä sinä lähde esittämään päätelmiäsi minun uskonelämästä. Itse parhaiten tiedän mikä on suhteeni Jumalaan, enkä siihen tarvitsekaan sinun hyväksyntääsi tai muiden.
Me voimme kaikki olla yhtä, mutta toimia silti itsenäisesti Jumalan yhteydessä.
Ei siihen mitään seurakuntayhteisöä tarvita.
Jotka epäilevät uskonsa vahvuutta varmasti tarvitsevat niitä sisaria/veljiä Herrassa.
Itse olen sen vaiheen yli jo päässyt. Minulle riittää uskoni ja Jumalani. Hän on minut pelastanut ja luvannut olla aina kanssani.
Minä uskon häneen. En siihen mitä ihmiset sanovat.
Jostain syystä vain tuo autuaana autuaiden joukossa oleminen ei minua viehättänyt, tahdoin nähdä ihmisen. Ja näin Jumala on minulle näyttänyt.
Minä luotan Häneen.
Toivottavasti säästyn seuraavalata lauseelta;
"Saatana se siellä kuiskuttelee ja sanoo, että kyllä pysyt pystyssä ilman seurakuntaakin."
Olen kuullut tuon lauseen jo niin monta kertaa, tuntuu vain, että se on juuri se saatana joka pistää ihmisiä puhumaan noin.
Ei Jumala päästä yhtäkään lastaan ,joka häntä haluaa palvella "kadoksiin".
Jos sanon, että Jumala on antanut minulle tämän Hengen, uskotko sen?
Minä ainakin uskon siihen, että se Henki mikä sinulla on on aivan varmasti Jumalasta.
Ei tuomita, vaan annetaan rohkaisua ja arvoa kunkin elämän tyylille.
Sellainen rakkaus on Jumalasta.
Oikein hyviä hetkiä seurakunnan parissa
Ei tarkoita että täytyy olla uskossaan heikko jos kuuluu seurakuntaan. Seurakunnassa saadaan rakentua yhteisestä uskosta. Jumalan sana opettaa, että missä 2-3 on koolla hänen nimessään, siellä hän on meidän keskellämme.
Jos koet, ettei pastorilla ole mitään annettavaa sinulle,niin oletko ollut penseässä seurakunnassa? Jos pastori rukoillessaan on saanut sanan Jumalalta jaettavaksi, niin eikö silloin ole Jumalan väheksymistä olla ottamatta sitä vastaan.
Jos ihmisen ruumiissa varvas päättää lähteä omille teilleen, ei ruumis ole enää yhtenäinen. Eikä varvaskaan toimi enää oikein. Kristuksen ruumiskaan ei ole yhtenäinen jos elämme erillään muista uskovista. Kristuksen ruumiin jäsenten kuuluu olla yhtä, yksi sydän ja yksi sielu. Silloin vasta on vihollinen kukistettavissa ja saamme elää voitokasta elämää Jeesuksessa Kristuksessa.
Tämä tästä, sinä et tätä varmasti ota vastaan, mutta ehkä joku toinen sai vahvistusta.
Siunattua vuoden jatkoa(*u*)
Totisesti,niin just aamen!
Kiitos vahvistavista sanoistasi :-)
Jeesuksen rakkauden sanoma välittyy texteistäsi
olemme samaa ruumista ja todella tarvitsemme toisiamme tämän pahan ja kovan maailman keskellä!
Toimivathan kädet ja jalatkin yhdessä koko kehon parhaaksi.. ja meillä on oikeus Jumalan lapsina vastustaa kaikkea pahaa,tuoda totuus aina esille,Hallelujah!
Olemme Kristuksen ruumiin jäseniä.1Kor.12:27
Blessoy,sarah :)
Täytyy nyt sanoa ihan suoraan:
Minä olen niin kauhea kristitty, että minulla nousee ihan karvat pystyyn kun luen näitä Hallelujah juttuja.
Jokin tuossa "Totisesti amen, olemme Kristuksen jäseniä. Hallelujah olen pelastettu. Vain antamalla itsensä kokonaan Kristukselle puhdistuu"
pistää minut aivan raivon valtaan.
Joko minä en käsitä, että te ette korota itseänne jollekin "Kristuksen morsian"-tasolle.
Tai sitten....
Minä en ole lainkaan suvaitsevainen vaan pipo kierteellä, koska aina kun luen tällaisia juttuja alkaa pipo kiristään.
Nyt täytyy totisesti ihan pyytää nöyrästi, josko te jotka aiheutatte minulle näitä tuntemuksia rukoilisitte puolestani, että oppisin lukemaan juttujanne "ahdistumatta".
Pelastettu jo olen, joten pelastusta on turha toivottaa.
No parannusta, ehkä sitä voisi nimittää parannukseksi. Jospa rukoilisitte että parantuisin tästä lokeroivasta asenteestani hyväksymään teidätkin "valitut".
Ihan totta tämä ei ole kiva tunne.
On olo kuin orpopojalla ei ole siskoa ei ole veljeä, vaan jotain kummaa kieltä puhuvia.
Herra armahda minua.
Jokainen meistä tarvii parannusta,mutta tarvimme myös toisiamme.ja ennenkaikkea Jeesusta!
Et koskaan löydä ihmisistä mitään hyvää ennenkuin pääset"irti"katkeruudesta!
vasta vapaa sydän pystyy ylistämään,
olen itse ollut kiinni niin monissa riippuvuuksissa,että omasta kokemuksesta tiedän!
...Jumalan Sana avaa sydämesi,ei kukaan ihminen:)
ps.en koskaan korota itseäni vain ja ainoastaan
JEESUSTA!
Voisitko rukoilla puolestani?
En tiedä vain mitä tai ketä kohtaan tunnen katkeruutta?
Rukoilisitko, että oppisin tajuamaan tuon katkeruuden lähteen ja sitten pääsemään siitä irti.
Apua.
Voin rukoilla puolestasi,mutta Jeesus kyllä tietää ja RUKOILEE myös puolestasi ja tiedäthän,
Hän ei sua hylkää!! kun pyydät niin Pyhä Henki kyllä ilmoittaa,kenelle pitää antaa anteeksi että vapautuisi siittä.
Jeesus rakastaa sinua,uskovainen:-)
Kiitos;)
Minä kiitän Herraa,Hän neuvoo minua,
yölläkin kuulen sisimmässäni Hänen äänensä.
Minä pysyn aina lähellä Herraa.
Kun Hän on oikealla puolellani,
minä en horju.
Psalmi 16:7-8
Toivotaan että pitää huolen.
Pelottaa vaan jos yöllä alkaa kuulemaan outoja ääniä.
No meitä on moneksi.
- Pitää luopua synnistä
(eikös tuo asia ole jo sanottu täällä tuhat kertaa)
-Ei tunnisteta oikeita hurskaita vaan mennään maailman houkutusten perään
(eikös tuo asia ole jo sanottu täällä tuhat kertaa)
-Väliin tulee aina saatana
(eikös tuo asia ole jo sanottu täällä tuhat kertaa)
-Saatana hymisee aina itsekseen kun saa ihmiset menemään lankaan
(eikös tuo asia ole jo sanottu täällä tuhat kertaa)
-täytyy saarnata ja täyttyä Pyhällä Hengellä
(eikös tuo asia ole jo sanottu täällä tuhat kertaa)
-kuunteletko kutsua ja oletko valmis tekemään parannuksen
(eikös tuo asia ole jo sanottu täällä tuhat kertaa)
Todella omaperäinen juttu.
Onko "uskovaiset" jämähtäneet paikoilleen sanomassaan vai olenko minä lukenut saman liian monta kertaa
???????????????????????????????
Anna anteeksi jos juttuni ei ollut tarpeeksi omaperäinen. Mutta eikö kaikki ole yleensäkin jo sanottu? Ei ole mitään uutta auringon alla.
Lopetetaanko kaikki kirjoittelu, ettei tule toistoa? Ei kai.