Pelastaako kaste?

se olisi ihan liian helppo tie taivaaseen, ja Jeesushan sanoo, että taivaaseen pääsy on erittäin vaikeaa. Kyllä ihmisen pitää uudestisyntyä, eli hänellä pitää olla sydämen usko ja hänen pitää suullansa tunnustaa että Jeesus on Herra. Käsitän niin, että tuosta sitten lähtee käyntiin se uskonelämä. Ihmisestä saattaa tuntua, että tuo kehitys on aika hidasta ja vaivalloista, mutta Jumala ei pistä asioita kiireellä pilalle. Uskossakin varmasti kehittyy ja uskoa pitää ruokkia jotta se kasvaisi ja vahvistuisi. No, millä sitä ruokitaan? Yhteys toisiin uskoviin, raamatunluku, rukoilu, syntien tunnustaminen Jumallle ja toisille ihmisille...Ja auskon, että jos ihminen on elävästi uskossa, siis oikeesti uskossa, peastavassa sukossa, taivaaseen menossa, however sen ilmaisee, niin raamatunluku ym. uskon hoitaminen ei ole hänelle ikävä pakkopullavelvollisuus, vaan hän tekee sen ihan mielellään, melkein huomaamattaan

No joo, tulipa taas rönsyiltyä, mutta hälläpä väliä

Yritän tehdä vaikeasta ja monimutkaisesta pitkästä teologisesta aiheesta mahdollisimman lyhyen.

Näin se on Raamatun mukaan:

Jumala loi ihmisen yhteyteensä (1 Moos 1:26-31, 2:7, 3:8-10).
Syntiinlankemuksen kautta (1 Moos 3:1-10,23) tuli hengellinen kuolema (1 Moos 2:17) ihmisen elämään ja hän joutui eroon Jumalasta, Luojastaan. Kuolemalla tarkoitetaan tässä yhteydessä hengellistä kuolemaa (1 Kor 15:21-22), joka on ero Jumalasta. Huomaa että Raamattu puhuu kahdesta kuolemasta (Ilm 2:11, 20:6,13,14, 21:8).
Ihminen on yhteydessä Jumalaan henkensä kautta (1 Kor 6:17). Kun ihmisen henki on kuolleessa tilassa, niin hänellä ei ole yhteyttä Jumalaan.
Jumala on Henki (Joh 4:24).

Jumala tuli maailmaan Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa (Joh 1:1,14) palauttamaan ihmisen yhteyteensä sovittamalla hänen syntinsä (2 Kor 5:19). Jeesus eli synnittömän elämän. sellaisen elämän kuin Aadamin, Eevan, sinun ja minun olisi pitänyt elää (Room 8:3).
Jeesukseen lyötiin kaikki meidän syntimme, siis koko ihmiskunnan synnit, ja Häntä rangaistiin niistä, niin kuin Hän itse olisi ne tehnyt (Room 4:25, 5:8, Jes 53:3-7, 1 Piet 2:24). Jumala siis rankaisi Jeesusta synniksi tehtynä meidän synneistä.
Jeesus lahjoitti ristillä oman viattomuutensa ja synnittömyytensä meille (2 Kor 5:21, Room 3:21-26). Tästä Jeesuksen synnittömästä elämästä Raamattu käyttää termiä Jumalan vanhurskaus. Jumala siis teki ristillä itselleen hyvin epäedullisen vaihtokaupan kun vaihtoi oman puhtautensa ja viattomuutensa meidän synteihin.

Jeesus kuoli ristillä (Room 5:8). Kuollessaan ristillä Jeesus edusti koko syntiinlangennutta ihmiskuntaa (2 Kor 5:14). Aadam merkitsee ihminen. Raamattu kutsuu Jeesusta viimeiseksi Aadamiksi (1 Kor 15:45), siis viimeiseksi ihmiseksi. Tämä tarkoittaa sitä, että kun Jeesus kuoli, niin Hänessä kuoli koko Aadamin langennut sukupolvi. Siis, kaikki ihmiset katsotaan kuolleeksi Jeesuksessa Kristuksessa. Jeesus, koko ihmiskunnan edustajana, tappoi kuollessaan itsessään kaikki ihmiset.

Samanaikaisesti Jumala loi uuden ihmiskunnan Jeesuksessa (Ps 22:32). Tämä ihmiskunta on ne ihmiset, jotka ovat tulleet uskoon Jeesukseen Kristukseen ja kokeneet uudestisyntymisen ihmeen.
Nyt he ovat uusia luomuksia Kristuksessa (2 Kor 5:17, Joh 3:3-10, Ef 2:15). Olemme siis uudestisyntyneet uuteen elämään Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta (1 Piet 1:3). Meidät, Jeesukseen uskovat uudet luomukset, on luotu Kristuksessa Jeesuksessa hyviä tekoja varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme (Ef 3:10, Kol 3:1-14).

Vanhan ihmisemme puolesta me olemme kuolleet Jeesuksen kanssa ristillä (2 Kor 5:14, Kol 3:3). Uskoon tulossa me samaistumme Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen (Room 6:1-8).
Uskovainen ihminen kantaa kuollutta entistä minäänsä saman puseron alla. Koska hän on kuollut Jeesuksen kanssa ristillä ja uskoo siihen, niin hän kasteessa antaa haudata kuolleen entisen minänsä Jeesuksen kanssa (Kol 2:12, Room 6:1-14). Koska lihallista oikeatakaan kuollutta ei jätetä maan päälle, vaan se haudataan kokonaan, niin tulisi myöskin uskoon tullut ihminen haudata kasteessa. Nyt "vainaja" on haudattu kasteessa ja hänestä on lopullisesti päästy eroon. Ainakin näin pitäisi olla. Sen ei saisi enään antaa "kummitella" (Room 6:10-12). Välittömästi upotuskasteen jälkeen uskova nousee ylös kastehaudasta Jeesuksen kanssa uskon kautta ja alkaa elämään uutta elämää Jeesuksen kanssa (Kol 2:12, 3:1-3).

Vanha minä, uskosta osaton ihminen, joka oli häpäissyt itseään syntiä tekemällä on nyt lakannut edustamasta Jeesukseen uskovaa. Hän on vapaa menneisyyden taakoista. Sillä ei enään ole mitään merkitystä miten on entisessä elämässä elänyt. Uskova on yhtä puhdas ja viaton kuin pieni lapsi, tai paremminkin yhtä vanhurskas kuin itse Herra Jeesus Kristus. Jumala näkeekin uskovan pukeutuneena Jeesuksen täydelliseen elämään, Jumalan vanhurskauteen (Room 3:21-26, Sak 3:1-5, Luuk 15:22-24).
Joku upotuskasteella käynyt uskoontullut entinen pahantekijä oli todistuspuheessaan sanonut: "Sinne ne vanhat romut jäit pohjalle."
Aamen, näin on totisesti!

Tässä oli jotakin kasteen merkityksestä ja sen siunauksesta lyhykäisyydessään.

Kaste on Jumalan tekona osa ihmisen pelastusta. Kristukseen pukemista, Kristuksen kuolemaan liittämistä, heräämistä, ylösnousemista, häävaatteisiin pukemista, sitä kaikkea kaste merkitsee, kun se on puhdasta armoa lapselle. Kastaa sanassa kastettava on kohde, jolle kastessa Jumala tekee "jotakin".

Pietari vertaa kastetta Nooan arkkiin.

1. Piet. 3:21
   
Tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt kaste, ei siksi että te siinä luovuitte saastaisesta elämästä, vaan koska Jumala teki kanssanne hyvän omantunnon liiton. Sen perustuksena on Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus,

Viattomuus ei silloinkaan niitä lapsia pelastanut.
Kastaa pitää.